Itseni näköinen elämä – mikä minusta tulee isona?

Ajatukset sinkoilevat päässäni. Ideoista ei tule loppua, vaikka kirjaan niitä kynä sauhuten muistikirjaan. Olen unohtanut realiteetit jo kauan sitten. Listaan kaiken, mikä kiinnostaa, enkä välitä siitä, onko ranskalaisia viivoja koskaan mahdollista toteuttaa.

Think big, sanotaan. Uskalla unelmoida, suorastaan painostetaan. Minä uskallan kyllä unelmoida ja piirtää pilvilinnoja, mutta niitä suuria haaveita kohti askeltaminen on toinen juttu.

muistikirjat

Jouluna 2013 saan lahjaksi mokkanahkaisen muistikirjan. Kirjoitan ensimmäiselle sivulle motivoivan otsikon: Päivieni kimallus. Liimaan otsikon ympärille muovitimantteja tuomaan valoa synkkään sinkkuelämään. Tästä tulee hyvien asioiden kirja, jonka jokaiselle lehdelle kirjataan iltaisin vähintään viisi asiaa, jotka sinä päivänä ovat saaneet minut hymyilemään. Täytän kirjaa tunnollisesti, kunnes maaliskuun puolessa välissä unohdan kirjan olemassaolon.

Kaksi vuotta myöhemmin käännän ensimmäisen sivun viininpunaisesta muistikirjasta. Se täyttyy sekalaisesta sälästä, blogipostausideoista, matkasuunnitelmista ja epämääräisistä muistiinpanoista. Loppuvuodesta se hautautuu ideoineen lipaston laatikkoon ja unohtuu sinne.

Vuodenvaihteessa ostan pienen kirjan, jossa on ruudulliset sivut. Sen selässä lukee Adventures around the world. Tästä alkaa bullet journalin jäsentämä elämä – seikkailu kohti tavoitteita pikkuruisin ruutuaskelin tai niin ainakin suunnittelin. Viimeisin merkintä on maaliskuulta 2017.

hyvän mielen vuosi

Sitten saan pressikappaleen tehtäväkirjasta, joka on nimetty lupaavasti: Hyvän mielen vuosi. Aloitan innokkaana täyttämisen. Jo ensimmäinen tehtäväkokonaisuus jää kesken. Kirja lojuu edelleen hyllyssä. Aina välillä poimin sen käteeni, mutta en pysty keskittymään aukkotehtävien täyttämiseen.

Saatatte havaita tietynlaisen kaavan.

Rakastan listojen tekemistä ja tykkään visualisoida asioita. Suunnittelen aina kynää ja paperia käyttäen, se on konkreettista ja jollain tavalla palkitsevaakin. Kun päättömästi singahtelevat ajatukset saa purettua mustalla valkoiselle, vapautuu tilaa uudelle. Mutta jos listoja tekee pelkästään pöytälaatikkoon, ei niistä ole mitään hyötyä.

uramuotoilukurssi

Viimeiset vuodet olen tuskaillut työni tulevaisuuden kanssa. Nykyisessä päivätyössä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta aika aikansa kutakin. Intohimoni eivät ole akateemisissa julkaisuissa ja muiden tuottamien tekstin muokkaamisessa, vaan kirjoittamisessa, ruuassa ja reissaamisessa. En kuitenkaan ole osannut pyrkiä intohimojani kohti.

Tulevaisuudessa työn määritelmä muuttuu väistämättä. Eläkevirkoja ei ole, eikä välttämättä vakituisia työpaikkojakaan. Työ koostuu pienemmistä puroista, useammista urista ja projekteista, joissa verkostot korostuvat. Mutta mistä purot virtaavat, millaisia kaarnalaivoja ne kuljettavat mukanaan ja kenen kanssa niitä uitetaan niin, että jotain jää myös viivan alle? Mihin haluan käyttää noin kolmasosan vuorokauden tunneista seuraavien vuosien ajan? Mistä nautin, mitä tahdon? Mikä minusta tulee isona?

uramuotoilukurssi

Oman uran muotoileminen on hankalaa. Etenkin ihmiselle, joka kärsimättömänä jättää tehtäväkirjat kesken, paiskaa bullet journalit seinään ja unohtaa urasuunnitelmat pöytälaatikkoon.

Juuri nyt olen kuitenkin optimistinen, sillä aloitin helmikuussa Workday Designersin uramuotoiluverkkokurssin. Olen suorittanut vasta viidenneksen kurssin tehtävistä, mutta iso pyörä on jo liikahtanut oikeaan suuntaan. Tunnelin päässä loistaa häikäisevä valo.

