Tipattoman tammikuun kurkku-inkiväärishotti

Lunta pyryttää joka suunnasta. Ikkunan ulkopuolella lumiraja nousee ja lasin pintaan on muodostunut kuurankukkien seuraksi metsän siluetti. Pakkaslumi narskuu huopatossujen alle ja kansa puskee paksuihin takkeihin kääriytyneenä tuulta vasten. Latukonekuskit tekevät hiki hatussa töitä ja innokkaat hiihtäjät suksivat jonossa pitkin rantoja kiertäviä latu-uria. Helsingissä on leutojen vuosien jälkeen vihdoinkin oikea talvi. Puen villasukat jalkaan, kääriydyn lämpimään neuletakkiin ja kaivan kaapin perältä sauvasekoittimen. Kurkku-inkiväärishotti tekee terää ja piristää pakkaspäivänä.

kurkku-inkiväärishotti

Takana on viheliäinen vuosi, joka toi tullessaan roppakaupalla epävarmuutta. Mihinkään ei saanut mennä, eikä ketään nähdä. Neljän seinän sisällä nyhjääminen sai meidät tissuttelemaan tavallista enemmän. Yksi lasi ruoan kanssa ja toinen illalla sohvan nurkassa. Lasillisista tuli tapa, vaikka samalla tiedostinkin, että ensimmäinen riskiraja täyttyy naisella jo seitsemästä annoksesta viikossa – siis yhdestä lasillisesta päivässä. Mökillä kilisteltiin laituriskumpalla, skoolattiin keskipäivän gin & tonicilla ja hörpittiin saunakaljoja, syksyllä lasiin kaadettiin punaviiniä ja kohta alkoikin jo glögikausi. Joulu ja uusi vuosi ovatkin sitten ihan oma lukunsa.

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

Vuoden päättyessä olo oli tunkkainen, vireystila ankean puolella ja yöunet katkolla. Mies, joka ei yleensä suostu tinkimään saunaoluestaan missään tilanteessa, ehdotti yllättäen tipatonta tammikuuta. Minä suostuin mukisematta. Uskomme molemmat kohtuuteen kaikessa, mutta koronavuoden jälkeen tuntui siltä, että kohtuuden määritelmä oli saattanut vähän hämärtyä. Kohta on kaksi viikkoa tipatonta takana, eikä alkoholia ole ollut yhtään ikävä. Tunkkainen olotila on keventynyt, unen laatu on parantunut ja kilojakin on siinä sivussa kadonnut useampi. Liikuttukin kyllä on, lenkistä työpäivän jälkeen on tullut tarpeellinen siirtymärituaali duunihommista vapaalle.

kurkku-inkiväärishotti

Lumipyryssä taivaltamisen jälkeen, varpaat jäässä ja posket pakkasesta punehtuneina en enää lämmitä mukillista terästettyä glögiä, vaan huitaisen huiviin piristävän shotin. Sisäisen lämmikkeen ei tarvitse sisältää alkoholia, sillä inkivääri lämmittää vielä pitkään shotin kumoamisen jälkeenkin, ja sama efekti on kurkumallakin. Niinpä nyt sekoitellaankin raikas kurkku-inkiväärishotti!

kurkku-inkiväärishotti

Voit käyttää shottiin myös muita sitruksia, kuten klementiinejä tai satsumia, mutta tuplaa silloin pienempien sitrusten määrä. Greippimehu on tähän reseptiin liian tuju, mutta veriappelsiini maistuu varmasti hyvältä. Makeutta voit säädellä suuhusi sopivaksi, tällä kombolla kurkku-inkiväärishotti maistuu kirpeältä, eikä lainkaan makealta. Vegaanisen version reseptistä saa vaihtamalla hunajan esimerkiksi vaahterasiirappiin.

