Kippis kaksivuotiaalle!

Miten tässä taas kävi näin? Blogilapseni täytti kaksi vuotta ja minä unohdin juhlapäivän tyystin. Onneksi se ei ole moksiskaan, ei taida raasu vielä edes tajuta vaatia juhlallisuuksia – konfetteja, jäätelökakkua ja ilmapalloja. Ottaisi varmaan ilomielin vastaan tuon katonrajassa vielä sitkeästi leijuvan PING-pallonkin. Pinkkiin foliopintaan on painettu sanoma pitää paikkaansa, taaperoni on kasvanut upeaksi yksilöksi, jonka kanssa kulkiessa tunnen salaa ylpeyttä. Välillä on oikein toppuuteltava itseäni, etten ihan jokaiselle vastaantulijalle lähde esittelemään ylpeyden aihettani tai tunkemaan käyntikorttia käteen. Että käy nyt hyvä ihminen tutustumassa, vilkaise edes.

ping helsinki clarion

Vaikka askel edelleen hieman haparoi, on siihen tullut uutta, erilaista varmuutta. Kahteen ikävuoteensa nähden identiteettikriisejä on silti mahtunut mukaan ehkä liiankin monta. Toivottavasti traumat eivät ole pysyviä. Kaikki menee hyvin, kunhan vain muistaaa, ettei tiukasti rajattuun muottiin tarvitse ahtautua. Ettei haittaa, vaikka liihottaakin outolintuna blogikollegoiden joukossa. On rohkeasti se mikä on, eikä yhtään lähde miellyttämislinjalle.

Valokuvaustakin tuo on yrittänyt opetella, taitaa olla aika lahjakas ikäisekseen. Osti uuden kameran ja objektiivinkin sitä varten. Ihan hyvin pärjäilee silläkin saralla. Ei ehkä ole superstailisti mitä ruokakuviin tulee, mutta olen ymmärtänyt, ettei haluakaan olla. On mielummin aito ja sellainen samaistuttava ja tavallinen. Ottaa kuvia, jotka tukevat tekstin kuljettamaa tarinaa ja kiihdyttävät lukijoiden mieltä.

tyrni mustikka superfood

Ehkä merkittävin muutos on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Blogilapseni on alkanut kantaa kortta yhteiseen tienestikekoon! Ei vielä suuria summia, mutta kohtalaisesti kuitenkin. Tyytyväisenä hykerrellen seuraan sivusta, kun kirjoitukset keräävät kehuja (ja euroja). Ehkä pitäisi alkaa kehystämään niitä (kehuja, ei euroja). Ripustaa virtuaaliseinälle muidenkin nähtäväksi. Vai olisiko se liikaa, nousisiko maltillinen menestys hattuun?

Olen myös huomannut, että se uskaltaa jo kulkea pää pystyssä kaltaistensa joukossa. Ei luimistele enää nurkissa eikä pakene helmoihin, kun joku vieras lähestyy. Osaa keskustella oikeista asioista eikä kavahda vaikeitakaan aiheita. Rönsyilee huolettomasti, mutta punoo silti ruuan, reissujen ja rakkauden punaisia lankoja tekstien lomaan.

ruusukimppu

Ja oi, millaisia kavereita se onkaan saanut! Jostain syystä moni niistä on Tampereelta, onkohan taaperoni syntynyt väärään kaupunkiin? Olen luvannut järjestää kesän aikana leikkitreffit ainakin Savusuolaa– ja Missä olet Laura -blogien kanssa, vaikka taisi niitä olla Mansessa muitakin. Saas nähdä mitä siitä seuraa, sillä jotainhan tuollaisten tyyppien kanssa hengailusta on pakko seurata. Ehkäpä edes muutama hiukkanen tähtipölyä tarttuu minunkin blogiini.

Tarkistelin juhlan kunniaksi myös hieman tilastoja. Meinasin lentää pyllylleni, kun laskin yhteen rakkaan lapsen lukukerrat. Kahden vuoden aikana sivuja on ladattu melkein 500 000 kertaa. Hyvät hyssykät, lähes puoli miljoonaa! Viikottainen lukijamäärä on kasvanut tasaisesti ja ilokseni olen saanut huomata, että te lukijat olette uskomattoman sitoutuneita. Analytiikka nimittäin kertoo, että 70 prosenttia teistä on lukenut tekstejäni ennenkin. KIITOS. On kai pakko uskoa, että jotain on tehty oikein.

