Tipattoman tammikuun kurkku-inkiväärishotti

Lunta pyryttää joka suunnasta. Ikkunan ulkopuolella lumiraja nousee ja lasin pintaan on muodostunut kuurankukkien seuraksi metsän siluetti. Pakkaslumi narskuu huopatossujen alle ja kansa puskee paksuihin takkeihin kääriytyneenä tuulta vasten. Latukonekuskit tekevät hiki hatussa töitä ja innokkaat hiihtäjät suksivat jonossa pitkin rantoja kiertäviä latu-uria. Helsingissä on leutojen vuosien jälkeen vihdoinkin oikea talvi. Puen villasukat jalkaan, kääriydyn lämpimään neuletakkiin ja kaivan kaapin perältä sauvasekoittimen. Kurkku-inkiväärishotti tekee terää ja piristää pakkaspäivänä.

kurkku-inkiväärishotti

Takana on viheliäinen vuosi, joka toi tullessaan roppakaupalla epävarmuutta. Mihinkään ei saanut mennä, eikä ketään nähdä. Neljän seinän sisällä nyhjääminen sai meidät tissuttelemaan tavallista enemmän. Yksi lasi ruoan kanssa ja toinen illalla sohvan nurkassa. Lasillisista tuli tapa, vaikka samalla tiedostinkin, että ensimmäinen riskiraja täyttyy naisella jo seitsemästä annoksesta viikossa – siis yhdestä lasillisesta päivässä. Mökillä kilisteltiin laituriskumpalla, skoolattiin keskipäivän gin & tonicilla ja hörpittiin saunakaljoja, syksyllä lasiin kaadettiin punaviiniä ja kohta alkoikin jo glögikausi. Joulu ja uusi vuosi ovatkin sitten ihan oma lukunsa.

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

Vuoden päättyessä olo oli tunkkainen, vireystila ankean puolella ja yöunet katkolla. Mies, joka ei yleensä suostu tinkimään saunaoluestaan missään tilanteessa, ehdotti yllättäen tipatonta tammikuuta. Minä suostuin mukisematta. Uskomme molemmat kohtuuteen kaikessa, mutta koronavuoden jälkeen tuntui siltä, että kohtuuden määritelmä oli saattanut vähän hämärtyä. Kohta on kaksi viikkoa tipatonta takana, eikä alkoholia ole ollut yhtään ikävä. Tunkkainen olotila on keventynyt, unen laatu on parantunut ja kilojakin on siinä sivussa kadonnut useampi. Liikuttukin kyllä on, lenkistä työpäivän jälkeen on tullut tarpeellinen siirtymärituaali duunihommista vapaalle.

kurkku-inkiväärishotti

Lumipyryssä taivaltamisen jälkeen, varpaat jäässä ja posket pakkasesta punehtuneina en enää lämmitä mukillista terästettyä glögiä, vaan huitaisen huiviin piristävän shotin. Sisäisen lämmikkeen ei tarvitse sisältää alkoholia, sillä inkivääri lämmittää vielä pitkään shotin kumoamisen jälkeenkin, ja sama efekti on kurkumallakin. Niinpä nyt sekoitellaankin raikas kurkku-inkiväärishotti!

kurkku-inkiväärishotti

Voit käyttää shottiin myös muita sitruksia, kuten klementiinejä tai satsumia, mutta tuplaa silloin pienempien sitrusten määrä. Greippimehu on tähän reseptiin liian tuju, mutta veriappelsiini maistuu varmasti hyvältä. Makeutta voit säädellä suuhusi sopivaksi, tällä kombolla kurkku-inkiväärishotti maistuu kirpeältä, eikä lainkaan makealta. Vegaanisen version reseptistä saa vaihtamalla hunajan esimerkiksi vaahterasiirappiin.

