Kevään valon kasvaessa mökkihöperö on täpinöissään. Ihan pian se on taas täällä, kuukausia kestävä mökkikausi!
Muuttolinnut ovat tuoneet tullessaan kesäisen äänimaiseman. Kaakatus, kirkuna, sirkutus, liverrys, siritys, rummutus, viserrys, kutsuhuudot, varoitusvihellykset ja mitä moninaisimmat lemmenloitsut täyttävät ilmatilan. Vastapäisellä rannalla kotkottavat kanarouvat ja aamutuimaan kiekaisee kuninkaana keikaroiva kukko. Järven yli lentävän vesilintuparven siiveniskujen ääni kantautuu kauas. Joutsenet ovat palanneet ja sinitiaisten asuntomarkkinat ovat kuumimmillaan, sama pariskunta kurkistelee ainakin kolmen eri torpan ovensuusta sisään. Valinta on tehtävä pian, ennen kuin kirjosiepot saapuvat.
Sitruunaperhonen lepattaa laiturin yllä. Toista kiitorataa käyttää nokkosperhonen. Kimalainen taapertaa talventokkurassa auringon lämmittämän kiven reunaa. Suunta on oikea, sillä tontin laidalla kukkii paju, keväisten pörriäisten buffetpöytä. Vasta kaadetun, lahonneen lepän kanto kiinnostaa kärpäsiä. Sammakoita ei vielä näy ja käärmeetkin pysyttelevät kallionkolojen suojissa. Kettu juoksee yli järven suussaan verkoilla kalastaneen naapurin avannon viereen jättämä lahna.
Tuuli on riuhtonut kasvihuoneen yläikkunoiden muovit talven aikana riekaleiksi. Repaleet lepattavat lempeässä kevättuulessa, kun mittailemme karmien kokoja kestävämpiä ikkunoita varten. Viljelylaatikoiden lumipeitteelle levitelty biohiili sulattaa hangen hetkessä, ja raparperin nuput kurkistelevat jo syksyn lehtien alta. Routa ei hellitä vielä hetkeen ja tulppaanipenkin päällä on ainakin puoli metriä pakkaantunutta lunta. Mökin pihaan laskeutuva polku on edelleen jäässä, jalka lipsuu jokaisella askeleella, mutta puro solisee ja kevät tuoksuu silti joka puolella.
Puoliso pudottaa katolta lumia, minä pinoan kuivumaan lahon tervälepän meille antamia klapeja. Matot ovat pesulassa, joten tuvassa tarvitaan tuplavillasukat. Ikkunat päätetään pestä vasta seuraavalla kerralla. Uuni savuttaa, kärsimättömyys kostautuu, sillä maltoimme polttaa pesässä kynttilöitä vain muutaman tunnin ajan. Unta ei tarvitse odottaa, viileässä mökissä on helpompi hengittää.
Aamulla on hankikanto. Iltapäivällä huussipolulle ei enää ole asiaa ilman saappaita, sohjoa on puoleen sääreen saakka. Järvi sen sijaan on jämäkästi jäässä. Lyhyemmällä kairalla saunavedet jäisivät melkein metrisen jääkannen alle. Naapuri hiihtää kolmatta kertaa järven ympäri, me harmittelemme, että sukset jäivät kaupunkiin. Istumme auringon viimeisissä säteissä, siristelemme silmiämme ja korkkaamme kuplajuoman.
Sauna lämpiää, mutta talviturkki jää heittämättä. Se viskataan järveen viimeistään toukokuun toisella viikolla. Mökkihöperö ei millään malttaisi odottaa!