Sitrussiirappia ja bambupillejä – baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Kestävä kehitys, ihmiskunnan hiilijalanjälki, zero waste eli nollahävikki ja kiistämättä kiihtyvä ilmastonmuutos puhuttavat päivä päivältä enemmän. Kierrätyksestä on onneksi tullut jo aikaa sitten arkea ja jätteiden lajittelu alkaa olla meillä suomalaisilla veressä. Onkin mielettömän hienoa, että jätteiden kierrätykseen panostetaan, mutta eikö olisi vielä hienompaa, jos kaikki biojätekin pystyttäisiin käyttämään hyödyksi ja jos jätettä ei syntyisi lainkaan?

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että myös baaritiskin takana painitaan samojen pohdintojen parissa? Jokainen hukkaan heitetty sitruuna, pilaantunut appelsiini tai kuivahtanut kurkunpätkä käy paitsi baariyrittäjän kukkarolle, se koettelee loppupeleissä myös maapallon kestokykyä. Drinkkeihin saatetaan käyttää kymmeniä litroja tuorepuristettua mehua päivittäin, mutta mitä sitrushedelmien kuorille tapahtuu? Onko koristeeksi leikatun ja asiakkaan lasiin jättämän kurkunviipaleen päätepiste biojäteastia? Miten suhtaudutaan muoviin ja suositaanko lasipulloja? Entä mikä on pillien tulevaisuus?

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Pääsin maaliskuussa työkeikalle Helsinki Drink Festivaleille jututtamaan Altian baarimestaria ja Koskenkorva Vodka Global Brand Ambassadoria Mikael Karttusta, joka ei kysymyksiin vastatessaan aikaillut, vaan alkoi saman tien latoa faktoja pöytään. Sain luvan jakaa vinkit myös omille lukijoilleni, joten täältähän pesee ja linkoaa. Tosi kiva olisi myös kuulla, onko teillä hyviä keinoja vastaavan hävikin nollaamiseen!

Palataan ensin kuitenkin Mikael Karttusen pakeille. “Kaikki ylitse jäävä raaka-aine kierrätetään ja uusiokäytetään. Alkoholituotteissa kiinnitetään huomiota niiden valmistusprosessiin. Myös muut cocktailien ainesosat valitaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän,” hän kertoo. Nollahävikki on baarimestarille selvästi sydämen asia. Eikä ihme, sillä hänen edustamansa brändin tuotannossa kaikki raaka-aineet käytetään 100-prosenttisesti hyväksi. Siksi aina, kun Karttunen puhuu brändistä, hän puhuu myös kestävästä kehityksestä ja nollahävikistä. Mitä zero waste baarimestarin työssä sitten käytännössä tarkoittaa?

Hedelmät ja vihannekset pyritään hyödyntämään viimeistä kuorenpalaa myöten

Cocktaileissa käytetään mahdollisuuksien mukaan kokonaan syötäviä koristeita, jotta jätettä ei kertyisi. Sallittujen listalla ovat marjat, hedelmät ja vihannekset, kuten kurkku tai inkivääri sekä syötäviksi kasvatetut kukat. Sitrusten kuoren sisältämät eteeriset öljyt puristetaan erikseen juoman sekaan, ja koristeeksi lisätään vain pikkuruinen pala hedelmän kuorta. Kun juomat on nautittu, asiakkaiden drinkkilaseihin jääneet kuoret, koristekurkut, sitrussiivut, limelohkot, marjat ja vihannesviipaleet kerätään talteen.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Baaritiskin taakse on piilotettu keräysastia, joka tyhjennetään parin tunnin välein ja siirretään jääkaappiin. Työpäivän päätteeksi viileässä säilytetyt raaka-aineet lajitellaan ja käytetään baarityöskentelyssä tarvittavien makusiirappien valmistamiseen. Kätevää!

Oma pilli mukaan!