Kurkku-inkiväärishotti

2 appelsiinia
15 cm pala tuoretta kurkkua
4 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl hunajaa
Kourallinen tuoretta minttua

Purista appelsiineista mehut. Kuori kurkku halutessasi ja pilko se pienemmiksi palasiksi. Raasta inkivääri ja nypi mintunlehdet varsistaan. Lykkää kaikki ainekset syvään kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tai blenderillä sekaisin. Mitä kauemmin sekoitat, sitä sileämmän lopputuloksen saat. Kaada lasipulloon ja annostele siitä aamuisin shottilaseihin. Jos haluat lisää potkua, rouhaise shotin päälle kierros tai kaksi mustapippuria. Kurkku-inkiväärishotti säilyy puhtaassa pullossa ainakin viikon.

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

Mitä tapahtuu tipattoman tammikuun jälkeen, sitä en vielä tiedä. Valistunut arvaukseni on kuitenkin se, että jatkuvan tissuttelun korkki on kierretty tältä erää kiinni. Olut perjantain saunavuorolla, pieni lasi viiniä silloin tällöin ruuan kanssa, tärkeiden hetkien juhlistaminen sopivalla kuplivalla, lasillinen lauantai-iltana ja viinimenun maisteleminen ravintolaillallisilla riittänee juuri nyt. Se lienee vielä kohtuullista.

ps. Jos ihastuit kurkku-inkiväärishottiin, kokeile myös tätä verevän punaista veriappelsiini-kurkumaversiota!

Ensimmäinen joulu kesämökillä

Perinteisesti kirjoittaisin vanhan vuoden viimeisenä päivänä siitä, mitä menneet kuukaudet ovat tuoneet tullessaan. Hehkuttaisin saavutuksia ja piehtaroisin pettymyksissä keräisin kokoon tunteita ja tilastoja, iloitsisin onnistumisisita ja taputtelisin itseäni selkään. Kuten viime vuonna, ja sitä edellisenä. Tilinteon hetki tulee kyllä, mutta vasta vähän myöhemmin, päivän tai parin päästä. Sitä ennen aion pötkötellä pumpulissa ja muistella mökkijoulua.

joulu kesämökillä

Joulu kesämökillä oli mielikuvana ihanista ihanin. Alku oli kuitenkin yhtä kivikoissa kompastelua ja kainaloista tihkuvaa tuskahikeä. Lomalle piti lompsia hyvissä ajoin, suunnitella jouluruokia, hyggeillä hartaudella, kotoilla koristellen kotia ja hoidella hiljalleen tonttuhommia. Sillä lailla kaikessa rauhassa, ilman stressiä tai muitakaan häiriötekijöitä. Ajatuksella, että teen mitä ehdin, kohkaamaan en rupea. Aikaoptimistin todellisuus oli toista. Tein töitä koko joulua edeltävän viikonlopun, jatkoin maanantaina ja jotain jäi vielä tiistaillekin. Soppaan törkkäsi likaisen lusikkansa myös vanha kuokkavieras, kolmoishermosärky. Päälaki läikehti tulessa, korvaa särki ja kasvot olivat kuin hammaslääkärin tuikkaaman tiukemman puudutuspiikin jäljiltä. Kirottu vuosi jatkoi kiukutteluaan.

En pystynyt mihinkään. Duunit pusersivat rätistä viimeisetkin hikipisarat, lahjat olivat paketoimatta, laukut pakkaamatta ja joulukukat hankkimatta. Kääriydyin vilttiin, vedin nappia naamaa ja makasin turtuneena sohvan nurkassa. Mies otti ohjat käsiinsä, paistoi lanttulaatikon, leipoi leivät, keitteli kaksi purkillista maksapateeta, sekoitti sinappisilakoiden kastikkeen ja graavasi sitruunaisen siian. Ruokki raihnaisen ja pakkasi auton. Sitten oltiinkin matkalla mökille. Loput ruoat ostettiin matkan varrelta Itäkeskuksen automarketista. Luulimme olevamme fiksuja, mutta niin taisivat luulla monet muutkin. Kaupan käytävillä vallitsi sotatila. Harmaantunut herra otti vauhtia ja rynni ostoskärryt kolisten läpi keskelle käytävää pysähtyneiden rouvien muodostaman esteen. Anteeksi ei pyydelty, vaan mieltä osoittettiin suoltamalla solvauksia kovaan ääneen. Kalatiskillä tönittiin, eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Kananmunat oli aseteltu ahtaimpaan väliin ja glögipurnukoita ei löytynyt mistään. Hermot olivat kireällä – kuka olisikaan arvannut?

