Ägräs Distillery, Kuura Cider ja Fiskarsin Panimo – Kolmen juomatuottajan kierros Fiskarsissa

Yhteistyössä: Ägräs Distillery ja kolmen tuottajan kierros

Ystävän auto kaartaa Fiskarsin ruukkikylän idylliselle raitille. Parkkipaikat ovat täynnä moottoripyöriä ja matkailuautoja. Ilmeisen suosittu viikonloppuretkikohde tämä ruukkimiljöö, vaikka eihän se mikään ihme ole. Vanhoja, koristeellisia puutaloja, kylän poikki virtaava vesi, romanttisia siltoja, pieniä putiikkeja ja vieri vieressä kivoja kahviloita. Minun muistoni kylältä ovat kuitenkin, köh, jokseenkin erilaiset.

On vappuaatto 1994. Siinä missä nyt on parkkipaikka, jäätelökioski ja ruukkialueen ainoa elintarvikeliike oli 24 vuotta sitten elämää suurempi vappukokko. Istun Datsun 100A:n takapenkillä ja ryystän suoraan pullon suusta omppupomppua eli Marlin helmeilevää omenaviiniä. Stereoista pauhaa CatCatin Bye Bye Baby, sillä radiosta kaikuu  suorana lähetyksenä euroviisujen finaali. Joku omasta mielestään helevetin kova jätkä testailee kuolemattomuutensa rajoja potkimalla palavia puita. Parkkeeramme kokon lähettyville. Loppuyö on hämärän peitossa.

Kuinka ollakaan, alkoholi on teemana samalla paikalla myös toukokuussa 2018. Olen saanut kutsun tulla tutustumaan Visit Finlandinkin palkitsemaan kolmen juomantuottajan kierrokseen*. Kylään on syntynyt artesaanituottajien keskittymä: Kuura Cider siiderimö, Fiskarsin Panimo ja uusimpana Ägräs Distillery – kansainvälisestikin jo huomioitu tislaamo, jossa valmistetaan viskiä, giniä ja akvaviittia.

Kuura Cider siiderimö

Kierros alkaa Kuuran Ciderin pienen myymälän terassilta. Osallistujat parveilevat paikalla janoisina, mekin haaveilemme kylmänä helmeilevästä aidosta siideristä. Kaikki toimijat sijaitsevat lähellä toisiaan, joten tarkoitus on kävellä paikasta toiseen. Ensin kuitenkin kurkistamme siiderimön tuotantotiloihin, jotka ovat sopivan kompaktit – toisessa päädyssä sijaitsevat suuret tankit ja tuotantolaitteistot, toisessa on sievässä rivissä ranskalaisia kuohuviinitynnyreitä, joissa valmistuu hiilihapoton villihiivasiideri. Käymme läpi valmistusprosessin vaihe vaiheelta. Informaatiota tulee sellaista tahtia, että pää ei meinaa pysyä mukana.

kuura jääsiideri

kuura siideri

Kuulemme, kuinka siideriomenoiden lajikkeet ja laatu vaihtelevat vuosittain, ja kuinka suussa pahalta maistuva omena, on erinomainen siideriomena. Kaikki valmistukseen käytetyt omenat ovat kotoisin lähialueilta, 50 kilometrin säteeltä, kuten Kemiöstä ja Lohjalta. Koska omenoiden saatavuus ja ominaisuudet vaihtelevat, tuotetaan joka vuosi omanlaisensa siideri. Nyt hyllyssä on viime vuoden syysomenoista puristettu, suodattamaton Finski.

kuura siideri

kuura siideri

Vuosi 2017 oli erinomainen omenavuosi, ja satoa tuli niin, että hedelmät olivat vaarassa mädäntyä maahan. Kuuran osakkaat päättivät perustaa omenanpelastuspartion ja pyysivät paikallisia tuomaan ylijäämäpunaposket siiderimön varastoon. Kerätyistä omenoista tuotettiin erikoiserä, joka jaettiin vain keräykseen osallistuneille. 25 omenakiloa kohden sai palkkioksi ison pullon siideriä, jota ei myyty missään muualla.

kuura siideri

Siiderimön erikoisuus on Suomessa harvinainen jääsiideri, Ice Cider, joka luokitellaan viiniksi. Se valmistetaan kanadalaisella menetelmällä jäädyttämällä omenamehu talven ajaksi ja käyttämällä lopputuotteeseen vain ensimmäisenä sulanut sokeripitoinen mehu, eli 15–20 % alkuperäisestä mehumäärästä. Puolen vuoden käymisen jälkeen pullossa on aromikasta jääsiideriä, jonka alkoholipitoisuus on reilut 10 prosenttia.

