Maistuvia sisältöjä – viiniasiantuntijaksi viidessä viikossa!

Törmätessäni ensimmäistä kertaa Maistuvia sisältöjä -valmennuksen somemainokseen ajattelin, että juuri tuota minä tarvitsen. Nautin viinistä, mutta en osaa kuvailla tai luonnehtia niitä. Viini on mielestäni joko hyvää, tai sitten se on huonoa. En erota nahkaisuutta, tammitynnyrejä tai eksoottisia hedelmiä. Makeuden tunnistan, samoin hapokkuuden, ja muutamia yksittäisiä viinityyppejä, kuten päärynäisen proseccon ja rusinaisen sherryn. Tahtoisin tietää ja osata enemmän!

maistuvia sisältöjä

Ehdin jo kihistä innosta, kunnes muutaman minuutin päästä seurasi lannistuminen. Niin tyypillistä Olenkohan kuitenkaan kohderyhmää? Ei minua varmaan valittaisi, eihän minulla ole mitään koulutusta saati suurta kokemusta, eikä lukijoita tai seuraajiakaan ole taatusti tarpeeksi. Sitten sisuunnuin. Meni syteen tai saveen, haetaan nyt sitten vaikka vasemmalla kädellä.

Lopulta kirjoitin hakemukseeni jotakuinkin näin: “Olen kipeästi osaamisen syventämisen ja ammatillisen itsetunnon buustaamisen tarpeessa. Nautiskelijana, kovan luokan foodiena ja kohtuullisen taitavana kotikokkina rakastan makuelämyksiin kietoutuvia tarinoita. Minulla on visuaalista silmää, ennakkoluulotonta asennetta ja määrättömästi motivaatiota. Samaan aikaan tiedostan, että en ole toimittaja tai ammattilaisvalokuvaaja eikä minulla ole mitään ruokapuolen koulutusta. Ristiriita on suuri, ja huijarisyndroomaa pukkaa vähän väliä. Sillä kukapa minä olen tekemään reseptiikkaa, ottamaan ruokakuvia tai tuottamaan tekstisisältöjä, kun taustallani ei ole alan tutkintoa. Siitä huolimatta haaveilen omasta podcastista, kirjasta ja tarinoista, jotka jäisivät elämään muuallakin kuin internetin ihmemaailmassa. Haluan kehittää ja kehittyä, ja keskittyä myös yrittäjänä ruokaan ja juomaan liittyviin asiakassisältöihin. Näin sopivia ja motivoituneita kandidaatteja on harvassa – astutaan siis yhdessä maistuvien sisältöjen maailmaan!” Posket lehahtavat vieläkin punaiseksi hakemusta lukiessa, sillä olenhan tyypillinen suomalainen, jonka on vaikea kehua itseään. Ettei vain ylpeäksi erehdyttäisi luulemaan.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Ystäväpiiriini kuuluu ainakin yksi supermaistaja. Hän upottaa lusikkansa soppakattilaan ja hetken lientä maisteltuaan hän latelee apteekin hyllyltä ainesosat, joita ruokaan on ripoteltu. Supermaistajaa minusta tuskin saa, mutta paremmaksi haluaisin silti kehittyä. Kirjoittaa kielikuvin ja maalailla tilanteita, joissa juuri tämä viini maistuu, ja kuvailla ruokia, jolle tuo viini on täsmävalinta.

Ja kuinka ollakaan, minut valittiin kuin valittiinkin mukaan kaikkien aikojen ensimmäiseen, Alkon järjestämään Maistuvia sisältöjä -valmennukseen viidenkymmenen innokkaan hakijan joukosta. Olin salaa ylpeä itsestäni, saatoin jopa tuulettaa sähköpostin saavuttua.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Odotukset olivat korkealla. Toivoin, että valmennus auttaisi minua fokusoitumaan oikeisiin asioihin. Kaipasin myös ammatillisen itsevarmuuden vahvistamista, vertaistukea ja yrittäjälle elintärkeän verkoston laajentamista. Myös konkreettiset työkalut ruokajuomien valintaan, juomien reseptiikkaan, makupareihin sekä ruuan ja juoman yhdistämiseen olisivat erittäin tervetulleita.

