Hyvästit lomastressille – kepeämmän kesän ämpärilista

Suorittajaluonne tuppaa suorittamaan myös kesällä. Ennen lomien alkamista tapanani on ollut listata kaikenlaista kivaa tekemistä, kerätä muistilapuille kauan haaveiltuja kotimaan kohteita ja pinota kymmeniä lukemista jo pitkään odottaneita kirjoja rentoja riippumattohetkiä varten.

Koronan kurittaman kevään jälkeen kolmen sivun mittaiset ja unelmien ympärille rakennetut ämpärilistat tuntuvat kuitenkin turhakkelta. Kesä on tässä ja nyt, sen kokemiseksi ei tarvitse liikkua kotiseudulta tai mökkimaisemista välttämättä mihinkään. Tulkoon tällä taktiikalla sinunkin kesästäsi kepeä. Ei suorittamiselle ja lomastressille, kyllä laiskalle lorvailulle, matalille kynnyksille ja pienille päähänpistoille!

ilmastonmuutos

Makaa laiturilla tai nurmikolla ja katsele, kun pilvet purjehtivat sinisen taivaan halki. Meditointiin ei tarvita risti-istuntaa, mantran hokemista tai silmät kiinni keskittymistä. Heittäydy äksänä laiturille tai vaikka parvekkeelle ja lepuuta silmiä poutapilvien purjeissa tai puiden latvuksien liikkeessä. Anna ajatusten mennä menojaan, niitä ehtii vatvomaan myöhemminkin.

Syö mansikoita. Poimi kesän ensimmäiset mansikat omalta kasvimaalta tai koppaa rasiallinen koriisi lähikaupassa. Syö ensimmäiset sellaisenaan, sekoita seuraavat vaniljajäätelöän ja pilko kolmannet kakun päälle. Kokeile mansikka-halloumisalaattia ja testaa, mitä pippuri tekee mansikalle. Edellisen kesän pakastemansikat sopivat margaritan ja smoothien lisäksi jääpaloiksi virkistävään juomaan.

yrittäjän kesäloma

mustikkametsällä

Poimi mustikoita sinisin sormin suoraan suuhun. Mustikkavuodesta on kukintojen perusteella tulossa hyvä. Toivotaan, että säät suosivat ja pörriäisiä riittää pölytyshommiin. Kerää kupillinen mustikoita lähimetsästä tai ahmi puskista suoraan suuhusi. Jos intoudut poimimaan kokonaisen kipollisen, leivo marjoista mehevä mustikkapiirakka!

Kuuntele lintujen konserttia. Linnut sirkuttavat, visertävät ja laulavat juuri nyt sydämensä kyllyydestä. Mustarastas pomppii kivikaupunginkin sisäpihoilla, lokkien huuto kuuluu kesäiseen äänimaisemaan samoin talitintintin titityy. Perjantaina bongasimme pääskysiä Kalasataman kattojen yltä ja näinpä toukokuussa hippiäisenkin lähikaupan edessä. Mökkimaisemissa metsästä ja pihapuista kantautuvan kuorolaulun äänenvoimakkuus peittoaa naapurissa soivan sirkkelinkin. Illalla kuikat huutavat ja laulujoutsen toitottaa lentäessään järven ympäri.

yrittäjän kesäloma

Kävele metsässä. Kaksi edellistä ehdotusta voit kätevästi yhdistää astumalla metsän puolelle. Kävele luontopolulla, reippaile ulkoilureiteillä tai istahda kannon nokkaan. Maista ketunleipää, haistele havupuiden tuoksua ja kuuntele puiden huminaa. Tunnustele pehmeitä sammalia ja karheita puunrunkoja. Valitse viileämpi päivä tai mene metsään sopivalla tuulella, silloin vältyt itikoiden armeijalta ja paarmojen pataljoonalta. Punkkitarkastus on hyvä tehdä viimeistään saunan lauteilla.

Tee nokkoslettuja. Nokkosissa on hurjan paljon vitamiineja terveellisiä kivennäisaineita. Vedä hanskat käteen ennen poimimista ja ryöppää muutama minuutti ennen käyttöä. Sitten voitkin sekoittaa silputut lehdet lettutaikinaan tai ujuttaa ne smoothien sekaan. Tuoreesta nokkosesta saa myös ihanaa yrttiteetä, kun kaataa pari desiä kuumaa vettä versojen päälle. Jos tykkäät kokkailla, kokeile lettujen lisäksi Hannan sopan nokkoskeittoreseptiä!

yrittäjän kesäloma

Kerää pihalta tai tien pientareelta kukkakimppu. Viime kesän kauppareissuilla pysähdyin polkupyörällä joka kerta tien varteen ja keräsin muhkean kimpun mökkiterassin maljakkoon. Lupiinit leviävät holtittomasti pihassa, mutta maljakkoon ne sopivat yhdessä koko kesän kukkivien piennarkukkien kanssa.