Kurkku-inkiväärishotti

2 appelsiinia
15 cm pala tuoretta kurkkua
4 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl hunajaa
Kourallinen tuoretta minttua

Purista appelsiineista mehut. Kuori kurkku halutessasi ja pilko se pienemmiksi palasiksi. Raasta inkivääri ja nypi mintunlehdet varsistaan. Lykkää kaikki ainekset syvään kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tai blenderillä sekaisin. Mitä kauemmin sekoitat, sitä sileämmän lopputuloksen saat. Kaada lasipulloon ja annostele siitä aamuisin shottilaseihin. Jos haluat lisää potkua, rouhaise shotin päälle kierros tai kaksi mustapippuria. Kurkku-inkiväärishotti säilyy puhtaassa pullossa ainakin viikon.

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

Mitä tapahtuu tipattoman tammikuun jälkeen, sitä en vielä tiedä. Valistunut arvaukseni on kuitenkin se, että jatkuvan tissuttelun korkki on kierretty tältä erää kiinni. Olut perjantain saunavuorolla, pieni lasi viiniä silloin tällöin ruuan kanssa, tärkeiden hetkien juhlistaminen sopivalla kuplivalla, lasillinen lauantai-iltana ja viinimenun maisteleminen ravintolaillallisilla riittänee juuri nyt. Se lienee vielä kohtuullista.

ps. Jos ihastuit kurkku-inkiväärishottiin, kokeile myös tätä verevän punaista veriappelsiini-kurkumaversiota!

Giniä, tonicia ja greippimehua – aperitiivit Happy Hamletin tapaan

Kuukausi sitten minun oli tarkoitus matkustaa Ranskaan viimeistelemään kirjaani. Seitsemän päivän ajan aioin nukkua pitkään, kirjoittaa viikunapuun vihreässä katveessa, loikoilla riippumatossa ja istua pitkillä illallisilla Happy Hamletin viinikellarin aarteita lasistani siemaillen. Hengittää ranskalaista maalaisilmaa ja kuljeskella pitkin metsäpolkuja omissa ajatuksissani.

aperitiivit

Joka päivä kuuden jälkeen, tai ehkä lähempänä seitsemää, olisin sulkenut muistikirjani sivut ja painanut kannettavan tietokoneeni kannen kiinni. Peiliin vilkaistuani ja huulipunaa lisättyäni sujauttaisin sandaalit paljaisiin jalkoihini ja kävelisin kivetyn pihan poikki patiolle, jossa isäntä jo sekoittelisi aperitiivejä. Etkot eli aperitiivit – tai ranskalaisittain aperot –  ovat alkamassa. Drinkkien lisäksi tarjolla on pientä suolapalaa sekä viiniä kuplilla tai ilman. Jokaiselle makunsa mukaan.

Sattuneesta syystä heräsin huhtikuuhun omassa natisevassa sängyssäni. Ikkunasta näkyi oliivipuiden ja auringonnousun sijaan vastapäisen talon seinä. Taivas oli sentään yhtä sininen kuin Happy Hamletissa. Kukaan ei kuitenkaan kattanut aamiaista valmiiksi tai annostellut soppaa lautasille lounasaikaan. Lähimetsässä ei kasvanut villiparsaa eikä karhunvatukkaa, bambupuista puhumattakaan. Iltapäiväpuhlahdukset ja aperitiivit jäivät nekin kaukaiseksi haaveeksi.

aperitiivit

aperitiivit

Onneksi on internet. Maaliskuun viimeisenä kohtaamme kännykän ruudulla. Isäntä sekoittaa aperitiivit, niihin tulee sopivasti kaikkea. Vähän giniä, vähän greippilikööriä ja vähän martinia biancoa. Sitten laimennellaan tonicilla ja mehulla. Tarkkoja mittoja ei ole, näppituntumalla mennään. Väri on houkuttelevan oranssi, maku raikas ja kirpeä. Skoolaamme kukin kotonamme, kertaamme kuulumisia, puhumme toistemme päälle ja höpöttelemme hyvän tovin. Eihän se sama ole, mutta helpottaa ikävää.