Uramuotoilukurssin tehtävät ovat konkreettisia ja tuntuvat jäsentävän omaa ajattelua uudella tavalla. Minulle eivät sovi päivät, jotka alkavat kahdeksalta ja päättyvät neljään. Työskentelen parhaiten aikaisin aamulla ja alkuillasta. Kaipaan vaihtelua, uusia kokemuksia ja vaikuttavia kohtaamisia. Tärkeää on merkityksellinen tekeminen ja vapaus, sillä raha ei ole kaikki kaikessa. Kaiken tämän olen ehkä tiennyt ennenkin, mutta vasta nyt olen pystynyt sanallistamaan oivallukseni paperille. Puhumattakaan siitä, että olen onnistunut määrittelemään itselleni työfilosofian, johon tulevaisuuden valintoja on helppo peilata.

uramuotoilukurssi

Erittäin vakuuttavaa settiä. Niin vakuuttavaa, että vaikka uramuotoilukurssi on edelleen kesken, uskalsin viime viikolla vihdoinkin täyttää toiminimen perustamisilmoituksen. Ja tässä sitä nyt ollaan – muina sivutoimisina yrittäjinä. Poksauttakaa samppanja, sillä tämä on parin vuoden venkoilun jälkeen todellinen juhlan paikka!

Jos olet samanlainen venkoilija kuin minä, pohdit yrityksen perustamista, etsit uutta suuntaa tai mietit alan vaihtoa, saattaa uramuotoilun verkkokurssista olla hyötyä sinullekin. Koodilla ”lyhyenahetkena” (ilman lainausmerkkejä) saat 20 % alennuksen verkkokurssin hinnasta. Alennus on voimassa 31.5.2018 asti. Jos mietit pitäisikö, vastaan puolestasi: pitää! Elämäsi on sinun käsissäsi, muotoile siitä itsesi näköinen.

*Kurssi on saatu blogin kautta, suurkiitos urapolkuni uudistamisesta Workday Designers!

Etätyöviikko Douro-joen rannalla

En oikein tiedä mistä aloittaa. Saavuin toissayönä kotiin, matka Portugalin Sintrasta jäiseen Helsinkiin kesti lähes yksitoista tuntia. Kymmeneen päivään ja neljään kaupunkiin mahtui käsittämätön määrä kokemuksia, kahden päivän workshop, nähtävyyksien suorittamista, henkeviä keskusteluja, useampi lautasellinen grillattua mustekalaa, lukematon määrä mykistäviä maisemia ja liian monta lasillista punaviiniä. Korvien välissä on pientä ruuhkaa.

sateenkaari porto

Tykkään kirjoittaa kronologiseti ja käsitellä asiat sitä mukaa, kun ne tapahtuvat. Lyhyellä matkalla se on jokseenkin mahdotonta. Pysähtyminen pidemmäksi aikaa näppiksen äärelle on äärimmäisen vaikeaa ja keskittyminen herpaantuu viimeistään, kun avonaisen ikkunan ohi kolistelee raitiovaunu. Se muistuttelee tutkimattomasta maailmasta, jonne pääsee vain astumalla hotellihuoneen kynnyksen yli.

Ylihuomenna lähden Italiaan. Ennen sitä on puristettava ulos koko liuta kokemuksia, muuten uusia ei mahdu tilalle. Koska jostain pitää aloittaa, on keskikohta ihan yhtä luonteva kuin mikä tahansa muu matkan vaihe. Siksipä toivotan teidät tervetulleiksi etätyöviikolle Portugalin Portoon, Douro-joen rannalle.

Saariselältä Tukholman kautta Portugaliin

Viime vuoden lopulla meille, kuuden naisen pyörittämälle yliopistokustantamolle, myönnettiin tunnustus korkeakoulun hyväksi tehdystä kansainvälistymistyöstä. Diplomin ja kukkien lisäksi dekaani osoitti yksiköllemme muutaman ylimääräisen tuhatlappusen, jotka saimme kuluttaa, miten halusimme. En enää muista kuka meistä ensimmäisenä mainitsi yhteisen etätyöviikon, mutta kannatusta idea sai välittömästi. Enää piti päättää minne matkustamme.

etätyöviikko

Alkuperäinen ehdotus lumilomasta Saariselällä hylättiin nopeasti. Minä olisin nauttinut tunturista, kevätauringosta, hankien hohteesta, takkatulesta ja lempeistä löylyistä, tiedätte kyllä. Joku taisi ehdottaa Kroatiaa, myös Malta kävi mielessä, samoin Kanaria. Lentämisen ilmastovaikutusten vuoksi tutkimme myös Tukholman mahdollisuuksia.

