Kaupungista karannut, vahingossa vieraantunut

Heitän mökkivaatteet pesukoneeseen ja istun kotisohvalle. En tiedä mihin tarttua tai mitä oikein tehdä, joten jatkan olemista. Keksin käydä lähikaupassa ja tehdä ruokaa. Ensin on puettava vaatteet päälle ja tungettava kesävarpaat kenkien sisään.

Keittiö tuntuu vieraalta. En enää muista missä mitäkin kippoa säilytetään. Löydän etsimäni astian vasta viidennestä vetolaatikosta.

Kesäinen Helsinki hehkuu ikkunan ulkopuolella, aurinko lämmittää ja terassien humu on muutaman sadan askeleen päässä. Silti minä vietän iltani neljän seinän sisällä. Kertoisipa joku, mitä kaupungissa edes kuuluu tehdä?

Sisäpihalla kaikuvat lasten huudot. Lokki kirkuu, jotain luonnon ääniä sentään. Avaan parvekkeen oven, pöytä ja tuolit ovat katupölyn peitossa. Parvekelaseista hädin tuskin näkee läpi, ja tyynyjenkin pinnassa on pinttynyt hiekkakerros. Basilika on kuivunut pystyyn, ruohosipuli yrittää pinnistellä viimeisillä voimillaan hengissä. Kesähuone on heitteillä.

Pyörin hikisenä lakanoissa, on aivan liian kuuma. Ovia ja ikkunoita ei voi pitää auki, valosaaste tulvii sisään pienimmistäkin raoista. Hengitän syvään ja odotan. Miten ikinä enää sopeudun kerrostalokaksioon?

Lasken tunteja. Enää viisitoista ja sitten pääsen takaisin mökkimaisemaan. Järvelle joutsenten naapuriin, keskelle elävää luontoa, verannalle, josta näkee melkein kaikkiin ilmansuuntiin.

mökkirannassa

Pudotan laukut portaille, riisun kiristävät vaatteeni ja kävelen avojaloin rantaan. Peilityyni pinta väistyy edestäni, veden yllä saalistaa sudenkorento. Käännyn selälleni ja kellun meritähtenä, kuten siskontyttö minua eräänä hellepäivänä opetti. Poutapilvet purjehtivat täydellisen sinisellä taivaalla. Sydän heittää hiljaisen voltin ja hidastaa tahtia.

Syksy, viivyttele vielä hetki!

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaupungista karannut, vahingossa vieraantunut

  1. Hei; Että mitenkä et enää totu kerrostalokaksioon? Viimeistään siinä vaiheessa voi pikkuinen kaipuu tulla, kun sinne huussiin aamulla kömmit ja mittari näyttää +4 😂. Ei mar, kyllä se aamunraikas kirpakka ilma on silloinkin aika hienoa ja jos vaikka joku tinttikin olisi.
    Muuten se menee just niin, että mökillä on mökkivaatteet. Ne, joilla voi huoletta istua kannon päälle tai kuistille eikä likaantumista tarvitse varoa. Mikään riepu ei purista eikä ahdista. Siitä minä nautin! Ja hiuksille se on ihan unelmaloma, kun saa kaivovedellä pestä eikä kihartimia ole näköpiirissä.
    Joko olet varannu lyhtyjä pimeisiin iltoihin? Aurinkokennolyhdyt ovat kivoja, kunhan niihin vaihtaa isomman akun. Valaisevat yöllä hienosti.

    p.s.. hyvin toimii, pari päivää jo ihmettelin😄

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.