Zero waste -ajattelua sovelletaan syötävien ja juotavien lisäksi pakkausmateriaaleihin. Raaka-aineet hankitaan isommissa erissä ja yksittäispakattuja tuotteita tilataan vain, jos muuta ei ole tarjolla. Muovijätteen määrä minimoidaan ja se mitä kaikesta huolimatta kertyy, kierrätetään. Tulevaisuuden tavoitteena on siirtyä lasipulloissa myytävistä miksereistä kierrätettäviin muovipulloihin pakattuihin tuotteisiin. Vaikka luulisi, että lasipullo on ympäristöystävällisempi, on PET-muovipullon kierrätysprosessi on huomattavasti ketterämpi ja putelin hiilijalanjälki paljon vastaavaa lasista valmistettua pienempi.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Pillitkin ovat pannassa. Jos asiakas vaatii cocktailiinsa pilliä, hänelle ojennetaan tiskin alta bambusta valmistettu versio, jota kehotetaan jatkossa kantamaan mukana. Kestopilli ei ole hiilineutraali, sillä kuskaaminen toiselta puolelta maapalloa tuottaa päästöjä, mutta sen haitat ovat pitkällä tähtäimellä pienempiä valtamerien muovilauttoihin päätyvien miljooniin muovipilleihin verrattuna.

Millainen on ympäristövastuullinen drinkkilista?

Drinkkilistaakin tutkailen tästä eteenpäin erilaisella silmällä. Nollahävikkiin perehtynyt baarimestari nimittäin suunnittelee kulloinkin tarjolla olevan juomalistan niin, että hedelmän kaikki osat voidaan hyödyntää. Yhteen cocktailiin lisätään appelsiininlohkoja, toiseen puristetaan mehua ja kolmanteen käytetään kuorta tai sen eteerisiä öljyjä.

Jos oikein perusteellisiksi ryhdytään, juomasekoitukset voi miksata etukäteen isompiin astioihin ja säilyttää ne valmiiksi viilennettyinä, jolloin jääpaloja ei enää tarvita jäähdyttämään juomaa. Jäällä on tietysti myös esteettinen tehtävä, mutta jos ajatellaan energiamäärää, joka niiden jäädyttämiseen kuluu, on syytä pohtia, onko ulkonäöllä oikeasti niin suurta väliä.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Karttunen kertoo, että brändin järjestäessä baarimestareille koulutuksia otetaan aina huomioon zero waste -ajattelu, vaikka asiakkaalla ei olisikaan vielä mahdollisuuksia sen käytännön toteuttamiseen. Motivaation herättämisen luulisi olevan helppoa, sillä cocktailbaarissa syntyvän biojätteen määrä voi olla jopa kymmeniä kiloja yhden illan aikana. Mojitoihin ja muihin hedelmäpohjaisiin juomasekoituksiin erikoistuneen baarin biojätevuori on moninkertainen. Koko vuorta tuskin voi hyödyntää siirappien keittelyyn, mutta jos edes osa nyt hukkaan heitettävistä raaka-aineista saadaan parempaan käyttöön, maailma on taas piirun verran parempi paikka!

Jos haluan tukea nollahävikkiperiaatetta, mihin baariin menen?

Saman kysymyksen heitin haastattelun lopuksi minäkin Mikaelille. Hän miettii hetken, mutta jakaa lopulta auliisti muutaman suosituksen. Jos liikut Helsingissä, ota kohteeksi Runar Yrjönkadulla, The Bull and the Firm Sörnäisten kurvissa tai Lilla e Punavuoren huudeilla. Samoilla kulmilla sijaisevan hotelli St. Georgen baari pyrkii sekin nollahävikkiin. Tampereella kannattaa etsiytyä salakapakkanakin tunnettuun Tiimaan ja Turun suunnalla oikea osoite on Bar 4 Kristiinankadulla. Muitakin hiilijalanjäljestään huolehtivia baareja varmasti löytyy, mutta näistä voi aloittaa.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Mitä minä voin tehdä?

Kierrättäminen vaatii ylimääräistä vaivaa etenkin haja-asutusalueilla sekä kesämökeillä, sillä ainakaan meidän mökkipaikkakuntamme jätekeräyspisteet eivät ole vielä ajan tasalla. Lähimmässä pisteessä kerätään vain sekajätettä ja kyliltäkin puuttui ainakin viime vuonna vielä muovinkeräys. Täytyykin tarkistaa heti seuraavalla mökkireissulla, onko asiaan tullut muutosta sitten viime näkemän. Onneksi hävikkiä voi vähentää ilman viimeisen päälle viritettyä jätehuoltoakin – paitsi keittiössä, myös kotibaarikaapilla, kesän juhlissa ja mökkiterassilla.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Käytä vain syötäviä koristeita, unohda kertakäyttölasit ja pillit, hyödynnä sitrusten kuoret kandeeramalla tai keittelemällä niistä hilloa ja siirappia. Osta mielumin pakkaamattomia tuotteita ja suosi kierrätettäviä PET-muovipulloja lasisten sijaan. Jos orgaanista jätettä jää, kompostoi se mahdollisuuksien mukaan. Tärkein hävikin ehkäisykeino on kuitenkin tämä: kerää ostoskoriisi vain sen verran, kun oikeasti syöt, juot ja kulutat. Vilkaise jääkaappiin, hedelmäkoriin, kuiva-ainelaatikkoon ja kellariin ennen kuin ostat sen kolmannen jauhopussin tai viidennen sinappituubin, äläkä päästä ruokaa pilaantumaan. Yhteinen maapallomme kiittää.

