Vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella

Mökkimaiseman mukana saimme ikioman puolukkapaikan. Mustikoitakin mökkitontin pienestä marjametsästä löytyy, mutta eniten on puolukkaa. Tänäkin syksynä mättää hehkuivat punaisina ja kaupunkikodin pakastimeen kertyi litratolkulla lempimarjoja. Ja hyvä niin, sillä kyllä niitä kuluukin. Lisään puolukoita aamiaiskulhoon, puuron päälle, smoothien sekaan, kaaliruokien kylkeen ja pottumuusin kaveriksi. Oikeastaan puolukka sopii minkä tahansa ruoan kanssa syötäväksi, mutta kaikkein makeimmalta marjat maistuvat kuuman kinuskin kanssa. Ja jos tarkkoja ollaan suolaisen, omenamehusta keitetyn kinuskikastikkeen kera. Joten tässäpä tulee vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella!

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

Tällä kertaa vegaaninen puoloffee rakennetaan pieniin lasipurnukoihin, joihin sain inspiraation Viimeistä murua myöten -blogista. Annokset voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja siirtää jääkaappiin odottamaan herkkuhetkeä. Minä murustelin purkkien pohjalle vegaanisia täysjyvädigestivejä, mutta sinä voit käyttää mitä tahansa mieleisiäsi keksejä, tai näin joulun alla vaikka piparkakkuja. Kinuskiksi käy perinteinen kermasta ja sokerista keitelty kastike, mutta kehotan kokeilemaan myös tätä vegaanista versiota.

Omenamehusta keitetty kinuski eroaa perinteisestä, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Se maistuu raikkaammalta, sillä siihen ei lisätä lainkaan sokeria tai kermaa tai muita kerman kaltaisia kasvipohjaisia tuotteita. Puoloffeen resepti on mitoitettu kahdelle. Kolmesta desistä omenamehua tulee n. 0,5 dl kinuskisoosia, joten tuplaa tai triplaa määrät, jos teitä on enemmän saman pöydän ääressä. Huomioi kuitenkin silloin, että mehun keittäminen kasaan kestää todennäköisesti hieman kauemmin!

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

Vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella

3 dl suodattamatonta omenamehua
1–2 rkl vegaanista voita tai kookosöljyä
hyppysellinen sormisuolaa
2 digestive-keksiä
ripaus kardemummaa
1 dl puolukoita
1 dl maustamatonta kauragurttia (esim. Oatlyn Havregurt)

Keittele ensin omenakinuski. Kaada omenamehu pieneen kattilaan ja anna sen kiehua keskilämmöllä, kunnes mehu on noin 1/6–1/5 alkuperäisestä määrästään ja siitä muodostuu paksumpi, siirapin tai juoksevan hunajan kaltainen seos. Tähän kuluu noin 20 minuuttia. Ensimmäisten 15 minuutin aikana mehua ei juuri tarvitse vahtia, mutta sen jälkeen kannattaa seisoskella hellan äärellä tarkkana kuin porkkana, jotta kinuski ei pala pohjaan. Lisää sitten ruokalusikallinen vegaanista voita tai kookosöljyä ja vispaa se kinuskin sekaan. Ripottele lopuksi kinuskikastikkeeseen vähän sormisuolaa. Säilytä kinuski jääkaapissa, jos et käytä sitä saman tien. Jääkaapissa kinuskista tulee paksumpaa ja se kannattaa lämmittää ennen vegaaninen puoloffeen kokoamista.

Kokoa vegaaninen puoloffee purkkeihin, laseihin tai sopiviin jälkiruoka-astioihin. Murustele ensin pohjalle keksit, sekoita keksimurun joukkoon ripaus kardemummaa ja halutessasi nokare vegaanista margariinia tai voita. Lusikoi keksimurun päälle kerroksittain omenakinuskia, puolukoita ja maustamatonta kauragurttia. Koristele vegaaninen puoloffee puolukoilla ja nauti!

vegaaninen puoloffee

Jos puolukka on sinunkin lempimarjasi, kurkkaa ainakin nämä puolukkaiset reseptit:
Puolukkainen roseeviiniglögi
Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa
Äitienpäivän kookos-puolukkapiiras
Puolukkaiset suklaasuukot
Inkiväärillä maustettu puolukkabellini

Puolukkainen roseeviiniglögi – glögikausi korkattu!