Kilometrien kertyessä lähtivät stressitasot laskuun. Istuimme hetken mielijohteesta Heilan joululounaalle ja ajelimme hissun kissun sinisessä hämärässä kohti mökkimaisemia. Pussit, kassit ja pakaasit kannettiin mökkiin otsalampun valossa. Lämpöä oli ulkona yksi aste, sisällä seitsemän. Villasukat jalkaan ja untuvatakki ensihetkiksi niskaan. Uuni lähti vetämään kerrasta ja lämmitti tuvan mukavaksi kolmessa tunnissa. Glögikattila höyrysi hellalla ja kynttilät loistivat lämpöistä valoa. Joulurauha teki viimeinkin tuloaan. Tätä olin odotanut, juuri tätä joulu kesämökillä mielessäni oli.

Aamu valkeni lumisena. Valkea joulu tuprutti taivaalta, hangella oli paksuutta jo useampi sentti. Mies otti kairan kainaloonsa ja käveli jäälle. Käyttövedet oli pumpattu ämpäreihin muutamassa minuutissa. Minä talsin särkylääkkeen voimalla tonttia ristiin rastiin. Täydellinen kuusi löytyi lopulta huussipolun varrelta. Jalka joulupuulle askarreltiin isosta kukkaruukusta ja sinkkisankosta, viritelmän täydensi ompelulanka, jolla kuusen runko tuettiin kiinni seinään. Karjalanpaisti kypsennettiin valmiiksi seuraavaa päivää varten, ensimmäiset joulutortut paistettiin padan jälkilämmössä. Sauna päätettiin lämmittää vasta aattona.

joulu kesämökillä

Jouluaaton kaava on ollut lapsuudesta saakka sama. Aamulla herätään enkelikellon kilinään, aamiaisella maistellaan yön yli kypsynyttä kinkkua ja edellisenä päivänä leivottuja torttuja. Sitten alkaa riisipuuron keitto. Mantelia etsitään Suomen Turun julistaessa joulurauhan. Sitten koristellaan kuusi. Iltapäivän hämärtyessä saunotaan, pukeudutaan fiinimmin ja istutaan herkuttelemaan. Ensin syödään kaloja, sitten lämpimiä. Vasta sen jälkeen, kun lapset ovat aikansa kärttäneet ja hoputtaneet hitaita vanhempia nousemaan pöydästä, avataan lahjat. Konvehtirasiat kiertävät, laseihin on kaadettu aikuisten juomaa. Pikkutunneilla aloitetaan paketista joka joulu paljastuvan palapelin kokoaminen.

Mitä siis tehdä, kun aaton juhlallisuudet ja päivän kulun saa rakentaa mieleisekseen? Joku toinen saattaisi heittää perinteillä kaakkuria, tavia tai jotain muuta virkeää vesilintua, mutta en minä. Pitäydyin enimmäkseen tutussa ja turvallisessa, vaikka vietimmekin ensimmäistä joulua kahdestaan. Joulu kesämökillä toi tullessaan kuitenkin pieniä muutoksia perinteisiin. Kuusi koristellaan jo aatonaattona. Avaamme samppanjan joulupuuron kyytipojaksi. Piilotamme mantelin molempien lautasille ja riemuitsemme niiden löytymisestä. Syömme poron ja porkkanalaatikon sijasta karjalanpaistia, lanttulaatikkoa ja punakaalisalaattia. Punajuurisalaattia piristetään piparjuurella ja puolukat korvataan karpaloilla. Joulupäivänä ei syödäkään samoja herkkuja kuin aattona. Silloin päätämme kokata aina jotain uutta. Tänä vuonna se uusi oli karitsan paahtopaistia, uunijuureksia, omenasalsaa ja tyrnimajoneesia. Tapanina kaikki jäljelle jäänyt katetaan yhteen ja samaan pöytään. Ensimmäiset lahjat avattiin etäyhteydellä siskojen perheiden ja vanhempien kanssa. Minä sain uuden teekupin ja toivomani yöpaidan, hän pellavaisen kylpytakin, sukat sekä Ottolenghin Flavourin. Yhteisistä paketeista paljastui punaviiniä, joulukoristeita ja pihasuunnitteluapua.