Heitä tikkaa. Ei mökkiviikonloppua ilman tikkakisoja. Jos tavallinen tikanheitto kyllästyttää, aseta tikkataulu makaamaan maahan tai ripusta se puun oksalle. Tsekkaa myös nämä Muita ihania -blogin vaihtoehtoiset versiot tai keksi ihan omat säännöt.

kirjasto lomalukemista

Käy kirjastossa. Haali kirjastosta kunnon pino kirjoja, ja lue jos huvittaa. Jos lukeminen ei maistu, selaile naistenlehtiä tai vintille varastoituja sarjakuvia. Mökkipaikkakunnan kirjasto saattaa osoittautua himolukijan aarreaitaksi. Käyttäjiä on vähemmän, mutta valikoima melkein yhtä hyvä kuin kotikaupungissa. Tarkista myös, sattuuko kirjastoauto vierailemaan juuri sinun mökkitiesi risteyksessä.

Lämmitä sauna ja ui alasti. Mökkisauna lämpiää vähintään joka toinen päivä, eikä uimapukua ei tarvita, kun ollaan kahden kesken. Viereisen tontin laiturille ei ole näköyhteyttä ja kauempana olevilla rannoilla tarvitaan kiikareita, jos joku jotain haluaa nähdä. Tumma vesi vähän jännittää vielä, mutta ehkäpä totun, enkä enää parin viikon päästä mieti, mitä tapahtuu siellä, minne en näe.

mökkirannassa

Nauti jääkylmästä juomasta terassilla. Istahda mökkiterassille tai fillaroi kylille tukemaan paikallista yrittäjää. Jos lasissasi on prosentteja, muista nauttia rinnalla myös vettä tai muuta alkoholitonta, sillä prosentit poistavat nestettä. Kuuma päivä ja kylmä juoma sopivat yhteen, mutta vain kohtuudella nautittuna aurinkovoiteen kera.

Lakkaa varpaankynnet. Kesävarpaat loistavat kaikissa sateenkaaren ja räsymaton räikeissä väreissä. Maalaa kynnet taivaansinisiksi tai sävytä ne koivunlehtien vihreään. Hempeile pastelliväreillä tai leiki kirkuvankirkkailla neonsävyillä.

varpaat räsymatolla

Vietä päivä tai kaksi ilman kännykkää, nettiä ja tietokonetta. Se on vaikeaa, tiedän, mutta ehkä muutaman päivän ajan voisikin keskittyä tallentamaan kokemiaan asioita muistikortin sijaan korvien väliin. Vierotusoireet ovat ainakin allekirjoittaneella valtaisat, mutta ne hellittävät kyllä jo seuraavana päivänä. On ostettava lukollinen lipasto, jonne kännykät ja muut härpäkkeet lukitaan. Avaimen ojennan puolisolle, joka pitää huolen, että lakko pitää.

Kuuntele radiota. Unohda televisio, suoratoistopalvelut ja Netflix. Anna mökkiradion soittaa kesäillanvalssia, satumaatangoa ja kultaistanuoruutta. Viritä kanava sunnuntaisin kansanradion taajuudelle ja päivittele yhdessä huolestuneiden kansalaisten kanssa, sitä kuinka maa makaa. Kuuntele säätiedotus ja anna meditatiivisen merisään valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Minetti jäätelö Tampere

Syö jäätelöä aina kun mahdollista. Olen kaukana jäätelöhirmusta, mutta vaniljajäätelöä ja tuoreita marjoja en pysty missään olosuhteissa vastustamaan. Kesäisellä kauppareissulla saatan viettää tovin jos toisenkin pakastealtaiden äärellä. Yleensä päädyn tuttuihin ja turvallisiin murueskimoon, kuningatartuuttiin tai lakritsikingikseen, mutta koskaan ei tiedä, mitä juuri sillä kertaa tekee mieli. Jäätelökesä alkaa perinteisesti jo kaupungissa, Jädelinon terassilla nautitulla pistaasipallolla.