aperitiivit

Nyt sinäkin voit matkustaa mielessäsi Ranskan maaseudulle ja nauttia maailman parhaan aperitiivin. Seuraat vain alla olevaa reseptiä, ja kun juoma on lasissa suljet silmät ja annat ajatusten viedä. Alkuperäiseen cocktailiin kuuluvaa martini biancoa ei meidän baarikaapista löytynyt, joten jätin sen suosiolla pois. Jos kaupasta ei löydy valmista verigreippimehua, osta 1–2 verigreippiä ja purista mehu itse. Parhaan tuloksen saat, jos kaikki ainesosat ovat valmiiksi viilennettyjä, mutta pärjäät kyllä huoneenlämpöisilläkin, jos lisäät vähän enemmän jäitä.

Giniä, tonicia ja greippimehua – aperitiivit Happy Hamletin tapaan

2 cl giniä
2 cl verigreippilikööriä, esim. Summer Ruby Grapefruit (Lignell & Piispanen)
1/2 dl verigreippimehua
1 dl tonic
jäitä

Jäähdytä ensin pitkät lasit muutamilla jääpaloilla. Lorauta jääpalojen päälle kaksi senttilitraa giniä ja saman verran verigreippilikööriä. Kaada sekaan puoli desiä verigreippimehua ja desilitran verran tonicia. Sekoita lusikalla ja koristele mintulla, timjamilla tai rosmariinilla. Voit lisätä sekaan myös viipaleen tuoretta greippiä, jos haluat. Nautiskele pillillä tai siemaile sellaisenaan – ja kuvittele itsesi ranskalaisen auringon alle.

aperitiivi

Otan lasin käteeni ja suljen silmät. Jostain leijailee laventelin ja tuoreiden viikunoiden tuoksu, lämmin tuulenvire heiluttaa olkihatun alta karanneita hiussuortuvia. Punaiseksi lakattujen varpaiden alla tuntuu nurmikko ja oliivipuun oksalla laulaa pesäpuuhissaan pikkulintu. Keittiöstä kuuluu kolinaa, illallinen on vartin päästä valmis. Laskeva aurinko värjää pitsiverhot vaalean oranssiksi, maaseudun valo on ihmeellinen. Imen pillillä viimeiset pisarat, kuivaan silmäni ja toivon hartaasti maailman palaavan pian ennalleen.

aperitiivi

Sitä odotellessa kippistetään keväälle, tulevalle kesälle ja valoisammalle tulevaisuudelle. Santé, ystävät!

Lue myös: Klassikkodrinkki Gin & Tonic – näin sekoitat sen oikein

Kaktus kurkussa? Veriappelsiini-kurkumashotti auttaa!

Luulin jo välttyneeni alkutalven vilustumisen vitsaukselta, mutta tässä sitä taas ollaan. Kuoron esiintymismatka Kanarialle starttaa ensi viikolla, ja minun kurkkuuni on kasvanut kaktus. Matkan missaaminen ei ole vaihtoehto, joten on pakko ottaa käyttöön järeämmät aseet.

Ensin reilu annos D-vitamiinia ja aamiaisrahka punaherukoilla, puolukoilla, pellavansiemenillä, manteleilla, kauraleseillä ja tyrnirouheella. Sitten vesipannu pulputtamaan ja kaksi mukillista kuumaa vettä sitruunalohkojen, ahvenanmaalaisen hunajan ja viipaloidun inkiväärin kera kurkusta alas. Lopuksi kävelen jääkaapille ja kaivan sen uumenista salaisen aseeni. Se on voimajuomani ja jokaisen flunssan pahin vihollinen: veriappelsiini-kurkumashotti!

