Maistuvia sisältöjä – ummikosta viiniasiantuntijaksi 5 viikossa!

Törmätessäni ensimmäistä kertaa Maistuvia sisältöjä -valmennuksen somemainokseen ajattelin, että juuri tuota minä tarvitsen. Nautin viinistä, mutta en osaa kuvailla tai luonnehtia niitä. Viini on mielestäni joko hyvää, tai sitten se on huonoa. En erota nahkaisuutta, tammitynnyrejä tai eksoottisia hedelmiä. Makeuden tunnistan, samoin hapokkuuden, ja muutamia yksittäisiä viinityyppejä, kuten päärynäisen proseccon ja rusinaisen sherryn. Tahtoisin tietää ja osata enemmän!

maistuvia sisältöjä

Ehdin jo kihistä innosta, kunnes muutaman minuutin päästä seurasi laskuhumala ja lannistuminen. Olenkohan kuitenkaan kohderyhmää? Ei minua varmaan valittaisi, eihän minulla ole mitään koulutusta, eikä seuraajiakaan ole taatusti tarpeeksi. Sitten sisuunnuin. Meni syteen tai saveen, haetaan nyt sitten vaikka vasemmalla kädellä.

Lopulta kirjoitin hakemukseeni jotakuinkin näin: “Olen kipeästi osaamisen syventämisen ja ammatillisen itsetunnon buustaamisen tarpeessa. Nautiskelijana, kovan luokan foodiena ja kohtuullisen taitavana kotikokkina rakastan makuelämyksiin kietoutuvia tarinoita. Minulla on visuaalista silmää, ennakkoluulotonta asennetta ja määrättömästi motivaatiota. Samaan aikaan tiedostan, että en ole toimittaja tai ammattilaisvalokuvaaja eikä minulla ole mitään ruokapuolen koulutusta. Ristiriita on suuri, ja huijarisyndroomaa pukkaa vähän väliä. Sillä kukapa minä olen tekemään reseptiikkaa, ottamaan ruokakuvia tai tuottamaan tekstisisältöjä, kun taustallani ei ole alan tutkintoa. Siitä huolimatta haaveilen omasta podcastista, kirjasta ja tarinoista, jotka jäisivät elämään muuallakin kuin internetin ihmemaailmassa. Haluan kehittää ja kehittyä, ja keskittyä myös yrittäjänä ruokaan ja juomaan liittyviin asiakassisältöihin. Näin sopivia ja motivoituneita kandidaatteja on harvassa – astutaan siis yhdessä maistuvien sisältöjen maailmaan!” Posket lehahtavat vieläkin punaiseksi hakemusta lukiessa, sillä olenhan tyypillinen suomalainen, jonka on vaikea kehua itseään. Ettei vain ylpeäksi erehdyttäisi luulemaan.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Ystäväpiiriini kuuluu ainakin yksi supermaistaja. Hän upottaa lusikkansa soppakattilaan ja hetken lientä maisteltuaan hän latelee apteekin hyllyltä ainesosat, joita ruokaan on ripoteltu. Supermaistajaa minusta tuskin saa, mutta paremmaksi haluaisin silti kehittyä. Kirjoittaa kielikuvin ja maalailla tilanteita, joissa juuri tämä viini maistuu, ja kuvailla ruokia, jolle tuo viini on täsmävalinta.

Ja kuinka ollakaan, minut valittiin kuin valittiinkin mukaan kaikkien aikojen ensimmäiseen, Alkon järjestämään Maistuvia sisältöjä -valmennukseen viidenkymmenen hakijan joukosta. Olin salaa ylpeä itsestäni, saatoin jopa tuulettaa sähköpostin saapuessa.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Odotukset olivat korkealla. Toivoin, että valmennus auttaisi minua fokusoitumaan oikeisiin asioihin. Kaipasin myös ammatillisen itsevarmuuden vahvistamista, vertaistukea ja yrittäjälle elintärkeän verkoston laajentamista. Myös konkreettiset työkalut ruokajuomien valintaan, juomien reseptiikkaan, makupareihin sekä ruuan ja juoman yhdistämiseen olisivat erittäin tervetulleita.