Ennen ensimmäistä oppituntia minua jännittää. En tiennyt, ketä muut kurssille valitut olivat, ja toivoin vain, että heidän joukossaan olisi edes yksi tuttu kasvo. Yllätynkin iloisesti, kun jo Arkadiankadun koulutustilojen alaovella törmään Kulinaarin Kimmoon, Tinskun keittiön Tiinaan, Savusuolaa-blogin Janicaan ja Haarukkavatkaimen Minnaan. Kuusi kerrosta myöhemmin skoolaammekin jo samppanjalla ja herkuttelemme tryffelipopcornilla. Muistan miettineeni, että taas jännitin turhaan. Mutta mitäpä sitä ihminen luonteelleen voi.

maistuvia sisältöjä

Luokassa silmäilen ympärilleni. Vastakkaisen pulpetin takana istuu ruokatoimittajia, Viini-lehtikin on edustettuna. Viereeni istahtaa Viinitollo-instatiliä pitävä Maija Männistö, tuonnenpana rupattelevat vieri vieressä Makupari-bloggaajat ja pöydän päähän on löytänyt tiensä A.W. Yrjänä. Sali on täynnä kovan luokan nimiä ja nautiskelijoita, se tulee esittelykierroksella selväksi. On mahtavaa tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Maistuvia sisältöjä -valmennuksen vetäjät Anri Lindström ja Taina Vilkuna osoittautuvat loistaviksi opettajiksi. He puhuvat viinistä niin, että tällainen tollompikaan ei tipahda heti ensimmäisessä kaarteessa kärryiltä. Valmennuskertoja on neljä ja jokaisella keskitytään tiettyyn viinimaailman osa-alueeseen. Jokaisella kerralla maistellaan tietysti myös juomia, sillä käytäntö ja konkretia opettavat parhaiten. Maistettujen viinien ja oluiden yhteenlaskettu määrä lähentelee varmasti sataa, kun laskee mukaan ruhtinaallisen päätösillallisen.

maistuvia sisältöjä

Ensimmäinen Maistuvia sisältöjä -kolmetuntinen alkoi sokkomaistatuksella ja jatkui infopläjäyksellä, joka valaisi olosuhteiden, ympäristön, ilmaston ja maaperän vaikutusta viinin ominaisuuksiin. Enpä ollut tullut aiemmin ajatelleeksi, että ilmastonmuutoksella ja sen aiheuttamalla lämpeämisellä on näppinsä pelissä myös viinimaailmassa. Perinteiset eteläisen Euroopan viinimaat joutuvat miettimään, mitä rypäleitä tulevaisuudessa kasvatetaan. Myös samppanjan tuotanto tulee olemaan jossain vaiheessa vaikeuksissa, jos lämpötila tätä vauhtia nousee. Toisaalta viiniköynnökset saattavat sen myötä menestyä jopa täällä pohjoisessa.

Opin myös, että valkoviineissä vertaillaan hapokkuutta, makeutta ja hedelmäisyyttä, kun taas punaisissa tärkeimmät ominaisuudet ovat hapokkuuden lisäksi täyteläisyys, tanniinisuus ja voimakkuus. Jos nämä termit hallitsee ja tietää tykkääkö esimerkiksi enemmän hedelmäisyydestä vai hapokkuudesta, on Alkon myyjän tai ravintolan sommelierin helpompi löytää omaa makua miellyttävä viini.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Testaamme makupareja ja täytämme makumatriiseja. Nyt, koulutuksen jälkeen, minun pitäisi periaatteessa osata valita viini ruualle ihan itse. Vähän nolottaa tunnustaa, että turvaudun silti edelleen usein myyjien ammattitaitoon. Ei ruuan ja viinin parittaminen kuitenkaan rakettitiedettä ole. Tuhdille ruualle tuhdimpi viini, kevyelle kevyempi, on aika hyvä nyrkkisääntö. Hapokas viini keventää rasvaista ruokaa, puolikuiva ja vähän makea kannattaa valita silloin, jos ruuassa on potkua tai siinä on paljon makeutta.

