Päivä, jolloin maailma pysähtyi

On viikkoja, jolloin mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Aamuja, jotka eivät käynnisty millään ja iltoja, joina huomaa tuntien loppuvan auttamattomasti kesken. Päiviä, joiden päällä roikkuu sankka sumu – niin tiheä, että suuntavaisto katoaa.

Castiglione falletto maisema

Sitten on niitä hetkiä, jolloin elämä heittää varoittamatta ilmaa halkovan kierrepallon, jota on mahdoton väistää. Syyskuun toiseksi viimeisenä torstaina viiletin kaupungilla tapaamisesta toiseen. Päivä oli täynnä iloa ja juhlaa, avajaisia ja tehokkaita työtunteja. Torstaiseen tapaan ehtoo päättyi kuorotreeneihin konservatorion kamarimusiikkisalissa. Kotiin polkiessa lauloin ääneen.

Kun kaarsin pyörävaraston eteen, vilkaisin kolmannen kerroksen ikkunoihin. Ne olivat pimeinä. Ihmetytti, sillä normaalisti tähän aikaan olohuoneesta loistaa lämmin ja kutsuva valo. Huomasin, että miehen pyörä oli poissa. Lähetin viestin ja kysyin mikä mahtaa olla meininki.

Parin minuutin kuluttua puhelin soi. Toisessa päässä oli tuntematon henkilö, joka kertoi mieheni kaatuneen pyörällä. Tämä ohikulkija oli löytänyt hänet makaamassa tieltä tajuttomana. Sydämeni löi tyhjää. Onnettomuuspaikka oli lähellä, eikä ambulanssi ollut vielä ehtinyt paikalle. En tiedä olenko koskaan polkenut niin lujaa.

käsi kädessä

Edelleen hämmästelen omia tunteita ja toimintatapojani. Yleensä ahdistun helposti, mutta todellisissa kriisitilanteissa en juurikaan panikoi tai hätäänny, vaikka sydän takoo kuin viimeistä päivää. Sen sijaan olen kylmän rauhallinen ja toimin määrätietoisesti.

Jalkakäytävällä istui shokissa oleva mies. Muisti pätki, eikä kukaan osannut sanoa, mitä oli tapahtunut. Ambulanssi saapui ja vei miehen mennessään. Minä talutin vääntyneen pyörän kotiin ja jäin sydän syrjällään odottamaan soittoa sairaalasta. Päässäni järjestelin asioita jo siltä varalta, että joudumme perumaan kauan odotetun Italian-matkan.

Kaksi vuorokautta myöhemmin istuimme koneessa matkalla Milanoon. Taakse jäivät kaksi unetonta yötä, kahden päivän tekemättömät työt ja tihkusateen tuoma harmaa taivas. Selvisimme lopulta suurella säikähdyksellä. Luojan kiitos päässä oli kypärä.

sestri levante aallonmurtaja

Kaksi ensimmäistä reissupäivää kyselin vartin välein tuntemuksia. Eihän huimaa, mikä on olo? Miestä selvästi vähän ärsytti jatkuva huolenpito, sillä mihinkään ei enää sattunut, vaikka kasvot olivatkin edelleen vähän turvoksissa ja silmät aurinkolasien alla sinipunaisen sävyjä täynnä.

Malpensan kentällä odotti bussi, joka kuljetti meidät Piemonten sydämeen. Edessä oli visiittejä viinitiloille, tryffelien metsästystä, ruokaa, juomaa ja aurinkoa. Juuri oikeanlaista ohjelmaa ja muuta ajateltavaa toipilaalle ja hänen ylihuolehtivaiselle seuralaiselleen.

ps. Nyt neljä viikkoa myöhemmin kaikki on jo hyvin. Pyörä kulkee entiseen malliin ja kaatumisesta on jäljellä enää hyvää vauhtia vaalenevat arvet. Jospa nämä kierrepallot meidän osaltamme olisivat hetkeksi tässä.

