Ensimmäinen joulu kesämökillä

Perinteisesti kirjoittaisin vanhan vuoden viimeisenä päivänä siitä, mitä menneet kuukaudet ovat tuoneet tullessaan. Hehkuttaisin saavutuksia ja piehtaroisin pettymyksissä keräisin kokoon tunteita ja tilastoja, iloitsisin onnistumisisita ja taputtelisin itseäni selkään. Kuten viime vuonna, ja sitä edellisenä. Tilinteon hetki tulee kyllä, mutta vasta vähän myöhemmin, päivän tai parin päästä. Sitä ennen aion pötkötellä pumpulissa ja muistella mökkijoulua.

joulu kesämökillä

Joulu kesämökillä oli mielikuvana ihanista ihanin. Alku oli kuitenkin yhtä kivikoissa kompastelua ja kainaloista tihkuvaa tuskahikeä. Lomalle piti lompsia hyvissä ajoin, suunnitella jouluruokia, hyggeillä hartaudella, kotoilla koristellen kotia ja hoidella hiljalleen tonttuhommia. Sillä lailla kaikessa rauhassa, ilman stressiä tai muitakaan häiriötekijöitä. Ajatuksella, että teen mitä ehdin, kohkaamaan en rupea. Aikaoptimistin todellisuus oli toista. Tein töitä koko joulua edeltävän viikonlopun, jatkoin maanantaina ja jotain jäi vielä tiistaillekin. Soppaan törkkäsi likaisen lusikkansa myös vanha kuokkavieras, kolmoishermosärky. Päälaki läikehti tulessa, korvaa särki ja kasvot olivat kuin hammaslääkärin tuikkaaman tiukemman puudutuspiikin jäljiltä. Kirottu vuosi jatkoi kiukutteluaan.

En pystynyt mihinkään. Duunit pusersivat rätistä viimeisetkin hikipisarat, lahjat olivat paketoimatta, laukut pakkaamatta ja joulukukat hankkimatta. Kääriydyin vilttiin, vedin nappia naamaa ja makasin turtuneena sohvan nurkassa. Mies otti ohjat käsiinsä, paistoi lanttulaatikon, leipoi leivät, keitteli kaksi purkillista maksapateeta, sekoitti sinappisilakoiden kastikkeen ja graavasi sitruunaisen siian. Ruokki raihnaisen ja pakkasi auton. Sitten oltiinkin matkalla mökille. Loput ruoat ostettiin matkan varrelta Itäkeskuksen automarketista. Luulimme olevamme fiksuja, mutta niin taisivat luulla monet muutkin. Kaupan käytävillä vallitsi sotatila. Harmaantunut herra otti vauhtia ja rynni ostoskärryt kolisten läpi keskelle käytävää pysähtyneiden rouvien muodostaman esteen. Anteeksi ei pyydelty, vaan mieltä osoittettiin suoltamalla solvauksia kovaan ääneen. Kalatiskillä tönittiin, eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Kananmunat oli aseteltu ahtaimpaan väliin ja glögipurnukoita ei löytynyt mistään. Hermot olivat kireällä – kuka olisikaan arvannut?

Kilometrien kertyessä lähtivät stressitasot laskuun. Istuimme hetken mielijohteesta Heilan joululounaalle ja ajelimme hissun kissun sinisessä hämärässä kohti mökkimaisemia. Pussit, kassit ja pakaasit kannettiin mökkiin otsalampun valossa. Lämpöä oli ulkona yksi aste, sisällä seitsemän. Villasukat jalkaan ja untuvatakki ensihetkiksi niskaan. Uuni lähti vetämään kerrasta ja lämmitti tuvan mukavaksi kolmessa tunnissa. Glögikattila höyrysi hellalla ja kynttilät loistivat lämpöistä valoa. Joulurauha teki viimeinkin tuloaan. Tätä olin odotanut, juuri tätä joulu kesämökillä mielessäni oli.

Aamu valkeni lumisena. Valkea joulu tuprutti taivaalta, hangella oli paksuutta jo useampi sentti. Mies otti kairan kainaloonsa ja käveli jäälle. Käyttövedet oli pumpattu ämpäreihin muutamassa minuutissa. Minä talsin särkylääkkeen voimalla tonttia ristiin rastiin. Täydellinen kuusi löytyi lopulta huussipolun varrelta. Jalka joulupuulle askarreltiin isosta kukkaruukusta ja sinkkisankosta, viritelmän täydensi ompelulanka, jolla kuusen runko tuettiin kiinni seinään. Karjalanpaisti kypsennettiin valmiiksi seuraavaa päivää varten, ensimmäiset joulutortut paistettiin padan jälkilämmössä. Sauna päätettiin lämmittää vasta aattona.