Anri ja Taina listaavat klassikkopareja, joista ainakaan minä en ole aiemmin ollut tietoinen. Lammas ja Riojan punaviinit tykkäävät toisistaan, samoin vuohenjuusto ja sauvignon blanc. Jos osterit ovat mieleesi, kokeile niiden kanssa stout-olutta. Ankka taas rakastaa pinot noiria ja parsa Alsacen muscat-viinejä. Mielenkiintoista!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Toisella kerralla avataan Alkon makutyyppien eli niiden hyllyn laidassa olevien värikoodausten ja luonnehdintojen maailmaa. Jos ruoka on tulinen, siinä on itämaisia makuja tai lähi-idälle tyypillisiä mausteita kuten kanelia tai minttua, valitse oranssilla värikoodattu lempeä & makeahko valkoviini tai vaaleanpunainen, pehmeä & hedelmäinen punaviini. Savustetulle kalalle sopii vihreällä koodattu pirteä & hedelmäinen valkoviini, hapokkaita maitotuotteita sisältävälle ruualle taas sinisestä väristä tunnistettava vivahteikas ja ryhdikäs valkkari. Voikastike ja kermainen sienikeitto taas tykkäävät ruskealla merkityistä runsaista valkoviineistä, ja häränhäntäpata rotevista ja voimakkaista punkuista, jotka on merkitty punaruskealla.

Kolmannen torstai-illan joudun skippaamaan vaellellessani Sallatunturin patikkapoluilla. Arkadiankadulla perehdytään sillä välin juoma- ja ruokatrendeihin, siihen mistä ja missä ne syntyvät ja miten ne rantautuvat Suomeen. Maistelussa on erikoisempia tuotteita kuten georgialaista Qvevri-viiniä, kiinalaista punaviiniä, alkuviinejä, hapanolutta ja Suomessa tuotettuja marjaviinejä. Halusin kuitenkin osallistua etänä, joten tilasin etukäteen Sallan Alkoon muutamia Anrin ja Tainan suosittelemia tuotteita ja järjestin pienen tastingin yhdessä siskoni kanssa.

maistuvia sisältöjä

Varsinaisella viimeisellä valmennuskerralla saamme yllätysvieraan. Sommelier Samuil Angelov saapuu kertomaan omasta suhteestaan viiniin ja ruokaan. Angelovin silmät loistavat, kun hän kuvailee, miten täydellisesti yhdistetty ruoka ja viini soivat suussa ja tuovat kolmannen ulottuvuuden ja uuden elementin annokseen. Toisaalta hän kehottaa juomaan sitä viiniä, mistä kukakin tykkää. Jos viini ei sovi ruuan kanssa, se ei haittaa. Ruoan voi hyvin syödä ensin ja juoda viinin vasta sitten. Sama pätee juustoihin ja viineihin. Angelov sanoo nauttivansa juustoista ja viinistä, mutta erikseen. Sitten hän kertoo syyn, joka saa yleisön kohahtamaan. Viini ei sovi juustojen seuralaiseksi. Kysyttäessä sinihomejuustolle sopivaa punaviiniä Samuil vastaa, ettei sellaista ole olemassakaan. Punaviinit ja sinihomejuusto maistuvat yhdessä pahimmillaan metallille. Viinin sijaan kannattaa kokeilla olutta, se on erinomainen kumppani juustoille!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Juttuhetken päätteeksi Samuil Angelov kiirehtii Finnjävelin avajaisiin ja jättää meidät tutustumaan kuohuviineihin ja samppanjoihin Anrin ja Tainan opastuksella. Kuplajuomien jälkeen laseihimme kaadetaan jalohomeen aateloimia jälkiruokaviinejä sekä vintageportviiniä. Maistuvia sisältöjä on ehkä paras koulutus ikinä!

