Leivo lahjaksi vegaaninen minitaatelikakku!

Lapsuudenperheeni joulu on hyvin perinteinen. Samoin on joulupöydän laita: lähitilalta ostettu kymmenkiloinen kinkku on kunniapaikalla ja uunissa lämpiävien laatikoiden tuoksu leviää kyntteliköin koristeltuun kotiin. Kalapöytä on runsas ja rosolliastiakin katetaan aina pöytään. Punajuurisalaatti, pottumuusi ja puolukat edustavat yhdessä porkkana- ja lanttulooran kanssa kasvisosastoa. Vegaaniseksi jouluamme ei siis voi missään määrin kutsua hyvällä tahdollakaan.

vegaaninen minitaatelikakku

Siksi jouduin pari viikkoa sitten kinkkisen tehtävän eteen. Ruokabloggaajien pikkujoulut ja vegaaninen jouluruoka oli haastava yhdistelmä – mitä ihmettä keksisin? Toki kokkaan melkein joka viikko vegaanista arkiruokaa kotikeittiössäni, joten tiesin hyvin, etten joudu soittamaan ovikelloa tyhjin käsin. Halusin kuitenkin viedä yhteiseen pöytään jotakin jouluisen juhlavaa, en keskellä kiireistä päivää keiteltyä linssimuhennosta. Olin jo luvannut tuoda mukanani sitruunaisen kesäkurpitsasalaatin, mutta sen lisäksi koetin keksiä jotain makeaa.

vegaaninen minitaatelikakku

Muistini syövereistä puski esiin vegaaninen taatelikakku. Olin lukenut jostain todella herkullisen ja hehkutetun reseptin, nyt pitäisi vielä vain keksiä, että missä siihen olin törmännyt. Hetken hakemisen jälkeen ohje oli ruudullani. Savusuolaa-blogin Janica oli jopa testannut ja hehkuttanut reseptiä puolestani, nyt piti vain soveltaa määriä ja tekotapaa minimallisiin kakkusiin, sillä halusin antaa leivonnaisia myös pikkujoululahjoiksi. Ratkaisuni oli siis vegaaninen minitaatelikakku!

Päätin rohkeasti seurata reseptin ainesmääriä sellaisenaan, vaikka tähtäimessä olikin yhden ison taatelikakun sijaan pellillinen minitaatelikakkuja. Tekotapaa pikkuisen viilasin, sillä löysin kaapista paketillisen tuoreita taateleita, ja alkuperäisessä oletan ohjeesta päätellen käytetyn kuivattuja. Mausteita lisäsin varmuuden vuoksi kukkurakaupalla, sillä halusin vahvan makumaailman.

vegaaninen minitaatelikakku

Paistoaika olikin sitten mysteeri, sillä ison kakun aikaa ei tietenkään voinut soveltaa. Aloitin varovasti 8 minuutilla ja jatkoin sitten aikaa 15 minuuttiin. Tulitikkuun ei siinä vaiheessa enää taikinaa tarttunut, joten irroitin yhden kakuista vuoastaan ja leikkasin sen kahtia. Kostea oli, hyvin kostea. Tahmasi kädet, eikä kakku pysynyt leikatessa muodossaan. Venytin aikaa vielä entisestään ja lopulta 25 minuutin kohdalla olin tyytyväinen lopputulokseen. Uunit ovat kuitenkin erilaisia, joten tarkkaile omaasi ja testaa. Paistoaika voi olla lähempänä varttia tai venyä 25 minuuttiin, kuten minulla kävi.

Vegaaninen minitaatelikakku on mielettömän mehevä ja maukas. Kananmunia tämä kakku ei todellakaan kaipaa!

Vegaaninen minitaatelikakku

200 g tuoreita taateleita
2 1/2 dl vahvaa kahvia
1/2 dl tummaa rommia
1 dl rypsiöljyä
2 dl tummaa siirappia
2 tl kardemummaa
1 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1/2 tl suolaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasooda
Öljyä ja korppujauhoja tai mannaryynejä vuokien jauhottamiseen

Silppua taatelit ja heitä ne pieneen kattilaan. Lisää kahvi, rommi, öljy, siirappi, mausteet ja öljy, sekoita ja keittele viitisen minuuttia miedohkolla lämmöllä. Jäähdytä seos huoneenlämpöiseksi ja surauta se tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita sooda pariin desiin vehnäjauhoja ja kääntele se taateliseokseen. Lisää vielä jauhot ja sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa.

vegaaninen minitaatelikakku

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Öljyä minikakkuvuoka ja jauhota se korppujauhoilla tai mannaryyneillä. Kaada taikina vuokaan. Riippuen käyttämästäsi minikakkuvuoasta taikina riittää n. 10–16 minikakkuun. Paista kakkuja uunin keskitasolla 15–25 minuuttia. Tiedän, että aika on viitteellinen, mutta tarkkaa uunikohtaista minuuttimäärää näin pienille kakuille on mahdoton arvioida.

