Lahjaksi DIY kokkikoulu – parsaa, lohta ja piparjuurta

Polkiessani eilen töihin huomasin, että koivujen lehdet olivat puhjenneet nupuistaan. Tuosta vain varoittamatta. Nurmikin viheriöi, ihan kuin kesällä. On toukokuun puoliväli, ilma on sakeana sumusta ja lämpömittari näyttää juuri nyt 8 astetta plussaa. En vielä kutsuisi edes Suomen kesäksi.

Kylmänkin kesän faktaa kuitenkin on se, että kahden viikon päästä on kesäkuu. Kulman takana odottavat ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, kesähäät ja mitä näitä nyt on. Juhlia ja juhlittavia, joille pitää keksiä lahja. Siinäpä pulma, jolle itse Antero Vipunenkin puistelisi päätään.

parsa lohi piparjuuri

Olen ennenkin liputtanut aineettomien lahjojen puolesta ja jatkan ilosanoman levittämistä edelleen. Aikana jälkeen Konmarin kukaan ei halua nurkkiinsa lisää tavaraa notkumaan. Korkeintaan kotoa muuttavaa teiniä voi lahjoa astiastolla tai aterinsetillä. Muille suosittelen vahvasti keksimään jotain aineetonta – siis syötävää, juotavaa, konserttilippuja, ravintolaelämyksiä, helliviä hemmotteluhoitoja tai vaikka hotellilahjakortteja.

Jos kauha pysyy kädessäsi ja olet joskus jopa saanut kehuja keittotaidoistasi, ehdotan seuraavaa. Lahjoita valmistuneelle nuorelle, kouluikäiselle kummilapselle, tuoreelle ylioppilaalle, onnelliselle hääparille tai kolmekymppisiä juhlivalle kaverille yhden illan kokkikoulu. Eikä mikä tahansa kokkikoulu vaan sellainen, jonka pidät itse! Kylkeen voit liittää vaikka viinilasit tai kunnon keittiöveitsen, jos tuntuu siltä, ettei aineeton lahja riitä.

Kirjoita kutsu, suunnittele menu sankari(e)n mukaan, tulosta reseptit, etsi esiliina, osta ainekset ja olet valmis vastaanottamaan innokkaat oppijat. Ei haittaa vaikka astiat olisivat eriparia tai keittiö pikkuruinen, tärkeintä on yhteinen aika ja yhdessä syöminen.

kokkikoulu lahjakortti

Niin oli myös syksyllä 2014, kun ex-aviomieheni kanssa matkasimme Maununnevalle ruokaystäväni Lotan keittiöön. Eropaperit oli jo ehditty yhteistuumin jättää, mutta yhteinen kokkikoulu kiinnosteli siitä huolimatta. Erinomaista seuraa, loistavaa ruokaa ja pari lasia laadukasta viiniä, voiko ilta ystävien kesken paremmaksi muuttua?

Olimme saaneet valita kolmesta eri menuvaihtoehdosta. Annoin siippani vapaasti valita, sillä minulla kokkauspuoli oli jotakuinkin hanskassa. Alkupalaksi kokkasimme tomaattikeittoa, pääruuaksi pastaa parsan, lohen ja piparjuuren kera, jälkiruuaksi avokadojäätelöä. Emäntä oli varannut keittiöön myös drinksutarpeet kahvilla ja appelsiinilla maustettuun rommikolaan. Jos jäätä olikin rikottavana ohuelti, tällä cocktaililla se murrettiin muutamassa sekunnissa.

Viime viikolla reseptikansiota selatessani törmäsin kyseiseltä illalta peräisin olevaan ruttuiseen reseptiin. Kylmäsavustettua lohta, parsaa ja piparjuurta. Jos olen rehellinen, en muista tuon elokuisen illan ruuista juuri mitään. Ajatukset olivat muualla, yhteinen tekeminen oli paljon tärkeämpää kuin se mitä syötiin.

parsaa lohta ja piparjuurta

Siksi päätin verestää makumuistia, kun parsaakin oli sattumalta jääkaapissa (kuten aina toukokuussa). Alkuperäisen reseptin piparjuurituorejuusto korvattiin tällä kertaa ranskankermaan sekoitetulla tuoreella piparjuuriraasteella ja keittämisen sijaan parsat paistettiin al denteksi pannulla. Alan toistaa jo itseäni, mutta suosittelen ja vahvasti. Vesi herahtaa kielelle väkisinkin.