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Jos olisi pakko valita tärkein oppi, jonka sain koulutuksesta mukaani, se on tämä: jokaisella meillä on yksilöllinen makuaisti, joten sama viini todennäköisesti maistuu erilaiselta vieruskaverin suussa. Viini on siis henkilökohtainen asia, eikä oikeita tai vääriä valintoja ruokaa ja juomaa paritettaessa ole. Huojentavaa, eikö totta?

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Koulutus huipentuu yhteiseen illalliseen, johon olemme itse kokanneet ruoat ja valinneet sopivat viinit. Viiden ruokalajin ilta lähtee käsistä, kun jokainen ryhmä haluaa tarjota jotain pientä ekstraa. Annokset ovat käsittämättömän taidokkaita ja viiniparitukset onnistuneita – on kuin paremmassakin ravintolassa istuisi! Ruokajuomiksi on valittu upeita tuotteita artesaanisamppanjasta suomalaiseen sahtiin.

maistuvia sisältöjä

maistuvia sisältöjä

Illallisen lopuksi meille jaetaan diplomit. Sen mukaan olen Maistuvia sisältöjä -valmennuksen suoritettuani pätevä suomalaisen juoma- ja ruokakulttuurin edistäjä sekä alan laadukkaan ja vastuullisen sisällöntuotannon inspiroiva ja suvereeni airut. Aikamoinen arvonimi!

Parasta Jyväskylässä: Hotelli Yöpuu ja Ravintola Pöllöwaari

Kaupallinen yhteistyö: Hotelli Yöpuu & Ravintola Pöllöwaari

Saadessani kutsun Jyväskylään tuomaroimaan artesaaniruuan SM-kilpailuja tiesin heti, minkä hotellin tyynyyn haluan painaa pääni ja missä ravintolassa herkutella. Hotelli Yöpuu ja Ravintola Pöllöwaari olivat keikkuneet ämpärilistani kärjessä jo vuosikausia. Pääsisin vihdoinkin läiskäisemään molemmat kärpäset yhdellä iskulla ja viivaamaan ne yli listalta.

Ennen varauksen tekemistä tutkailin pitkään hotellin verkkosivuillaan tarjoamia paketteja. Ne tuntuivat paperilla erittäin edulliselta varsinkin, kun vertasi siihen, mitä paketteihin sisältyi. Pitkä viikonloppu -paketti, jonka aikana saisi herkutella peräti kahteen kertaan Pöllöwaarin legendaarisilla annoksilla, nautiskella kuohuviinillä, kietoutua kylpytakkeihin ja saunoa omassa rauhassa, näytti maksavan vain 250 € per henkilö. Hintaan sisältyi tietysti myös yöpyminen perjantaista sunnuntaihin.

hotelli yöpuu

Kun vesi kielellä tiedustelin paketin saatavuutta, kuulin harmikseni, että perjantain ja lauantain välisenä yönä hotelli oli täyteen buukattu. Paketin sijaan päätin majoittua ensimmäisen yön Yöpuun sisarhotellissa, Versossa ja kirjautua Pöllöwaarin yläkertaan vasta lauantaina päivällä.

Hotelli Yöpuun buukkaustilanne ei silti estänyt minua syömästä Pöllöwaarissa perjantaina. Kävelin muutaman korttelin matkan sateen tihuttaessa harmaalta taivaalta. Valot tuikkivat vuosikymmeniä vanhan kivitalon ikkunoista, ja Pöllöwaarin lämpö sulki minut välittömästi untuvaisten siipiensä syleilyyn niin, että henkilökunnan hämmennys ja varauskalenteriin väärälle päivälle tehty merkintäkään eivät onnistuneet latistamaan tunnelmaa.

Mielettömien makujen Pöllöwaari

Istahdin baarin puolelle odottelemaan pöydän kattomista. En oikein tiedä mitä tekisi mieli. Lopulta pyydän baarimikkoa valmistamaan minulle jonkin alkoholittoman drinkin. Saan maisteltavaksini alkoholittomasta ginistä, Seedlip Herbalista sekoitetun mocktailin. Vaikka ruokailun aloittaminen viivästyykin puolella tunnilla, en ole milläänsäkään. Viehättävässä baarissa on pehmeä tunnelma, nahkaiset nojatuolit ja hämyinen kynttilänvalo. Taustalla soi lempeä jazz. Mocktail on makuuni aavistuksen liian makea, mutta nautin silti jokaisesta siemauksesta tuossa tunnelmassa.