Yksi tai kaksi kakkua joudut todennäköisesti uhraamaan, jotta löydät oikean kypsyystason. Anna loppujen minikakkujen jäähtyä, ennen kuin kumoat ne ulos muoteistaan. Ripottele jäähtyneiden kakkujen päälle tomusokeria ja kääräise ne läpinäkyvään sellofaaniin, kietaise sellofaani kiinni silkkinauhalla ja joululahja on valmis!

vegaaninen minitaatelikakku

Vegaaninen minitaatelikakku on loistava lahja, joka sopii kenelle tahansa. Gluteeniton versio onnistuu vaihtamalla vehnäjauhot ja tavalliset korppujauhot gluteenittomiin. Jos haluat, voit kääriä kaveriksi pienen pullon portviiniä tai vaikka madeiraa.

Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä!

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Joulu tulla jollottelee, joten on aika jokavuotisen kirjavinkkikavalkadin. Sen suuremmitta sanoitta hyökätään heti asiaan. Parhaat pakettivinkit kuusen alle, olkaa niin hyvät!

Annin Uunissa – Ihanimmat leivonnaiset jokaiseen vuodenaikaan

Olen jo pitkään ihaillut Annin määrätietoista tekemistä, hänen käsittämättömän kauniita kuviaan ja mielettömiä leivonnaisia, jotka saavat kädet kihelmöimään ja sormet hamuamaan kakkuvuokia ja jauhopusseja. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jonka vahvuuksiin ei missään määrin kuulu leipominen. Kesän ja syksyn aikana sain mahdollisuuden tutustua Anniin. Häikäisevien kuvien takaa paljastui yhtä häikäisevä persoona, jonka positiivisesta asenteesta voisi jokainen meistä ottaa mallia.

joulun kovimmat kirjapaketit

Annin lahjaksi antamasta kirjasta tuli nopeasti minun keittiöraamattuni, jonka kaivan esiin kirjahyllystä aina juhlien kolkutellessa ovella. Tämä leivontakirja ilahduttaa takuuvarmasti lahjansaajaa. Kääräise siis kirjallinen reseptejä joulupakettiin!

Kenelle: Kotileipureille ja sellaisiksi tahtoville

Samuil Angelovin viinien maailma*

Selatessani kolminkertaisen sommelierien suomenmestarin ja ravintoloitsija Samuil Angelovin uutta kirjaa sen julkistustilaisuudessa innostuin valtavasti. Viime vuodet olen yrittänyt perehtyä viiniin ja sen valmistamisen kiemuroihin, siinä kuitenkaan kummemmin edistymättä. Rypäleet, tammitynnyrit ja aromit pyörivät päässäni päättymätöntä piirileikkiä, ja kun Alkon hyllyillä pitäisi osata valita ruualle sopiva tuote, käännyn hetken häröilyn jälkeen lähes aina osaavamman henkilökunnan puoleen.

Angelovin viinikirja on erilainen kuin aiemmin selaamani aihetta käsittelevät opukset. Se käy läpi viinimaailman perusteet insinööriluonteelle sopivien, havainnollisten infografiikoiden avulla. Kuvia kirjassa on vain muutama, sillä tarkoitus on keskittyä viinillä brassailun ja harvinaisuuksilla mehustelun sijaan tuoksutteluun, maisteluun ja tunnelmointiin. Kirjassa on paljon konkreettisia vinkkejä sekä ohjeet omatoimisiin maisteluhetkiin ja tasting-tilaisuuksiin – itse asiassa jokaiselle rypäleelle omansa.

joulun kirjalahjat

Vaikka kirjan sisältö onkin timanttia, rutisen hieman taitosta ja teknisestä toteutuksesta. Jälleen kerran olisi kaivattu tarkempaa oikolukua, sillä jo alkusivuilla on hankalasti luettavia lauseita ja muutamia selkeitä virheitäkin. Värejä on käytetty kivasti, mutta painojälki on niin haalean vaaleaa, ettei vähänkään hämärämmässä valaistuksessa meinaa saada selvää graafeista ja taulukoista – ei edes nuorisokaksitehoilla.