Halaa ystävää. Tätä minä odotan kesältäni eniten. Että saisin rutistaa ikäväni pois ja nähdä kavereitani kasvokkain. Kosketuksessa on voimaa! On kuitenkin oltava varovainen ja varmistettava, että kaverikin haluaa halata. Turvavälit ovat edelleen voimassa, eikä ketään pidä rynnätä halaamaan ilman lupaa.

mökkeilyä

Kuulostaako kesältä? Olisi hauska kuulla, mitä sinun kesääsi kuuluu!

Tunnelmia tumman veden ääreltä

Tummavetisen järven lämpötila nousee nopeasti. Maanantaina mökkilaiturin mittari näyttää 12 astetta, kaksi päivää myöhemmin lukema kipuaa yhdeksääntoista. Vesi on kirkasta, mutta niin tummaa, että puolessa metrissä varpaat katoavat kivien koloihin. Peilityynellä ei erota kumpi on taivas ja kumpi heijastus – täysin teräviä molemmat. Kolmantena päivänä pudotan talviturkin harteiltani, sen mukana pinnan alle katoavat koko kevään kehoani kiristäneet ahdistus ja stressi.

Jokaiselle kellonajalle löytyy aurinkopaikka. Aamukahvien aikaan aurinko kurkkii kuusien takaa, keskipäivällä se lämmittää jo lasiverantaa ja iltapäivällä paahtaa pihakeinun pehmusteet lempeän lämpöisiksi. Viimeiset säteet osuvat laiturille. Vasta kymmenen jälkeen suuri keltainen laskee metsän taakse ja katoaa. Pilvet hohtavat vaaleanpunaisina vielä vähän ennen keskiyötä.

mökkimaisema

Verkkomerkit kelluvat vastarannalla kirkuvan oransseina ja pyydyksen merkiksi asetettua muovikanisteria olemme luulleet linnuksi useita kertoja. Tummaan veteen on istutettu kuhaa, huhutaan. Kalat pysyttelevät piilossa, katiskaan eksyy viikon aikana vain yksinäinen täplärapu. Vajan katosta roikkuvat merrat ja lusikkalaatikon rapuveitset saattavat tulla syksyllä tarpeeseen.

Lähiluodolla lokit puolustavat vieri viereen perustettuja pesiään. Kirkuna kiirii korviin heti aamusta ja jää soimaan illan hämärryttyä. Käymme kurkkaamassa vierestä veneellä, pesiä on parin neliön luodolla ainakin kaksikymmentä. Melkoinen rivitalo, eikä naapurisovusta tietoakaan. Onneksi me asumme hyvän matkan päässä näistä pesiään mustasukkaisesti puolustavista siivekkäistä.

Telkkäpariskunta on löytänyt kodin jostain kauempaa, samaan ratkaisuun ovat päätyneet myös laulujoutsenet. Iltaisin ne tekevät iloksemme ylilentoja ja laulavat haikeaa huutoaan lentäessään takaisin kotipesälleen. Meitä viihdyttävät pihapönttöihin pesineet sinitiaiset ja katolla pomppivat peipposet sekä muutama muu pikkulintu, joita emme sirkutuksen perusteella vielä ole tunnistaneet. Sisiliskoja suhisee pienessä pihassamme kymmeniä. Kyykäärmekin näyttäytyy, mutta pakenee pikaisesti tontilta naapurien suuntaan. Liikaa elämän ääniä ja liian vähän omaa rauhaa, taisi sahalaitapaitaan pukeutunut ajatella, ja hyvä niin.

mökkimaisema

Merkitsen kaadettavat puut ja kerään alimmilta oksilta pihlajansilmut talteen. Karvasmantelilta maistuvat vitamiinipommit pääsevät kahdeksi viikoksi sokeriseen koskenkorvakylpyyn. Juhannuksena skoolaamme kotitekoisella amarettoliköörillä.

Aiomme kunnostaa puisen pihakeinun, joka on piilotettu pressujen alle ja asetettu halkopinon taustatueksi. Puiden väleihin virittelemme riippumatot. Keinun molemmille puolelle perustamme kasvimaan. Kohopenkkejä ja lavakauluksia, porkkanaa, palsternakkaa, papuja ja punajuuria. Kesäkurpitsaa ja avomaakurkkua, ehkä joku marjapensaskin, jos oikein innostutaan. Keittiöpuutarhan paikka on saunan seinän vieressä. Minä piirrän mallin ja mies nikkaroi.