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Pöytään päästyäni huomaan, että ravintolasalin muut seurueet olivat jo pääruoan kimpussa, eikä ihme onhan kello jo yli yhdeksän. Naureskelen itsekseni ja mietin käyköhän tässä taas niin, että istun viimeisenä tyhjässä ravintolasalissa. Ikkunalaudalla istuu pehmopöllö. Kuten myös Arabian Taika-lautasella ja vesipullon kyljessä. Ravintola Pöllöwaari on nimensä mukainen.

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Ensin eteeni kannetaan hapanjuurileipää ja kuusenkerkkäsiirapilla makeutettua mallaslimppua. Kiitän onneani, etten ole vielä kyllästyttänyt makuaistejani tuomaroitavilla leipomotuotteilla, sillä leivät sulavat suuhun ja enteilevät erinomaista illallista.

Keittiön tervehdys maistuu mummolalta. Eikä miltä tahansa mummolalta vaan Sallan mummin keittiöltä, jonka hellalla porisee perunakattila. Vaikka annos onkin valmistettu pelkistä kasviksista, maa-artisokkasta perunasta ja lipstikasta, suljen silmät ja matkaan silmänräpäyksessä vuosikymmeniä taaksepäin. Istun mummolan pitkässä pöydässä ja haarukoin poronkäristystä ja voilla aateloitua puikulaperunamuusia.

ravintola pöllöwaari

Ensimmäiselle varsinaiselle alkuruualle lasiini kaadetaan hapokasta rieslingiä. Se solahtaa sopivasti kylmäsavustetun hauen, marinoitujen katkarapujen, lohen mädin, herukanlehtimajoneesin, kurkun ja ketunleivän lomaan. Annos on sellaisenaan ehkä aavistuksen liian suolainen, mutta toimii viinin kanssa hyvin.

Vaikka muitakin ravintolavieraita on, sommelierilla on aikaa jutella kanssani niitä näitä. Tuntuu mukavalta tulla huomioiduksi, sillä yksin syöminen on aika ajoin, no, niin, yksinäistä. Jatkuvasti ei viitsisi kännykkääkään vilkuilla saati sitten muita seurueita. Siksi on kiva, että ravintolahenkilökunnalta liikenee muutama minuutti ylimääräistä seurustella kanssani. Minä kerron, miksi olen Jyväskylässä ja kuinka parhaillaan opiskelen viinien kiemuroita Alkon järjestämässä Maistuvia sisältöjä -koulutuksessa. Hän kertoo työhistoriastaan ja siitä, että on suunnitellut perustavansa blogin.

ravintola pöllöwaari

Seuraavaa viiniä päivittelemme pitkään yhdessä. Jestas sentään mitkä aromit! Jos silmäni sidottaisiin ja pyydettäisiin tunnistamaan juoma sokkona, panisin pääni pantiksi että lasiin on lorautettu vahvempaa ainetta. Vaikka prosentteja on vain 13, tuoksu ja maku täsmäävät. Jos en tietäsi juovani valkoviiniä, olisin vahvasti vakuuttunut, että suussani pyörii siemaus sherryä. Juran alueella tuotettu Savagnin-Chardonnay lämmittää kurkkua sherryn lailla ja tuntuu, että hiprakka hyökkää kulman takaa yllättäen. Todella hämmentävää. Jään odottamaan innolla paritusta ruuan kanssa!

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Kuumalle lautaselle on kauhottu spelttipuuroa, kanttarellikermaa, tattilientä ja ruskistettua voita, ne muodostavat yhdessä uhkean umamipommin. Alkoholi viinissä korostuu, mutta samalla se leikkaa ruuan runsasta täyteläisyyttä. Itse asiassa viini maistuu parhaimmalta viimeisten haarukallisten kohdalla Ehkä se on lämmennyt tarpeeksi, sillä oikea tarjoilulämpötila on 15–16 °C.