Lopuksi saamme pienet maistiaiset. Finski maistuu raikkaalta, ja se sopii taatusti hellepäivien hittijuomaksi. Jotakin jääsiideriä olen maistanut joskus viinimessuilla, mutta suomalainen versio on täysin uusi tuttavuus. Maku on intensiivinen ja makea, mutta ei liian. Ihastun sillä sekunnilla ja ostan myymälästä pullon kotiin viemisiksi, myös yksi Finski pakataan tuliaiskassiin.

kuura jääsiideri

kuura siideri

Myymälä on auki kesäisin joka päivä klo 11–17, ja siellä myydään siiderin lisäksi paikallisia herkkutuotteita ja -tavaroita. Lomasesongin ulkopuolella aukioloajat kannattaa tarkistaa siiderimön Facebook-sivuilta.

Fiskarsin Panimo

Seuraavaan kohteeseen siirrymme kävellen. Oppaamme ja panimon myynnistä ja markkinoinnista vastaava Jenni Danielsson kiitää ruukin raittia pitkin rivakoin askelin. Aurinko paistaa ja kevyt kevättuuli heilauttelee pitkin joen vartta etenevän seurueemme hiuksia. Pieni happihyppely tekee hyvää. Muutaman minuutin siirtymisen aikana olisi mukava kuulla kylän historiasta ja ohitettavista rakennuksista, vaikka perinteisestä turistikierroksesta ei olekaan kyse. Etenkin ulkomaalaiset matkaajat ottaisivat paikallistuntemuksen varmasti kiitollisina vastaan.

fiskarsin panimo ägräs destillera

fiskarsin panimo

fiskarsin panimo

Entinen Rekolan Panimo muutti muutama vuosi sitten Fiskarsiin ja vaihtoi samalla nimensä Fiskarsin panimoksi. Tuotanto pyörii vanhassa veitsi- ja auratehtaassa, joka lopetti toimintansa vuonna 2000. Rakennus ehti seistä tyhjillään useita vuosia, kunnes panimo ja naapurissa toimiva tislaamo ottivat tilan haltuun. Panimolla on yhteinen myymälä ja baari, jossa on varsin viehättävä terassi jokinäkymillä.

fiskarsin panimo

fiskarsin panimo

fiskarsin panimo

fiskarsin panimo

Haistelen humalaa ja maistelen maltaita, mutta mieleni harhailee muihin ajatuksiin tämän tästä. En ole koskaan oppinut juomaan ipaa, apaa, lagereita tai stouteja, minulle maistuvat vain happamammat lambic ja sour. Odottelen jo siirtymistä tislaamon puolelle, sillä giniä ja lonkeroa minä rakastan. Kysymyksiä satelee ja Jenni vastaa niihin perusteellisesti. Kakistelen kuivaa kurkkuani ja vilkaisen kelloa. Haaveilen jo kierroksen päättävästä tastingista.

Ägräs Distillery

Sitä ennen tutustutaan kuitenkin vielä tislaamon tiloihin. Ägräksen tisleet valmistuvat samanlaisissa pannuissa ja padoissa kuin maailmaa valloittaneen Kyrönkin. Myös motiivi tekemiselle on sama – päätuote on vuosien päästä valmistuva viski, mutta sitä ennen tehdään nopeammin tuotettuja juomia, kuten giniä ja akvaviittiä. Yksi ginierä valmistuu parhaimmillaan kahdessa viikossa. Meille kerrotaan, että ruukkikylässä toimiva Ägräs Distillery on ainoa suomalainen tislaamo, joka käyttää ginissään pelkästään suomalaisia katajanmarjoja. Muita mausteita ovat mm. puna-apila, väinönputki ja sitruunan kuori.

