Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

valkia glögiskumppa

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

suuri glögitesti

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

valkia glögiskumppa

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

suuri glögitesti

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

juustolautanen

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

suurkuluttajat testaa glögitesti

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

glögikauden avajaiset

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

tuike valkoviiniglögi

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

tuike valkoviiniglögi

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

joulutortut

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

paistetut persimonit

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

prosciutto persimon

prosciutto persimon

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

tuike glögi

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!

Helteinen Madrid ja kaupungin paras sangria

Viikko ennen lähtöä Madridiin seurasin sääennusteita kauhunsekaisin tuntein. Helsingissä satoi vettä ja mittari näytti 10 astetta, samaan aikaan Madrid paistatteli 35 asteen helleaallossa. Matkalaukkua pakatessa oli pakko muistuttaa itseään muutaman minuutin välein, että tällä reissulla ei todellakaan tarvita pitkiä housuja, sukkiksia eikä villatakkia. Puolentoista viikon vaatekerrat mahtuivat heittämällä upouuteen lentolaukkuun.

Teoriassa oli mahtavaa päästä lämpimään, maalata varpaankynnet kirkkaanpunaisiksi, sujauttaa sandaalit jalkaan ja pujahtaa hellemekkoon, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännössä tilanne on toinen. Johtuneeko lappilaisista geeneistäni, mutta kuumuus ei pitemmän päälle tunnu mukavalta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkoilman lämpötila lähestyy ihmisen luonnollista ruumiinlämpöä, alkaa ahdistaa.

kesävarpaat

Sisämaan kaupungissa paahdetta pääsee pakoon vain ilmastoituihin sisätiloihin. Varjossa on hieman helpompi hengittää, mutta hiki virtaa silti ja päässä heittää. Ei auta, vaikka suolatasapainosta ja nesteytyksestä kuinka pitää huolta, kroppani ei viihdy porottavan auringon alla. Minulle riittävät 25 asteen helteet. Siksi en harrasta rantakohteita, eikä Thaimaan suuntakaan ole koskaan houkutellut.

Ensimmäisinä päivinä yritimme sitkeästi sietää lämpöaaltoa, mutta pian opimme olemaan kuten paikalliset. Kulkemaan Madridin katujen varjoisia puolia, pakenemaan keskipäivän aurinkoa Reina Sofian miellyttävään viileyteen tai puiston suurten lehtipuiden varjoon ja viettämään siestaa ilmastoidussa Malasañan vuokrakattohuoneistossamme. Ja suurkuluttamaan sangriaa. Kaupungin parasta janojuomaa etsittiin kauppahalleista, tapasbaareista ja kattoterasseilta.

mercado san Anton kattoterassi

sangria mercado san Anton

mercado san Anton rooftop

Mercado de San Antonin terassi oli tyhjä, enkä yhtään ihmettele miksi. Kukaan järkevä ihminen ei hakeutuisi katolle kuumimman keskipäivän aikaan, kun aurinko porottaa niskaan suoraan ylhäältä eikä varjonpaikkoja ole. Paitsi tietysti kaksi suomalaista suorittajaa, jotka halusivat nähdä kaiken heti ensimmäisenä päivänä. San Antonin sangria tarjoiltiin jättimäisistä laseista, pilleillä, joissa oli jatkopalat (saako semmoisia Suomesta?). Punainen juoma oli meidän makuumme liian makea ja alkoholipitoinen, mutta lisäpisteitä ropisi hedelmistä, joita oli heitetty sekaan reilulla kädellä.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

Seuraava testisetti nautittiin Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla. Edellisestä viisastuneina olimme liikkeellä myöhään iltapäivällä ja sen huomasi. Väkeä oli paljon, vaikka terassille on neljän euron pääsymaksu, mutta onneksi tekonurmelta löytyi pieni varjoisa kulmaus meillekin. Kattoon ja seiniin oli kiinnitetty pienet suuttimet, jotka sumuttivat viilentävää vettä kuumuudessa kärvistelevien asiakkaiden helpotukseksi.

