Oma kesämökki – tiukka työleiri vai kepeä kesäparatiisi?

Ensimmäisestä yöstä omalla mökillä on kulunut kaksi ja puoli kuukautta. Nurkat alkavat viimeinkin tuntua omilta. Kesäkuussa kuskasimme kaupan yhteydessä siirtynyttä irtaimistoa kierrätykseen. Lähteä saivat metalliromun, avattujen maalitörppöjen ja toimimattojen pihavalojen lisäksi muun muassa saunatuvassa töröttänyt kuntopyörä, rispaantuneet koiran pelastusliivit, viisi muovimattoa, muutama rikkinäinen uimapatja, viisi muuta käyttökelvotonta uimalelua ja kaksi laatikollista lasten hajonneita leikkikaloja. Vain yksi dinosaurus, sininen leikkilaiva ja ehjät kellukkeet säästettiin tulevien kesien lapsivieraita varten. Ympäri mökkiä ja pihaa asetellut muovikukat säästettiin toistaiseksi, vaikka arvostammekin enemmän eläviä.

kesämökki työleiri

Etätyöt sujuvat pirtinpöydän ääressä paremmin kuin kaupungissa, vaikka verkkoyhteys onkin luokattoman huono. Neljän jälkeen, kun keskittyminen alkaa jo herpaantua, läppärit lukitaan lipaston ylimpään laatikkoon ja käydään toisen työmaan kimppuun. Tekeminen ei lopu, ja hyvä niin. Vaikka mitään akuuttia ei olisikaan kesken, aina voi ryhtyä risusavottaan. Kasvimaa kaipaa kastelijaa pari kertaa päivässä, ja sauna kantamalla kulkevaa pesuvettä. Pieni tiskiallas täyttyy tiskeistä nopeasti ja verannan kokolattiamatolle takertuu jokainen kengän kuljettama havunneulanen. Ikkunat on pesemättä, katiska on kokematta ja räystäätkin on muistettava puhdistaa näillä keleillä monta kertaa viikossa. Huussi kaipaa tyhjentämistä ja komposti kääntämistä. Puita tehdään aina, kun ehditään.

Kesämökki vai työleiri?

Voi jestas, mikä työleiri, saattaisi joku taivastella. Meille kesämökki, jossa saa puuhastella, remontoida ja nikkaroida on haaveiden täyttymys. Läppärien tuijottamisen ja ajatustyön vastapainoksi tarvitsemme fyysistä tekemistä. Sellaista, missä oikeat työt unohtuvat, missä hiki virtaa, missä lihakset saavat tekemistä ja mieli saa levätä.

Mökkiläisiä on moneen junaan. On niitä, joille kesämökki on viimeisen päälle varusteltu toinen koti tiskikoneineen ja designhuonekaluineen, ja niitä, jotka eivät kaipaa mitään mukavuuksia – ja kaikkea siltä väliltä. Me olemme välimallin kavereita. Kiitämme sähköstä, mutta käytämme kantovettä. Sisustamme vähitellen, mieluiten käytetyllä tavaralla, ja nautimme siitä, että järvi ja luonto ovat lähellä. Ja siitä, että on tekemistä. Ei meistä olisi vain riippumatossa köllimään tai uimapatjalla aurinkoa palvomaan. Kesämökki ei silti ole työleiri, vaan pieni paratiisi.

kesämökki työleiri

Niinpä olemme touhunneet hiki noroina selkää pitkin valuen ja nauttineet jokaisesta pisarasta. Nukkuma-aitan mäntypaneeliseinät ovat saaneet valkoisen värin, samoin saunatupa. Rantaa raivattiin pienemmistä puista ja pöheiköistä, kunnes moottorisahasta katkesi kaasuvaijeri. Iso pino räsymattoja on pesty. Risusavotta on vielä kesken ja oksasaksien kanssa on tarkoitus riehua tontilla enemmänkin. Mies nakutteli valmiiksi viljelylaatikot, minä kärräsin niihin mullat ja istutin siemenet. Kasvihuoneen taakse istutettiin kaksi karviaista ja yksi herukkapensas. Anoppi sanoi kaivavansa omalta pihalta muutaman lisää, mutta se kannattaa tehdä vasta syksyllä. Postilaatikko on viety paikalleen ja hesari käännetty kesäosoitteeseen.