Ja nyt – sana on viimein vapaa. Miten sinä vähennät hävikkiä? Kaikki vinkit tulevat tarpeeseen, koskivat ne sitten kokkailua tai baarikaapin äärellä tapahtuvaa toimintaa. Kommenttiloota odottaa jo kuumeisesti keinojanne pelastaa maailma!

Mojova mustikkasmoothie eli mutinaa siitä, mitä minulle kuuluu

Moi, kiva nähdä pitkästä aikaa, mitä kuuluu, miten menee?

Jos kysymyksen esittää hyvä ystävä, tiedän, että hän kuuntelee vastaustani kiinnostuneena. Jos taas kysymyksen heittää heti kättelyssä kaveri, jota nään kerran vuodessa tai viidessä, hämmennyn. Mitä minun odotetaan vastaavan? Haluaako ihminen, jonka olen tavannut edellisen kerran vuonna 2013 yhteisen ystävän juhlissa todella tietää, kuinka neljä vuotta sitten menin naimisiin, erosin, kävin treffeillä, löysin rakkauden, tein liikaa töitä, irtisanouduin ja perustin yrityksen?

Olisiko hän kiinnostunut, miten minulla juuri nyt menee? Tahtoisiko hän kuulla, miten en saa nukuttua, millaista on yrittäjän arki ja miksi en vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona? Todennäköisesti ei. Siksi peitän todelliset kuulumiseni hymyn taakse ja vastaan, että eipä kummempaa. Same old, same old. Ja samalla olen varma, ettei tuo tyyppi edes muista, mitä se sama vanha tarkoittaa. Sitten vaihdetaan kasa muita kliseitä ja jatketaan matkaa.

mustikkasmoothie

Mihin meillä on niin kiire? Vai onko kyse kohteliaasta small talkista tai hätäpäissään suusta putkahtaneista sanoista? Ilmiö toistuu viikoittain erilaisissa pr-tapahtumissa ja pressitilaisuuksissa. Vastaan kävelee kollegoita, joita en kertaakaan ole livenä tavannut, mutta joiden kanssa olemme kohdanneet blogien kommenttikentissä ja somemaailman syövereissä. Moikkaan, esittäydyn ja pysähdyn vaihtamaan muutaman sanan.

Vaikka he eivät selvästikään muista minua, kysyvät he silti maireasti hymyillen, mitä minulle kuuluu? Kun ryhdyn vastaamaan ja kertomaan kuulumisiani ajatellen, että onpa tosi kiva kun kysyit, toinen alkaa näprätä kännykkäänsä ja häviää omiin ajatuksiinsa. Havahduttuaan tilanteeseen hän saattaa toivottaa mukavaa päivää, kääntää selkänsä ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Jään seisomaan niille sijoilleni ja ihmettelen, mitä taas kerran tapahtui.

mustikkasmoothie

Kuulumisten kysymisestä on nähtävästi tullut jenkkityylinen heitto, johon ei edes odoteta vastausta. Fraasi, jota toistellaan tervehdyksen tapaan, lause täynnä tyhjää sisältöä. On turha alkaa selittämään, kuinka seuraavan päivän esiintyminen hirvittää tai että flunssa ei ota toetakseen, reissuakin pukkaa ja työkuviot ovat punaista lankaa vailla. Että mitäs sulle?

Tuppisuu, ujonpuoleinen ja varautunut suomalainen ei puhu, jos ei ole asiaa. Ehkä siksi on vaikea tottua teennäiseltä tuntuvaan tuttavallisuuteen. Introvertti on verkostoitumistilanteissa muutenkin mukavuusalueensa ulkopuolella. Kun yhtälöön lisätään vielä pakollisten fraasien koreografia, ei se tilannetta ainakaan helpota.