Ennen ensimmäistä oppituntia minua jännitti. En tiennyt, ketä muut kurssille valitut olivat, ja toivoin vain, että heidän joukossaan olisi edes yksi tuttu kasvo. Yllätyinkin iloisesti, kun jo Arkadiankadun koulutustilojen alaovella törmäsin Kulinaarin Kimmoon, Tinskun keittiön Tiinaan, Savusuolaa-blogin Janicaan ja Haarukkavatkaimen Minnaan. Kuusi kerrosta myöhemmin skoolasimme samppanjalla ja herkuttelimme tryffelipopcornilla. Muistan miettineeni, että taas jännitin turhaan. Mutta mitäpä sitä ihminen luonteelleen voi.

maistuvia sisältöjä

Luokassa silmäilen ympärilleni. Vastakkaisen pulpetin takana istuu ruokatoimittajia, Viini-lehtikin on edustettuna. Viereeni istahtaa Viinitollo-instagramtiliä pitävä Maija Männistö, tuonnenpana ovat vieri vieressä Makupari-bloggaajat ja pöydän päähän on löytänyt tiensä A.W. Yrjänä. Sali on täynnä kovan luokan nimiä ja nautiskelijoita, se tulee esittelykierroksella selväksi. On mahtavaa tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Maistuvia sisältöjä -valmennuksen vetäjät Anri Lindström ja Taina Vilkuna osoittautuvat loistaviksi opettajiksi. He puhuvat viinistä niin, että tällainen tollompikaan ei tipahda heti ensimmäisessä kaarteessa kärryiltä. Valmennuskertoja on neljä ja jokaisella keskitytään muutamiin osa-alueisiin. Maistettujen viinien ja oluiden yhteenlaskettu määrä lähentelee varmasti sataa, kun laskee mukaan ruhtinaallisen päätösillallisen.

maistuvia sisältöjä

Ensimmäinen Maistuvia sisältöjä -kolmetuntinen alkoi sokkomaistatuksella ja jatkui infopläjäyksellä, joka valaisi olosuhteiden, ympäristön, ilmaston ja maaperän vaikutusta viinin ominaisuuksiin. Enpä ollut tullut aiemmin ajatelleeksi, että ilmastonmuutoksella ja sen aiheuttamalla lämpeämisellä on näppinsä pelissä myös viinimaailmassa. Perinteiset eteläisen Euroopan viinimaat joutuvat miettimään, mitä rypäleitä tulevaisuudessa kasvatetaan. Myös samppanjan tuotanto tulee olemaan jossain vaiheessa vaikeuksissa, jos lämpötila tätä vauhtia nousee. Toisaalta viiniköynnökset saattavat sen myötä menestyä jopa täällä pohjoisessa.

Opin myös että valkoviineissä vertaillaan hapokkuutta, makeutta ja hedelmäisyyttä, kun taas punaisissa tärkeimmät ominaisuudet ovat hapokkuuden lisäksi täyteläisyys, tanniinisuus ja voimakkuus. Jos nämä termit hallitsee ja tietää tykkääkö esimerkiksi enemmän hedelmäisyydestä vai hapokkuudesta, on Alkon myyjän tai ravintolan sommelierin helpompi löytää omaa makua miellyttävä viini.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Testaamme makupareja ja täytämme makumatriiseja. Nyt, koulutuksen jälkeen, minun pitäisi periaatteessa osata valita viini ruualle ihan itse. Vähän nolottaa tunnustaa, että turvaudun silti edelleen usein myyjien ammattitaitoon. Ei ruuan ja viinin parittaminen kuitenkaan rakettitiedettä ole. Tuhdille ruualle tuhdimpi viini, kevyelle kevyempi, on aika hyvä nyrkkisääntö. Hapokas viini keventää rasvaista ruokaa. Puolikuiva ja vähän makea kannattaa valita silloin, jos ruuassa on potkua tai siinä on paljon makeutta.