Parsaa, lohta ja piparjuurta

150 g kylmäsavulohta
1 nippu vihreää parsaa
Pari senttiä piparjuurta raastettuna
1 prk ranskankermaa
Tagliatelle-pastaa
voita ja/tai rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Raasta piparjuuri ja sekoita se ranskankermaan. Laita jääkaappiin maustumaan. Viipaloi kylmäsavulohi sopiviksi suupaloiksi. Pese parsat ja napsauta pois puinen tyviosa. Kuori nuppuun saakka, jos haluat, minä syön kuorineen. Paista parsoja pannulla muutamia minuutteja käännellen, kunnes saavat väriä. Mitä paksumpia parsat ovat, sitä kauemmin kypsyminen kestää. Jätä parsat napakoiksi, lötköiksi kypsennetyt eivät maistu niin hyvälle. Pilko muutaman sentin paloiksi.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita sen joukkoon ranskankerma, parsat ja lohi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada lasiin rieslingiä tai raikasta suomalaista hanavettä ja nauti. Yksinkertaista ja hullun hyvää!

parsa lohi ja piparjuuri

Kylmäsavulohiostoksilla kävimme Teurastamolla, vasta avatussa Tukkutorin Kalassa. Lohta oli savustettu 48 tuntia ja maku oli taivaallinen. Tukkutorin kalatiskien ääreen on palattava pian, valikoima oli ilahduttavan laaja, jäämurskan keskellä lepäsi varkautelainen sampi ja kampasimpukoita myytiin kuorineen. Laitahan korvan taa!

Joulukalenteri – luukku 11: terapeuttiset piparicantuccinit

Kaksi vuotta sitten elämä oli aika lailla levällään. Vaikka osallistuminen kansaa kohahduttavaan tv-ohjelmaan olikin (ja on vieläkin) yksi parhaimmista päätöksistä koskaan, kesti kokemuksesta toipuminen pitkään. Ystävät ja perhe olivat olkapäänä, mutta onneksi sain mahdollisuuden tukeutua myös ammattilaisten apuun.

luukku83

Ilman Maaret Kallion lempeän lujaa opastusta ja korvaamatonta tukea olisin todennäköisesti harhaillut väärillä poluilla vielä seuraavana keväänäkin. Sohinut pimeässä eteenpäin sokeana kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu ja ketä näköpiirissä liikkuu. Sen sijaan pystyin pikkuhiljaa näkemään kokemuksen mukanaan tuomat vaikutukset, ottamaan siitä opiksi ja katsomaan maailmaa uusin silmin. Ja lopulta huomaamaan rakkauden, kun se vastaan odottamatta ja yllättäen käveli.

maaret ja pia

Ruoassa asuu rakkaus. Itse tehdyissä ruokalahjoissa se tiivistyy suussa sulaviksi joulukarkeiksi, pikkumakeiksi, suklaakakuiksi ja suolaisiksi suupaloiksi. Pitkälle seuraavaan vuoteen jatkuneen terapiajakson jälkeen leivoin kaiken kokemani kiitollisuuden, lämmön ja liikutuksen pikkuleipien sisään ja purkitin pienen palan Italiaa, maata, jota tiesin vastaanottajan rakastavan.

Piparicantuccinit (n. 45 kpl)

120 g kokonaisia manteleita
1 appelsiinin kuori raastettuna
4 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
reilu 1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 tl piparkakkumaustetta
2 munaa + 1 keltuainen
2 dl sokeria
(litrakaupalla rakkautta)

Paahda ensin mantelit: n. 5 min 180-asteisessa uunissa. Raasta hyvin pesty appelsiininkuori, varo ettet raasta kuoren valkoista osaa, ettei mausta tule kitkerä. Sekoita jauhot, suola, piparkakkumauste ja leivinjauhe keskenään. Riko toiseen astiaan munat ja keltuainen, heilauta haarukalla rakenne rikki. Ota ruokalusikallinen talteen voitelua varten.

Lisää sokeri munien joukkoon ja vaahdota, lisää sitten kuoriraaste. Siivilöi kuivat aineet munavaahtoon, sekoita. Lisää vielä mantelit. Taikina saa jäädä löysähköksi, mutta sitä pitää pystyä muotoilemaan sormin. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin kolme pötköä leivinpaperille, jätä hyvin tilaa väleihin. Painele pötköt sitten n. 2 sentin paksuisiksi ja 5 sentin levyisiksi. Voitele kananmunalla ja paista n. 20–25 minuuttia 180 asteessa. Ota pötköt uunista ja leikkaa ne lämpiminä terävällä veitsellä 1,5 sentin viipaleiksi. Käännä viipaleet leikkuupinta ylöspäin ja paista uunissa vielä 15 minuuttia. Keksit ovat valmiita, kun reunat ovat vähän tummentuneet, mutta sisus on edelleen vaalea.

piparicantuccinit

Uunissa kuivattamisen vuoksi keksit säilyvät vuosikausia ja ovat parhaimmillaan toscanalaiseen jälkiruokaviiniin Vin Santoon dipattuna, mutta maistuvat mainiosti myös kahvin ja teen seuralaisina joulun jälkiruokapöydässä.

ps. Lyhyenä hetkenä seikkailee tänään myös Ku ite tekee -blogin yhteisöllisessä joulukalenterissa. Käy kurkkaamassa lisää syötävän hyviä lahjaideoita sieltä!

Erilaiset ystävät

Huhtikuinen sunnuntai 2014. Istun tuotantoyhtiön sohvalla vatsa jännityksestä sekaisin. Olen saanut paikalle kyydin ystävältäni, joka rutisti lujaa ja toivotti onnea matkaan. Ympärilläni on toinen toistaan nätimpiä naisia. Kaikki ovat pienen epätietoisuuden vallassa ja liikehtivät levottomasti. Toiset höpöttävät hermostuneina tauotta, joku on vetäytynyt sohvan nurkkaan omaan rauhaansa. Olemme hakeneet sinkku-ohjelmaan, mutta emme vielä tiedä mitä tuleman pitää.