Kaksi kuutiota multaa ja parisataa metriä puutavaraa saapuu sovittuun aikaan. Kuorma-auto kaartaa liian pehmeälle tontille ja kaivaa renkaillaan syvät kuopat ylämäkeen. Lapioiminen on turhaa, on pakko kutsua apuun naapurin isäntä ja traktori. Ojennamme isännälle kaiken lompakosta löytyneen käteisen kiitokseksi vaivannäöstä ja lupaamme myöhemmin tulla ostamaan koivuklapeja. Puuta kun kuulemma on metsässä niin paljon, että kohta ei enää sekaan mahdu.

Mies pyyhkii hien otsaltaan, juo puoli litraa vettä ja vetäytyy takaisin tietokoneen ääreen. Anteeksi keskeytys, täällä ratkottiin kuormurikriisiä, hän sanoo ja jatkaa töitään. Minä otan läppärin ja istun terassille vanhojen mäntyjen heittämiin varjoihin. Tänään tuulee enemmän kuin eilen. Vedän villapaidan pääni yli ja alan kirjoittaa.

mökkimaisema

Tuulen tyynnyttyä istumme laiturille ja korkkaamme kuohuviinin. Edellisen päivän erimielisyydet on selvitetty ja mykkäkoulu unohdettu. On vain lämpiävän saunan tuoksu, veden liike ja liplatus rantakivillä, kesäillan aurinko ja me kaksi – kuin olisimme olleet tässä aina.

Lyhyenä hetkenä – vahvasti viisivuotias!

Kakussa pitäisi olla viisi kynttilää, mutta keittiön laatikoiden uumenista löytyi vain yksi. Ja synttärinkakun virkaakin toimittaa kermalla kuorrutetun kaunottaren sijaan pakastimesta sulatettu korvapuusti. Sankaritar saa tällä kertaa tyytyä koronakevään köyhempään juhlapöytään.

vahvasti viisivuotias

Viittä vuotta piti juhlia kunnolla. Juhlapaikka sovittiin jo viime vuoden puolella, ja ohjelmaakin oli mietitty monta kuukautta. Kuplivaa tunnelmaa, pieniä yllätyksiä, suuria tunteita ja uusia tuttavuuksia. Viisivuotias ei tahtonut pysyä housuissaan, kun kuuli, että tapaisi vihdoinkin ihka elävänä lukijoitaan. Nyt se kiukuttelee pettyneenä ja huutelee harmiaan kaikille, jotka jaksavat kuunnella.

Viisi vuotta sitten en osannut todellakaan aavistaa, mitä tuleman pitää. Sain kuningasidean keskellä yötä ja heti seuraavana aamuna ryhdyin miettimään nimeä. Raapustin ruutuvihkon sivuille satakunta ehdotusta ja kyselin kautta rantain kavereitteni mielipeitä vai päätyäkseni siihen, joka ensimmäisenä mieleeni pulpahti. Lyhyenä hetkenä syntyi tallentamaan tarinoita ja lyhyitä hetkiä, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta.

Lyhyenä hetkenä on tutustuttanut minut ihaniin ihmisiin. Olen ystävystynyt kollegoiden kanssa. Olen päässyt paikkoihin, joihin muuten ei olisi menemistä. Kohtaamiset ja kokemukset ovat tallentuneet muistilokeroihini loppuelämän ajaksi. Viisivuotiaalle on kertynyt kokemusta ja sydämen sivistystä enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa. Kaikesta tästä olen syvästi kiitollinen.

vahvasti viisivuotias

Reseptit ja muut ruokaan liittyvät tarinat ovat pitäneet pintansa. Vuosien kuluessa mukaan on kuitenkin hiipinyt reissuromantiikkaa, mökkielämää ja parisuhdepohdintoja eli kahden aikuisen arkea keittiössä ja sen ulkopuolella. Silloin tällöin hyppään yrittäjän saappaisiin, sen jälkeen kirjoitan käsitöistä ja seuraavalla viikolla annan kirjavinkkejä.

Aina välillä, kun painin sisäisen kriitikkoni kanssa ja kyseenalaistan kirjoittamieni tekstieni aihepiirejä, muistelen yhden lukijani sanoja. Sattumalta tavatessamme hän kertoi, kuinka blogini lukeminen on kuin selailisi naistenlehteä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava aukeama pitää sisällään. En edelleenkään halua puristaa blogiani mihinkään muottiin. Rönsyilköön miten tahtoo, tarpokoon välillä syvässä suossa ja leijailkoon hetkittäin hattarapilvissä. Minä koetan pysyä pitkospuilla mukana ja painaa jalat turvallisesti takaisin maahan, jos lauseet lähtevät lapasesta.

vahvasti viisivuotias

Viisivuotias haluaa kiittää teitä jokaista. Tekstejä on kertynyt yhteensä reilusti yli viisisataa. Olette lukeneet tarinoitani viiden vuoden aikan reilusti yli MILJOONA kertaa. Se on aikamoinen lukema se.