Baarimikko sekoitti sangriat nenämme edessä, joten osasimme aavistaa, mitä tuleman piti. Kunnon loraus likööriä, vähän punaviiniä ja loput sitruunalimpparia. Parempaa kuin San Antonissa, mutta makeaa silti, aivan liian makeaa. Ja liian vähän hedelmiä. Näköala kuitenkin kompensoi, allamme levittäytyi koko kaupunki kaikessa komeudessaan. Kattojen yläpuolella yllätyimme, miten matala ja tasainen Madridin siluetti onkaan, vain muutama rakennus erottui kaupunkikuvasta.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

sangria azotea del circulo kattoterassi

Kolmas versio kesäisestä juomasta valmistui airbnb-asunnon jääkaapissa. Kolmen euron punaviinipullo kaadettiin kattilaan yhdessä appelsiini- ja sitruunalohkojen kanssa ja annettiin tekeytyä helteisen päivän ajan. Ennen tarjoilua sangriaa jatkettiin lähikaupasta ostetulla kivennäisvedellä, jonka piti olla maustamatonta, mutta osoittautuikin sitruunaiseksi kuplajuomaksi. Tuhansien askelten, kymmenien kenkäkauppojen, painostavan kuumuuden, hikisen iltapäivän ja kylmän suihkun jälkeen meillä oli käsissämme voittaja. Myöhemmin tuunasimme juomaa vielä roseviinipullon jämillä.

Sangria kotiterassilla

sangria kotiterassilla

Joku saattaisi nyt viisastella, että eihän tuo sekoitus ole sangriaa nähnytkään. Viisastelija on tavallaan oikeassa. Perinteisesti sangrian reseptiin tulee jotakin likööriä, tujaus brandya ja jopa sokeria, eikä sitä välttämättä jatketa alkoholittomalla kuplajuomalla vaan esimerkiksi cavalla. Perinteisemmän sangrian ystävät ohjaan New York Timesin ruokasivuilta omimaani ohjeeseen, mutta jos kaipaat vähäalkoholista vaihtoehtoa kesäjanoon, suosittelen Madridin kuumuuteen kehittelemäämme riisuttua versiota.

sangria omalla terassilla

Resepti on ehkä lähempänä tinto de veranoa kuin sangriaa, mutta nimettäköön se tässä kuitenkin jälkimmäiseksi, sillä sangria taitaa meille suomalaisille olla se tutumpi juomasekoitus. Tinto de veranon ei myöskään tarvitse tekeytyä, kun taas tämän ohjeen juju on nimenomaan makujen syventäminen hedelmien kera jääkaapissa.

Kesäisen raikas sangria

2 osaa halpaa punaviiniä (esim. Riojan alueelta)
1 osa halpaa roseviiniä
3 osaa sitruunalla maustettua kivennäisvettä (tai sitruunalimsaa)
appelsiinia, sitruunaa, nektariinia, ananasta, mansikoita tms.
(tujaus brandya tai konjakkia)
jäitä

Tarkista ensimmäiseksi, että pakastimessa on jäitä. Jos ei ole, kiireen vilkkaa jääpalamuotit vettä täyteen ja jäätymään. Pilko sitten isoon kannuun, kulhoon tai vaikka kattilaan runsaasti hyvin pestyjä hedelmiä. Kaada päälle punaviini ja rose ja anna tekeytyä viileässä vähintään pari tuntia. Jos haluat juomaan terävyyttä, lisää tujaus brandya tai muuta tiukempaa tavaraa.

Ota iso lasi ja annostele sen pohjalle runsaasti jäitä. Kaada viilentynyttä viiniä puoleen väliin lasia, nostele mukaan myös hedelmiä ja lisää kivennäisvesi. Makeuden määrää voit säädellä kuplivalla: jos tykkäät makeasta, käytä esim. Spritea, jos taas sokeri ei ole sun juttu, voit lisätä jopa maustamatonta kivennäisvettä. Minun mielestäni sangriaan sopii parhaiten kevyesti sitruunainen, maustettu kuplavesi.

raikas sangria

Ensimmäisen itse tehdyn sangriakannullisen jälkeen ymmärsimme jatkossa tilata janojuomaksi tinto de veranoa. Siinäkin on riskinsä, sillä joissain paikoissa se tuotiin pullotettuna versiona, joka ei tietenkään maistunut samalta kuin varta vasten sekoitettu drinkki. Toisaalta, 34 asteen helteessä juoman laadulla ei ole niin suurta merkitystä. Kunhan se on kylmää.