Pohjaton glögivatsani heräsi koko kesän kestäneiltä torkuiltaan tänä syksynä aiemmin kuin koskaan. Viiteen tuntiin venähtäneen Noitatunturin-lenkin jälkeen se vaati kuumaa juomaa. Höyryävää mukillista, joka tuoksuu joululle – inkiväärille, neilikoille, kanelille ja kardemummalle. En ehtinyt edes vaelluskenkiä riisua, vaan tottelin vaateliaan vatsani mielihaluja ja kävelin reippaasti kyläkauppaan. Kolusin kaupan kaikki hyllyt, mutta yhtäkään glögipulloa en löytänyt, vaikka joulu tulla jollotteli vauhdilla vastaan. Aattoon oli aikaa alle kolme kuukautta. Oli otettava käyttöön varasuunnitelma: kohta hellalla höyryäisi puolukkainen roseeviiniglögi!

puolukkainen roseeviiniglögi

Valitsin mehutölkkien joukosta sen, jossa puolukkaa oli prosentuaalisesti eniten. Neljäsosa ei ollut paljon, mutta sai hätätapauksessa riittää. Maustehyllyiltä mukaan tarttui pari kanelitankoa sekä pussillinen valmista glögimaustetta, joka sisälsi kokonaista vihreää kardemummaa, neilikankukkia sekä kuivatun inkiväärin palasen. Mökillä odotti edellisenä iltana avattu uusiseelantilainen roseeviini ja mökin vuokraajaan kaappiin unohtama sokeripussi.

Ja sitten hellan ääreen. Ensin testasin puolukkamehun ja roseeviinin suhdetta viileänä. Jos yhdistelmä ei uppoaisi jääkaappikylmänä, niin ei se lämpimänäkään maistuisi mieltymysteni mukaiselta. Kahden suhde yhteen tuntui turhan mehuisalta, mutta kolmen suhde kahteen oli sekä siskoni että minun mieleen. Hapokas viini taittoi sopivasti mehun makeutta ja antoi juomalle toivottua potkua.

puolukkainen roseeviiniglögi

puolukkainen roseeviiniglögi

Hauduttelin mausteita pelkässä mehussa parikymmentä minuuttia, kaadoin sekaan roseeviinin ja kuumensin kattilallisen vielä kertaalleen. Neilikka, kardemumma, inkivääri ja kaneli muuttivat makua sen verran, että tuntui hyvältä ajatukselta lisätä soppaan sittenkin pari ruokalusikallista sokeria. Seuraavaksi kaadoin kuuman juoman siivilän läpi ja tadaa – näin oli puolukkainen roseeviiniglögi valmis!

Marjamehun ja roseeviinin yhdistelmä toimii varmasti myös muilla marjoilla, jos et niin puolukoista perusta. Marja-aroniasta tulee mahtava glögi, samoin herukoista ja karpaloista. Myös omenamehu toimii, mutta sen seuralaiseksi valitsisin roseeviinin sijaan valkoviinin. Puolukkainen roseeviiniglögi hyppäsi heti kättelyssä omien glögikokemuksieni kärkikahinoihin, joten reseptikin ansaitsee tulla kirjatuksi julkisesti jaettavaksi.

puolukkainen roseeviiniglögi

puolukkainen roseeviiniglögi

Reseptistä riittää kahteen isoon mukilliseen eli jos teitä on isompi sakki tuplaa tai triplaa nesteen määrä. Mausteet riittävät suurempaankiin satsiin, kun pidennät haudutusaika puoleen tuntiin tai jopa kolmeen varttiin. Maustetun mehun voi myös tehdä valmiiksi jääkaappiin ja lämmittää sen viinin kera vaikka seuraavana päivänä!

Puolukkainen roseeviiniglögi

3 dl sokeroitua puolukkamehua
1 kanelitanko
Pala kuivattua (tai tuoretta) inkivääriä
1 rkl vihreää kardemummaa
1 tl kokonaisia neilikoita
(1 tähtianis)
2 dl kuivaa roseeviiniä
2 rkl sokeria
Kokonaisia puolukoita koristeluun

Mittaa kattilaan puolukkamehu ja mausteet. Anna porista hiljalleen n. 20 minuutin ajan. Kaada mukaan roseeviini, lisää sokeri ja lämmitä glögi uudelleen höyryäväksi. Jos haluat nauttia glögisi alkoholipitoisena, katso ettei juoma ala kiehua. Halutessasi voit myös haihduttaa alkoholin antamalla glögin kiehahtaa kunnolla.

Maista ja lisää ekstrasokeria, jos siltä tuntuu. Kaada puolukkainen roseeviiniglögi siivilän läpi suoraan mukeihin tai termospulloon, jos aiot nauttia kuumasta juomasta ulkona. Koristele kokonaisilla puolukoilla.

puolukkainen roseeviiniglögi

puolukkainen roseeviiniglögi

Olisipa mielenkiintoista kuulla, mikä on sinun suosikkiglösisi ja oletko mahdollisesti jo ehtinyt korkata kauden?