Siispä hyvä kollegani ja/tai lukijani, esitän sinulle pienen toiveen. Jos törmäämme joskus jossakin tapahtumassa tai tilaisuudessa, kysythän kuulumisia vain, jos olet kiinnostunut kuulemaan niistä? Kun saan katsekontaktin ja huomiosi hetkeksi, kerron luultavasti sinulle, että nyt juuri nyt hieman hermostuttaa. Saatan myös höpöttää häkeltyneenä pitkät pätkät siitä, kuinka en tunne täältä ketään, mutta siksipä onkin mukava tutustua. Sitten todennäköisesti hymyilen ja kysyn, miten sinulla menee.

mustikkasmoothie

Miten otsikossa mainittu mustikkasmoothie sitten liittyy kaikkeen tähän? Ei mitenkään. Tarkoitus oli kirjoittaa yksinkertainen reseptipostaus, mutta teksti jokseenkin karkasi käsistä ja lauseet lähtivät lennokkaasti lapasesta. Niin saattaa käydä, kun laskee sormet näppäimistölle ja antaa ajatuksen lentää. En hangoittele vastaan, mutta aion silti näyttää kaapin paikan. Tässä se tulee, mustikkasmoothien resepti.

Kevät saapuu kohisten, ja pakastin pursuilee edelleen edelliskesän marjasatoa. Surauta siis muikea mustikkasmoothie pitkän aamiaisen piristykseksi, ja näytä sinistä kieltä menneelle työviikolle.

Mustikkasmoothie

1 banaani
1 vihreä omena
(1 kypsä avokado)
2,5 dl jäisiä mustikoita
2 dl kauramaitoa
0,5 dl leseitä tai kaurahiutaleita
Pala inkivääriä
1/2 sitruunan mehu

Mittaa kaikki ainekset blenderiin ja sekoita suunmyötäiseksi smoothieksi. Sauvasekoitin ja syvä kulho toimivat yhtä lailla. Lisää nestettä, jos koostumus tuntuu liian paksulta ja hunajaa, jos kaipaat lisämakeutta. Mustikkasmoothiesta ovat kuluneet kliseet ja makeileva jenkkimeininki kaukana. Kaada siis lasiin suomalaista superruokaa ja nauti yksin tai mukavassa seurassa.

mustikkasmoothie

Aurinkoista viikonloppua armaat, palataan taas parin päivän kuluttua. Silloin huristellaan sähköpyörille pitkin lumisia tunturipolkuja!

Way, Wino ja The Bull & the Firm – Viinibaarikierros Kalliossa

Ihana kesä takana ja pimeä syksy edessä. Mitä tekee mökkihöperöitynyt kaupunkilainen välttyäkseen kesän kaipuulta ja synkän syksyisiltä ajatuksilta? Palaa sivistyksen pariin ryminällä, ja suuntaa kulkunsa kohti Kallion kuppiloita. Viinibaarikierros Kalliossa on parasta lääkettä lamaantuneelle lomalaiselle, tukea kaamoksen kainalossa kärvisteleville kaupunkilaisille ja sielua ravitsevaa ruokaa silmille ja vatsalle.

Kaukana ovat ne ajat, kun Kallion kierros tarkoitti keskikaljakuppiloiden ja karaokebaarien kautta rupuisiin räkälöihin vaeltamista. Juottolat puolustavat edelleen paikkaansa, mutta sekaan mahtuu nyt trendikkäitä olutravintoloita, viehkeitä viinibaareja, kunnollisia kahviloita, elävän musiikin mestoja ja bistroruokaa tarjoavia kivijalkakuppiloita. Yksin Hesarilla katukuvaa elävöittävät Rupla, Riviera, Panema ja Tenho Restobar, poikkikaduilla janoista ja nälkäistä palvelevat tuoreina tulokkaina ainakin Harju 8, Bar Còn ja jo hetken aikaa Flemarilla ilahduttanut Gastro Cafe Kallio. Hämeentielle Kuudennen linjan, Siltasen ja Kaikun kupeeseen ovat avanneet Tanner, Väinö Kallio ja viimeisimpänä burgeribistro Beerger.

way viinibaarikierros kalliossa

Syyskuisena lauantaina, Rakkautta ja Anarkiaa -päiväleffan jälkeen kävelemme Kaisaniemestä Karhupuiston kulmille. Mökkikesä on ohi, ja jotta paluu kaupunkielämään tapahtuisi mahdollisimman mutkattomasti, tarvitsemme mielekästä tekemistä. Ja mikäpä sen mielekkäämpää kuin tutustuminen Kallion uudenkarheisiin kuppiloihin. Siksi loppupäivä kuluukin viinibaarikierroksella Kalliossa!

