Happy Hamlet – pieni pala taivasta keskellä Ranskan maaseutua

Sinä päivänä, jona irtisanoin itseni vakituisesta palkkatyöstä, ostin itselleni joululahjan. Hintalappu sai minut hikoilemaan, mutta halusin palkita itseni rohkeasta ratkaisusta, jota olin haudutellut jo kauan, ja jonka viimeinkin uskalsin toteuttaa. Suuret saappaat heiluivat jaloissa, en kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan räpiköin syvään päähän ja päätin pysyä pinnalla vaikka väkisin.

happy hamlet

happy hamlet

Reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin taksissa matkalla lentokentälle. Matka kohti Etelä-Ranskaa oli alkanut. Olin aikeissa osallistua ruokavalokuvaukseen keskittyvään workshopiin tai oikeammin retriittiin, joka kestäisi kuusi päivää. Paikkana olisi Happy Hamlet, majatalo keskellä periranskalaista maaseutua. Sen verran tiesin, mutta muusta minulla ei ollut aavistustakaan. En osannut odottaa, että astelisin pian paratiisiin ja rakastuisin päätä pahkaa.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ihastuisin sen ihmisiin, jotka omin käsin ovat kunnostaneet vanhasta vuohitilasta elinvoimaisen ja ainutlaatuisen kauniin majatalon. Hullaantuisin vihreän sävyin sisustettuun huoneeseen, jonka pitsiverhojen välistä aamun valo siivilöityy seinälle käsittämättömän kauniina. Lumoutuisin lämmöstä, joka laskeutuu iholle lempeänä vielä silloinkin, kun aurinko on painunut horisontin taa, ja altaasta, joka virkistävään luonnonveteen pulahdan, kun päivä on polttavimmillaan.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Rakastaisin sen ruokaa – aamiaista, joka aamu erilaista, kananmunia, jotka on valmistettu vieraiden toiveiden mukaan, lounasta, joka nautitaan viilentävien laakeripuiden varjossa ja illallista, joka hellii makuhermoja joka ikinen ilta. Kiintyisin pihalla puuhasteleviin ja tuttavuutta tekeviin karvakavereihin, kissaan ja kahteen koiraan – minä, joka en todellakaan ole koiraihminen.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Pakahtuisin onnesta maatessani tumman tähtitaivaan alla laskemassa lentäviä tähtiä linnunradan loistaessa kirkkaampana kuin koskaan. Ihmettelisin silmät selälläni bambumetsää, villiparsan piikkejä, meheviä tomaatteja, takapihan päärynäpuita ja saksanpähkinäpensaita, viinirypäleköynnöksiä ja tuoreita viikunoita, jotka ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Menisin sekaisin vanhan talon rappioromantiikasta, hiljaa havisevasta historiasta, kiviseinistä ja pihapiiristä, jonka jokainen yksityiskohta pyytää päästä kuvattavaksi. Rakastuisin niin, että tahtoisin jäädä, tai ainakin palata pian takaisin.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Jos olisin osannut aavistaa kaiken tämän, en tiedä olisinko uskaltanut ilmoittaa itseäni retriittiin. Sillä niinhän siinä kävi, että pieni pala sydäntäni asettui Happy Hamletin huoneisiin, eikä suostutunut palaamaan kotiin, vaikka kuinka anelin. Siksi matkustan marraskuussa takaisin. Pakenen pimeyttä ja saavun suostuttelemaan sydäntäni. Valloitan vihreään huoneen, annan ajatuksieni vaeltaa ja sanojen seurata toisiaan paperilla. Happy Hamlet ja Creatives-in-Residence, täältä tullaan!

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ps. Lue myös kämppikseni Hannan tunnelmat valokuvausretriitistä: Postikortteja Happy Hamletista . Hannalle kiitos myös kuvasta, jossa istun huoneemme ikkunassa viinilasi kädessä.

6 kommenttia artikkeliin ”Happy Hamlet – pieni pala taivasta keskellä Ranskan maaseutua

  1. Hei; Tämä nyt ei liity tähän loistavaan tekstiin, joka on sitä taattua Piia-laatua. Upea paikka ja hieno kuvaus, tunnelmallinen ja lämmin teksti. Ei ihme, että sydämestäsi osa jäi sinne.
    Kävin nimittäin katsomassa instan kuviasi, viimeisessä oli valkoviinilasi. Ja se teksti! Miten niin lyhyesti voikaan kuvailla syksyn tulon, viinin ystävänä se on juuri valkoisesta punaiseen, hämärä, takka, villasukat. Kaikki oleellinen 😊. Jotenkin sykähdytti.

  2. Olipas kiva ja tunnelmallinen tarina. Itselle samanlaisia rakastumisia on tullut maailmalla vastaan sateisen Irlannin pienissä pubissa, jonne palailen aina vaan uudestaan. Niissä on oma viehätyksensä, jota on vaikea sanoin kuvata.

  3. Päällimmäinen ajatukseni oli: kiinnostavaa, että halusi päästä rakkaaseen paikkaan voittaa kuitenkin ilmastoahdistuksen. Olen lukenut riittämiin ”haluaisin niin taas näihin maisemiin mutta en enää ikinä lennä, nih” -postausta, että tämä oli ihanan tervejärkistä ja virkistävää. (Ja kyllä, tiedän että kaikkien pitäisi vähentää lentämistä ja että sinäkin varmasti olet vähentänyt. Silti on mahtavaa, että ihan kaikkea ulkomaanmatkailua ei tarvitse kehystää syyllisyyspuheella.)

  4. Todella kiehtovan oloinen paikka. Sait sen elämään. Usein tällaiset elämykset liittyvät juuri omiin unelmiin tai elämänvaiheisiin eivätkä siten näyttäytyisi esimerkiksi minulle samanlaisina. Mutta päällimmäisenä minulle jäi tästä mieleen uskallus ja oman näköisen elämän eläminen. Tällä meiningillä menen minäkin, ehdottomasti.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.