Anri ja Taina listaavat klassikkopareja, joista ainakaan minä en ole aiemmin ollut tietoinen. Lammas ja Riojan punaviinit tykkäävät toisistaan, samoin vuohenjuusto ja sauvignon blanc. Jos tykkäät ostereista, kokeile niiden kanssa stout-olutta. Ankka taas rakastaa pinot noiria ja parsa Alsacen muscat-viinejä.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Toisella kerralla avattiin Alkon makutyyppien eli niiden hyllyn laidassa olevien värikoodausten ja luonnehdintojen maailmaa. Tietoa tuli niin paljon, että kaikki ei tähän blogipostaukseen mahdu, mutta muutaman täsmävinkin voin kyllä jakaa. Jos ruoka on tulinen, siinä on itämaisia makuja tai lähi-idälle tyypillisiä mausteita kuten kanelia tai minttua, valitse oranssilla värikoodattu lempeä & makeahko valkoviini tai vaaleanpunainen, pehmeä & hedelmäinen punaviini. Savustetulle kalalle sopii vihreällä koodattu pirteä & hedelmäinen valkoviini, hapokkaita maitotuotteita sisältävälle ruualle taas sinisestä väristä tunnistettava vivahteikas ja ryhdikäs valkkari. Voikastike ja kermainen sienikeitto taas tykkäävät ruskealla merkityistä runsaista valkoviineistä, ja häränhäntäpata rotevasta ja voimakkaasta punkusta, joka on merkitty punaruskealla.

Kolmannen torstai-illan joudun skippaamaan vaellellessani Sallatunturin patikkapoluilla. Arkadiankadulla perehdytään sillä aikaa juoma- ja ruokatrendeihin, siihen mistä ja missä ne syntyvät ja miten ne rantautuvat Suomeen? Maistelussa on erikoisempia tuotteita kuten georgialaista Qvevri-viiniä, kiinalaista punaviiniä, alkuviinejä, hapanolutta ja Suomessa tuotettuja marjaviinejä. Halusin kuitenkin osallistua etänä, joten tilasin etukäteen Sallan Alkoon muutamia Anrin ja Tainan suosittelemia tuotteita ja järjestin pienen tastingin yhdessä siskoni kanssa.

maistuvia sisältöjä

Varsinaisella viimeisellä valmennuskerralla saamme yllätysvieraan. Sommelier Samuil Angelov saapuu kertomaan omasta suhteestaan viiniin ja ruokaan. Angelovin silmät loistavat, kun hän kuvailee, miten täydellisesti yhdistetty ruoka ja viini soivat suussa ja tuovat kolmannen ulottuvuuden ja uuden elementin annokseen. Toisaalta hän kehottaa juomaan sitä viiniä, mistä kukakin tykkää. Jos viini ei sovi ruuan kanssa, se ei haittaa. Ruoan voi hyvin syödä ensin ja juoda viinin vasta sitten. Sama pätee juustoihin ja viineihin. Angelov sanoo nauttivansa juustoista ja viinistä, mutta erikseen. Sitten hän kertoo syyn, joka saa yleisön kohahtamaan. Viini ei sovi juustojen seuralaiseksi. Kysyttäessä Aurajuustolle sopivaa punaviiniä Samuil vastaa, ettei sellaista ole. Punaviinit ja sinihomejuusto maistuvat yhdessä metallille. Kannattaa kokeilla viinin sijaan olutta, se on erinomainen kumppani juustoille!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Juttuhetken päätteeksi Samuil Angelov kiirehtii Finnjävelin avajaisiin ja jättää meidät tutustumaan kuohuviineihin ja samppanjoihin Anrin ja Tainan opastuksella. Kuplajuomien jälkeen laseihimme kaadetaan jalohomeen aateloimia jälkiruokaviinejä sekä vintageportviiniä. Maistuvia sisältöjä on ehkä paras koulutus ikinä!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Jos olisi pakko valita tärkein oppi, jonka sain koulutuksesta mukaani, se on tämä. Jokaisella meillä on yksilöllinen makuaisti, joten sama viini todennäköisesti maistuu erilaiselta vieruskaverin suussa. Viini on siis henkilökohtainen asia, eikä oikeita tai vääriä valintoja ruokaa ja juomaa paritettaessa ole.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Koulutus huipentuu yhteiseen illalliseen, johon olemme itse kokanneet ruuat ja valinneet niille sopivat viinit. Viiden ruokalajin ilta lähtee käsistä, kun jokainen ryhmä haluaa tarjota jotain pientä ekstraa. Annokset ovat käsittämättömän taidokkaita ja viiniparitukset onnistuneita – on kuin paremmassakin ravintolassa istuisi! Ruokajuomiksi on valittu upeita tuotteita artesaanisamppanjasta suomalaiseen sahtiin.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Illallisen lopuksi meille jaetaan diplomit. Sen mukaan olen Maistuvia sisältöjä -valmennuksen suoritettuani pätevä suomalaisen juoma- ja ruokakulttuurin edistäjä sekä alan laadukkaan ja vastuullisen sisällöntuotannon inspiroiva ja suvereeni airut. Aikamoinen arvonimi!