ägräs distillery

ägräs distillery

ägräs distillery

Tiesittekö muuten, että Suomi on maailman suurin kuminantuottaja? Kaikkea sitä oppii, kun lähtee kevätretkelle läntiselle Uudellemaalle. Siitä huolimatta maassa ei juurikaan valmisteta akvaviittia, jonka päämauste kumina on. Markkinarako on siis leveä ja Ägräs täyttää sitä parhaansa mukaan. Tulossa on myös 21 villiyrtin digestiivi, jonka maku muistuttaa unicumia (eli kavereiden kesken unkarinkokista). Iso peukku ja hatunnosto rohkealle tuotevalikoimalle, uskomalla omaan juttuun saavutetaan yleensä parhaimmat tulokset!

ägräs distillery tasting

ägräs distillery tasting

ägräs distillery tasting

ägräs distillery tasting

Lopulta päästään maistelulasien ääreen! Hanasta lasketaan tuoppeihin ensiksi Fiskarsin panimon Juhlapilsiä, Metsänhenkä ja Funky Luomua. Seurueen muut jäsenet huokailevat tyytyväisinä ja nyökyttelevät hyväksyvästi. Minä maistelen varovaisesti, mutta kaikissa on liikaa humalaa minun suuhuni.

ägräs distillery tasting

ägräs distillery tasting

ägräs distillery tasting

Onneksi meille annostellaan myös kauan kaivattua giniä ja akvaviittiä. Ihastun ensimmäiseen, mutta rakastun jälkimmäiseen. Yhdessä koivunlehtitonicin kanssa akvaviitti maistuu mahtavalle, ja kumma kyllä, se toimii myös sellaisenaan, huoneenlämpöisenä. Tätä tämän syksyn rapujuhliin, kiitos!

Loppukevennyksenä laseihimme lorautetaan änkeröä eli nokkosella maustettua lonkeroa. Juoma sai vastikään erään johtavan naistenlehden vertailussa täystyrmäyksen, mutta minun suuhuni se sopii täydellisesti, sillä makeutta on jälleen kerran vain aavistus verrattuna muihin markkinoilla oleviin ginipohjaisiin valmisteisiin.

ägräs gin

Kierros on ohi reilussa kahdessa tunnissa. Osa seurueesta jää istumaan tislaamon Tap Roomiin, mutta me suuntaamme jäätelölle jokirantaan. Tällä kertaa ei ole aikaa jäädä hengailemaan ruukin idyllisille puistokäytäville, mutta sekin aika tulee varmasti vielä. Kiitos Fiskars ja seuraavaan kertaan!

Ägräs Distillerylla ja Fiskarsin panimolla on yhteinen puoti sekä baari ja terassi Tap Room, joissa myydään ja tarjoillaan molempien tuotteita sekä kekseliäitä drinkkejä. Puoti on avoinna kesällä joka päivä 11–18, Tap Roomin ajankohtaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa Ägräksen nettisivuilta. Seuraavan kierroksen ajankohtaa ja yksityiskierroksia voi tiedustella suoraan tuottajilta.

*Kierroksen tarjosivat Ägräs Distillery, Kuura Cider ja Fiskarsin Panimo.

Ps. Ägräksen gini on pehmeän ja miedon makuinen, joten sitä voi lisätä drinkkiin suhteessa enemmän kuin muita suomalaisia kollegoitaan. Muistathan myös, että artesaanigini ansaitsee seurakseen vähän paremman tonic-veden. Lue vinkit oikeaoppisen gin & tonicin sekoittamiseen täältä.

Klassikkodrinkki Gin & tonic – näin sekoitat sen oikein!