Viereisessä pöydässä mainitaan meditaatioviini. Termi on tuttu edelliseltä Alkon koulutuskerralta, joten yritän kiivaasti kuikuilla, mitä pullo pitää sisällään. En saa selkoa, mutta oletan, että samaa tarjoillaan myöhemmin myös minulle. On vain jaksettava odottaa.

ravintola pöllöwaari

Pääruoka on vasta tulossa ja vatsa on jo nyt täynnä. Edelliset päivät ovat kuluneet hyvin vähäkalorisissa merkeissä ja nyt elimistö ihmettelee, mitä oikein tapahtuu. Kyyhkynrintaa, omena-maa-artisokkapyreetä, karamellisoitua suippokaalia ja sipulia on paljon. En suoriudu kaikesta, sillä annos on todella suuri. Hävikki surettaa, mutta on pakko jättää tilaa jälkiruualle.

Tässä vaiheessa iltaa olemme tulleet sommelierin kanssa jo sinuiksi. Elisa kaataa lasiini vin santoa, sitä meditaatioviiniä, jota nautitaan useimmiten mantelisten cantuccini-keksien kanssa. Siemailen nestemäistä kultaa lusikoidessani suuhun jälkiruokaa, jonka ainesosia en ole kirjannut ylös. Ruokalistakin on ehtinyt vaihtua, joten sieltäkään en voi suloisen sokerista makuelämystä tarkistaa.

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Kun nousen pöydästä, ravintolasaliin jää vielä yksi pariskunta – en ollutkaan tällä kertaa viimeinen! Kiitän ruuan valmistaneita kokkeja, toivotan Elisalle hyvää yötä, ojennan käyntikorttini ja pyydän olemaan yhteyksissä, jos hänellä on mitä tahansa kysyttävää blogimaailmasta. Astun ulos sateeseen, enkä malttaisi odottaa seuraavaa päivää, jolloin pääsen kurkistamaan, miltä yläkerrassa olevan Hotelli Yöpuun huoneet näyttävät.

Hotelli Yöpuu on työmatkalaisen (ja romantikon) unelmien täyttymys

Loputtoman pitkän tuomarointipäivän ja noin 25 leipäannoksen jälkeen haen laukkuni Versosta ja kävelen väsyneenä eilisiä jalanjälkiäni pitkin takaisin Hotelli Yöpuun ovelle. Jokainen hotellihuone on erilainen ja persoonallisesti sisustettu, ja minulle on varattu yhden hengen punasävyinen, jugend-tyylinen huone.

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Työmatkalla haluan yöpyä ja syödä paikoissa, joissa tuntee olevansa kuin kotonaan. Työmatkat, vaikka niiden sisältö kuinka kiinnostava olisikin, ovat työtä. Pitkän duunirupeaman jälkeen ei todellakaan halua enää stressata mistään, vaan syödä hyvin ja nauttia siitä vähäisestä vapaa-ajasta esteettisessä ympäristössä. Siksi en silloinkaan, kun maksan hotellista itse, varaa sitä halvinta huonetta tai ravintolaa. Hotelli Yöpuu ja ravintola Pöllöwaari sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti.

hotelli yöpuu

Heti kun olen heittäytynyt punaisiin kukkatapetein vuoratun huoneeni sängylle ja nostanut väsyneet jalkani ylös, alan haaveilla yhteisestä minilomasta samojen seinien sisäpuolella. Ehkä joulukuussa puolivuotispäivänä tai tammikuussa myöhästyneenä syntymäpäivälahjana? Tai miksei ihan muuten vaan, tarvitseeko sitä aina sen suurempaa syytä olla?

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Huone ei ole suuren suuri, mutta se on niin kotoisa, että unohdan olevani hotellissa. Vanha tapetti, viherkasvit, portaikon koukeroinen metallikaide, ikkunasta avautuvat puistomaisemat, juuri sopivan pehmeä sänky ja muhkea, mutta riittävän viileä peitto, paksut seinät ja leveät ikkunalaudat – rakastan tällaisia vanhoja taloja, joilla on tarina. Huone on kuin varta vasten minulle tehty, ja olo kuin satujen kultakutrilla (ilman niitä karhuja).