Olen erityisen iloinen siitä, että luetuimpien lauseiden listalla paistattelevat perinteet, kotimaanmatkailu ja rakkaus ruokaan. Ruokatarinoista ja resepteistä kolmen kärkeen kirivät gluteeniton pizzapohja, sähköuunissa leivottu ruisleipä sekä täydellisen gin & tonicin sekoitusohjeet. Myös pastakastikkeiden kunkku pollo limonello kiinnostaa, kuten myös punajuuren ja vuohenjuuston kirkossa kuulutettu liitto.

Matkailuaiheiden kärkikastia ovat laskureissun pakkauslista, ravintolavinkki Porvooseen, kulttuurikaupunki Kajaani ja se, kuinka halvalla Lappiin on mahdollista matkustaa. Top kympistä löytyy myös tarinoita luomen poistamisesta, vapaaehtoisen lapsettomuuden valitsemisesta ja sähköpyöräilystä. Naistenlehtimateriaalia nämäkin, eikö totta?

vahvasti viisivuotias

Kun korona peruutti syntymäpäiväjuhlat, päätin kysyä Instagramissa teiltä, mitä sellaista haluaisitte sankarista ja sen kirjoittajasta tietää, josta ei vielä ole ääneen puhuttu. Kysymyksien joukosta poimin muutaman mielenkiintoisimman, olkaapa hyvät!

Milloin rakastuit ruokaan ja viineihin?

Mietin vastausta pitkään. Vaikka muistan jo lapsena intoilleeni leipomisesta, en heti omaan kotiin muutettuani ollut mikään kummoinen kokki. Keittelin soluasuntoni keittiössä jauhelihakastiketta ja leivoin valkosipulipatonkia. Paistoin lettuja ja käärin niiden sisään banaani-suklaajäätelöä. Arkena söin vain yhden lämpimän ruuan ja maksoin siitä opiskelijaruokalassa naurettavat pari euroa.

Ensimmäisen poikaystäväni kanssa leikimme kotia vuodesta 1997 vuoteen 2001 saakka. Siihen asti olimme herkutelleet äitiemme patojen äärellä. Yritin olla ehtoisa emäntä ja opetella kokkaamista keittokirjoista. Sain traumoja banaanista kanakastikeessa ja kyllästyin kylmään makaronisalaattiin, jonka sekoittelin kymmeniä kertoja illanistujaisten evääksi. Leivoin ohrarieskaa, joka on edelleen lohturuokani. Reseptin osaan ulkoa vaikka unissani.

vahvasti viisivuotias

Kun yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen erosimme, muutin Espoosta Helsingin Kallioon. Täytin tuona kesänä 25 vuotta ja otin takaisin nuoruuteni. Kohelsin menemään, enkä usko, että kokkaaminen kiinnosti yhtään sen enempää. Join varmasti viiniä, mutta minikokoinen keittokomero ei kannustanut ruuanlaittoon. Yksi tarkka muisto tuolta ajalta kuitenkin on. Peukalossani on edelleen kaalilaatikon ja tylsän veitsen aiheuttama arpi, joka ei enää näy, mutta tuntuu siitä huolimatta.

Ruoka ja viinit taisivat tulla kunnolla kuvioihin vasta, kun tapasin seuraavan poikaystäväni ja hänen kulinaristikaverinsa vuonna 2002. Vaikka avomieheni joskus vitsaili, että hänelle riittäisi pilleri, jos se täyttäisi tarpeeksi, sinkkuannokset vaihtuivat vähitellen pitkiin ravintolaillallisiin ja viikonloppuriennot koti-iltoihin ja ruoanlaittoon ystävien kanssa. Kävimme Marttojen ruokakursseilla, kokkasimme keittokirjoista ja kokeilimme uusia raaka-aineita. Löysin osakunnan kuorosta ruoasta innostuneita uusia ystäviä ja perustimme ruokapiirin. Hyvin nopeasti hyvästä ruoasta tuli todella tärkeä osa elämääni. Tajusin, että elän syödäkseni, enkä suinkaan syö elääkseni.

vahvasti viisivuotias

Mopo lähti käsistä viimeistään 2015, kun kahden sinkkuvuoden (ja yhden tv-avioliiton) jälkeen törmäsin Tinderissä nykyiseen mieheeni, jota leipäjumalaksikin kutsun. Blogin olin ehtinyt perustaa jo ennen hänen tapaamistaan, mutta kun taloudessa yhtäkkiä olikin kaksi ruoasta innostunutta insinööriä, ei meitä pysäyttänyt enää mikään. Ja tässä sitä nyt ollaan – rakastuneina toisiimme, ruokaan ja viiniin.