Otetaanpa täysin kuvitteellinen tilanne. Seison baaritiskillä, enkä tiedä mitä tilata. Siideri ei houkuttele, olutta en juurikaan juo, punaviini tuntuu tunkkaiselta ajatukselta ja skumpan kupliakaan ei tee mieli. Väkeviä en harrasta saati sitten shotteja (paitsi joskus jägeriä, ihan vaan lääkkeeksi). Sitten jossain aivojen sopukassa syttyy himmeä lamppu. Gin & tonic – se toimii aina! Mutta vain jos se tehdään oikein.

finsbury gin & tonic

Klassikkodrinkin suurena ystävänä ja sateisen mökkipäivän tylsistyttämänä lomailijana ylpeänä esitän: Näin sekoitat oikeaoppisen gin & tonicin!

1. Älä kangistu kaavoihin!

Suomalaiset ginituottajat ovat viime vuosina voittaneet palkintoja. Varsinkin Kyrö Distilleryn Napue on niittänyt mainetta ja kunniaa. Pullojen designiin on kiinnitetty huomiota, ja ne erottuvatkin edukseen baarien ginirivistöissä. Pohjanmaan pojat ovat osanneet brändätä tuotteensa sellaisella pöhinällä, että sitä löytyy jokaisen arvonsa tuntevan ravintolan valikoimista. Napuesta tuli nopeasti suomalaisten ylpeydenaihe, on ihme ettei torilla tavattu rosmariinipuska kainalossa ja kourallinen karpaloita kämmenellä.

ägräs gin & tonic

ägräs gin & tonic

Menestyksen voitokkaassa vanavedessä ui muitakin tekijöitä, Napue ei suinkaan ole ainoa ylpeästi suomalainen. Kuin sieniä sateella syntyneiden viskitislaamojen sivutuotteina on pullahtanut maailmaan muitakin kokeilemisen arvoisia katajanmarjaisia kirkkaita. Testaa vaikka Fiskarsissa tislattua Ägräs Distilleryn* puna-apilalla, sitruksella ja väinönputkella maustettua miellyttävän pyöreää Ägräs Giniä tai Helsinki Distilling Companyn rouheampaa Helsinki Dry Giniä, joka on maustettu mm. puolukalla, appelsiinilla, fenkolilla ja ruusun terälehdillä. Hiljattain kasan pystejä kahmi myös ilomantsilainen Nordic Premium Beverages, jonka Kolin kupeessa tislatussa Arctic Blue Ginissä on ripaus mustikkaa. Suomalaisia tislaamoja taitaa olla jo kymmenkunta, joten tässä ei todellakaan ollut vielä kaikki.

ägräs gin & tonic

Alkon myyntivalikoimassakin on yli 70 eri giniä, joten unohda hetkeksi bombayt, hendricksit ja muut vanhat tuttavuudet, ja kokeile uutta!

2. Laatuginille laatutonic!

Jos panostat giniin ja pulitat siitä 40–50 euroa, älä hyvä ihminen sotke siihen sitä halvinta mahdollista tonicia. Laadukas gini ansaitsee laadukkaan tonicin. Jos sekoitat joukkoon sitä keltaetikettistä limpparia, se huonossa lykyssä jyrää kalliin ginin alleen, eikä lasissa maistu sen jälkeen muu kuin paha tonic ja vessanpöntöstä alas vedetyt setelit. Päivittäistavarakaupoissa on tarjolla myös muita tonic-vesiä, esimerkkeinä Fever-Treen Indian Tonic ja Fentimans. Tuoreen havainnon mukaan myös Alkoista saa tonicia. Makuun satsaaminen kannattaa!

3. Jäähdytä ainekset ja muista jääpalat!

Mitä tahansa giniä ja tonicia käytätkin, muista jäähdyttää ainekset ajoissa. Tyrkkää gini pakkaseen ja tonic jääkaappiin. Varmista, että jääpaloja on riittävästi. Jäähdytä myös lasit, jos mahdollista. Täytä lasit ensin jääpaloilla ja vasta sitten juomilla.