Kesän raikkain tervetuliaisdrinkki – vadelmia ja roseviiniä

*Roseviini saatu tuotenäytteenä, kiitos Viinilinna!

Hiekkatieltä kuuluu jo renkaiden rapinaa. Ystävien auto kurvaa pihaan ja ulos astuu lauma janoisia mökkivieraita. Minä ryntään keittiöön, otan jääkaapista sopivasti viilentyneen roseviinipullon, aiemmin päivällä pusertamani vadelmapyreen ja sitruunanpuolikkaan. Lasit on aseteltu tarjottimelle vieri viereen. Avaan pakastimen ja tipautan jokaiseen lasiin muutaman jääpalan. Sekoitan juomat ja astun tarjotin kädessä terassille. Tervetuloa mökille!

tervetuliaisdrinkki

Viime vuonna nautiskeltiin klassisesta gin & tonicista, mutta vaikka juoma maistuu minulle, se on liian tymäkkä monelle muulle. Tänä mökkikesänä halusin tarjota kyläilijöille jotain kesäisempää, kevyempää ja raikkaampaa. Drinkin, jonka alkoholipitoisuus on pieni, mutta joka siitä huolimatta ei maistu mehulle. Siitä se ajatus sitten lähti.

Heinäkuu ehti kolmannelle viikolleen, ennen kuin olin tyytyväinen kehitelmääni. Olin saanut päähäni käyttää drinkin pohjana roseviiniä, mutta muiden makujen yhdistäminen siihen olikin yllättävän hankalaa. Ensin kokeilin punaista greippimehua, sitten vesimelonimurskaa ja myöhemmin vielä siitä suodatettua mehua. Sekoitin roseviiniä soodan ja tonicin kanssa, puristin sekaan sitruunaa ja limeä. Mikään kombinaatio ei oikein tuntunut toimivan. Kunnes kauppoihin ilmestyi tuoreita kotimaisia vadelmia.

tervetuliaisdrinkki

tervetuliaisdrinkki

tervetuliaisdrinkki

Pusersin niistä kaiken sen mehun, minkä irti sain, kaadoin päälle puolikuivaa roseviiniä ja täytin lasin lopuksi tonic-vedellä. Väri oli jumalainen ja maku mahtavan raikas. Voittaja oli löytynyt, mökkikesän tervetuliaisdrinkki on tässä. Harmi vaan, että suurin osa mökkivieraista oli jo visiittinsä tehnyt, mutta onneksi kesää (ja vieraita) kuitenkin on vielä jäljellä!

tervetuliaisdrinkki

Kesän raikkain tervetuliaisdrinkki

1,5 rkl vadelmapyreetä
1 dl puolikuivaa roseviiniä
3/4 dl tonicia
Tilkka sitruunamehua
Jäitä

Valitse drinkkipohjaksi puolikuiva tai puolimakea roseviini, esimerkiksi reilun kympin maksava Montalto Passivento Rosato*. Jos kaapissasi on vain rutikuivaa versiota, saatat haluta lisätä pikkuruisen lorauksen vaahterasiirappia tai muuta makeuttajaa, että saat makumaailman tasapainoon.

Valmista vadelmapyree etukäteen painelemalla tuoreet vadelmat tiheän siivilän läpi. Jos pyreetä jää yli, voit nauttia sen vaikka jäätelön tai lettujen lisukkeena tai sekoittaa kuplaveteen virkistäväksi janojuomaksi.

Rakenna sitten tervetuliaisdrinkki. Lisää laseihin ensin jääpalat ja annostele sen jälkeen niiden päälle vadelmapyree. Kaada päälle roseeviini sekä tonic-vesi. Purista vielä lopuksi jokaiseen lasiin tilkkanen sitruunamehua ja sekoita. Koristele syötävillä kukilla ja vadelmilla.

tervetuliaisdrinkki

Helleaalto hellii parhaillaan Suomi-neitoa. Kylmä juoma maistuu, mutta alkoholi ja kuuma kesä saattavat yhdessä aiheuttaa ikäviä yllätyksiä. Alkoholi poistaa nestettä, jota tarvitaan juuri nyt enemmän kuin mitään muuta. Muista siis nauttia myös vettä!

