Loputtomien listojen ja ranskalaisten viivojen vanki

Toukokuiselta taivaalta räimii räntää ja painon tunne on palannut rintakehän päälle. Yritän kirjoittaa itselleni paremman mielen, mutta sanat eivät suostu järjestymään niin kuin haluaisin. Mieli huuhailee omiaan, enkä minä oikein pysy perässä.

Kun kirjoittaminen ei luista, yritän järjestellä päätäni listoilla. Joka sunnuntai kirjaan seuraavan viikon tavoitteet muistikirjani tyhjälle aukeamalle. Sitten liimaan listan päälle lähmälappusen, johon poimin maanantain ranskalaiset viivat. Vasempaan sarakkeeseen työhön liittyvät ja oikeaan vapaa-aikaan kuuluvat. Maanantai-iltana viivaan yli hoidetut hommat sekä lappuselta että aukeamalta ja heitän lippulapun paperinkeräykseen. Ennen nukkumaanmenoa tuumailen, mitä aion tiistaina tehdä ja liimaan aukeamalle uuden lapun.

ranskalaisten viivojen vanki

Palastelen asiat niin pieniin osasiin, että tiedän selviäväni niistä. Silti melkein poikkeuksetta käy niin, että yliviivatuksi tulee kahdeksasta tavoitteesta vain yksi. Asiakkaiden kalmanviivoista pidän tiukasti kiinni, mutta muuten oman työn johtamisessa on parantamisen varaa.

Herättyäni pyörin peiton alla, roikun instagramissa, luen uutisia ja pelaan Animal Crossingia, niin että sormenpäihin sattuu. Aamuina, joina mies lähtee konttorille, nousen viimeistään, kun hän kolistelee ulko-ovella. Kipitän puolipukeissani pussaamaan ja toivottamaan hyvää työpäivää. Jos hyvin käy, puen päälleni ja istun parvekkeelle syömään aamiaista. Huonompina hetkinä kaivaudun takaisin peiton alle ja revin itseni ylös vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Sitten keksin sujuvasti sijaistekemistä.

Toimeen tarttuminen on sitä vaikeampaa, mitä pidemmälle päivä etenee. Jos iltapäivälle on sovittu työpalaveri taikka jotain muuta menoa, en pysty oikein keskittymään mihinkään ennen sitä. Hermostuttaa, jännittää ja turhauttaa. Päädyn selailemaan somea tai googlailemaan epäolennaisia asioita, kunnes tuleekin jo kiire. Aikaoptimisti ei näköjään virheistään opi.

Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, ettei kaikkien pään sisällä pyörikään samanlainen kiihtyvä karuselli kuin minulla. Elämän ei ilmeisesti olisikaan pakko olla niin monimutkaista kuin miltä se minun pääkopassani tuntuu. Olen kokeillut kaikenlaista, sovelluksia, tehtäväkirjoja, elämänoppaita ja tomaattikelloa. Niistä on ollut apua, mutta yksikään ei ole ratkaissut alkuperäistä ongelmaa.

Yritän olla itselleni armollinen, mutta suorituskeskeistä takaraivoani on vaikea saada hiljaiseksi. Vaadin ja piiskaan, vaikka pitäisi kehua ja kannustaa. Porkkanat houkuttelisivat todennäköisesti hurjan paljon enemmän kuin raipanlyönnit.

ranskalaisten viivojen vanki

Seuraavaksi aion etsiä kalenteristani tilaa olemiselle ja haastaa itseni olemaan jouten. Ripustan rispaantuneet hanskani hetkeksi naulaan ja katson, mitä tapahtuu. Tarvitsen rauhaa omilta ajatuksiltani ja työkaluja sisäisen pyörremyrskyni pysäyttämiseen. Tarvitsen aikaa, jolloin en vaadi itseltäni mitään.

