Hapanjuurileivonnan lumoissa – helppo ja herkullinen hapanjuurifocaccia

Hurahtaminen oli ennustettavissa hyvissä ajoin, sillä miehen muuttolaatikoiden mukana kotiimme kulkeutui hapanjuuri. Uuni alkoi käydä kuumana joka toinen viikko, ja ruisleipiä syntyi sarjatuotantona niin, että pakastimesta loppui tila. Sähköuuni osoittautui hyvinkin kelvolliseksi kapineeksi ja hyvä niin, sillä leivinuuni ja kerrostaloasunto eivät mitenkään mahdu samaan lauseeseen.

hapanjuurileipä

Kotiin kannettiin kilokaupalla jauhoja, jotka pölisivät keittiön kulmauksessa, niin että hermot meinasivat mennä. Ruotsalaisen leipägurun reseptit korvattin pian kirjamessujen alelaarista napatulla Teemun ja Markuksen leipäkirjalla. Tänä keväänä sekin sai astua syrjään, kun postiluukusta kolahti lattialle Eliisa Kuuselan Leipävallankumous*. Se saavutti pian pyhän kirjan aseman, ja sai kaikenmaailman somehömpötyksiä vastustavan leipäjumalani liittymään Facebookin hapanjuurileipurit-ryhmään.

leipävallankumous

leipävallankumous

Muutaman päivän kuluttua keittiön tasolle ilmestyi purkkeja, joissa juuri kupli, kihisi ja kehittyi. Sitten alkoi vaalean leivän leipominen. Parisuhdekiloille muutos oli kohtalollinen. Tuoreena ahmittu leipä kertyi lantiolle, reisiin ja vatsamakkaroihin, sillä kukapa voisi vastustaa lämpimän leivän tuoksua ja sitä ensimmäistä palaa, johon voi sulaa sekunnissa, jos et ole nopea. En ainakaan minä. Niinpä ajohousuihin ahtautuminen on kesän aikana käynyt työstä, ja vetoketjua on turha edes yrittää vetää kiinni.

Leipää ei ole tarvinnut kantaa kaupasta kuukausiin, sillä sitä on pakkanen jatkuvasti pullollaan. Kohta pitää varmaan hankkia kolmas pakastin taloon, sillä marjoista en aio karsia, enkä jäätelöstä. Juurta ruokitaan päivittäin, se kuskataan mökille mukaan ja pidetään elossa, vaikka se olisi viimeinen teko tässä elämässä.

hapanjuurileipä

Leipuriryhmä kannustaa kokeilemaan kaikenlaista. Mustikkaleipä oli menestys, samoin fenkolilla, sipulilla ja omenalla maustettu, joululimpusta vaikutteita saanut versio. En valita, vaan olen onnesta soikeana. Mutta jottei onni kasvaisi ympyräksi, leipävallankumouksen kylkiäiseksi pitäisi ehdottomasti liittää puolen vuoden treenikortti tai vähintäänkin kotijumppaohjeet.

On tunnustettava, että itse en ole ehtinyt tuota hapanjuurileipureiden raamattua vielä lukea. Ehkä pelkään hurahtavani itsekin, ja mitä siitä sitten tulisi: kuka hoitaisi kotia, siivoaisi ja pesisi pyykit, jos kaiket illat ja viikonloput pitäisi kuluttaa etsimällä täydellisen hapanjuurileivän koostumusta.

hapanjuurileipä

Kultti tai sen seuraajamäärän kasvaminen ei osoita hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Nyt mukaan ovat tulleet videot, joissa Eliisa leipoo resepteistä, joita ei ole julkaistu missään. Tallenne saattaa kestää puolikin tuntia ja on ovelasti rakennettu niin, että reseptin selvittääkseen se on katsottava loppuun saakka. Sillä tekniikalla selvisi myös huippuherkullisen hapanjuurifocaccian tekotapa.

hapanjuurifocaccia

Italiassa reissatessani saatan korvata lounaan (ja joskus illallisenkin) kokonaan palalla focacciaa ja lasillisella viiniä. Parhaiten hapanjuurifocaccia toimii kuitenkin pikkusuolaisena illanistujaisissa, tuhtina välipalana tai vaikka yöllisenä ateriana, kun palaa kotiin aamuyöllä korkkarit kainalossa ja jalat hellinä tanssimisesta. Suosittelen.

hapanjuurifocaccia

Hapanjuurifocaccia

500 g jauhoja
3 1/4 dl kylmää vettä
40 g hapanjuurta
2 leipurinprosenttia eli 10 g suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä

rosmariinia
kirsikkatomaattia
oliiveja
oliiviöljyä
sormisuolaa

Sekoita jauhot, suola, vesi ja hapanjuuri. Lisää loraus öljyä ja taittele se taikinan sekaan. Taikinaa ei tarvitse varsinaisesti vaivata, riittää, että sekoitat kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Nostata yön yli huoneenlämmössä laakeassa astiassa. Kaada seuraavana aamuna taikina yhtenä laakeana levynä jauhotetulle pöydälle tai suoraan leivinpaperille. Jauhota kädet ja venytä taikinaa varovasti haluttuun kokoon (ja nosta pellille, jos käsittelit taikinaa pöydällä). Ideana on, että taikinaa käsitellään tässä vaiheessa mahdollisimman vähän, jotta se säilyy ilmavana.

Painele pintaan kirsikkatomaattien puolikkaita, oliiveja ja rosmariinia. Lorota päälle vielä ohuena nauhana oliiviöljyä ja sirottele sopivasti sormisuolaa. Paista niin kuumassa kuin kotiuunista lähtee, kunnes leipä alkaa saada väriä. Syö lämpimänä tai jäähdytettynä ja muista nuolla sormet syömisen jälkeen. Buon appetito!

hapanjuurifocaccia

*Leipävallankumous-kirja saatu pressikappaleena

5 kommenttia artikkeliin ”Hapanjuurileivonnan lumoissa – helppo ja herkullinen hapanjuurifocaccia

    • Juuri on helppo tehdä itsekin, minäpä kaivan sinulle ohjeet huomenna ja lisään ne joko tähän kommenttilootaan tai varsinaiseen tekstiin.

    • Voi itku. Menin lupaamaan ja sitten unohdin koko lupauksen. Anteeksi. Tänään selasin Leipävallankumousta ja tosiaan on niin, että juuren synnyttämiseen ei tarvita muuta kuin vettä ja jauhoja ja kärsivällisyyttä kuuden päivän ajan. Prosessi on hankala selittää lyhyesti, joten taidanpa tehdä niin, että kirjoitan tästä kokonaan oman postauksen tämän syksyn aikana. Google kyllä auttaa aiemminkin, rohkeasti vaan perehtymään hapanjuurileivonnan saloihin!

  1. Kuulostaa ja näyttää ihanalta! Täysin asiasta poiketen haluaisin kysyä, minkä merkkinen ja mallinen mahtaa olla se sun musta käsilaukku, joka näkyi useissa ETA-jaksoissa. Ihailin sitä aina ja oon yrittänyt zoomailla kaikkia kuvia, joissa se näkyy, mutta en ole saanut selvää 😁

    • No nyt pistit pahan. Ei mitään muistikuvaa mustasta käsilaukusta, täytyy varmaan itsekin kaivaa vanhat kuvat esiin ja palata asiaan sen jälkeen! 😀

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.