Sitten joku heitti pallon Portoon. Noin kahden minuutin kuluttua kollega oli googlannut airbnb-huoneiston, joka tuntui täydelliseltä. Sijainti hyvä, huoneiston koko riittävä ja ison terassin näköala komea. Viikon säätämisen jälkeen lennot oli ostettu ja huoneisto varattu. Aamukamman piikit hupenivat kovaa kyytiä.

Suuri sänkykeskustelu ja kaupungin hulppeimmat näkymät

Kolme innokkainta matkusti Portugaliin päivää ennen meitä muita. Yhteinen asunto oli määrä lunastaa sunnuntaina iltapäivällä, mutta kävikin niin, että kollegakolmikko ajautui epähuomiossa erinomaiselle yhdeksän ruokalajin lounaalle yhden Michelintähden ravintolaan. Tarkoitus oli syödä edullinen lounaspaketti, mutta pyhäpäivänä listalla oli vain pikkuisen hinnakkaampi menukokonaisuus. Mitäpä sitä 25 euron ateriaan tyytymään, kun voi syödä kuusinkertaisella hinnalla. Kun airbnb-isäntä vihdoin saapui luovuttamaan avaimia, vastassa oli viinipaketin voimalla hihittelevä joukkio.

Vila Nova de Gaia

Näkymät makuuhuoneista ja terassilta ovat uskomattomat. Vastarannalla kohoava vanha kaupunki ja sen tiilenpunaiset katot on irrotettu suoraan postikorttimaisemasta. Vaikka säiden herra vihmoo vettä ja tuivertaa tuulta, näkymä oli kauniimpi kuin osasimme etukäteen odottaa. Hämärä laskeutuu virtaavan joen ylle ja siltojen lamput kimaltavat sateen ropistessa ikkunaan.

yönäkymä porto

Sisätiloissa yritämme sopia siitä, miten makuuhuoneet jaetaan. Yksi ilmoittaa puhuvansa unissaan, toinen kuorsaa, kolmas on herkkäuninen. Huoneita on kolme ja petipaikkoja kahdeksan. Minä nukun missä vaan, kunhan  vieressä ei kuorsata. Kukaan ei tunne ansaitsevansa omaa huonetta leveällä parisängyllä. Perusteluja penätään puolin ja toisin. Tunnin veivaamisen jälkeen päätämme jakautua kahteen huoneeseen, kolmas jätetään keskiyöllä saapuville. Päädyn ketteräjalkaisimpana korkealle parvelle, jonne noustaan jyrkkiä portaita.

Oikeita töitä ja pitkiä lounaita

Keittiö on varusteltu Ikean astioilla ja tylsäksi kuluneilla veitsillä. Keittiökoneet taas ovat viimestä huutoa, astianpesukoneen merkkikin on Miele. Aamiainen katetaan joka aamu kello kahdeksan, heti kun läheinen leipäkauppa avaa ovensa ja tuoreet leivät on kannettu pöytään. Kuljemme ympäri huoneistoa latureiden ja piuhojen kanssa. Osa pistorasioista on rikki. Digiloikkaa ei näillä kulmilla vielä ole nähty. Kello yhdeksältä alkaa työpäivä.

etätöissä

Lattiat ovat kylmät, joten villasukat ovat tarpeen. Maaliskuinen Porto ei lämpötiloilla hemmottele, mittari seilaa 10 asteen molemmin puolin. Terassin tuulensuojassa tarkenee silti hetken aikaa t-paidassa. Kääriydymme villatakkeihin ja valitsemme työpisteen. Pöytäpaikkoja on kaikille, mutta upottava sohvannurkka on houkuttelevampi. Etätyöviikko saa alkaa.

etätyöviikko

Nyt seuraa karkea yleistys, pahoittelen. Yksi meistä toteaa, että jos olisimme miehiä, työtunnit olisi todennäköisesti vähennetty reissun ajaksi minimiin. Pari sähköpostia, ehkä yksi puhelu. Sitten kaupungille ja kylmä olut käteen ensimmäisellä vastaan tulevalla terassilla.

workshop

Sen sijaan olemme tunnollisia naisia ja suunnittelemme matkaa varten kahden päivän tulevaisuusworkshopin, uhraamme aurinkoiset tunnit kirjataittojen tarkastamiseen ja puudutamme pyllymme tekstiä iltakaudet editoiden. Kun (miespuoleinen) yhteistyökumppani soittaa, hän nauraa suureen ääneen ja sanoo, että vakuutteluistani huolimatta ei aio uskoa, että Portugaliin on töitä tultu tekemään. Teoria on oikeaksi todistettu.