Herään virkeänä ja istun aamiaisella ennätykselliset kaksi tuntia. Tunnelma Hotelli Yöpuun aamiaissalissa on rauhallisen seesteinen ja lämmin. Paikalla on lisäkseni vain muutama pariskunta  kahvikupit kädessään, kaukana ovat isompien hotellien härdelli ja hälinä.

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Luen Hesarin ja Keskisuomalaisen. Syön pitkään haudutettua puuroa ja santsaan kuppikaupalla teetä. Pitkän senkin päälle on koottu paikallisia tuotteita, kylmäsavulohta, vihanneksia, leikkeleitä ja juustoja. Kaadan lasiin kuohuvaa, joka sekin kuuluu aamiaisen hintaan. Keittiöstä voisi tilata munakkaan tai vaikka vasta paistettua pekonia, mutta ne jätän tällä kertaa väliin, ja leikkaan kolmannen viipaleen talon omaa hapanjuurileipää. Täydellistä!

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Unohdan ajankulun täysin, mutta eipä minulla kiire mihinkään olisikaan. Kello lähestyy kymmentä ja juna Helsinkiin lähtee vasta yhden jälkeen. Ehdin hyvin tehdä vielä pari tuntia töitä. Kiitos elämyksellisestä Hotelli Yöpuu ja ravintola Pöllöwaari!

Leipää, leipää ja vielä kerran leipää – tuomarina Artesaaniruoan SM-kisoissa

Pöytään kannetaan tarjotin, joka on täynnä leipää. Kello on vasta kahdeksan ja me valmistaudumme haistamaan, maistamaan, tunnustelemaan niistä jokaista. Arvioimme ulkonäköä, rakennetta, suutuntumaa ja jälkimakua – kymmenien muiden ominaisuuksien ohessa. Puhetta johtaa Eliisa Kuusela, hapanjuurileivonnan guru, jonka kirja on luettu puhki meidänkin taloudessa.

artesaaniruoan sm

Mehevää mallasleipää mutustellessani mietin miten sattumanvaraista elämä on. Jos en olisi Helsingin matkamessuilla yhdeksän kuukautta sitten mennyt tekemään tuttavuutta Ahvenanmaan matkailuorganisaation edustajien kanssa, en olisi nyt tässä – tuomaroimassa Artesaaniruoan SM-kilpailun leipomotuotteita. Miten tässä näin pääsi käymään?

Ehdotin tammikuussa Visit Ålandille blogiyhteistyötä. Kevään kuluessa konseptia hiottiin ja toukokuussa vihdoin ryhdyimme tuumasta toimeen. Matkustin Ahvenanmaalle tutustumaan ensimmäistä kertaa järjestettävän Åland Grönskar -festivaalin tarjontaan. Toisena tapahtumapäivänä Mattas Gårdmejerin heinäladon ylisille oli katettu pop up -lounas, jota emännöi Harriet Strandvik.

artesaaniruoan sm

Upean, paikallisista tuotteista kootun ruokahetken jälkeen jäin hetkeksi juttelemaan Harrietin kanssa. Hän puhui minulle ruotsia ja minä vastailin englanniksi sen, mitä ruotsiksi en osannut. Esittelin itseni, kerroin olevani bloggaaja ja kirjoittavani enimmäkseen ruoasta. Puhuimme lähiruuasta, luomusta ja käsityönä valmistettavien ruokatuotteiden kehittämisestä. Olin jo tekemässä lähtöä, kun Harriet yhtäkkiä huudahti keksineensä jotain. Hän halusi kutsua minut tuomaroimaan syksyllä järjestettävään artisaaniruokatuotteiden suomenmestaruuskilpailuihin. Tuijotin häntä silmät selälläni. Minäkö Artesaaniruoan SM-kisojen tuomariksi, minä, jolla ei ole mitään ruoka-alan koulutusta saati kokemusta ammattikeittiöstä? Lopulta onnistuin nyökkäämään hädin tuskin näkyvästi ja onnistuin kakaisemaan ulos myös muutaman sanan. Kyllä, jos minut kutsutaan tuomariksi, tulen mielelläni.