Ensimmäinen joulu kesämökillä

Perinteisesti kirjoittaisin vanhan vuoden viimeisenä päivänä siitä, mitä menneet kuukaudet ovat tuoneet tullessaan. Hehkuttaisin saavutuksia ja piehtaroisin pettymyksissä keräisin kokoon tunteita ja tilastoja, iloitsisin onnistumisisita ja taputtelisin itseäni selkään. Kuten viime vuonna, ja sitä edellisenä. Tilinteon hetki tulee kyllä, mutta vasta vähän myöhemmin, päivän tai parin päästä. Sitä ennen aion pötkötellä pumpulissa ja muistella mökkijoulua.

joulu kesämökillä

Joulu kesämökillä oli mielikuvana ihanista ihanin. Alku oli kuitenkin yhtä kivikoissa kompastelua ja kainaloista tihkuvaa tuskahikeä. Lomalle piti lompsia hyvissä ajoin, suunnitella jouluruokia, hyggeillä hartaudella, kotoilla koristellen kotia ja hoidella hiljalleen tonttuhommia. Sillä lailla kaikessa rauhassa, ilman stressiä tai muitakaan häiriötekijöitä. Ajatuksella, että teen mitä ehdin, kohkaamaan en rupea. Aikaoptimistin todellisuus oli toista. Tein töitä koko joulua edeltävän viikonlopun, jatkoin maanantaina ja jotain jäi vielä tiistaillekin. Soppaan törkkäsi likaisen lusikkansa myös vanha kuokkavieras, kolmoishermosärky. Päälaki läikehti tulessa, korvaa särki ja kasvot olivat kuin hammaslääkärin tuikkaaman tiukemman puudutuspiikin jäljiltä. Kirottu vuosi jatkoi kiukutteluaan.

En pystynyt mihinkään. Duunit pusersivat rätistä viimeisetkin hikipisarat, lahjat olivat paketoimatta, laukut pakkaamatta ja joulukukat hankkimatta. Kääriydyin vilttiin, vedin nappia naamaa ja makasin turtuneena sohvan nurkassa. Mies otti ohjat käsiinsä, paistoi lanttulaatikon, leipoi leivät, keitteli kaksi purkillista maksapateeta, sekoitti sinappisilakoiden kastikkeen ja graavasi sitruunaisen siian. Ruokki raihnaisen ja pakkasi auton. Sitten oltiinkin matkalla mökille. Loput ruoat ostettiin matkan varrelta Itäkeskuksen automarketista. Luulimme olevamme fiksuja, mutta niin taisivat luulla monet muutkin. Kaupan käytävillä vallitsi sotatila. Harmaantunut herra otti vauhtia ja rynni ostoskärryt kolisten läpi keskelle käytävää pysähtyneiden rouvien muodostaman esteen. Anteeksi ei pyydelty, vaan mieltä osoittettiin suoltamalla solvauksia kovaan ääneen. Kalatiskillä tönittiin, eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Kananmunat oli aseteltu ahtaimpaan väliin ja glögipurnukoita ei löytynyt mistään. Hermot olivat kireällä – kuka olisikaan arvannut?

Kilometrien kertyessä lähtivät stressitasot laskuun. Istuimme hetken mielijohteesta Heilan joululounaalle ja ajelimme hissun kissun sinisessä hämärässä kohti mökkimaisemia. Pussit, kassit ja pakaasit kannettiin mökkiin otsalampun valossa. Lämpöä oli ulkona yksi aste, sisällä seitsemän. Villasukat jalkaan ja untuvatakki ensihetkiksi niskaan. Uuni lähti vetämään kerrasta ja lämmitti tuvan mukavaksi kolmessa tunnissa. Glögikattila höyrysi hellalla ja kynttilät loistivat lämpöistä valoa. Joulurauha teki viimeinkin tuloaan. Tätä olin odotanut, juuri tätä joulu kesämökillä mielessäni oli.