Stadin Panimobaari – rakkautta ensi silmäyksellä

Tämä on rakkaustarina. Se kertoo tytöstä, pojasta ja muutamasta kohtauksesta elokuvassa nimeltä Elämä. Kyynikot ja pessimistit voivat halutessaan poistua takavasemmalle, sillä kohtaukset sisältävät, sokeria, mallasta, kirsikoita, vaaleanpunaisia hattaroita ja imeliä hetkiä, jotka eivät sovi realisteille taikka turhantärkeille tosikoille. Näyttämölle saattaa astella myös yksisarvinen sateenkaaren väreissä. Ollos varoitettu.

Aikojen alussa, kun tyttö oli vielä nuori ja luuli tietävänsä elämästä kaiken, hän astui töölöläiseen olutravintolaan tilatakseen siiderin, sillä olutta hän ei ollut oppinut koskaan juomaan. Ei edes niinä aikoina, kun kaupoissa ei myyty muita alkoholijuomia. Ei siideriä, ei lonkeroa, ei edes limuviinoja. Moni oli yrittänyt opettaa, mutta huonolla menestyksellä. Humalan maku ei sopinut tytön suuhun.

olutravintolassa

Tuona iltana töölöläisellä tiskillä seisoi toinenkin janoinen. Baarimikko otti molempien tilaukset, avasi pullot ja pyöräytti juomat pitkiin laseihin. Tarjoili ne sitten tiskille, mutta vahingossa väärinpäin. Tyttö sai oluen, toinen janoinen siideriä. Hämmennyksestä selvittyään nämä kaksi päättivät pitää juomansa, kiinnostuivat uudesta mahdollisuudesta ja halusivat tutustua. Eivät toisiinsa, vaan tiskillä hikoileviin kylmiin juomiin.

lambic-tasting

Siitä hetkestä, 2000-luvun puolenvälin paikkeilta alkoi ensimmäinen tarina. Tyttö ihastui päätä pahkaa lambiciin, belgialaiseen Senne-joen laaksossa itsekäymismenetelmällä valmistettuun, villihiivoilla fermentoituun juomaan, joka happamuudessaan saattaa vetää tottuneenkin olutharrastajan suun irveeseen. Siiderit saivat jäädä, oli aika kuherruskuukauden.

lambic-tasting

Tyttö esitteli ihastustaan jokaiselle, joka jaksoi kuunnella. Harva oli yhtä mieltä ja moni vieroksui uutta tuttavuutta. Liian outo, omituisen hapan, eihän tuo edes maistu oluelta, sanottiin. Sehän juuri on se pointti, yritti tyttö selittää. Tyytyväisenä hän piti päänsä ja ihastuksen omanaan – väärinymmärrettyjä molemmat. Tapaamispaikkoja kaupungilla oli vähän, vain muutama ravintola päästi harvinaisen vieraan sisään.

stadin panimobaari

Kymmenen vuotta myöhemmin tyttö havahtui uutiseen. Kotikulmille avataan uusi kohtaamispaikka – Stadin Panimobaari. Baari lupasi ottaa valikoimiinsa paitsi panimon omia tuotteita, myös satoja muita olutmerkkejä. Vanhoja suosikkeja, mutta olutharrastajien iloksi myös harvinaisempia kuriositeetteja. Tyttö oli varma, että Stadin Panimobaarissa he kohtaisivat jälleen, hän ja lambic.

lambic-tasting

Ensimmäinen visiitti sinetöi suhteen. Ravintola tuntui heti kotoisalta, eikä siellä tarvinnut hävetä, vaikka ei tiennyt oluista juuri mitään. Olutvalikoima oli listattu kansioon, jonka ensimmäinen sivu ja puolet seuraavasta oli omistettu lambic- ja sour-oluille. Posket punehtuneina tyttö nipisteli itseään ja ymmärsi pian, ettei tosiaankaan nähnyt unta. Niinpä hän aloitti ensimmäisestä ja lupasi pian palata maistamaan seuraavaa.