workshop

iltajumppa

Emme mekään lasiin sylje tai uppoudu täysin työntekoon. Tiivis etätyöviikko vaatii veroisensa huvit. Kun tulevaisuus on suunniteltu, taitot tarkistettu ja post it -laput poistettu valkoiselta seinältä, kaadetaan lasiin kuplivaa. Lounaalla pöytään tilataan kaksi pulloa punaviiniä ja illallisella kukaan ei jätä jälkiruokaviiniä väliin. Ja kun saavumme keskiyöllä takaisin, vedämme villasukat takaisin jalkaan ja nostamme jalat kattoon.

skumppaa kiitos

Katutaidetta

Katutaidetta

Vaellamme pitkin Porton pikkuruisia kujia, istahdamme kahvilaan, poikkeamme Livraria Lelloon, puksutamme pitkin Porton katuja vanhalla raitiovaunulla kuljeskelemme museoissa ja ihailemme katutaidetta ja juuri kukkaan puhjenneita magnoliapuita.

Livraria Lello

vanha raitiovaunu

raitiovaunussa

Kun torstaina vaihdamme vapaalle ja hyppäämme Lissabonin-junaan, olemme kaikki samaa mieltä: etätyöviikosta tehdään perinne. Seuraavalla kerralla makuuhuoneita vain on oltava kuusi.

ponte luis porto

Ps. Tärkein vinkki Portoon matkaa suunnitteleville tulee tässä: Varaa majoitus Vila Nova de Gaiasta eli sillan tuolta puolen. Saat ihailla Douro-jokea ja vanhaa kaupunkia aamuauringossa ja nauttia siitä iltahämärässä. Voit tähyillä alhaalla siintäviä portviinitaloja ja haaveilla viinikellareista. Kaiken kukkuraksi pääset ylittämään itsesi ja samalla Gustave Eiffelin oppilaan Théophile Seyrigin suunnitteleman Ponte Luís -sillan matkalla vanhaan kaupunkiin.

Lue myös: Mykistävien maisemien Porto

Mykistävien maisemien Porto

Istun metrossa matkalla Porton lentokentältä keskustaan. Lyhyet vaunut ovat täynnä, tasapainottelen seisomapaikalla ja väistelen lähiöasemilla junasta poistuvia. Geneeriset maisemat vilisevät ohi, kaupunkien laitamilla on aina sama nuhjuinen kaiku. Kylmänkoleaa ilmaa pujahtaa isoista liukuovista sisään, kevät on myöhässä myös Portugalissa.

porto

Vaihdan metroa Trindadessa. Vaihtoaseman validointilaite piippaa punaista, mutta piipatkoon. Jos tarkastajat tulevat, levittelen käsiäni ja selitän suomeksi olevani typerä turisti. Kolme asemaa myöhemmin metro kolistelee Ponte Luís -sillalle ja Douro-joki avautuu allani. Leukani loksahtaa auki jälleen kerran. Ilmestys on upeampi kuin yhdessäkään instagram-kuvassa!

ponte luis

Jään pois sillan toisella puolella, pysäkin nimi Jardim do Morro. Vaikka vettä sataa saavista kaataen, on pakko seisahtua mykistävän maiseman edessä. Kaivan kameran kassista ja räpsin kymmenkunta kuvaa, kuten kunnon turistin kuuluukin.

Airbnb porto

Sadan metrin päässä metropysäkiltä kolkutan airbnb-asuntomme oveen. Osa matkaseurueesta on päässyt perille jo aiemmin ja esittelee innokkaana majapaikkamme hienouksia. Neljä makuuhuonetta, iso olohuone, keittiö ja jättimäinen terassi uskomattomilla näkymillä on työpisteeni seuraavat viisi päivää. Olemme tulleet Portugaliin etätöihin ja suunnittelemaan pienen tiimimme tulevaisuutta.

shower with a view

Näköala makuuhuoneen ikkunasta on mieletön, ja Douro-joen mutkaa voi ihailla myös kylpyhuoneesta käsin. Suihkunurkkauksen ikkuna ulottuu lattiasta kattoon, ja jos alapuolellamme asuvilla paikallisilla on kiikarit, he saavat nauttia sensuroimattomista kokovartalonäkymistä.

aamukahvit terassilla

Ensimmäisenä työpäivänä on pakko kääntää nojatuoli ikkunasta poispäin, sillä en saa silmiäni irti vastarannalla kohoavan Ribeiran punatiilikattoisista taloista ja virtaavasta vedestä. Tuuli kuljettaa pilviä ja valo muuttuu koko ajan. Seison avojaloin sadekuuron kastelemalla terassilla ja katson maisemaa kameran linssin läpi. Kaukana yläpuolella kaartelee satojen lokkien parvi, magnoliat ovat puhjenneet kukkaan. Kaupungin yllä säteilee sateenkaari. Iltapäivällä laseihin kaadetaan pienet maistiaiset parinsadan metrin päässä valmistettua portviiniä. Tästä tulee hyvä viikko.