Aamu valkeni lumisena. Valkea joulu tuprutti taivaalta, hangella oli paksuutta jo useampi sentti. Mies otti kairan kainaloonsa ja käveli jäälle. Käyttövedet oli pumpattu ämpäreihin muutamassa minuutissa. Minä talsin särkylääkkeen voimalla tonttia ristiin rastiin. Täydellinen kuusi löytyi lopulta huussipolun varrelta. Jalka joulupuulle askarreltiin isosta kukkaruukusta ja sinkkisankosta, viritelmän täydensi ompelulanka, jolla kuusen runko tuettiin kiinni seinään. Karjalanpaisti kypsennettiin valmiiksi seuraavaa päivää varten, ensimmäiset joulutortut paistettiin padan jälkilämmössä. Sauna päätettiin lämmittää vasta aattona.

joulu kesämökillä

Jouluaaton kaava on ollut lapsuudesta saakka sama. Aamulla herätään enkelikellon kilinään, aamiaisella maistellaan yön yli kypsynyttä kinkkua ja edellisenä päivänä leivottuja torttuja. Sitten alkaa riisipuuron keitto. Mantelia etsitään Suomen Turun julistaessa joulurauhan. Sitten koristellaan kuusi. Iltapäivän hämärtyessä saunotaan, pukeudutaan fiinimmin ja istutaan herkuttelemaan. Ensin syödään kaloja, sitten lämpimiä. Vasta sen jälkeen, kun lapset ovat aikansa kärttäneet ja hoputtaneet hitaita vanhempia nousemaan pöydästä, avataan lahjat. Konvehtirasiat kiertävät, laseihin on kaadettu aikuisten juomaa. Pikkutunneilla aloitetaan paketista joka joulu paljastuvan palapelin kokoaminen.

Mitä siis tehdä, kun aaton juhlallisuudet ja päivän kulun saa rakentaa mieleisekseen? Joku toinen saattaisi heittää perinteillä kaakkuria, tavia tai jotain muuta virkeää vesilintua, mutta en minä. Pitäydyin enimmäkseen tutussa ja turvallisessa, vaikka vietimmekin ensimmäistä joulua kahdestaan. Joulu kesämökillä toi tullessaan kuitenkin pieniä muutoksia perinteisiin. Kuusi koristellaan jo aatonaattona. Avaamme samppanjan joulupuuron kyytipojaksi. Piilotamme mantelin molempien lautasille ja riemuitsemme niiden löytymisestä. Syömme poron ja porkkanalaatikon sijasta karjalanpaistia, lanttulaatikkoa ja punakaalisalaattia. Punajuurisalaattia piristetään piparjuurella ja puolukat korvataan karpaloilla. Joulupäivänä ei syödäkään samoja herkkuja kuin aattona. Silloin päätämme kokata aina jotain uutta. Tänä vuonna se uusi oli karitsan paahtopaistia, uunijuureksia, omenasalsaa ja tyrnimajoneesia. Tapanina kaikki jäljelle jäänyt katetaan yhteen ja samaan pöytään. Ensimmäiset lahjat avattiin etäyhteydellä siskojen perheiden ja vanhempien kanssa. Minä sain uuden teekupin ja toivomani yöpaidan, hän pellavaisen kylpytakin, sukat sekä Ottolenghin Flavourin. Yhteisistä paketeista paljastui punaviiniä, joulukoristeita ja pihasuunnitteluapua.

Siinä se meni, meidän kahden joulu. Saunoimme kynttilänvalossa, peseydyimme hangessa ja kuuntelimme hiljaisuutta. Pyörittelimme nuoskalumesta lumilyhdyn ja teimme pitkiä kävelyretkiä. Konvehtirasiasta kului puolet, suklaalevystäkin vain kolmasosa. Minä luin yhden kirjan, mies kaksi. Kokosin parissa tunnissa 500 palaa muumipalapeliä, pötköttelin, nukuin pitkään ja päiväunia, söin aamiaista yhdeltätoista ja kuuntelin Radio Suomen turvallista ääntä.

Joulu kesämökillä päättyi, kuten alkoikin: vuosi 2020 jatkoi kepposteluaan. Paluumatkalla, pimeällä pikkutiellä törmäsimme peuraan. Vuokra-auton oikea etukulma painui kasaan ja peura menetti henkensä, mutta meille ei luojan kiitos käynyt mitään. Minuuteissa paikalla olivat paikalliset metsämiehet. Peura päästettiin vehreämmille niityille ja kaara hinattiin lähimpään kaupunkiin. Me jatkoimme kotiin korvaavalla autolla.

joulu kesämökillä

Kiitos elämämme ensimmäinen kesämökkijoulu, saattaa hyvinkin olla, että näemme taas 12 kuukauden kuluttua. Samalla käytän tilaisuuden ja jätän hyvästit hirvittävälle vuodelle 2020 – aikasi on mennä ja antaa tilaa uudelle. Valolle, ilolle ja paremmille päiville!