artesaaniruoan sm

Niinpä syyskuun toisena viikonloppuna arvioin aistinvaraisesti perinne- ja hapanjuurileipiä, saaristolaislimppuja, makeita ja suolaisia piirakoita, erilaisia ruistaikinaan kiedottuja kukkoja ja lämmöllä leivottuja leipäsiä. Minun ja Eliisan lisäksi saman pöydän ääressä istuvat leipurikonkari ja legendaarinen keittiömestarien edustaja. Villasukkiin vuoratut jalkani tuntuvat näiden suurien saappaiden rinnalla mitättömän pieniltä, mutta yritän parhaani.

artesaaniruoan sm

artesaaniruoan sm

Neljän tunnin jälkeen aistit alkavat turtua. Lomakkeessa on loputon määrä rivejä ja sarakkeita. Päässä humisee, pitkät ja monipolviset lauseet lyhyenevät ja vaihtuvat lopulta arkisiin adjektiiveihin. Muheva, tahmea, jauhoinen, kuiva, keskeneräinen, kimmoisa, rasvainen ja rouskuvan rapea. Mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä vaativammaksi homma muuttuu. Keskittyminen herpaantuu, hekotamme holtittomina ja ruoskimme itseämme takaisin ruotuun. Minä vaellan villasukissani pitkin ruokasali ja tuuletin päätäni. Hörppään väliin vettä ja ajattelen, etten tämän jälkeen syö leipää moneen päivään.

Vastuu painaa, sillä kilpailuun osallistuvat yrittäjät lukevat tarkkaan myös rivien välit ja kuuntelevat herkällä korvalla, mitä arvovaltaisella tuomaristolla on sanottavana. Mukana on ensikertalaisia, jotka saavat arvokasta palautetta sekä kokeneita kilpailijoita, jotka ovat kehittäneet tuotteitaan vieläkin paremmiksi edellisvuosien palautteiden avulla.

artesaaniruoan sm

Kirjoitamme puhtaaksi arvostelulomakkeita näppäimistö sauhuten. Pisteytämme, vertailemme, kehumme ja annamme rakentavaa kritiikkiä. Myönnämme mitaleita nokkosella ja kuhalla täytetylle kalakukolle, suussa sulavalle riisipiirakalle, ihanan tahmealle saaristolaislimpulle ja kukkasin koristellulle hapanjuurileivälle. Valmista tulee vasta kaksi tuntia virallisen tuomarointiajan päättymisen jälkeen. Päätä särkee ja vatsa osoittaa mieltään, se ei ole tottunut näin suureen hiilarimäärään. Kiirehdin hotellille, vaihdan niskaan lenkkikamppeet ja juoksen harjulle hengittämään.

artesaaniruoan sm

Palkintogaalaan saavun viime tingassa. Kämmeniä kihelmöi, kun osoitamme suosiotamme voittajille. Sitten päästään asiaan, eli syömään muutakin kuin leipää. Pitkän gaalaillallisen ovat valmistaneet ravintola-alan opiskelijat, ja he myös hoitavat tarjoilun varsin mallikkaasti. Taksin takapenkillä jo naurattaa. Päivä on ollut raskas, mutta kokemuksena riemastuttava, ja kallis kuin kultakimpale. Jos pyydetään, tulen ensi vuonna taatusti uudestaan!

Lopuksi vielä pieni infopläjäys. Artesaaniruoan SM-kilpailujen tarkoituksena on nostaa artesaaniruoan tunnettuutta ja edistää sen kehittymistä. Kisoihin voi osallistua mikä tahansa elintarviketuotteita myyntiin valmistava yritys, kunhan tuotteet tehdään paikallisista raaka-aineista, eivätkä ne sisällä säilöntäaineita, väriaineita tai synteettisiä aromeja. Seuraavat Artesaaniruoan SM-kisat järjestetään Raisiossa 14.–16.10.2020, laittakaahan korvan taa!