Suosittelen Samuil Angelovin viinien maailmaa siitä huolimatta, sillä sen viesti on hifisteleviä lajitovereitaan ymmärrettävämpi ja alentaa ainakin allekirjoittaneen kynnystä kokeilla erilaisia viinejä. Viini on hyvää, silloin kun se maistuu suussasi hyvältä, on kirjan punainen lanka. Niin yksinkertaista se on.

Kenelle: Sinulle, joka haluat perehtyä viinimaailman saloihin

Aino Vähäpesola: Onnenkissa*

Onnenkissaa suosittelin jo kesän korvilla. Kirjoittaessani en vielä ollut lukenut sivuakaan, mutta kirja onnistui kietaisemaan minut kauniisti kansiensa väliin, ja ahmaisin sen muutamassa tunnissa. Erilainen kerronta ihastutti ja hymyilytti, ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että sivut loppuvat kesken.

joulun kirjalahjat

Kirjassa on vain satakunta sivua, mielelläni olisin lukenut toisen mokoman lisää. Kuten kustantajakin kertoo, Vähäpesola liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ihanaa!

Kenelle: Kolmikymppisille kalliolaisille  ja Edith Södergran -faneille

Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa*

Parisuhdekouluttajana, tietokirjailijana ja Ensitreffit alttarilla -asiantuntijana tunnetuksi tullut Marianna Stolbow julkaisi alkusyksystä kaunokirjallisen esikoisensa. Olen tavannut Mariannan kerran ja ihastuin oitis niin, että kun kuulin hänen kirjoittavan ensimmäistä romaaniaan, tiesin haluavani sen käsiini heti kirjan ilmestyttyä. Maltoin kuitenkin odottaa kirjamessuilla saakka.

joulun kirjalahjat

Kirja on kiehtovan erilainen ja koukuttavasti kirjoitettu. Tykkään siitä, ettei kaikkea ole kirjoitettu auki, tarina on tiukasti ajassa kiinni, ja tunnelma on salaperäinen, mutta silti niin todellinen. Henkilöhahmojen äänet limittyvät toistensa lomaan ja totuuksia on niin monta kuin on puhujaa. Genreä on vaikea määritellä, dekkari tämä ei ole, mutta rikokset ja viranomaiset ovat silti keskeisessä roolissa. Juoni kietoutuu yhteiskunnan epäkohtiin ja idealismiin, joka kasvaa lopulta väkivallaksi. Lukemisen jälkeen tekee mieli tarttua myös Stolbowin tietokirjoihin. Tiesin hänen olevan viisas nainen, mutta kirjan kauneus yllätti silti. Kiitos Marianna, toivottavasti jatkat eteenpäin kaunokirjallisella tielläsi.

Kenelle: Kaikille hyvän kaunokirjallisuuden ystäville

Suvi Vaarla: Westend*

Lama-ajan lapselle Vaarlan Westend oli todella samaistuttava lukukokemus. Vaikka pankkien ja rahamaailman romahdus ei lyönyt leimaansa suoraan minuun, olen vierestä seurannut läheltä laman tullessaan tuomia taloudellisia vaikeuksia, yrittäjien tuskaista taivalta ja päivästä toiseen selviämistä. Sitä kuinka 80-luvun nousukausi ja kulutusjuhla vaihtuvat maksalaatikkoon, luottokortit leikataan kahtia, eikä uusiin vaatteisiinkaan välttämättä ole varaa.

joulun kirjalahjat

Westendiä lukiessa itketti ja nauratti, sillä juuri tuollaiselta maailma 90-luvun vaihteessa näytti. Suvi Vaarla osaa sanoittaa laman ajankuvaa ja siitä seurannutta, vieläkin meissä 80-luvulla lapsuutensa eläneissä vaikuttavaa sukupolvikokemusta taitavasti. Talouden mahti on armoton.

Kenelle: Lama-ajan lapselle ja laman kokeneelle aikuiselle

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana*

Jos haahuilet mielelläsi kirjakaupoissa, brittiläisen kirjakauppiaan päiväkirja on sinusta todennäköisesti hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Tarkkanäköinen Bythell tekee huomioita ja kirjaa ylös asiakkaidensa lentäviä lauseita. Hän kiertelee tyhjentämässä kuolinpesiä kirjoista, järjestää pikkukaupungin kirjafestareita ja pitää hyllyissään satojatuhansia käytettyjä kirjoja. Jokaisen päivän kohdalle merkitään myös myyntiluvut.

joulun kirjalahjat

Suomessa kirja- ja kustannusala on ollut vuosikausia vaikeuksissa, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nyt pimeän tunnelin päässä näkyy valoa, ja myyntiluvut ovat lähteneet varovaiseen nousuun. Kirja kuvaa hyvin sitä murrosta, jonka perinteinen kirjakauppa on joutunut kohtaamaan nettikauppojen ja amerikkalaisten jättiläisten, kuten Amazonin vyöryessä markkinoille.