(Huh, miten pitkä vastaus, pidetäänpä seuraavat sanat vähän paremmin aisoissa!)

Koetko bloggaajana ulkonäköpaineita, vaikka et kirjoitakaan kauneusaiheista?

Haluaisin vastata lyhyesti ja ytimekkäästi: en. Jos olen rehellinen, joudun vastaamaan valitettavasti kyllä.

En välitä siitä, mitä muut ulkonäöstäni yksityisenä ihmisenä ajattelevat. Pukeudun juuri niin kuin lystään, meikkaan harvoin, ostan uusia vaatteita vielä harvemmin. Hiukset harjaan aamulla, jos muistan. Hiihdin villasukissani työpaikallakin, silloin kun minulla vielä sellainen oli.

Mutta. Kun asetun kameran eteen, yritän löytää kuvakulman, jossa poskeni eivät roikkuisi. Nostan kulmakarvojani, jotta silmäluomet eivät näyttäisi niin raskailta. Käännän vasemman poskeni kameraan päin, sillä se on parempi puoleni. Vedän vatsamakkaroita sisäänpäin, ja kiinnitän huomiota ryhtiin. Käytän filtteriä, etten näyttäisi niin väsyneeltä. Ehkä viides kuva onnistuu, joskus vasta kahdeskymmenes.

vahvasti viisivuotias

Joten kyllä, bloggaajana koen ulkonäköpaineita. Instagram on täynnä siloiteltuja kasvoja, muunneltuja totuuksia ja tiukasti rajattuja asetelmia. En haluaisi olla osa sitä maailmaa, mutta silti sorrun itse samaan. Olen yrittänyt luopua filttereistä vähitellen ja avata enemmän sitä oikeaa maailmaa, jossa me elämme. Se on vaikeaa. Liian usein kännykällä videon kuvatessani mietin, mitä muut tästä ajattelevat. Pienin askelin yritän pyristellä irti tuosta kaikesta, sillä somen kiiltokuvakavalkadi ei tee hyvää, kenellekään meistä.

Millainen olisi unelmien kaupallinen yhteistyö?

Haaveilen pitkäaikaisesta kumppanuudesta sellaisen brändin kanssa, joka tuntuu omalta. Yrityksen, jonka arvot pohjautuvat kestävään elämäntapaan, ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja laajempaan vaikuttamiseen. Haluan tehdä yhteistyötä yritysten kanssa, joiden ensimmäinen ja ainoa tavoite ei ole takoa rahaa. Joiden missiona on tehdä merkityksellisiä tekoja ja maailmasta parempi paikka.

Juuri nyt haluaisin pönkittää kotimaanmatkailun asemaa ainutlaatuisen luonnon, omintakeisten nähtävyyksien ja ruokakulttuurin kautta. Olisi mahtavaa päästä vaikuttamaan mökkikuntamme matkailuun ja tehdä tunnetuksi sen mahdollisuuksia. Pieni siemen on sillä saralla jo kylvetty, innolla odotan, millaista hedelmää se tulevina kesinä tuottaa!

vahvasti viisivuotias

Lukuisiin mökkikysymyksiin vastaan tuonnempana. Niiden lisäksi minulle esitettiin myös seuraava, äärimmäisen tärkeä kysymys. Mikä on tärkein keskipitkän tai pitkän aikavälin tavoitteesi tällä hetkellä?

Kysymys tuntuu jotenkin yksityiseltä, ja siksi haluan pohtia rauhassa, miten vastata. Sillä juuri nyt, tällä sekunnilla, en itsekään tiedä. Lataan aromipesän ja hauduttelen huolella ainesosia, joista tulevaisuuteni koostuu. Kun lopputulos alkaa muotoutua ja tiedän, mitä on tarjolla, kutsun teidät syömään. Sillä välin jatketaan kirjoittamista, kuvaamista ja luomista. Mahtavaa, että olette mukana!