*Roseviini saatu tuotenäytteenä, kiitos Viinilinna!

Viisaan viininystävän vastuulliset valinnat

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Kauas on tultu niistä ajoista, kun kyykättiin alimmalta hyllyltä se edullisin chileläinen. Tuijotettiin hintaa ja mahdollisesti väriä, lihalle perinteisesti punainen ja kalalle viileä valkoinen. Kuohuvaa nautiskeltiin muuten vaan ja rose kuului ainoastaan valoisiin kesäiltoihin. 2010-luvulla kaikki on toisin. Ravintoloissa istuu tiedostavia asiakkaita, ja alkoholiliikkeiden henkilökunnan osaamista testatataan joka päivä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella etsitään vegaanista tai vähähiilistä vaihtoehtoa, suositaan luomua tai biodynaamista ja vaaditaan reilua kauppaa.

vastuulliset viinit

Niin teen minäkin, enkä pelkästään viinien kanssa. Vastuullisuudesta on punottu valintojeni punainen lanka, sitä seuraan ruokaostoksilla, vaatekaupassa, viinihyllyillä ja etenkin ravintoloissa. Haluan tietää, mitä lasiini kaadetaan ja lautaselleni päätyy. Mietin, missä oloissa viini ja ruoka on tuotettu, onko viljelyn vaikutukset ilmastoon otettu huomioon, mistä kaukaa raaka-aineet on kuljetettu ja mikä niiden hiilijalanjälki mahtaa olla. Viini ei ole koskaan vähäpäästöisin valinta, mutta kuluttamalla luomua ja kestävän kehityksen periaatteilla valmistettuja juomia, voi vaikuttaa siihen, miten maailma tulevaisuudessa makaa ja mihin suuntaan tuotanto kehittyy.

Viinien vastuullisuus on nostettu valokeilaan myös S-ryhmän ravintoloissa, sillä seuraavan vuoden ajan kolme neljästä asiakasomistajaviinistä on vastuullisesti tuotettu. Vastuullisemmat vaatimukset viineille asetettiin jo valintaprosessin alussa, eli tällä kertaa kisaan hyväksyttiin vain juomat, joiden tuotannossa vastuullisuusnäkökulma oli huomioitu. Luomusta, biodynaamisuudesta, reilusta kaupasta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotantotavoista sai lisäpisteitä. Päätökselle on syytä nostaa hattua kerran jos toisenkin, sillä vastuullisuusteko on Suomen mittakaavassa kunnioitettavan suuri. Asiakasomistajaviinejä nimittäin myydään puoli miljoona pulloa vuodessa.

vastuulliset viinit

Näillä kriteereillä voittajiksi valikoituivat pohjois-italialaisen Cielo e Terran Ekuò-luomuviinit Veneton viinialueelta. Asiakasomistajahintaisena samppanjana jatkaa tuttuun tapaan Nicolas Feuillatte. Roseviiniä ei valikoimassa tänä vuonna nähdä siitä yksinkertaisesta syystä, että vastuullisesti tuotetut ja hyvällä hinta-laatusuhteella varustetut vaaleanpunaiset luomuviinit ovat valintaraadin mukaan kiven alla. Samppanjalla yhtälö on vieläkin vaikeampi.

Kiertotalouden ja paremman maailman puolesta, ilmastonmuutosta vastaan

Istun kuuntelemassa Ekuò-viinien maahantuojan puheenvuoroa kaupungin kattojen yllä, Sokos Hotel Vaakunan saunakabinetin terassilla. Teeman mukaisesti pöytiin on kerätty luonnonkukkia ja maljakkoina toimivat käytetyt viinipullot. Ruokatarjoilu on kasvispainotteinen ja osittain vegaaninen. Aurinko paistaa ja puitteet ovat muutenkin viimeisen päälle kunnossa.

vastuulliset viinit

vastuulliset viinit

Neljännessä polvessa toimivan perheyrityksen viinit valmistetaan luomuviljellyistä rypäleistä niin, että luonto kuormittuu mahdollisimman vähän. Kemialliset torjunta-aineet ja lannoitteet ovat pannassa, ja viinin luontaisten sulfiittien määrää on tavanomaisiin viineihin verrattuna rajoitettu. Hienoa ja eritoten vastuullista on sekin, että Ekuò-viinien taustalla on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa osan jokaisen myydyn viinipullon hinnasta mm. syrjäytymisuhassa olevien nuorien opiskelun tukemiseen ja työllistymiseen. Jälleen yksi syy lisää valita viinilistalta vastuullisempi vaihtoehto.

