Kesäloma ilman kännykkää – uhka vai mahdollisuus?

Herään taas rintakehää kalvavaan ahdistukseen. Kesälomaa on takana kaksi viikkoa, edessä vielä kolme. Kuvittelin palautuneeni parissa viikossa, mutta keho taitaa olla toista mieltä.

Käsi hamuaa kännykkää ja muutamaa sekuntia myöhemmin olen sukeltanut somen syviin syövereihin selaamaan sen syötteitä ja ahmimaan ahdistavia uutisia. Kuluu kaksi tuntia, päätä särkee, väsyttää, eikä olo ainakaan parantunut ruudulla välkkyvän ilmastokriisin, luontokadon ja entiseen tapaan jatkuvan lomalentelyn ansiosta.

kesäloma ilman kännykkää

En tiedä johtuuko kaikki maanantaista, mutta sen tiedän että minun on pysähdyttävä ja otettava aikalisä. Loppuloman ajan keskityn hetkeen. Kuuntelen itseäni, mökkipihan äänimaisemaa, järven elämää ja tuulen huminaa honkapuissa. Annan kaiken huomioni parisuhteelle, ympärillä oleville ystäville, luonnon ihmeille ja kesäisille kävelyretkille. Kokkaan, herkuttelen, saunon, uin, luen, neulon, torkun riippumatossa, nukun pitkiä päiväunia ja ratkon japanilaisia ristikoita. Revin to do -listat, unohdan tarkoituksella kaiken sen, mitä pitää ja teen vain sitä, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa.

kesäloma ilman kännykkää

Ehdottomuus on harvoin paras ratkaisu, mutta joskus sekin on tarpeen. Jos annan itselleni luvan selailla somea tunnin päivässä, tulen siitä vain vihaiseksi. Kun kännykälle antaa peukalon, se todellakin vie koko käden, mielenrauhan ja lopulta yöunetkin. Kuinka moni tykkää, vai tykkääkö kukaan, montako sydäntä saan ja mikä onkaan päivän seuraajamäärä? Dopamiini on hurja huume, josta moni meistä on riippuvainen, myös minä. Siksi rajoitan kännykkäni käyttöä ja siirryn hetkeksi kokonaan pois somesta.

kesäloma ilman kännykkää

En lukitse kännykkää lipaston ylimpään laatikkoon, mutta yöpöydälläni se ei enää ole tervetullut. Hoidan puhelimella vain pankkiasiat, tarkistan sääennustuksen, googlaan kivoja retkikohteita, etsin yhteystietoja ja viestittelen ystäville. Myös äänikirjat ja kamera ovat sallittuja, mutta some, se saa jäädä kolmeksi viikoksi kokonaan. Siirrän tarvitsemani sovellukset yhdelle välilehdelle, enkä siirry muille välilehdille lainkaan. Onko kyseessä uhka vai mahdollisuus, mahdoton tehtävä vai kenties hämmentävän helppo nakki, se selvinnee seuraavien viikkojen aikana.

Siispä toivotan lempeää laiskottelua, poutapilviä ja sopivasti sateita kesäpäiviisi, nähdään elokuun puolenvälin tietämillä!

kesäloma ilman kännykkää

Ps. Jos mökkimeininkiä tulee ikävä, kurkkaa Instagramin puolelle. Profiilin kohokohdista löytyy mielin määrin laiturilla loikoilua ja mökkimaisemia tältä ja kahdelta viime kesältä. Suuntaa siis sinne, jos mökki-ikävä iskee!

Pps. Olen muuten kirjoittanut someriippuvuudesta ennenkin, kuuden vuoden takainen teksti löytyy täältä – ja se on valitettavasti edelleen ihan yhtä ajankohtainen: Someriippuvaisen tunnustuksia

Mitä mökkiläisen mielessä liikkuu?

Mitäkö mökkiläisen mielessä liikkuu? Voin kertoa, että liikaakin. Mistähän sitä pitäisi aloittaa?

Siitäkö, että hirvittää, kun sinilevähippuset leijuvat laiturin päässä jo kesäkuun kolmannella viikolla? Vai siitä, että ärsyttää, kun äärisäätilat moukaroivat maailmaa ja lehdissä kirjoitetaan kuinka helle viimeinkin hellii suomalaisia? Vai kenties siitä, että huolettaa, kun hyttysiä ja muita hyödyllisiä pörriäisiä tappavat laitteet tekevät todennäköisesti taas myyntiennätyksiä? Tai sittenkin siitä, että raivostuttaa, surettaa ja turhauttaa kaikki se, mitä mm. Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Oslossa tapahtuu?