Ylivoimaisesti suurinta suosiota ovat viimeisen vuoden aikana nauttineet tekstit, joissa on astuttu mukavuusalueen ulkopuolelle ja jaettu henkilökohtaisia tuntemuksia. Eikä ihme, sillä samoihin tarinoihin palaan itsekin tasaisin väliajoin. Muistutellakseni kuinka ihana mies minulla on ja kuinka riitän tällaisena kuin olen. Kaikkein luetuin ja jaetuin on silti vasta viime viikolla julkaistu avautuminen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Ennustan postaukselle pitkää ikää, sillä aihe on ajaton ja ilmiö yleistyvä.

skumppaa teurastamolla

Tänään nostan maljan paitsi blogille myös teille kaikille siellä ruudun toisella puolen, ilman teitä kirjoittamisessa ei olisi mitään mieltä. Olkoon tuulet jatkossakin myötäisiä ja tulevaisuus valoisa. Kupliva kippis kaksivuotiaalle ja monia vuosia!

Ps. Jos kaksivuotias Lyhyenä hetkenä on valloittanut valtavirrasta sopivasti poikkeavalla ja omalaatuisella olemuksellaan sinutkin, voit halutessasi käydä klikkaamassa blogille äänen valitsemassasi kategoriassa. Samalla saatat voittaa lipun syksyllä järjestettävään palkintogaalaan. Kiitän mitä nöyrimmin.

Pikapyrähdys Lontooseen

Terveisiä Lontoosta! Olo on tällä hetkellä kuin katujyrän alle jääneellä. Huhti-toukokuu ei ole antanut armoa. Sen lisäksi, että pää on täynnä, se on myös jäässä. Ajatukset liikkuvat jähmeästi kuin hyttynen hyllyvässä hyytelössä. Kolmen viikon ylityöt, aamusta iltamyöhään tukkoon täytetty kalenteri ja huonosti nukutut yöunet muodostavat mahdottoman yhtälön.

Ei ole ihme, että Lontoon työmatkasta tuli läpijuoksu. Suoritin ne tehtävät, joita varten Lontooseen lähdettiin, mutta en piiruakaan enempää. Aidan korkeimmat kohdat jätin suosiolla kollegoille kiivettäviksi.

Finnair A350

Tutustuin museoiden kirjakauppoihin, kuten suunnitelmissa oli, mutta en nähnyt yhtäkään näyttelyä. Kuuntelin kohteliaasti hymyillen oppaan tarinoita University of the Arts Londonin esittelykierroksella, istuin koulutusohjelmaesittelyssä kätkien haukotukset käsieni taakse ja poltin kieleni tulikuumaan teehen opiskelijakuppilassa.

Junailin Oxfordiin, tutustuin kahteen kirjakauppaan, väistelin turisteja ja värjöttelin farkkutakissa englantilaisen pikkukaupungin tuulisilla mukulakivikaduilla. Tankkasin pubiruokaa ja sain vatsani sekaisin. Oikeastaan olisin mielummin ollut kotona.

työmatkalla lontoossa

Työmatkalle lähden liian usein takki auki. Matkaohjelmasta on vastuussa joku muu, minun tarvitsee vain olla sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Metrokarttaa ja lentokenttäyhteyksiä saatan vilkaista etukäteen, mutta muuten matkustan muina lampaina.

Saatan huomata vasta Helsinki-Vantaalla, ettei taskussani ole punnan puntaa saati muuta eurooppalaista valuuttaa. Pistorasiaan tökättävä adapteri on unohtunut kotiin ja kohteen opaskirja karttoineen hyllyyn. Passin uusiminenkin jäi tänä vuonna sille hilkulle.

jack townen illustration

Olen oppinut luottamaan asioiden lutviutumiseen, sillä hätä kyllä keksii keinot. Se tuli huomattua myös elämäni ainokaisella New Yorkin matkalla, kun pakaaseihin pakattu adapteri ei sopinutkaan uudenkarhean läppärin maadoitusulokkeella varustettuun virtajohtoon. Tarvittavaa teräasetta ei ollut, joten luovaa ongelmanratkaisutaidot joutuivat koetukselle (sillä jetlagista hämmentyneenä en tietenkään osannut lähteä etsimään lähikaupasta oikeanlaista vekotinta). Lykkäsin silitysraudan seinään ja sulattelin sen kärjellä adapteriin sopivan loven. Johan alkoi lyyti ja omppukone kirjoittaa!

hotellihuoneessa

Kun vapaa-aikaa ei ole, eikä energia riitä työvelvoitteiden jälkeen muuhun kuin hotellihuoneessa hengailuun, yritän keskittyä pieniin positiivisiin yksityiskohtiin ja lyhyisiin hetkiin. Sillä jokaisessa pilvessä on hopeareuna, vaikkakin ohut ja huomaamaton, jos ei malta pysähtyä ja katsoa tarkkaan.

ual:

Viinilasillinen paikallisen kauppahallin pitkässä pöydässä, vaikka jäätävä kylmyys hiipiikin aaltopeltiseinien takaa tennareihin ja villakangastakin alle. Tehokas hiustenkuivaaja hotellihuoneessa. Sininen taivas ja aurinko, joka ensimmäisenä matkapäivänä lämmittää kuin kesäpäivänä. Tuore leipä ja raikkaat hedelmät hotelliaamupalalla. Brittiläinen kotiruoka, joka muuttaa käsitykseni saarivaltakunnan keittiöstä. Paikallispubin suodattamaton hanasiideri, joka vauhdittaa rasvaa tihkuvan fish&chips-annoksen matkaa kohti mahalaukkua.

pinssi the blown mind

Professorin innostus ja intohimo omaa alaansa kohtaan, vaikka en ymmärrä koulutusohjelman sisällöstä sanaakaan. Yliopistokustantamon 1700-lukulainen miljöö ja taideyliopiston komea kampus, joka on rakennettu vanhaan viljavarastoon. Keltaisina hehkuvat rypsipellot, sadat lampaat ja kymmenet hevoset, jotka laiduntavat vain puolen tunnin matkan päässä kaupungista. Oxfordin läpi virtaavien kanavien vehreys, Euroopan ensimmäisen ostoskeskuksen ränsistynyt ulkokuori ja ketjuravintolat, jotka ovat erikoistuneet terveelliseen pikaruokaan. Hotellihuoneen puhtaat valkeat lakanat ja patja, joka sopii selälleni. Finnairin A350, jonka kyytiin pääsin ensimmäistä kertaa.

lontoon metro

Kaikkein kurjinta kiireessä on se, että joudun karsimaan siitä, mistä eniten pidän – kirjoittamisesta. Sanottavaa olisi paljonkin, mutta lauseet eivät keskellä kiirettä löydä tietä ulos. Mielen mittarit ovat punaisella, mutta laskemaan päin, luojan kiitos.

Tämän tekstin luonnos syntyi lentokoneessa matkalla kotiin. Tarkoitus oli julkaista postaus heti lennon laskeuduttua, mutta kesken prosessin väsymys voitti. Editoinnin sijaan keskityin loppumatkan liikuttavaan elokuvaan ja annoin väsymyksen kirvoittamien kyynelten valua poskia pitkin.

Oxford

Siksi julkaisen tekstin vasta nyt, kolmen päivän viiveellä. Takana on työmatkan lisäksi 48 tuntia rakkaiden ystävien juhlia, laulua, soittoa ja lämpimiä halauksia. Siitä ja Lontoon ruokaelämyksistä lisää myöhemmin, nyt suljen koneen ja kömmin pehkuihin. Hyvää yötä.

PING Helsinki Business Festival – mitä jäi käteen?

Olen antanut ajatusten hautua. Takki on tyhjä ja pää täynnä. Enkä nyt tarkoita vapun vaiheilla virrannutta kuohuviiniä. Loikoilen lontoolaisen hotellihuoneen sängyllä, kuuntelen hälytysajoneuvojen loputonta rallia Cromwell Roadilla ja tulostan työmuistini virtuaaliselle paperille.

parveke

PING Helsinki Business Festival. Miten kirjoittaa maailmanluokan tapahtumasta ilman, että sortuu ylisanoihin ja karahtaa heti ensimmäisessä lauseessa kliseiden karikolle? Ei oikein mitenkään. Jotkut osaavat, minä en. Siksi ajattelematta sen suuremmin, tässä se tulee – festariraportti. Bare with me.

ping helsinki

Be better, braver and bolder – Ann Handley otti yleisön haltuun sadasosasekunnissa. Menestyäkseen markkinoinnin maailmassa on uskallettava tehdä asioita eri tavalla kuin muut, sillä tavallinen ei enää riitä. Turvallisuushakuisuus johtaa vain keskinkertaisuuteen, joka ei kiinnosta ketään. Menestyksen avaimet löytyvät mukavuusalueen ulkopuolelta, eivät tutusta ja turvallisesta tekemisestä, eivätkä ainakaan keski-iän ylittäneen markkinointijohtajan pölyttyneestä toimistosta. Handley elää kuten opettaa, olisipa se yhtä helppoa minullekin.

clarion hotel ping Helsinki

Futuristi Ilkka Halava puhui siitä minkä olen tiennyt jo kauan. Tai jos en faktisesti tiennyt, ainakin aavistanut tulevan. Olemme suuren muutoksen kynnyksellä. Työ sellaisena, kuin ennen 2000-lukua syntyneet sen tuntevat, tulee katoamaan. Tekoäly ja mekaaniset koneet hoitavat kaiken sen, mikä meistä on tylsää, rankkaa ja vastenmielistä. Ei enää kellokortteja, turhia kehityskeskusteluja tai näennäisen virkistäviä tyky-päiviä. Ei ahdistavia sunnuntai-iltoja työviikkoa odotellessa, eikä aamukampaa, josta katkoa piikkejä kesälomaa odotellessa.