Elämäni kirjakauppiaana ei ole perinteinen romaani, vaan päiväkirjamerkintöihin perustuva, kuivaa huumoria viljelevä dokumentti, joka kuvaa kirjakauppiaan surkuhupaisaa ja hidasta arkea hyvin realistisesti.

Kenelle: Wanhan hyvän ajan fiilistelijöille, antikvariaattien ystäville ja niille, joiden olohuoneen tärkein sisustuselementti on kirjahylly

Bonusvinkit:
Kesän ja syksin aikana olen kuunnellut useita äänikirjoja. Vastamelukuulokkeet hankittuani tarina kulkee korvissani jokaisella metromatkalla ja lyhyelläkin kävelylenkillä. Kuuntelen kirjoja myös siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Suuren suosituksen annan Clare Mackintoshin kirjoille Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Dekkareille, jotka onnistuivat huijaamaan heti aluksi ajatukset väärille raiteille, ja jotka paljastivat juonikuvionsa vasta viime metreillä. Pitkäksi aikaa jäi päähän pyörimään myös Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton. Tietokirjagenressä pidin kovasti Minä olen Anna Puusta. Pääosin varmasti siksi, että äänikirjan lukuihin on ujutettu musiikkia ja siksi, että eläytyvänä lukijana on artisti itse.

Vielä viimeinen vinkki: jos rakastat Kate Mortonin kirjoja, toivo joulupukilta ensimmäinen osa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta. Takuuvarmaa viihdettä, johon koukuttuu hetkessä. Kolme ensimmäistä kirjan luettuani minulla on jo muutamia teorioita siitä, kuka sisarusten ottoisä Papa Salt on, ja millä logiikalla hän on päätynyt adoptoimaan juuri nuo seitsemän tytärtä. Neljäs osa on parhaillaan kesken, luen sitä pikkuhiljaa, jotta keväällä 2020 julkaistava viides osa ehtisi ilmestyä ennen kuin neljäs loppuu.

ps. Kirjahyllyyni on sattuman kautta päätynyt kaksi kappaletta Onnenkissaa. Niinpä lähestyvän joulun kunniaksi päätin pistää pystyyn arvonnan instagramin puolella. Käy kommentoimassa kirjakuvaa ja voit hyvinkin voittaa Onnenkissan kirjahyllyysi!

Jos yllä olevat kirjat eivät nappaa tai häävisti houkuttele, kurkkaa sillä silmällä myös viime kesän lomalukemisto ja edellisen joulun suositukset.

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Konvehtien kirpeä korvike – kandeerattu inkivääri

Tiedän olevani outo ja erilainen. Jos ostan kotiin konvehtirasian, mitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, on puolet siitä syömättä vielä seuraavallakin viikolla. Kyseessä ei ole itsekurin hallintaan tähtäävä harjoitusmuoto, vaan vakio-ominaisuus minussa: makeanhimoni tyydyttämiseen tarvitaan vain muutama suklaapala, joskus riittää yksi ainokainenkin. Jostain syystä ilmiö koskee ainoastaan suklaata ja jäätelöä, sillä jälkiruokia, lakritsia, salmiakkia ja kirpeitä hedelmäkarkkeja voisin syödä loputtomasti.

kandeerattu inkivääri

Joulun tehdessä tuloaan en himoitse suklaakonvehteja – enkä muuten myöskään marmeladimakeisia, sen tajusin tekstiä kirjoittaessani. Mutta joulunpyhien jälkiruokia, piparitaikinaa, joulutorttuja ja jouluiseen kahvipöytäämme kuuluvia korvapuusteja, niitä minä odotan niin, että suu vettyy pelkästä ajatuksestakin. Myös lakritsimantelit ovat kokkauslistalla, samoin lakritsitoffee. Sanoinko jo, että rakastan lakritsia?

