Blogi puettiin perjantaina uudenkarheisiin vaatteisiin. Viikonlopun ajan siliteltiin saumoja, pääteltiin langanpätkiä ja soviteltiin modernimpaa ilmettä vuosien aikana kulahtaneiden kuteiden tilalle. Tänään vilkuiltiin vielä peiliin ja lisättiin kerros keijupölyä, sitten usutettiin muodonmuutoksen kokenut kahdeksanvuotias estradille. Torvet törisköön, kansa hurratkoon ja samppajapullot poksukoon, sillä tässä se tulee: uudistunut Lyhyenä hetkenä!
Kun työkalenteri on täynnä, omat projektit valuvat väistämättä jonon hännille. Siellä blogikin on sinnitellyt. Kuukaudesta toiseen, vuodesta seuraavaan. Projekti näytti elefantilta ja tuntui liian suurelta toteuttaa. Odotin parempia aikoja, väljempiä viikkoja ja jonkinlaista suvantoa, kohtaa, jossa pystyisin pysähtymään ja pohtimaan millaisen sivuston seuraavaksi rakentaisin. Suvanto saapui yllättäen: hankerahoitus päättyi, markkinointibudjettia leikattiin, ostopalveluja vähennettiin ja työpöytä tyhjeni. Yhtäkkiä aikaa olikin enemmän kuin tarpeeksi. Oli ryhdyttävä takomaan.
Yritin ensin rakentaa uutta pohjaa itse, mutta mieleeni maalattu visio ei suostunut järjestymään kunnollisiksi koodijonoiksi. Niinpä raahasin alasimen ja ojensin vasaran yhteisen ystävän suosituksesta Tiia Hurmeen osaaviin käsiin, yksinyrittäjäkollegan, joka aloitteli omaa yrittäjän uraansa pitkän palkkatyöputken päätteeksi ja otti projektin avosylin vastaan.
Raikasta, ilmavaa ja ihanan yksinkertaista
Värit, osa fonteista ja blogin uusi tunnus oli sentään päätetty hyvissä ajoin. Molemmat, kuten myös yritykseni Sokerina pohjalla Oy:n tunnuksen on suunnitellut taitava Saara Helkala. Perustukset olivat siis kunnossa, eikä ihan tyhjästä tarvinnut nyhjäistä. Tiesin mitä tahdoin: raikasta, ilmavaa ja yksinkertaista. Halusin blogin, jossa on tilaa hengittää kaiken kiireen keskellä keskellä. Sivuston, jossa tekstit ovat tärkeämpiä kuin kuvat ja jossa visuaalinen ilotulitus ei tukahduta kaikkia aisteja yhtä aikaa. Toivomuslistani oli pitkä, mutta ei mahdoton, ainakaan ammattilaiselle.
Tiia osoittautui tehokkaaksi tekijäksi. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, rauta hehkui punaisena ja miellyttävä muoto alkoi vähitellen hahmottua. Sain viimeinkin mökkipäiväkirjan, josta olen haaveillut vuosikausia. Reseptit koottiin yhdelle sivulle, näin aluksi aikajärjestyksessä yhteen pötköön, mutta jatkossa kukin omaan alakategoriaansa. Myös reissut ja retket saivat ikioman sivunsa. Sivupalkista luovuttiin kokonaan ja sen sisältämät tiedot siirrettiin sivun alalaitaan. Samasta paikasta löytyvät myös satunnaisgeneraattorin arpomat postauspoiminnat sekä uusimpien Instagram-kuvien nauha. Sivustosta tuli levollinen ja lempeä, juuri sellainen, mitä toivoinkin.
Uuden ulkoasun myötä heitän hyvästit myös Googlen analytiikalle. Blogi ei enää vaadi keksejä, cookieita tai muitakaan evästeitä, sillä dataa kerätään anonyymisti Plausiblen avulla. Voit siis olla rauhallisin mielin, käynnistäsi blogikodissani ei tallennu tietoja yhdenkään datajätin tai pienemmänkään toimijan tietokantoihin. Kevyempi sivusto ja yksinkertaisempi analytiikkatyökalu säästää myös energiaa.
Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?
Nyt tunnustelemme ja tutustumme toisiimme, minä ja muodonmuutoksen kokenut blogilapseni. Viilattavaa riittää vielä, sillä seuraavaksi ohjelmassa on lähes 700 tekstin läpikäynti. Veganisoin reseptejä, karsin kuvia, asetan avainsanoja ja kehitän kategoriarakennetta. Jos oikein innostun, saatanpa jopa saatella joitain tekstejä kohti ääretöntä bittiavaruutta. Sillä ihan kaiken kahdeksan vuoden aikana kirjoittamani takana en enää voi seistä. Lentokenttävinkit, jouluiset kinkkukimarat ja grillissä tirisevät makkarat saavat mennä menojaan.
Vaikka täällä tuoksuukin uudelle, säilyvät teemat entisellään. Lyhyenä hetkenä on edelleen vastuullisten valintojen ja kestävä elämäntavan koti. Näillä sivuilla mökkeillään Etelä-Savossa, liikutaan luonnossa, kierrellään kotimaan kohteita, matkustetaan maata pitkin, luetaan 100 kirjaa vuodessa, neulotaan jämälangoista ja kokataan kasvipohjaisesti aina kun ehditään. Joskus saatetaan myös nauttia lasi viiniä. Ennen kaikkea täällä eletään planeetan kantokyvyn rajoissa ja näytetään, että ilmastoviisaiden valintojen tekeminen ei ole luopumista, vaan paremman tulevaisuuden rakentamista.
Ja kuten aiemminkin, pidätän itselläni oikeuden kirjoittaa kaikesta, joka koskettaa, liikuttaa, ihastuttaa tai raivostuttaa. Voit myös luottaa siihen, että mielipiteet ovat jatkossakin aina omiani, eivätkä ne ole ostettavissa paksullakaan setelitukolla.
Kiitos, että olet mukana!
Ps. Jos sinulla on mielessäsi aihe, josta toivoisit minun kirjoittavan, otan mielelläni vastaan toiveita. Kerro kommenteissa, mistä haluaisit lukea tai lähetä viestiä vaikka Instagramin puolella!