orkidea ping helsinki

Tulevaisuudessa on vain seitsenpäiväisiä viikonloppuja. Työpäiviä, jotka eivät tunnu työltä. Toimenkuvia, joiden sisällön jokainen voi rakentaa itse intohimonsa palasista, pienistä puroista, joista kasvaa suuri virta. Harrastuksesta tulee työ ja työstä harrastus. Eläkkeet jäävät historiaan, sillä työ ei enää samalla tavalla rasita ihmistä, mieltä ja kehoa. Allekirjoitan ja tavoittelen tätä itsekin, mutta silti pureskelen ennen kuin nielen.

jälkiruoka ping helsinki

Päivän hyödyllisin keskustelu (jos pientä kollegiaalista debattia Savusuolaa-blogin Janican kanssa ei lasketa) käytiin Veera Biancan houstaamassa pyöreässä pöydässä. Pöydän ympärillä puhuttiin suoraan rahasta, mediakorteista, yhteistyöehdotuksista ja -periaatteista. Myös ensimmäisessä rinnakkaissessiossa lyötiin pöytään lukuja. Häpeilemättä ja avoimesti. Hyvä niin, sillä mitä läpinäkyvämpää yhteistyö sisällöntuottajien ja brändien välillä on, sitä nopeammin pelisäännöt selkeytyvät ja ala kehittyy.

clarion helsinki ping helsinki

Mitä siis jäi käteen vappupallon, festaripassin ja puumapussin lisäksi, mikä kolisee mielessä vieläkin? Ei, se ei ole PINGviini, loistava kasvislounas eikä notkuva jälkiruokapöytä. Uudet ja vanhat kollegat olivat hekin valloittavia, sisältöyhteistyötapaamiset hedelmällisiä ja illan bileissä hyvä boogie. Päällimäisenä mielen maisemassa kelluu kuitenkin oman tekemisen oikeuttaminen. Se, etten välttämättä tarvitse keneltäkään taustatukea tavoitteilleni, hyväksyntää haaveilleni tai lupaa unelmilleni. Riittää, että uskon itse.

ping helsinki

Minun reittini kulkee sammalmättäiden päällä, mustikanvarpujen joukossa, kovalla graniittikalliolla ja upottavalla rantahiekalla. En suostu silottelemaan matkaani käsitellyillä kuvilla, stailatuilla annoksilla tai epäaidoilla otoksilla. Taivallan mielummin kivikkoista tietä, sitä mikä on päällystetty liikuttavilla muistoilla, samaistuttavilla tarinoilla ja rehellisillä kokemuksilla. Se taival on suunnattoman paljon mielenkiintoisempi kuin kollegojen valmiiksi tallaama tasainen tie, vaikka se veisikin varmemmin perille. Harva menestysresepti on toistettavissa, siksi vertailemisessa ei ole mitään mieltä.

ping helsinki clarion

Ratkaisu saattaa osoittautua vääräksi, mutta heittäydyn silti ja kyseenalaistan kompromissit. Superstara Casey Neistatin tavoin tavoittelen sitä, mikä tuntuu mahdottomalta. Suljen korvani vanhempien ja varmasti viisaampien neuvoilta. Pidän kovan pääni ja kuuntelen paitsi teitä lukijoita, myös sitä hiljaisempaa ääntä, joka vahvistuu päivä päivältä. En ahtaudu turhiin muotteihin, vaan kannan itseni ja blogini ylpeydellä.

Kiitos PING Helsinki, kirkastit jälleen ajatukseni. Maali näkyy jo, eikä takakaarteessa ole ruuhkaa.

ping helsinki

ps. Omien polkujen kulkijoita ja erilaisia bisnesfestaritarinoita löydät myös alla olevien linkkien takaa, lue ja innostu!

Itse Minna Mänttäri: Kultajakkuinen, ulkopuolinen
Mua lemmitkö vielä Kustaa: Asioita, joita en muista PING Helsingistä
Ku ite tekee: Se tavallinen ruokablogi
Missä olet Laura: Lue tämä, jos vihaat verkostoitumista
Veera Bianca: Koska elät vain kerran
Rimma + Laura: PING Helsinki 2017 sai aikaan blogi-identiteettikriisin

pps. Jos fanitat kaltaistani kulkijaa, voit käydä ilmiantamassa blogini vuosittaisen blogipalkintogaalan tuomaristolle täällä: The Blog Awards 2017. Huomaathan, että kaikkia kenttiä ei tarvitse täyttää, riittää, että kirjoitat vähintään yhteen. Kiitos äänestäsi! <3