Lue lisää Italian-matkasta:
Viiniköynnöksiä ja tryffelinmetsästystä – patikointia Piemontessa
Patikoijan paremmat piknik-eväät

Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit

Perjantai oli harvinainen päivä. Yksikään kalmanlinja eli deadline ei jyskyttänyt takaraivossa, yhtään tapaamista ei ollut kalenterissa eikä muutenkaan ollut oikeastaan pakko tehdä mitään. Pötkötin peiton alla kymmeneen saakka ja luin aamiaisella pitkästä aikaa Hesarin kannesta kanteen.

aamiainen parvekkeella

Oli kerrankin aikaa. Selvittelin muutaman sotkun verottajan kanssa, luonnostelin blogitekstejä, selailin keittiön pöydälle pinoutuneita lehtiä, nukuin päiväunet. Sitten päätin tehdä jotain, mitä en yleensä koskaan tee. Lähdin haahuilemaan ruokakauppaan.

Muutama selityksen sananen lienee paikallaan. Kauppareissut ovat minulle tapahtumia, joista suoriudutaan mahdollisimman nopeasti, hyllyjen välissä ei aikailla, saatika kuljeskella huvin vuoksi. Ruoka kasataan koriin tai kärryyn kädessä kulkevan, etukäteen huolellisesti laaditun listan mukaan.

uunissa paahdetut ruusukaalit

Perjantaina kuitenkin reippailin lähi-Lidliin ilman ostoslistaa. Heti sisään astuttuani silmäni nauliintuivat ämpärissä yksinäisenä patsastelevaan krysanteemikimppuun, jonka pelastin saman tien ostoskärryihini. Hevi-osastolta mukaan valikoitui rasiallinen ruusukaaleja, reilun kaupan banaaneja ja muutama kiivi. Kylmäaltaasta nappasin mukaan paketin siskonmakkaraa ja kuiva-ainehyllystä ruskeaa ruokosokeria. Silmäilin läpi myös tavaralaarit, mutta harmikseni Heidi Klumin vaatemallisto oli jo vaihtunut perussukkiksiin ja halpiskerrastoihin.

helppo siskonmakkarapasta

Kotimatkalla poikkesin vielä Lihakonttorin deliin, josta matkaan lähtivät litran pullot oliiviöljyä ja luomuvalkoviinietikkaa sekä 00-jauhoja pastataikinaa varten. Suojatiellä sydämentykytyksiä tarjosi bemarikuski, joka jarrut kirskuen pysähtyi kymmenen sentin päähän minusta. Säikähdin niin, että kirkaisin ääneen. Mulkaisin miestä, joka levitteli käsiään ja osoitteli bussia, joka oli oikeaoppisesti pysähtynyt suojatien eteen. Perjantai 13. päivä näytti kyntensä. Oli parasta kävellä suorinta tietä kodin seinien suojaan ja tasata sykettä pastakattiloiden äärellä.

Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit

1 sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
sopivasti chiliä
2 tomaattia (kaltattuna)
1 tölkki säilöttyjä tomaatteja
Paketti siskonmakkaraa
1 tl hunajaa
suolaa
pippuria
tuoreita yrttejä
tuorepastaa

400 g ruusukaalia
pari ruokalusikallista balsamicoa
reilusti oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Väännä uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaalien kannat ja leikkaa kaalit puoliksi. Levittele ne uunivuokaan, rouhi päälle suolaa ja pippuria. Lisää vielä balsamico ja oliiviöljy ja lykkää vuoka uuniin. Valmista pitäisi tulla noin 25 minuutissa. Uuniin kannattaa kurkkia jo aiemmin ja valella kaaleja vuoan pohjalle valuneella öljy-balsamicoseoksella, jotta ne maustuvat tasaisesti. Tee ruusukaalien paahtuessa kastike.

uunissa paahdetut ruusukaalit

Kuullota silputut sipulit ja chilit pannulla. Kiehauta vesi kattilassa ja puristele siskonmakkarapallerot kiehuvaan veteen. Anna palleroiden kypsyä minuutti tai pari ja nosta ne sitten reikäkauhalla pannulle. Pyörittele niin kauan, että saat makkarapalleroihin väriä ja lisää sitten (kaltatut) kuutioidut tomaatit. Tässä keittiössä ei tomaatteja juuri koskaan kalttailla, sillä kypsyessä irtoavat kuoret eivät meitä hetkauta, mutta se ei tietenkään estä sinua niin tekemään.

helppo siskonmakkarapasta

Lisää vielä säilötyt tomaatit ja huuhtaise pienellä vesimäärällä tölkistä viimeisetkin rippeet. Anna porista vähintään 10 minuuttia hiljaisella tulella. Jos käytät kuivapastaa, pastat kannattaa laittaa kiehumaan tässä välissä. Pyöristä lopuksi maku teelusikallisella hunajaa ja mausta. Lisää kourallinen mieleistäsi yrttiä. Me riivimme parvekeruukuista viimeiset kreikkalaiset basilikanlehdet kastikkeen joukkoon.

helppo siskonmakkarapasta

Annostele pasta syvälle lautaselle, heitä mukaan muutama ruusukaalin puolikas ja valuta päälle siskonmakkarakastike. Parmesaani kruunaa annoksen, mutta pasta maistuu mainiolta ilmankin. Helppoa, halpaa ja hurjan hyvää, niin kuin arkiruuan kuuluukin olla!