Way – Tätä tietä, saanko pyytää!

Kallion viinibaarikierroksen ensimmäinen kohde on edellisenä viikonloppuna avattu, leipomon ja viinibaarin nerokkaasti yhdistävä Way. Ennen sisään astumista on pakko pysähtyä hetkeksi ravintolan eteen. Keittiön ikkunoita ei ole peitetty, ja keittotaitoista koneistoa voi ihailla kadulta käsin. Tietämättä ruokalistoista tai maistamatta mitään päätän, että Way ansaitsee rutkasti pojoja pelkästään tästä hyvästä!

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Way on paitsi viinibaari ja leipomo, myös kahvila ja ravintola. Asiakaspaikkoja on parikymmentä, osa kahden tai neljän hengen pikkupöydissä, osa pitkässä pöydässä keskellä salia. Ravintola Grönin pikkusiskolla on kaksi eri listaa. Aamiaista on tarjolla neljään saakka, sen jälkeen menu vaihtuu ruokaisampaan iltavaihtoehtoon. Me taktikoimme ja saavumme paikalle viittä vaille neljä. Tilaamme lasit rose-viiniä ja selaamme muutaman minuutin kuluttua vaihtuvaa vakuuttavaa valikoimaa.

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Kaikki viinit ovat alkuviinejä – roseeta, oranssia, punaista ja valkoista, jokaista lajia on listalla muutama. Tiedän, että monet viini-ihmiset nyrpistävät nenäänsä näille sameille ja monesti happamille natural-viineille, mutta meidän suihimme ne istahtavat sopuisasti. Etenkin Piemontessa valmistettu Bellotti Rosa häviää laseistamme liiankin nopeasti.

Oliiviöljyssä uivat anjovikset ovat maukkaita, kevyesti kuivatut tomaatit sitruunaverbena ja fermentoitu raparperi toimiva yhdistelmä ja burrata tillin ja kerman kera taivaallisen suussa sulavaa. Oman talon leipä ja kirnuvoi vievät kielen. Voisin tilata listalta kaiken, sillä hinnatkaan eivät päätä huimaa: iltamenun annokset maksavat vain 6–10 euroa per lautanen. Ja kerrotaan nyt vielä sekin, että kaikki annokset on suunnitellut Grönin pääjehu Toni Kostian. Vaatimaton, mutta äärimmäisen lahjakas keittiömestari, joka ei ole antanut menestyksen nousta hattuun. Paikan päällä hän on nytkin, kiillottaa myyntitiskin rosteripintaa, kuin kuka tahansa ravintolan työntekijöistä. Pakko arvostaa.

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Tänään, puolitoista kuukautta myöhemmin harmittaa vain se, että en ole vielä ehtinyt Wayn pöytien ääreen toistamiseen. Sillä viikko sitten julkaistun NYT-liitteen jutun jälkeen pöytiin joutuu taatusti jonottamaan, sillä varauksia ei oteta vastaan. Rima nostettiin kerrasta korkealle, jos taso on tämä, viinibaarikierrosta pitää kohta alkaa kutsua gourmetkierrokseksi!

Tuttu ja tunnelmallinen Wino

Fleminginkadulle vuonna 2017 avattu Wino on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa Kallion kulmilla niin vahvasti, että lauantaina viideltä, heti ovien avauduttua, ainoat vapaat paikat löytyvät baaritiskiltä ja sieltäkin vain sillä ehdolla, että vietämme viinilasien äärellä korkeintaan tunnin. Tartumme tarjoukseen, sillä tarkoitus on todella tilata vain yhdet annokset sekä ruokaa että viiniä ja jatkaa sen jälkeen matkaa.

wino viinibaarikierros kalliossa

wino viinibaarikierros kalliossa

Tiski on itse asiassa yksi lempipaikkojani, sillä baarijakkaralla istuessa näkee ja kuulee enemmän. Varsinkin silloin, jos liikkeellä on yksin, tiskillä tuntee olevansa enemmän läsnä. Minä tilaan hirvenpaistia ja seuralaiseni sinipallasta. Laseittain myytävä viini vaihtelee päivittäin ja laadut on listattu baaritiskin päähän liitutaululle. Punaista minulle ja valkoista herralle kiitos. Muistiinpanoni tältä osin ovat vajavaiset, mutta luulen juoneeni TSCHIDA Brutal!!!-viiniä, ihan vain sen erikoisen nimen vuoksi.