Uusin suosikkini on kandeerattu inkivääri. Syksyllä satuin avaamaan television juuri, kun Strömsössä valmistettiin näitä kirpeitä ja hieman terveellisempiä karamellej, ja jäin tuijottamaan silmät selälläni niiden valmistusta. Kuutioitua inkivääriä kypsytettiin ensin tovi kattilassa ja hauduteltiin sen jälkeen sokeriliemessä. Lopuksi kuultaviksi kypsyneet kuutiot kieriteltiin hienossa sokerissa ja kumottiin kauniiseen lasikulhoon. Nerokasta!

kandeerattu inkivääri

kandeerattu inkivääri

Pidän inkivääristä muutenkin. Syön pikkelöidyn inkiväärin eli garin muidenkin sushilautasilta, raastan sitä jättikatkarapujen kaveriksi ja heitän muutaman palan raakana silloin tällöin myös smoothieen. Vaikka inkiväärillä ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan kummoisia terveysvaikutuksia, siivutan sitä usein flunssa-aikaan teekuppini pohjalle yhdessä sitruunan kanssa, kaadan kuuman veden päälle ja lisään lusikallisen kotimaista hunajaa nostamaan vastustuskykyäni. Inkiväärillä terästetty kuuma juoma avaa röörit, lämmittää karheaa kurkkua ja nujertaa siellä kasvavan kaktuksen.

Kandeerattu inkivääri käy konvehdin tai muiden karamellien korvikkeeksi myös juhlapöytään. Pieneen lasipurkkiin pakatut kandeeratut inkiväärikuutiot ovat loistava lahja, joka maistuu vielä pitkään joulun jälkeenkin. Vaikka inkivääri onkin kuorrutettu sokerilla, minikokoisen makupalan suutuntuma on niin intensiivinen, että sokeriövereitä makeisilla on vaikea saavuttaa. Itse tehdyt syötävät lahjat ovat ostettuja paketteja kestävämpi valinta, joten kattilat porisemaan ja pelastamaan maapalloa!

kandeerattu inkivääri

Käytä inkiväärin kuorimiseen pikkulusikkaa. Kaavi kuori irti lusikan kuppiosalla, tällä tekniikalla se irtoaa yllättävän helposti ja hukkaankin menee paljon vähemmän kuin veitsellä kuorittaessa. Inkiväärin määrä saattaa kuulostaa suurelta, mutta kuutiot kipristyvät keitettäessä kokoon. Jos keittelet kirpeitä karamelleja vain itsellesi, resepti kannattanee puolittaa. Minä käytin kokatessani ruskeaan taittavaa ruokosokeria, siitä johtuu valmiiden karkkien ruskeahko väri. Jos siis haluat heleämmän keltaisia kuutioita, käytä valkoista sokeria.

Kandeerattu inkivääri

n. 400 g tuoretta inkivääriä
3 + 1 dl vettä
noin 500 g hienoa sokeria

Kuori inkivääri ja leikkaa se sentti kertaa sentti -kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot kattilaan, lisää 3 dl vettä ja anna inkiväärin kypsyä n. 45 minuutin ajan keskilämmöllä kannen alla. Alkuperäisen reseptin mukaan puolikin tuntia riittää pehmittämään kuutiot, mutta siinä vaiheessa inkivääri ei ollut pehmeää nähnytkään.

Jos kattilan pohjalla on vielä vettä 45 min jälkeen, kaada se pois (tai hyödynnä inkivääriteenä!). Punnitse inkiväärikuutiot ja kumoa ne sitten takaisin kattilaan. Lisää yhteä paljon sokeria ja 1 dl vettä. Jos sinulla ei ole vaakaa, arvioi silmämääräisesti sokerin määrä. Sitä pitäisi kaataa kattilaan saman verran kuin inkivääriä.

Keittele sekoitellen, kunnes sokeriliemestä on haihtunut suurin osa vedestä ja liemi on paksua ja tahmeaa, ja inkivääri on kypsynyt läpikuultavaksi. Tähän kului melkein kaksi tuntia.

Kaada 1–2 dl sokeria tilavaan kulhoon ja sekoita se inkiväärien joukkoon. Sekoittele, kunnes inkivääripalat on kuorrutettu sokerilla kauttaaltaan ja levitä ne sitten leivinpaperille kuivumaan. Lado kandeerattu inkivääri ilmatiiviisiin lahjapurkkeihin tai kannelliseen astiaan, josta voit ostaa kirpeitä karkkeja tarjolle.

kandeerattu inkivääri

Okei, myönnetään. Eivät nämä meidän joulunpyhinä kaikkia konvehteja korvaa, mutta osan kuitenkin. Jäin kerrasta koukkuun, ja niin voi käydä sinullekin!

Jos innostut kokkaamaan pukinkonttiin, kokeile myös näitä syötäviä lahjoja:

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä
Aatonaaton lahjavalvojaiset – lakritsimantelit
Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen
Viime hetken ruokalahja: suklaasalami
Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri
Lakritsitoffee
Pikkelöity piparjuuri
Terapeuttiset piparicantuccinit