Ehkä kuitenkin on parasta aloittaa hengittämällä syvään ja päästää pahimmat höyryt huolella ulos. Maailmantuskaa ei sillä saa sulatettua harteilta, mutta olo toivottavasti vähän helpottuu ja ahdistuskin hiukkasen hellittää.

mökkiläinen

Mielikuvissani mökki on kaukana kaikesta. Paha maailma makaa jossain muualla, siellä missä ei käen kukunta ja kuikan haikea huuto kuulu tai siellä missä laskeva aurinko ei maalaa taivasta vaaleanpunaiseksi vesiväreillä. Mutta eihän se niin mene. Mökkimaisema ei ole saari, vaikka sen vehreään vilttiin onkin helppo kääriytyä ja katsella kaukaa kuplan sisältä, kuinka tasa-arvosta joudutaan taistelemaan joka päivä, kuinka ilmastokriisi syvenee syvenemistään, kuinka kuudes sukupuuttoaalto kaataa luontoa ja kuinka sodat tuhoavat koteja muuallakin kuin Ukrainassa.

Totuus tulee vastaan laiturin päässä, kun tummavetinen järvi lämpenee parissa päivässä 30 asteeseeni ja leväkukinnot leviävät nopeammin kuin koskaan osasimme kuvitella. Totuus tiivistyy hikipisaroiksi selkään, kun sisälämpömittarin lukema ei laske yölläkään alle 24 asteen ja kukaan ei saa nukuttua ilman ilmastointia. Se kerääntyy lihakasoiksi juhannusta juhlivien ostoskärryihin ja esittäytyy epäonnistuneen sadon muodossa. Se näkyy sähkölaskussa, ruoan hinnassa, pikamuotikauppojen suosiossa ja kirpputorien kasvavissa vaatepinoissa.

En haluaisi pilata iloa, mutta minkäs teet. Olemme sahanneet oksaa, jolla istumme siihen pisteeseen, että hyssyttely ei enää auta. Ihminen ei luovu toivosta, mutta luonto saattaa luopua ihmisistä, jos kohtelemme maapalloa riittävän kauan kaltoin.

Viime viikolla, kun tukahduttava lämpöaalto saapui Suomeen, valtakunnallisella radiokanavalla hihkuttiin hienoa keliä. Saman iltapäivän aikana kaksi eri toimittajaa kepeästi kertoi, kuinka tämän päivän puna on huomisen bruna. Intian tappavasta kuumuudesta raportoidaan kuin ohimennen, ja samaan aikaan lehtiin painetaan kuvia kuumien kelien vesileikeistä ja auringonpalvonnasta. Onhan nyt sentään kesä!

En tahtoisi enää kertaakaan kuulla kenenkään ihannoivan tukahduttavan kuumia helteitä tai hehkuttavan somessa, kuinka kerrankin lomakelit osuivat kohdalleen. Pahoin pelkään, että tämä ei suinkaan lopu tähän, vaan korkeat lämpötilat ja muut äärisääilmiöt saavat vieläkin vakavampia muotoja, jotka vaikuttavat arkeemme ympäri vuoden. Sitäkin pelkään, ettei mökkeilyssä kohta enää ole mitään järkeä, kun järvet muuttuvat sinilevälautoiksi, hellevaroitus ja uhkaavat UV-säteilymäärät pakottavat sisätiloihin ja puutarhakin kuihtuu käristyskupolin alla.

mökkitien varrelta

Kun silmät ovat rävähtäneet auki, ei niitä voi enää sulkea, vaikka kuinka haluaisi niin tehdä. Kaikki liittyy kaikkeen, ja pienimmänkin perhosen siiveniskuilla on väliä. Siksi toivonkin, että aloittaisimme yhdessä viimeistään tänään. Olitpa sitten mökillä, maalla, kaupungissa, lomalla tai töissä, on elintärkeää toimia nyt, sillä huomenna voi jo olla liian myöhäistä.