Siinä se meni, meidän kahden joulu. Saunoimme kynttilänvalossa, peseydyimme hangessa ja kuuntelimme hiljaisuutta. Pyörittelimme nuoskalumesta lumilyhdyn ja teimme pitkiä kävelyretkiä. Konvehtirasiasta kului puolet, suklaalevystäkin vain kolmasosa. Minä luin yhden kirjan, mies kaksi. Kokosin parissa tunnissa 500 palaa muumipalapeliä, pötköttelin, nukuin pitkään ja päiväunia, söin aamiaista yhdeltätoista ja kuuntelin Radio Suomen turvallista ääntä.

Joulu kesämökillä päättyi, kuten alkoikin: vuosi 2020 jatkoi kepposteluaan. Paluumatkalla, pimeällä pikkutiellä törmäsimme peuraan. Vuokra-auton oikea etukulma painui kasaan ja peura menetti henkensä, mutta meille ei luojan kiitos käynyt mitään. Minuuteissa paikalla olivat paikalliset metsämiehet. Peura päästettiin vehreämmille niityille ja kaara hinattiin lähimpään kaupunkiin. Me jatkoimme kotiin korvaavalla autolla.

joulu kesämökillä

Kiitos elämämme ensimmäinen kesämökkijoulu, saattaa hyvinkin olla, että näemme taas 12 kuukauden kuluttua. Samalla käytän tilaisuuden ja jätän hyvästit hirvittävälle vuodelle 2020 – aikasi on mennä ja antaa tilaa uudelle. Valolle, ilolle ja paremmille päiville!

Päärynäinen tarte tatin – herkkujen herkku!

Juuri nyt eletään niitä aikoja, jolloin minun pitää jatkuvasti hokea itselleni, että kulje siitä, mistä aita on matalin. Kaivaudu vaikka aidan ali ja huitaise välillä vasemmalla kädellä valmista. Anna ravan roiskua ja siivoa jäljet sitten myöhemmin. Vuosi 2020 alkaa käydä hermoille ja kiristää vain otettaan. Vielä on kuusitoista päivää jäljellä, neljä päivää töitä ja 12 vapaata. Niistä olen päättänyt selviytyä vaikka päälläni seisten. Sillä nurkan takana odottaa jo uusi, valoisampi vuosi nimeltään 2021. Sen ensimmäisenä päivän aamuna aion istua keittiön lattialla ja katsella, kuinka tahmea sokeri kuplii ja voitaikina repeilee liitoksistaan. Uunissa paistuu päärynäinen tarte tatin.

päärynäinen tarte tatin

Ai miksikö? Siksi, että vuodesta on pakko tulla parempi, kun sen aloittaa ihanan tahmaisella, kunnolla karamellisoituneella päärynäpiirakalla. Rasvainen ja päärynäinen tarte tatin aateloidaan reilulla jäätelökauhallisella vanhan ajan vaniljaa ja syödään kokonaan yksin. Koska aikuinen voi tehdä niin.

Matkani tarte tatinien maailmassa ei ole ollut helppo. Syömäkelpoista on tullut aina, silmänruoasta sen sijaan on pitänyt tinkiä. Edellisellä kerralla metsästyksen kohteena oli täydellinen tarte tatin. Se syntyi herrojen Wirgentius ja Välimäki vinkeillä. Lopputulos oli kaukana täydellisestä, vaikka maku menettelikin. Omenat tarrautuivat kiinni hiiliteräspannuun ja taikina jäi sisältä raa’aksi. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi en aikonut luovuttaa.

