Kyyttökavereita ja tuoretta valkosipulia – vieraisilla Sappion luomutilalla

Nimismiehen kiharoille kulunut hiekkatie pöllyää niin, ettei eteensä tahdo nähdä. Edellisistä sateista on kolme viikkoa aikaa, ja helleputki on saanut pientareen niittykukatkin nuokkumaan. Matelemme traktorin perässä, ja pohdimme mitä sitä ajavan isännän päässä mahtaa liikkua. Toivoo taatusti sadetta yhtä paljon kuin luontokin.

Noin neljän kilometrin päässä Juva–Savonlinna-tieltä, kääntyy vasemmalle Pikkusappiontie. Pian nenään hiipii lapsuudesta tuttu maatilan tuoksu – tässä lähellä asuu kymmeniä kyyttölehmiä ja -sonneja, itäsuomalaista alkuperäiskarjaa. Sappion luomutila on aivan nurkan takana.

sappion luomutila kyyttö

Kuorolaulu on ihmeellinen harrastus. Sitä kautta tutustuu ihmisiin, joihin todennäköisesti ei missään muualla vahingossakaan törmäisi. Kuten nyt Frans Jaatiseen ja Alexandra Lindqvistiin, jotka ottivat muutama vuosi sitten haltuun Sappion sukutilan, ja mittailevat saappaillaan nyt pellon piennarta kuin vanhat tekijät konsanaan. Maalle muuttaminen ei kuulemma ole kaduttanut hetkeäkään, päinvastoin.

Sappion luomutila on sopivasti mökkimatkamme varrella, niinpä tuotevalikoima on tullut jo varsin tutuksi. Kyytönlihan lisäksi luomutilalta voi ostaa valkosipulia. Kesällä tuoreena, myöhemmin syksyllä ja talvella kuivattuna – kokonaisena, myllystä pyöräytettävänä rouheena, lastuina tai perinteisenä valkosipulisuolana. Valkosipulimyllystä on tullut meidän keittiössä jo legenda. Valkoista kultaa rouhaistaan niin leivän päälle kuin patoihin ja kattiloihinkin.

sappion luomutila valkosipuli

Tällä kertaa olemme ostosvisiitillä niin ikään kuoroharrastuksesta elinikäisiksi ystäviksi tarttuneiden leidien kanssa. Halaamme, vaihdamme kuulumiset ja sitten ryhdymme kaupantekoon. Ostamme reilun kilon tuoretta ulkofilettä, pari kourallista juuri pellosta nostettua valkosipulia ja ison rasiallisen itsepoimintana myytäviä saskatoon-pensaan eli marjatuomipihlajan sinisinä hehkuvia marjoja. Fransin vanhempien vastalinkoamaa hunajaakin olisi tyrkyllä, mutta mökin hunajavarastot on harmillisesti juuri ehditty täyttää edellisenä päivänä.

sappion luomutila valkosipuli

Pihalla kasvaa myös viiniköynnöksiä ja kymmeniä korkeita tyrnipensaita. Makeanhimoisia lintuja suitsitaan kaiuttimista kantautuvilla petolintujen äänillä. Kissat loikoilevat laiskoina auringossa, lehmät mölisevät vähän kauempana metsälaitumella. Sonnit seisovat omassa aitauksessaan. Yksi niistä tulee tutustumaan kameraan. Häntä heilauttelee paarmanperkeleitä kauemmanksi ja kosteat silmät seuraavat tarkasti, mitä aitauksen toisella puolella tapahtuu. Emäntä huikkaa kauempaa, että sonnin nimi on Onni. Onni-sonni on uteliaalla tuulella, tai sitten se vain tykkää paistatella linssin tuolla puolen.

sappion luomutila kyyttö

sappion luomutila kyyttö

Tämän luomummaksi ei naudanliha muutu. Vaikka olen sekasyöjä, mietin tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Tehotuotettuun broileriin en juurikaan enää koske, eikä possuakaan tule kaupasta kotiin kannettua. Naudanlihaa syön silloin tällöin, mutta silloinkin haluan tietää, millaiselta tilalta liha on peräisin. Ostan aina luomua, ja jos sitä ei ole tarjolla, käännyn usein kannoillani ja kävelen takaisin kasvislaarien ja vihannesröykkiöiden äärelle. On ilo ostaa suoraan tuottajalta ja tukea samalla tilallisia, sellaisia, jotka haluavat kasvattaa suomalaisten ruokapöytään kestävää syötävää ja tekevät sen eettisesti.

sappion luomutila kyyttö

Olemme unohtaneet kylmälaukun kotiin, mutta kätevä isäntä kaivaa kätköistään kylmäkallen, painaa se lihaa vasten ja käärii koko komeuden tiukasti sanomalehtipaperiin. Vilkutamme mennessämme sonninmullikoille ja köröttelemme mökin kesäkeittiöön sytyttelemään grilliin tulia.

Hiiligrillissä kovalla lämmöllä nopeasti kypsennetyt ulkofilepihvit (kaksi minuuttia per puoli) maistuvat mielettömän hyville, mehukkaampia pihvejä en muista nauttineeni vuosikymmeneen. Ja saskatoonit, ne häviävät rasiasta muutamassa minuutissa. Yhdessä muurinpohjalettujen ja vaniljajäätelön kanssa, tietenkin.

sappion luomutila valkosipuli

ps. Sappion luomutilan tuottamaa valkosipulia voi ostaa paitsi suoraan tilalta, myös verkkokaupan kautta. Lisäksi tuotteita on saatavilla ainakin Juvalta sekä valikoiduista pääkaupunkiseudun marketeista. Kyytönlihaakin on välillä tarjolla myös meille etelän asukeille. Kannattaa siis ottaa Sappion luomutilan Facebook-sivu seurantaan, sitä kautta tiedotetaan silloin tällöin tapahtuvasta pop up -myynnistä. Ja jos Sappion luomutila on sinunkin (mökki)matkasi varrella, käy ihmeessä kylässä, mutta muista pirauttaa ensin, jotta siellä tiedetään olla paikalla!

2 kommenttia artikkeliin ”Kyyttökavereita ja tuoretta valkosipulia – vieraisilla Sappion luomutilalla

  1. Hei Pia!

    Siellä Juvan lähettyvillä jos olet vielä näin loppukesästä ja syksystäkin, kannattaa vierailla Teehuoneella eli Teahouse of wehmaisissa. Ehkä olet siellä jo käynytkin?

    Kiva lukea postauksiasi. Hyvää alkavaa syksyä!

    • Kyllä! Satuttiin teehuoneelle Saimaa Gastronomy -tapahtuman aikaan. Oli herkkua jos jonkinmoista tarjolla! Ihana paikka, kuvia kartanosta saatoitkin jo nähdä uusimmassa postauksessa. 🙂 Ihanaa syksyä myös sinulle, tällaisista kommenteista tulee tosi hyvä mieli!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.