Maailmanpelastajaluonteeni ilahtuu, kun kuulen, että myös pakkausten hiilijalanjäljen minimointia on ajateltu. Ekuòn puna- ja valkoviinit on pullotettu kevyimpiin mahdollisiin lasipulloihin, joiden paino on maksimissaan 420 grammaa. Mitä kevyempi pullo, sitä pienempi kuljetusaikainen polttoaineen kulutus. Myös viinit maahantuova Winestate on törkännyt lusikkansa soppaan ja kuljetuttaa viinit Italiasta Suomeen meriteitse. Vaikka rahtialusten päästöt ovat samaa luokkaa kuin lentämisen, viinit saadaan kuljetettua todennäköisesti suuremmissa erissä, ja kasvihuonekaasut pulloa kohden ovat näin ollen pienemmät.

vastuulliset viinit

Kuplajuomiin mieltynyt suuni tykästyy erityisesti kuohuvaan, Garganega ja Chardonnay -rypäleistä valmistettuun Ekuó-kuohuviiniin. Se sopii moneen menoon: skoolattavaksi, aperitiiviksi tai salaattien ja kasvisruokien kaveriksi. Vähän kursaillen käyn pyytämässä pienen lisäkaadon ja ihailen korkeuksista avautuvaa kesäistä Helsinkiä.

Luomua, biodynaamista vai reilua kauppaa?

Lopuksi saamme tiiviin tietopaketin vastuullisista vaihtoehdoista. Biodynaamiset viinit ovat aina luomua, mutta ne käyvät tiukemman seulan läpi. Viinitilalle asetetaan vaatimuksia, jotka harva tuottaja täyttää. Tilan tulee olla itsenäinen tuotantoyksikkö. Sen alueella tulee pitää eläimiä ja viljellä kasveja niin, että ne ovat symbioosissa toistensa ja maaperän kanssa. Minkäänlaiset kemialliset lannoitteet, torjuntamenetelmät tai lisäaineet eivät ole sallittuja.

vastuulliset viinit

Reilun kaupan tunnuksella merkityn viinin tuotannossa on kiinnitetty huomiota etenkin viljelijän ja työntekijöiden olosuhteisiin. Kaikille osapuolille maksetaan oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja noudatetaan työolosuhteita valvovia kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia lakeja. Euroopassa viinitilat ovat tarkan valvonnan alla, eikä laiminlyöntejä juurikaan ole, mutta maailmalla tilanne saattaa olla toinen.

Viinin vegaanisuuteen kiinnitetään toistaiseksi erityistä huomiota vain täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa. Viini itsessään on tuotteena tietysti kasviperäinen, mutta sen kirkastamisessa saatetaan käyttää liivatetta, maitoproteiinia tai munanvalkuaista. Valmistusprosessi voidaan kuitenkin hoitaa myös ilman eläinperäisiä aineita. Moni viinintuottaja näin tekeekin, mutta ei ymmärrä tai näe tärkeäksi ilmoittaa asiasta etiketissä tai erillisellä tunnuksella. Varmasti vegaanisen viinin tunnistaa myymälässä veg- tai vegan-tunnuksesta, ravintolassa vegaanisia vaihtoehtoja kannattaa tiedustella sommelierilta.

vastuulliset viinit

Jaloillaan äänestäminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa markkinoihin ja siihen, millaisia tuotteita meille tulevaisuudessa tarjotaan. Kysyntä kasvattaa painetta siirtyä kestävämpiin tuotantotapoihin myös viinitarhoissa ja maatiloilla. Valitse siis viisaasti ja suosi vihreämpiä viinejä!

Lue lisää vastuullisista viineistä ja kestävästä viinintuotannosta Raflaamon sivuilta.

Ps. Muistathan, että alkoholin mainitseminen kommenteissa kaupallisen yhteistyön yhteydessä on Suomen lainsäädännön mukaan kiellettyä, joten keskitytään siis keskustelemaan vastuullisista valinnoista yleisemmällä tasolla!