veriappelsiini-kurkumashotti

Ei, en ryhtynyt lipittelemään alkoholia heti aamusta, vaikka sen desinfioivasta voimasta saattaisikin olla apua, nyt kun asiaa ajattelen. Viinan sijaan kaadoin pikkuruiseen lasiin veriappelsiineista, sitruunasta, tuoreesta kurkumasta, inkiväärillä maustetusta hunajasta, mustapippurista ja kanelista sekoitetun shotin. Tuoreessa kurkumassa on potkua, pientä tulisuutta löytyy myös pippurissa ja ehkä hieman yllättäen myös kanelista.

veriappelsiini-kurkumashotti

veriappelsiini-kurkumashotti

Vitamiinipommi kihelmöi kurkussa, ja tuntuu siltä, että kaktuksen piikit ovat pikku hiljaa pehmenemässä. Kuvittelen sieluni silmin, kuinka kurkkuuni kerääntyneet pirulaiset korisevat tuskissaan ja luovuttavat yksi kerrallaan. Hyvästi vihamieliset virukset ja pahamaineiset pöpöt, toivottavasti pysytte poissa! Kliinistä tutkimustietoa minulla ei ole käsissäni, mutta suosittelen silti kokeilemaan. Ehkäpä veriappelsiini-kurkumashotti on juuri sitä, mitä sinun elimistösi tarvitsee taistellessaan kurkkukipua ja vilustumista vastaan.

Tuoretta kurkumaa löytyy isoista marketeista, samoilta hedelmä- ja vihannesosaston hyllyiltä, missä myydään tuoretta inkivääriäkin. Veriappelsiinin sijaan voi käyttää mitä tahansa muuta appelsiinilajiketta ja sitruunankin voi korvata limellä, jos sellaisia sattuu hedelmäkulhossa köllimään. Hunajan sijaan sopii siirappi tai sokeri, ja pippurilaatuakin voit varioida. Kurkumaa lukuun ottamatta kaikki ainekset todennäköisesti löytyvät jo keittiöstäsi.

veriappelsiini-kurkumashotti

veriappelsiini-kurkumashotti

Ennen kuin kuorit ja raastat kurkuman vuoraa leikkuulauta tuorekelmulla. Ota käsiisi kumihanskat tai kuori kurkumanpätkä vain osittain ja pidä kuorimattomasta päästä kiinni. Kurkuma nimittäin värjää kirkkaan keltaiseksi kaiken, mihin hipaiseekin. Esiliinakin saattaa siksi olla hyvä idea. Ja sitten hommiin!

Veriappelsiini-kurkumashotti

2,5 dl veriappelsiinimehua eli n. 3–4 veriappelsiinia
0,5 dl sitruunamehua eli n. 1 kokonainen sitruuna
1 rkl raastettua kurkumaa
1–2 rkl (juoksevaa) hunajaa maun mukaan
1/4 tl mustapippuria
1/4 tl kanelia

Purista appelsiinien ja sitruunan mehu kulhoon. Sekoita pehmeä tai juokseva hunaja mehun joukkoon. Saatat joutua heilumaan vispilän kanssa hetken aikaa, varsinkin jos hunaja ei ole juoksevaa. Raasta kurkuma pienimmällä terällä, joka raastimessasi on. Käytä microplane-raastinta, jos sellaisen omistat. Sekoita mehun joukkoon kurkuma ja mausteet. 

Kaada pieneen pulloon tai säilytä käyttämässäsi kannellisessa kulhossa. Viilennä veriappelisiini-kurkumashotti jääkaappikylmäksi ennen sen nauttimista. Mehu säilyy kylmässä vähintään muutaman vuorokauden.

veriappelsiini-kurkumashotti

Lääkitse itseäsi shotti kerrallaan ja häädä pöpöpirulaiset sinne missä pippurikaan ei enää kasva!

Lisää veriappelsiinireseptejä löydät täältä:
Uunissa karamellisoidut veriappelsiinit
Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto
Värikäs veriappelsiiniceviche