Käytettyä ja kierrätettyä tupaan ja keittiöön

Kirpparikierrokselta löytyi mökkikeittiöön kaikki tarvittava. Kotoa tuotiin vain sitruspuristin, vedenkeitin, keittiöpyyhkeitä, pannunalusia, pari kattilaa, pannua ja valurautapata. Vielä tarvittaisiin enemmän laskutilaa ja toinen jääkaappi sekä induktiolevy, sillä kapean lieden uuni ja levyt eivät jaksa yhtäaikaa pöhistä. Saareke ratkaisee molemmat ongelmat ja onkin jo rakentamista vaille valmis. Nätti, hanallinen vesisäiliö olisi kiva löytää, vaikka kyllähän nuo plastexin sinivalkoiset vesikanisteritkin menettelevät. Kattoon ripustettavien “sipulikorien” etsiminen on osoittaunut hankalaksi tehtäväksi. Onneksi sisko löysi netistä karavaanarikaupan, jossa kyseisiä metallikoreja on valikoimissa.

kesämökki työleiri

Nukkuma-aitta kaipaa vielä vanhaa liinavaatekaappia ja tupa emännänkaappia tai tilavaa senkkiä. Niin ja pitkää pöytää, joka rakennetaan 1800-luvun torpasta puretuista lattialankuista. Pinnatuolit sen ympärille on jo ehditty haalia kirppisryhmistä. Nykyinen pirtinpöytä penkkeineen siirtyy nimittäin lasiverannalle, jahka se ehditään ensin maalata ja järjestellä. Kesäkeittiö sen sijaan on vaiheessa. Mies haaveilee itse muuratusta pizzauunista ja minä kunnon hiiligrillistä ja käytännöllisestä tiskauspaikasta. Toistaiseksi yritämme kuitenkin pärjätä irtaimiston mukana tulleella kaasugrillillä ja luonnonkivistä muuratulla nuotiopaikalla, joka sortuu jokaisella käyttökerralla hieman enemmän kasaan.

Kasvimaa ja vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone

Kasvimaa sai siipeensä juhannusta seuranneella helleviikolla. Retiisit alkoivat kasvattaa pitkää vartta, samoin retikka. Niin näyttää tehneen myös suuri osa punajuurista. Varsinaiset juurikkaat taitavat siis jäädä haaveeksi, jos porkkanat ja palsternakat eivät yllätä. Kesäkurpitsat kukkivat, mutta muuten siemenestä idätetyt taimet ovat jääneet kovin pieniksi. Taimena ostetut kurkut sen sijaan rehottavat ja työntävät kukkaa kuin viimeistä päivää. Borlotti- ja härkäpavut näyttävät menestyvän myös. Viime vuonna tähän aikaan Rantasalmella papuraukat päätyivät joidenkin ahneiden ötököiden ateriaksi. Koko kasvi meni, tuosta noin vain muutamassa päivässä, humps.

kesämökki työleiri

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Tomaatit alkavat olla miehen mitassa ja ensimmäset raakileet punastelevat jo pikkuisen. Chilit ja paprikat kukkivat, samoin tomatillo. Satoa saadaan kuitenkin hetki vielä odotella. Huoneesta tuli paljon hienompi kuin etukäteen osasin kuvitella. Onni on mies, jolla pysyy vasara kädessä ja akkuporakone toisessa. Kirvestä ja appiukon hankkimaa sirkkeliäkin se osaa käyttää!

Kuten sanoin, tekemistä ja hankintoja riittää. Tämän kesän ranskalaiset viivat jatkuvat seuraavalle sivulle asti. Rantaa raivataan lisää heti, kun moottorisahan varaosa saapuu, keittiön ikkunaan pitäisi naputella hyttysverkko, verannan matto irrottaa ja sen alla oleva lattia maalata. Osa vieraspeitoista ja tyynyistäkin on vielä ostoslistalla, pihakeinun kauhtuneet ja vääränkokoiset pehmusteet menevät vaihtoon.

Myös ensi kesän työleiri ja sen tehtävät alkavat jo muotoutua. Päämökin kellastuneet mäntyseinät maalataan vaaleammiksi ja laituri uusitaan. Myös terassia on tarkoitus laajentaa ja jonkinlainen vedensuodatuslaitteisto hankkia. Mutta ehtiihän sitä, ei tässä jäniksen selässä olla. Neljän vuokramökkikesän jälkeen vaikea käsittää, että voimme sisustaa ja puunata pihaa ja mökkiä tästä hamaan tulevaisuuteen. Nipistän itseäni joka päivä. Oi meitä onnellisia!

kesämökki työleiri

ps. Koska olen ihminen, jota keskeneräisyys kaikesta huolimatta jossain määrin ärsyttää, aion esitellä kaikkea edellä esitelmöimääni vasta, kun olen tyytyväinen lopputulokseen. Ennen-kuvat on otettu, jälkeen-kuvat otetaan sitten, kun on valmista. Tai edes sinnepäin. Siksi saatte ihailla tämän postauksen yhteydessä lähinnä auringonlaskuja ja järvenselkää. Työleiri kesäparatiisissa jatkukoon!

Yksi kommentti artikkeliin ”Oma kesämökki – tiukka työleiri vai kepeä kesäparatiisi?

  1. Tervetuloa uudet mökkiläiset, oli kiva tutustua! Blogissa on elävästi kerrottu kesämökin arkea, jota olemme itse kokeneet jo vuosikymmeniä, kun olemme jatkaneet edellisien sukupolvien rakennusten kunnostamista ja päivitystä. Ja yrittäneet antaa arvoa myös vanhoille tavaroille.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.