Edelliset lauseet kirjoitettuani saan aivoni kiinni itseteosta. Mieleeni marssi pikavauhtia ranskalaisten viivojen armeija, joka riviin järjestyneenä muodostaa silmänräpäyksessä vapaa-ajan vaatimuslistan. Lue kirjoja. Rakenna kasvihuone. Möyri mullassa. Kierrä kirpputoreilla. Kirjoita päiväkirjaa. Maalaa seinä. Kuuntele podcasteja. Lähetä postikortti. Loikoile riippumatossa. Ota valokuvia. Mene metsään. Suppaile, souda, kokkaa, meditoi, joogaa. Mutta muista myös aktiivisesti laiskotella, koska kerrankin on aikaa. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

En tiedä, opinko koskaan olemaan täysin jouten, mutta aion sitkeästi yrittää. Ehkä jo huomenna tai mahdollisesti ensi viikolla.

Giniä, tonicia ja greippimehua – aperitiivit Happy Hamletin tapaan

Kuukausi sitten minun oli tarkoitus matkustaa Ranskaan viimeistelemään kirjaani. Seitsemän päivän ajan aioin nukkua pitkään, kirjoittaa viikunapuun vihreässä katveessa, loikoilla riippumatossa ja istua pitkillä illallisilla Happy Hamletin viinikellarin aarteita lasistani siemaillen. Hengittää ranskalaista maalaisilmaa ja kuljeskella pitkin metsäpolkuja omissa ajatuksissani.

aperitiivit

Joka päivä kuuden jälkeen, tai ehkä lähempänä seitsemää, olisin sulkenut muistikirjani sivut ja painanut kannettavan tietokoneeni kannen kiinni. Peiliin vilkaistuani ja huulipunaa lisättyäni sujauttaisin sandaalit paljaisiin jalkoihini ja kävelisin kivetyn pihan poikki patiolle, jossa isäntä jo sekoittelisi aperitiivejä. Etkot eli aperitiivit – tai ranskalaisittain aperot –  ovat alkamassa. Drinkkien lisäksi tarjolla on pientä suolapalaa sekä viiniä kuplilla tai ilman. Jokaiselle makunsa mukaan.

Sattuneesta syystä heräsin huhtikuuhun omassa natisevassa sängyssäni. Ikkunasta näkyi oliivipuiden ja auringonnousun sijaan vastapäisen talon seinä. Taivas oli sentään yhtä sininen kuin Happy Hamletissa. Kukaan ei kuitenkaan kattanut aamiaista valmiiksi tai annostellut soppaa lautasille lounasaikaan. Lähimetsässä ei kasvanut villiparsaa eikä karhunvatukkaa, bambupuista puhumattakaan. Iltapäiväpuhlahdukset ja aperitiivit jäivät nekin kaukaiseksi haaveeksi.

aperitiivit

aperitiivit

Onneksi on internet. Maaliskuun viimeisenä kohtaamme kännykän ruudulla. Isäntä sekoittaa aperitiivit, niihin tulee sopivasti kaikkea. Vähän giniä, vähän greippilikööriä ja vähän martinia biancoa. Sitten laimennellaan tonicilla ja mehulla. Tarkkoja mittoja ei ole, näppituntumalla mennään. Väri on houkuttelevan oranssi, maku raikas ja kirpeä. Skoolaamme kukin kotonamme, kertaamme kuulumisia, puhumme toistemme päälle ja höpöttelemme hyvän tovin. Eihän se sama ole, mutta helpottaa ikävää.

aperitiivit

Nyt sinäkin voit matkustaa mielessäsi Ranskan maaseudulle ja nauttia maailman parhaan aperitiivin. Seuraat vain alla olevaa reseptiä, ja kun juoma on lasissa suljet silmät ja annat ajatusten viedä. Alkuperäiseen cocktailiin kuuluvaa martini biancoa ei meidän baarikaapista löytynyt, joten jätin sen suosiolla pois. Jos kaupasta ei löydy valmista verigreippimehua, osta 1–2 verigreippiä ja purista mehu itse. Parhaan tuloksen saat, jos kaikki ainesosat ovat valmiiksi viilennettyjä, mutta pärjäät kyllä huoneenlämpöisilläkin, jos lisäät vähän enemmän jäitä.