joulu kesämökillä

Jouluaaton kaava on ollut lapsuudesta saakka sama. Aamulla herätään enkelikellon kilinään, aamiaisella maistellaan yön yli kypsynyttä kinkkua ja edellisenä päivänä leivottuja torttuja. Sitten alkaa riisipuuron keitto. Mantelia etsitään Suomen Turun julistaessa joulurauhan. Sitten koristellaan kuusi. Iltapäivän hämärtyessä saunotaan, pukeudutaan fiinimmin ja istutaan herkuttelemaan. Ensin syödään kaloja, sitten lämpimiä. Vasta sen jälkeen, kun lapset ovat aikansa kärttäneet ja hoputtaneet hitaita vanhempia nousemaan pöydästä, avataan lahjat. Konvehtirasiat kiertävät, laseihin on kaadettu aikuisten juomaa. Pikkutunneilla aloitetaan paketista joka joulu paljastuvan palapelin kokoaminen.

Mitä siis tehdä, kun aaton juhlallisuudet ja päivän kulun saa rakentaa mieleisekseen? Joku toinen saattaisi heittää perinteillä kaakkuria, tavia tai jotain muuta virkeää vesilintua, mutta en minä. Pitäydyin enimmäkseen tutussa ja turvallisessa, vaikka vietimmekin ensimmäistä joulua kahdestaan. Joulu kesämökillä toi tullessaan kuitenkin pieniä muutoksia perinteisiin. Kuusi koristellaan jo aatonaattona. Avaamme samppanjan joulupuuron kyytipojaksi. Piilotamme mantelin molempien lautasille ja riemuitsemme niiden löytymisestä. Syömme poron ja porkkanalaatikon sijasta karjalanpaistia, lanttulaatikkoa ja punakaalisalaattia. Punajuurisalaattia piristetään piparjuurella ja puolukat korvataan karpaloilla. Joulupäivänä ei syödäkään samoja herkkuja kuin aattona. Silloin päätämme kokata aina jotain uutta. Tänä vuonna se uusi oli karitsan paahtopaistia, uunijuureksia, omenasalsaa ja tyrnimajoneesia. Tapanina kaikki jäljelle jäänyt katetaan yhteen ja samaan pöytään. Ensimmäiset lahjat avattiin etäyhteydellä siskojen perheiden ja vanhempien kanssa. Minä sain uuden teekupin ja toivomani yöpaidan, hän pellavaisen kylpytakin, sukat sekä Ottolenghin Flavourin. Yhteisistä paketeista paljastui punaviiniä, joulukoristeita ja pihasuunnitteluapua.

Siinä se meni, meidän kahden joulu. Saunoimme kynttilänvalossa, peseydyimme hangessa ja kuuntelimme hiljaisuutta. Pyörittelimme nuoskalumesta lumilyhdyn ja teimme pitkiä kävelyretkiä. Konvehtirasiasta kului puolet, suklaalevystäkin vain kolmasosa. Minä luin yhden kirjan, mies kaksi. Kokosin parissa tunnissa 500 palaa muumipalapeliä, pötköttelin, nukuin pitkään ja päiväunia, söin aamiaista yhdeltätoista ja kuuntelin Radio Suomen turvallista ääntä.

Joulu kesämökillä päättyi, kuten alkoikin: vuosi 2020 jatkoi kepposteluaan. Paluumatkalla, pimeällä pikkutiellä törmäsimme peuraan. Vuokra-auton oikea etukulma painui kasaan ja peura menetti henkensä, mutta meille ei luojan kiitos käynyt mitään. Minuuteissa paikalla olivat paikalliset metsämiehet. Peura päästettiin vehreämmille niityille ja kaara hinattiin lähimpään kaupunkiin. Me jatkoimme kotiin korvaavalla autolla.

joulu kesämökillä

Kiitos elämämme ensimmäinen kesämökkijoulu, saattaa hyvinkin olla, että näemme taas 12 kuukauden kuluttua. Samalla käytän tilaisuuden ja jätän hyvästit hirvittävälle vuodelle 2020 – aikasi on mennä ja antaa tilaa uudelle. Valolle, ilolle ja paremmille päiville!

Yksi kommentti artikkeliin ”Ensimmäinen joulu kesämökillä

  1. Pia, koskettavasti kirjoitettua tekstiä jälleen. Kyllä sattuu ja tapahtuu, onneksi leppoisaa oloa ehti välissä olla. Kiitos jakamisesta! Hyvää alkavaa vuotta!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.