Kolmen viikon kuluttua tyttö sai viestin vieraalta pojalta. Poika pyysi treffeille ja ehdotti paikaksi samaa panimobaaria. Tyttö oli epäileväinen, mutta suostui lähtemään, olihan pojalla selvästi hyvä maku. Pyöräillessään paikalle hän mietti, miten poika suhtautuisi, miten reagoisi happamaan tyyppiin, joka väistämättä kulkisi tiiviisti tytön mukana jatkossakin. Viestejä ei ollut vaihdettu treffipyyntöä enempää, pojalla ei voinut olla aavistustakaan tytön mieliteoista.

lambic-tasting

Pojalla oli leveä hymy ja veikeä pilke silmissään. Hän johdatti tytön baaritiskille, tilasi pullon lambicia ja kaksi lasia. Tyttö oli myyty sillä sekunnilla. Stadin Panimobaarin tiskillä, jossa poika luki hänen ajatuksensa. Hapan, outo ja omituinen oli parasta, mitä poika tiesi. Toisen tarinan ensimmäinen luku kirjoitettiin sinä iltana, lambic-lasien äärellä, pitkien katseiden lomassa ja pulppuavan puhetulvan keskellä. Vain ovet työvuoronsa päätteeksi sulkenut baarimikko ja kylmä kesäyö todistivat tarinan ensimmäisten lauseiden sinetöimistä suudelmilla.

stadin panimo

humalapelletit

Stadin panimobaarista tuli tytön ja pojan kantapaikka. Siellä skoolattiin yhteenmuutolle ja juhlistettiin syntymäpäivää. Sen terassilla hytistiin kesän ensimmäisinä päivinä ja sen tunnelmallisessa oluttuvassa lämmiteltiin pakkasilla. Sittemmin he pääsivät tutustumaan myös panimon pulputtavaan sydämeen ja todistamaan oluen syntyä omin silmin.

panimokierros

Pari viikkoa sitten he pääsivät osallistumaan lambic-tastingiin. Viisi vaaleaa ja viisi punaista, toinen toistaan happamempia, joissain aavistus makeutta. Monta uutta tuttavuutta, joukossa vanhoja ystäviä. Tuoksuissa asetonia, nahkaa, konjakkia ja lapsuuden uimarengasta, makupaletissa homejuustoa ja kirpeitä autonrengaskarkkeja.

lambic-tasting

lambic-tasting

Eniten sydämiä piirrettiin 3 Fonteinen Oude Gueuzen tynnyrikypsytetylle 1-, 2- ja 3-vuotiaiden lambicien sekoitukselle ja Hanssens Schaerfbeeksen villikirsikalle. Kolmannen sijan kaappasi itselleen Bzart Kriekenlambiek Millenium 2012 Biere brut, hiilihapoton lambic, jonka valmistukseen käytetään 400 grammaa kirsikkaa per litra. Maistuu kuulemma myös tumman suklaan ja sinihomejuuston parina, en epäile hetkeäkään.

stadin panimobaari

Ilta kului hujauksessa – niin kuin aina silloin, kun seura on parasta ja laseissa lambic-olutta. Tytön ja pojan ensitreffeistä on pian kaksi vuotta. Stadin Panimobaari on vain kolme viikkoa vanhempi. Yhtä matkaa mennään siis, tyttö, poika ja lambic-rakkaus. Onnea tulevaan ja monia tuoppeja!

tyttö ja poika

Uskalla siis kokeilla välillä jotain uutta, vaikka vain vahingossa. Ota vastaan se, minkä elämä antaa. Pidä silmät auki ja korvat kuulolla, sillä et voi etukäteen tietää milloin ihastut. Ja jos tuuri käy, amor lennättää nuolensa suoraan sydämeesi.

Kiitos Stadin Panimobaarille mahdollisuudesta osallistua panimokierrokselle ja lambic-tastingiin.