Tsekkaa myös toinen kestosuosikki: Tomaattinen chorizopasta!

Omenapaistos, joka kesytti kaaoksen

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa siitä, miten Italian-matka melkein peruuntui. Miten vietin sydän syrjälläni torstaista perjantaihin ja miten onnellinen olin, kun viimein pääsimme matkaan. Luettuaan luonnostellun tekstin mies kuitenkin käytti veto-oikeuttaan, syistä, jotka täysin ymmärrän. Lupaan kertoa tarinan myöhemmin, ehkä ensi viikolla, ehkä kuukauden päästä. Heti kun saan siihen luvan.

omenapaistos

Kuten jo monta kertaa tällä viikolla, vedän takataskusta varasuunnitelman. Kirjoitan tutusta ja turvallisesta: omenoista, syksystä ja vaniljajäätelöstä. Vaikka kaikki muu muuttuisi ja maailma murenisi ympäriltäni, tämä yhdistelmä pysyy. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen se kietoo koleat syyskuun illat tiukkaan ja lämpimään syleilyynsä. Kesyttää kaaoksen ja rauhoittaa mielen.

Vanhempien pihalla kasvaa kolme vanhaa omenapuuta. Sato vaihtelee, mutta jotain tulee joka vuosi. Tänä vuonna sato on runsaampi kuin aikoihin. Joudun toppuuttelemaan isääni, en mitenkään ehtisi säilöä kauppakassillisia omenoita, vaikka kuinka olisivat madottomia ja punaposkisia. Ehkä pitäisi hankkia mehulinko ja puristaa syksyn sadosta porkkana-omenamehua, jota vanhempanikin juovat joka aamu.

omenapaistos

Kielloista huolimatta kynnykselleni ilmestyy säkillinen omenoita. En ehdi keittämään hilloja, eikä niille olisi tilaakaan. Pakastin on täynnä marjoja ja jääkaapissa vielä edellisen vuoden säilykkeet. Koska kaaos kaipaa kesyttämistä, ritilä nostetaan uunin keskitasolle ja uunivuoka uuniin. Jälkiruuan paistuessa sekoitamme drinkit. Blenderiin pilkotaan kirpeää vihreää omenaa, puristetaan puolikkaan limen mehu, kaadetaan desi (tai pari) roseviiniä, vähän sokeria ja reilusti jäämurskaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen cocktail, helppo ja halpa, mutta samalla näyttävä.

omenapaistos

Omenapaistoksen ohjeen lainaan siskoltani. Hän on soveltanut sen Hellapoliisin reseptistä, mutta lisännyt ripauksen sitä ja hyppysellisen tätä. Minä maustan paistoksen omalla tavallani ja kirjaan sen muistiin sekä itseäni että teitä varten. Tässä se tulee, kaikkien omenapaistosten äiti, mummo ja kummitäti.

Omenapaistos, joka kesyttää kaaoksen

12 pientä suomalaista omenaa
1/2 dl vaahterasiirappia
100 g voita
3/4 dl (ruoko)sokeria
3 dl kaura- tai neljänviljanhiutaleita
1 tl vaniljasokeria
reilusti kanelia
ripaus suolaa

Poista siemenkodat ja pilko omenat kuorineen lohkoiksi. Levitä pienen vuoan pohjalle ja ripottele päälle kanelia. Valuta vaahterasiirappi omenoiden sekaan. Sulata voi ja lisää sokerit, hiutaleet, kaneli ja suola voin sekaan. Lusikoi seos tasaisesti omenalohkojen päälle. Paista 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes kuorrute on kauniisti ruskistunut.

omenapaistos

Lusikoi lautaselle lämpimänä, lisää jäätelö tai vaniljakastike. Maista – ja katso, kaaos on kesytetty.

ps. Tsekkaa myös salvialla maustetun omenapiirakan resepti!