Giniä, tonicia ja greippimehua – aperitiivit Happy Hamletin tapaan

2 cl giniä
2 cl verigreippilikööriä, esim. Summer Ruby Grapefruit (Lignell & Piispanen)
1/2 dl verigreippimehua
1 dl tonic
jäitä

Jäähdytä ensin pitkät lasit muutamilla jääpaloilla. Lorauta jääpalojen päälle kaksi senttilitraa giniä ja saman verran verigreippilikööriä. Kaada sekaan puoli desiä verigreippimehua ja desilitran verran tonicia. Sekoita lusikalla ja koristele mintulla, timjamilla tai rosmariinilla. Voit lisätä sekaan myös viipaleen tuoretta greippiä, jos haluat. Nautiskele pillillä tai siemaile sellaisenaan – ja kuvittele itsesi ranskalaisen auringon alle.

aperitiivi

Otan lasin käteeni ja suljen silmät. Jostain leijailee laventelin ja tuoreiden viikunoiden tuoksu, lämmin tuulenvire heiluttaa olkihatun alta karanneita hiussuortuvia. Punaiseksi lakattujen varpaiden alla tuntuu nurmikko ja oliivipuun oksalla laulaa pesäpuuhissaan pikkulintu. Keittiöstä kuuluu kolinaa, illallinen on vartin päästä valmis. Laskeva aurinko värjää pitsiverhot vaalean oranssiksi, maaseudun valo on ihmeellinen. Imen pillillä viimeiset pisarat, kuivaan silmäni ja toivon hartaasti maailman palaavan pian ennalleen.

aperitiivi

Sitä odotellessa kippistetään keväälle, tulevalle kesälle ja valoisammalle tulevaisuudelle. Santé, ystävät!

Lue myös: Klassikkodrinkki Gin & Tonic – näin sekoitat sen oikein

50 metriä rantaviivaa

Seison sammaleisilla kallioilla ja kuuntelen joutsenten laulua. Tuuli käy pohjoisesta ja kuljettaa järven selällä jäälauttoja. Telkkäpariskunta sukeltelee rantavedessä ja lokit kaartelevat puiden rajassa. Saunan uunissa palaa ensimmäinen pesällinen. Vatsanpohjassa kipristelee. Tekisi mieli huutaa tuuleen, että tämä kaikki on meidän!

mökki

Kolmisenkymmentä neliötä punaista tupaa, kymmeniä metrejä rantaviivaa ja laituri tummavetisen järven kainalossa, kahdeksan askeleen päässä lauteilta. Saunan kyljessä pieni verstas ja sateelta suojattu halkovaja. Elämänmittainen unelma kiteytettynä kahteenkymmeneenneljään sanaan.

mökki

mökki

mökki

Kasvihuoneen paikka on päätetty, ja tontin nurkalle käännetään pieni palsta puutarhalle. Perunoita ainakin ja porkkanoita, punajuuria sekä palsternakkaa. Ryytimaa perustetaan mökin eteläseinälle heti, kun ehdimme nikkaroimaan verstaan jämälaudasta kasvatuslaatikoita. Miehen ostoslistalla on sirkkeli ja moottorisaha, minä haluan mummopyörän. Kirpputorikierrokselle lähdetään heti, kun se on mahdollista.

mökki

mökki

mökki

Niin. Matkassa on vielä pieni mutta. Poikkeustila jatkuu, eikä mökille ole menemistä. On kuitenkin välttämätöntä tarkistaa, että kaikki on kunnossa, että avaimet sopivat oveen ja että sähköt on kytketty turvallisesti. Lainaamme siskon mieheltä pakettiauton, pakkaamme sen täyteen tavaraa ja ajamme suoraan punaisen tuvan pihaan. Seuraavana päivänä palaamme takaisin samaa reittiä ja jäämme odottamaan, mikä on mökkikesämme kohtalo. Se on hallituksen käsissä.

mökki

Olen odottanut ensimmäistä kesää ikiomassa paratiisissa koko elämäni ajan. Jaksan odottaa vielä viikon tai vaikka viisi. Mökki ei katoa mihinkään.