Vetoa päättäjiin, valitse lihan sijaan kasviksia jos pystyt, vaihda maitotuotteet kasvipohjaisiin jos voit, liiku kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla aina silloin kun se on mahdollista, vähennä sähkönkulutusta, matkusta maata pitkin, äläkä osta mitään turhaa, varsinkaan niitä T:llä alkavia tappokoneita. Rakenteisiinkin voi vaikuttaa omilla valinnoilla – valitaan siis viisaasti ja vastuullisesti, joka päivä!

Kesä ilman suunnitelmia

Istumme puistossa, Helsinki on alkanut vihertää. Millaisia suunnitelmia teillä on kesäksi, ystävä kysyy. Hän on varannut matkan sinne ja hotelliloman tänne. Kotimaan kiertely kiinnostaa, mutta myös ulkomaille olisi mukava ehtiä. Festariliputkin on hankittu ja sukulointia suunniteltu. Mietin hetken, mitä vastaisin. Ei oikeastaan mitään, tokaisen. Ollaan mökillä, se riittää meille ihan hyvin.

kesä ilman suunnitelmia

Viltillä vieressäni istuva ystävä on fiktiivinen, mutta tarina voisi yhtä hyvin olla täyttä totta. Hengästyn kun kuuntelen tuttavieni lomasuunnitelmia. Nyt mennään, kun vihdoinkin voidaan! Tunnen itseni hölmöksi ja ahdistun vähän, sillä minunkin varmaan pitäisi. Vähintään täytyisi olla takataskussa laivaliput Tallinnaan tai tiketit vuosia tauolla olleeseen tapahtumaan, mutta ei. En pysty virittäytymään samalle aaltopituudelle, sillä minä tahdon vain olla.

Ajattelimme viettää kerrankin kesää ilman suunnitelmia. Istumme vieretysten puutarhakeinussa, soutelemme järvellä, lötkötämme lomittain riippumatossa, luemme kirjoja tai kuuntelemme, mitä ympärillä tapahtuu. Lokit ja tiirat puolustavat pesiään, järven yli liitää kurkipariskunta. Telkät pyrähtävät pöntöstään lentoon ja kuikka laulaa kaihoisaa lauluaan keskellä tyyntä vettä. Jossain kaukana kulkee juna, taivaalla purjehtivat mallikelpoiset poutapilvet.

Kun sataa vettä, punaisen tuvan pirtinpöydälle kootaan palapeli. Minä täytän japanilaisia ristikoita tai kaivan kutimet esiin, mies selailee edellispäivän hesaria ja harkitsee kalaan lähtemistä. Sään seljetessä siirrymme ulos ja jatkamme terassin nikkarointia, jos jaksamme. Mökkiremontti ei karkaa mihinkään. Kasvihuoneen tomaatit ja chilit on muistettava kastella, mutta viljelylaatikoiden kurkuista, kesäkurpitsoista, pinaateista ja porkkanoista sekä keittiöpuutarhasta huolehtii luonto. Kasteluhommat täytyy hoitaa, mutta kaiken muun voi tuupata tuonnemmaksi.

Ei kesän kalenteria ole pakko täyttää suunnitelmilla. Tajusin tämä itsekin vasta muutama vuosi sitten, kun huomasin, että keväällä paperille tai kännykän muistiin kerätty ämpärilista aiheutti vain suorituspaineita ja lomastressiä. Festarit, kesäjuhlat, huvipuistot, puuhamaat risteilyt, roadtripit ja kaupunkilomat voivat olla kesän kohokohtia, mutta ilman niitäkin pärjää. Somea selatessa saattaa tuntua siltä, että kaikilla muilla on hauskempaa kuin sinulla, mutta sekään harvoin pitää paikkaansa. Siksi on parempi sulkea some ja katsoa ympärille. Käyttää kaikkia aisteja ja nauttia siitä, mitä on.

Kesäloman voi yhtä hyvin viettää kotikaupungissa, takapihan puutarhassa, palstalla, mummolassa tai mieleisissä mökkimaisemissa. Erityistä ohjelmaa ei tarvita. Riittää, kun nukkuu pitkään, syö aamiaista yhdentoista aikaan, kuuntelee radiota, lukee kirjan tai kaksi, kävelee lähimetsässä, retkottaa rentona rantakalliolla, lämmittää saunan ja istuu laiturilla kunnes viimeinenkin valonkajo katoaa metsän taakse vain valaistakseen maiseman taas muutaman tunnin kuluttua.

kesä ilman suunnitelmia

Kerrankin on aikaa ajatella. Olkoon siinä riittävästi tavoitetta tälle kesälle.