beefeater gin & tonic

beefeater gin & tonic

Hätätapauksessa ja mökkiolosuhteissa geetee maistuu ilman jäitäkin, sillä aina ei pakastinta tai pakattua jäätä ole tarjolla. Ja kun juoma on lasissa, nauti se heti tai ainakin muista siirtää lasi varjoon. Kuvauspäivänä tätä ongelmaa ei todellakaan ollut. Vettä satoi taivaan täydeltä ja mittari näytti 15 lämpöastetta.

beefeater gin & tonic

4. Tarkista sekoitussuhde!

Tavallinen sekoitussuhde on 1:3. Siis yksi osa giniä ja kolme osaa tonic-vettä. Ginit eivät kuitenkaan ole siskoja keskenään, vaan ne saattavat erota makumaailmaltaan suuresti. Esimerkiksi Ägräs Gin suositellaan nautittavaksi yhden suhde kahteen: neljään senttiin giniä tulee siis vain kahdeksan senttilitraa tonicia. Maistele, ja tee niin kuin oma suu sanoo. Pidä samalla järki päässä, sillä etenkin kuumana kesäpäivänä tiukempien juomasekoituksien nauttiminen vaatii kylkeen pari tuopillista raikasta hanavettä.

ginuine gin & tonic

ginuine gin & tonic

5. Käytä mielikuvitusta ja luovuutta!

Gin & tonic ei ole rakettitiedettä. Käytä erilaisia laseja ja vaihtele koristeita. Kaikki ginit eivät pidä sitrushedelmistä, ja sitruunaviipaleen tiukka happo saattaa jopa tehdä hallaa makuyhdistelmälle. Valmistajat kertovat yleensä sivuillaan suosituksen drinkin lisukkeeksi. Hendricks ja kurkku ovat syntyneet samaan lasiin. Ägräs Ginin syrjään suositellaan timjamia ja appelsiinia, Beefeaterille* sitruksen kuorta (siis myös muiden kuin sitruunan), Napuen parhaat ystävät ovat jo mainitut karpalo ja rosmariini. Helsinki Dry Gin rakastaa puolukoita ja verigreippiä, Finsburyn suosituskoristeet ovat internetin ihmeellisen maailman mukaan korianteri ja sitruuna. Markkinoilla on muutamia mansikalla maustettuja ginejä, kuten kuvissa vilahtava sveitsiläinen Ginuine*, niiden kanssa suomalainen kesämansikka on täydellinen yhdistelmä. Netistä löytyy myös sivustoja, joissa on listattu kaikki mahdolliset ginit ja niiden suosituskoristeet.

finsbury gin & tonic

finsbury gin & tonic

Summa summarum:

➤  Jäähdytä ainekset
➤  täytä lasi jäillä
➤  lisää 2–4 cl kylmää giniä
➤  lisää koristeet
➤  annostele viimeiseksi tonic
➤  sekoita kevyesti esim. lusikalla
➤  nauti!

ginuine gin & tonic

Bonusvinkkinä tarjoiltakoon vielä Stolin taitavilta baarimikoilta opittu niksi. Kun lisäät drinkkiin yrttejä, älä silppua tai revi niiden lehtiä, jotta yrtti ei kitkeröidy. Aseta sen sijaan yrtit kämmenkuppiin, käännä sitten toinen kämmen samanlaiseksi kupiksi ja lyö sillä muutaman kerran yrttikäden kuppia vasten. Ilmanpaine vapauttaa yrtin aromit, ja tuoksu leijailee nenään jokaisella siemauksella. Täydellistä!

ägräs gin

ps. Älä hämäänny pullojen valkoisesta väristä, ne on otettu kuvaan suoraan pakkasesta ja ovat siksi kuurakerroksen peitossa.

*Beefeaterin, Ägräksen ja Ginuinen pullot on saatu tuotenäytteinä, kiitokset maahantuojille ja tuottajille!

Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

valkia glögiskumppa

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

suuri glögitesti

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

valkia glögiskumppa

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

suuri glögitesti

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

juustolautanen

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

suurkuluttajat testaa glögitesti

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

glögikauden avajaiset

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

tuike valkoviiniglögi

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

tuike valkoviiniglögi

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

joulutortut

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

paistetut persimonit

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

prosciutto persimon

prosciutto persimon

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

tuike glögi

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!