Tämä on jo neljäs kertani Winon hellässä huomassa. Ensimmäisellä visiitillä piipahdimme lasillisille täpötäyteen ravintolaan, ja saimme luvan seisoskella tiskin päässä, vaikka varsinaisia asiakaspaikkoja ei ollutkaan vapaana. Toisella kerralla aterioimme takimmaisessa huoneessa ja kolmannella valloitimme ravintolan koko etuosan. Kaikille käyntikokemuksille voin antaa valehtelematta täyden kympin, ja papukaijamerkki painetaan virtuaaliseen arvosteluvihkoon myös tänään.

wino viinibaarikierros kalliossa

wino viinibaarikierros kalliossa

Kiireestä huolimatta meidät huomioidaan hyvin. Lämmin leipä kannetaan eteemme suoraan uunista, se leikataan nopeasti palasiksi ja jaetaan koreihin pöytiin kannettavaksi. Aina välillä vaihdetaan sana tai pari, ja huolehditaan, että meillä on edessämme kaikki mitä tarvitsemme. Myös maksaminen sujuu nopeasti. Seurueita saapuu tasaiseen tahtiin, ja puheensorina voimistuu. On aika kiittää, koota kamppeet, ja suunnata pienessä hiprakassa kadun toiselle puolelle oluelle.

Öl-Ut – viinibaarikierroksen välikaljat

Kolmen viinilasillisen jälkeen suu kaipaa puhdistamista, joten pujahdamme sisään pikkuruiseen ja hauskasti nimettyyn Öl-Ut -baariin. Minikokoisen olutravintolan kaikki neljä istumapaikkaa on varattu, joten seisoskelemme tuoppiemme kanssa kasuaalisti keskellä räsymatoilla vuorattua lattiaa. Seilin saaren mukaan nimetty hapanolut on hyvää, samoin seurueeseen juuri liittyneen siskon lasiin kaadettu gluteeniton olut. Palvelu on omintakeista, mutta asiantuntevaa. Meille kerrotaan, että istumapaikkoja ollaan lisäämässä pian, mikähän mahtaa olla tilanne tällä hetkellä?

Olutta voi ostaa myös mukaan, eli ravintola on samalla myös pienpanimojen tuotteita myyvä olutpuoti. Kätevää!

Ölut

The Bull & The Firm – Kurvin hämyinen helmi

Viimeiseksi etsimme tiemme Kurviin. Vappuna ovensa avannut The Bull & The Firm on nimetty hankalasti, mutta nimen ja baarin taustalla on kokenutta väkeä mm. Runarista. Myös Soil Wine Groupin hemmoilla on sormensa pelissä. Mukana on siis maahantuoja, joten viinivalikoimaa ei ole hihasta vedetty. Tälläkin listalla on paljon alkuviinejä ja biodynaamisia vaihtoehtoja.

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

Vaikka on lauantai, baarissa on hyvin tilaa ja pöytä järjestyy lennossa. Drinkkilista on houkutteleva, mutta illan agendalla on nimenomaan viinibaarikierros, pysyttelemme jumalten juomassa. Otamme lasilliset ja niiden kylkeen neljä pientä annosta ruokaa. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme tilaamaan lohta & avokadoa, täytettyjä ssäm -salaattinyyttejä, lautasellisen päivän leikkeleitä ja ruskeavoihollandaisella aateloituja porkkanoita. Etenkin lohi-annos ja porkkanat ovat käsittämättömän hyviä.

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

Ihastun paikkaan ikihyviksi ja jo parin viikon päästä palaan sinne uudelleen. Tiistaina kahden hengen seurueemme lisäksi hämyisessä salissa istuu vain muutama ihminen. Palvelualttiit baarimikot pitävät lasimme täysinä ja vatsamme tyytyväisinä. Tulkoon The Bull & The Firm -baarista minun kantikseni. Kävelymatkaa kotiovelta kertyy reilu kilometri, mutta sen taittaa mielellään, kun vastassa on lämmin tunnelma, mainio palvelu ja monipuolinen lista. Erittäin vahva suositus!

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

ps. Kotimatkalla koukkaamme vielä vastikään kauppakeskus Rediin avatun Oluthuone Haavin kautta. Paikka on pieni pettymys, mutta kun vastassa on kolme huipputekijöiden luotsaamaa viinibaaria, ei kalliinpuoleista perusolutta kauppakeskusympäristössä tarjoava ravintola voi mitenkään pärjätä vertailussa. Eiköhän asiakaskuntaa sille silti riitä ilman meitäkin. Kippis!