päärynäinen tarte tatin

päärynäinen tarte tatin

Joskus männävuonna hairahduin osallistumaan kansainväliseen ruokakuvaushaasteeseen, jota pyöritettiin Instagramissa. Tekemistä riitti, sillä teeman sanelema kuva piti postata parin päivän välein kolmen viikon ajan. Taisin uupua joka kerta alkuunsa. Kuvia kyllä syntyi, mutta vähän väkipakolla. Opin paljon uutta, mutta silti projekti ei tuntunut vaivan väärtiltä. Kun sitten tänä syksynä törmäsin vastaavaan kuukausihaasteeseen, halusin kokeilla, sopisiko tämä hitaampi tahti minulle paremmin. Marraskuun haasteen aiheensa oli lämmin jälkiruoka. Ensimmäisenä tuli mieleen tarte tatin ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Ehdin tällä kertaa testaamaan reseptiä, ennen kuin kaivoin kameran esiin – ennenkuulumatonta! Tämä on siis poikkeuksellisesti toinen yritelmä. Ja tiedättekö mitä, se onnistui! Okei, karamellisointi saattoi mennä aavistuksen liian pitkälle, mutta maku, voi taivas sentään!

päärynäinen tarte tatin

päärynäinen tarte tatin

Perinteinen tarte tatin tehdään omenasta, mutta minusta päärynä sopii torttuun mahdollisesti jopa paremmin. Erilaisia päärynälajikkeita on muuten kaupassa yllättävän monta, taisin laskea supermarketin heviosastolta yhteensä seitsemän. Valitsemani lajike oli keltaisen ja punaisen kirjava ja siihen oli liimattu tarra “extrasweet”. Nimeä en tietenkään painanut mieleeni, mutta voin sen vielä editoida juttuun, jos muistan tarkistaa lajikkeen lapun seuraavalla kauppakerralla.

päärynäinen tarte tatin

Ripsautin sokerin ja voin sekaan pikkuisen kanelia, sillä halusin piiraaseen aavistuksen jouluista makua. Muuten mentiin edellisellä kokkauskerralla hyväksi havaittuun. Paras lopputulos saavutetaan, kun kokkaat tortun pannussa, jonka voi nostaa hellalta suoraan uuniin. Reseptistä valmistuu yksi pieni blinipannun kokoinen tarte tatin. Jos sinulla kaksi blinipannua tuplaa resepti, jos haluat kokata kerralla ison pannullisen suussa sulavaa herkkua, triplaa se.

Päärynäinen tarte tatin

35 g voita
1/2 dl sokeria
Ripaus kanelia
1–2 päärynää, riippuen koosta
1 ohut pakastevoitaikinalevy
Tomusokeria ja jäätelöä koristeluun

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Anna voin sulaa hitaasti pannulla hiljaisella lämmöllä ja ripottele sokeri tasaisesti sen päälle. Lisää ripaus kanelia. Lohko päärynät ohuehkoiksi lohkoiksi ja asettele lohkot voin, sokerin ja kanelin päälle. Kaulitse voitaikina sopivaan muotoon ja painele se tiiviihkösti päärynöiden päälle.

Nosta lämpötilaa kunnolla (noin 2/3 maksimista) ja annan sokerin karamellisoitua taikinakuoren alla 5–8 minuuttia. Jos taikina meinaa heittäytyä villiksi ja pursuilee ympäriinsä, painele siitä rauhallisesti ilmat pihalle. Viiden minuutin kohdalla pannun laidoilla pitäisi alkaa näkyä vaaleanruskeaksi karamellisoitunutta voi-sokeriseosta. Vie karamellisointi niin pitkälle kuin uskallat ja nosta sitten pannu uuniin jatkamaan kypsennystä. Anna paistua n. 15 minuutin ajan.

Kumoa valmis päärynäinen tarte tatin isolle lautaselle tai vaikka puiselle leikkuulaudalle. Jos keittiöstäsi löytyy toinen samankokoinen pannu, hyödynnä sitä. Anna vetäytyä hetkisen, jos vaan maltat ja tupsauta sitten koko komeuden päälle hieman tomusokeria. Jaa paloiksi tai nauti kokonaisena vaniljajäätelön kanssa. Lupaan, että jäät janoamaan lisää!

päärynäinen tarte tatin

Kuvista tuli minusta ihan kelpoisia, vaikka valo meinasikin kadota kesken kaiken. Joulukuun teemana on lomaherkut tai jotain sinnepäin. Postauspäivä siintää jo viikon päästä, eikä minulla ole aavistustakaan, millainen minun kuvastani tulee. Ehtiihän tässä.