Vieressäni istuu vaalea nuori nainen, kauniisti meikattuna ja merkkilaukku sylissä. Täytämme lomakkeita. Kiinnitän huomiota irtoripsiin ja huolella lakattuihin kynsiin. Vilkuilen naisen lomaketta salaa ja huomaan hänen olevan lentoemäntä. Ajattelen olevani väärässä paikassa, sillä ei minulla harmaavarpusella ole mitään mahdollisuuksia, jos vertaillaan vieressä istuvaan. Eihän meissä ole mitään samaa.

baarissa

Meidät ohjataan kameran eteen. Sitä ennen meikkaaja tarkistaa, että kasvot eivät kiillä. Olen meikannut kevyesti kotona, koska niin käskettiin tehdä. Pyydän meikkaajaa katsomaan, että kaikki on kunnossa. Hän korjailee silmämeikkiäni, levittää huulikiiltoa ja lisää poskipunaa. Hirvittää. Mekkokin on rutussa, silittäminen unohtui.

Kuvataan. Kameran takana on rentoja tyyppejä, mutta minä tunnen itseni puupökkelöksi. Sekoilen sanoissani ja nauran liian kovaa. En tiedä mihin laittaisin käteni. On kuuma. Olen varma, että lentoemäntä on sulavampi liikkeissään ja nokkelampi sanoissaan. Mitä minä täällä oikein teen?

Venloissa

Kun lopulta kuulemme mistä oikeasti on kyse, laskeutuu huoneeseen hiljaisuus. Tuotantoyhtiön edustaja joutuu toistamaan lauseet useampaan kertaan ennen kuin tieto iskee tajuntaan. On edelleen hiljaista, suut ovat loksahtaneet auki. Sitten epäuskoiset kommentit täyttävät tilan. Kukaan ei pakene paniikissa, mutta sydämet takovat niin, että sen melkein voi kuulla.

Saamme miettimisaikaa ja poistumme hämmentyneinä tahoillemme. Soitan tärisevin käsin kaverille, joka kannusti minua hakemaan ohjelmaan. Mietin, tulenko tapaamaan ketään kilpasiskoista koskaan enää. En vaihtanut kenenkään kanssa yhteystietoja, eivätkä nimet jääneet mieleen.

flowssa

Loppu onkin historiaa. Kesän kuvausten jälkeen saamme toistemme yhteystiedot. Kaksi muuta paria on jatkanut avioliittoaan ja he lähettelevät onnea hehkuvia hääkuvia meille eronneille. Ehdotus yhteisestä tapaamisesta ei tunnu hyvältä, en katso kuvia, enkä halua olla todistamassa toisten onnea, kun itse yritän selvitä hengissä pettymyksen syvistä syövereistä. Laitan viestiä muille morsioille ja pyydän, että tapaisimme ensin kolmen kesken. Vasta sen jälkeen etsin heidät facebookista ja hämmästyn. Olimme tulleet valituiksi molemmat, minä ja lentoemäntä.

Tapaamme ja viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti. Puhumista riittää ja yhteinen kokemus yhdistää. Viiden vuoden ikäerolla ei ole mitään väliä. Kukaan toinen ei voisi ymmärtää paremmin menneen kesän, sitä seuraavan syksyn ja varsinkaan talven 2015 hullunmyllyä. Kevään korvalla elämä alkaa palautua normaaleihin uomiinsa. Pettymykset vaihtuvat helpotukseen ja avioliitot ystävyyteen.

skumppalasit

Vastoin omia ennakkoluulojani ja odotuksiani olen ystävystynyt ihmiseen, johon tuskin olisin muuten tutustunut tai edes törmännyt. Olemme erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Rohkeita, sinnikkäitä, riskinottokykyisiä ja reippaita. Herkkiä heittäytyjiä, sosiaalisia introverttejä ja tavoitteellisia bloggaajia, jotka uskaltavat seurata unelmiaan soraäänistä välittämättä. Naisia, jotka tietävät mitä tahtovat ja tekevät kaikkensa sen eteen. Miia ja Pia, nimetkin kuin samasta muotista.

teurastamolla

Tänään tuo paljon puhuttu rakkausmatka saa taas jatkoa. Kolme toiveikasta avioparia hyppää suoraan syvään päähän suurin odotuksin ja pelonsekaisin tuntein. Istumme Miian kanssa samalla sohvalla, seuraamme, jännitämme ja toivomme, että ikimuistoinen kesä on tuonut tälläkin kertaa tullessaan rakkautta ja ihania ihmisiä. Vaimon, miehen tai vähintään luottoystävän loppuelämän ajaksi.

ps. Teitä muita pyydän tänäkin vuonna olemaan ihmisiksi, sillä samasta puusta me olemme kaikki, myös ne ruudun kautta kodissanne vierailevat kuusi rohkeaa.