Legendaarisia leivoksia ja portugalilaisia viinejä Sintrassa – Piriquita ja Incomum

Yhteistyössä: Piriquita, Incomum & Câmara Municipal de Sintra

Yksi kiinnostavimmista nähtävyyksistä kohteessa kuin kohteessa on paikallinen ruokakauppa. Hyllyjen välissä vierähtää vartti jos toinenkin, etenkin kun ostoskoria kantaa insinööri. Tuntemattomia tuotteita ja umpioutoja raaka-aineita hiplaillaan hartaasti ja tutkaillaan sillä silmällä varsinkin silloin, kun majoituspaikkana on huoneisto omalla keittiöllä.

Vähintään yhtä kiinnostavaa on istahtaa kulmakuppilaan, lähimpään kahvilaan tai kortteliravintolaan. Pienelläkin kyläpahasella on usein oma erikoisuus, jota ei saa mistään muualta tai jos saa, siellä muualla se ei maistu yhtä hyvältä. Niin on myös Sintrassa.

Pastelaria Casa Piriquita – Sintran kuuluisin konditoria

Casa Piriquita sijaitsee Sintran vanhassa keskustassa. Oikeastaan tässä pitäisi käyttää monikkoa, sillä samaa nimeä kantavia pastelarioita on kaksi: Piriquita I ja II. Sintran vanhimmassa, palkituimmassa ja syystäkin kuuluisassa pastelariassa on pöllytetty jauhoja 156 vuoden ajan. Tiskin takansa seisoo jo viides sukupolvi.

1800-luvun lopulla Portugalin hallitsijahuoneen valtaistuinta kulutti Kaarle I. Hän, kuten muutkin valtakunnan silmäätekevät, vietti kesänsä vehreässä ja vilvoittavien vesien Sintrassa. Voin hyvin kuvitella kuninkaan kuljeskelemassa kuumuudelta piilossa, vihreiden kukkuloiden varjoisilla poluilla ja istumassa kesähuvilansa puutarhassa herkuttelemassa paikallisilla erikoisuuksilla, Queijadas de Sintra -leivoksilla.

pastelaria piriquita sintra

Kuninkaan kannustamana otti Piriquitan omistajapariskunta haltuun hallitsijan lempileivosten reseptin. Tuorejuustosta, sokerista, munista, jauhoista ja kanelista leivottuja pieniä piiraita on käytetty keskiajalla myös maksuvälineinä, kertoo legenda.

Istumme Piriquitan terassilla, lämpömittari näyttää 12 astetta. Quiejadas de Sintran maku on muffinimainen, ulkokuori on rapea, sisus ihanan pehmeä. Kaneli erottuu selvästi, ja tulee jouluinen olo, vaikka ollaan jo yli maaliskuun puolivälin. Hörppään kuumaa teetä ja kiedon huivia tiukemmalle.

pastelaria piriquita sintra

pastelaria piriquita sintra

Tarina kertoo, että 80 vuotta myöhemmin, maailmansotien myllätessä Eurooppaa, Piriquitan perustajan lapsenlapsi selasi vanhoja keittokirjoja ja löysi Travesseiro-leivoksen reseptin. Uudesta tuotteesta tuli nopeasti hitti. Pitkänmallinen leivos kätkee taikinakuoren alle kermaisen munista, sokerista ja manteleista kokoon keitetyn silkkisen sisuksen. Täytteen resepti kulkee suvussa ja on edelleen erittäin salainen. Syntisen hyvää ja selvä suosikkini tähän mennessä. Nuoleskelen suupieliäni tyytyväisenä, samoin tekee seuralaiseni.

Eikä tässä vielä kaikki. Kolmannet leivokset saapuvat paperiin käärittyinä. Pastéis da Cruz Alta on saanut nimensä Sintran korkeimman huipun mukaan. Tämä ei olekaan ihan tavallinen torttu, sillä sen sisuksiin on leivottu tahna, joka sisältää munan ja sokerin lisäksi valkoisia papuja. Siis terveysruokaa!

pastelaria piriquita sintra

Pastéis da Cruz Altan kohtaloksi koituu kiire. Kello käy ja meidän on aika lähteä kohti seuraavaa nähtävyyttä. Sujautan leivoksen käsilaukkuun ja unohdan sen sinne. Löydän litistyneen paperikäärön vasta pari päivää myöhemmin, mutta syön sen silti. Maku on ihan kelpo, mutta ei tietenkään tuoreen veroinen. On siis pakko matkustaa Sintraan toisenkin kerran.

Incomum by Luís Santos – rento valkoisten liinojen ravintola

Vaikka matkoilla mielelläni otan kantaakseni ravintolavastaavan viitan, olen iloinen, että tällä kertaa joku muu on tehnyt valinnan puolestani. Istumme keskellä vanhaa keskustaa sijaitsevan Incomumin pöytään yhdessä Sintran matkailutoimiston edustajan Susana Bulasin kanssa. Olen mukavuusalueeni ulkopuolella, illastamassa  seurassa, jota en entuudestaan tunne.

incomum sintra

incomum sintra

Kiemurtelemme tuoleissamme ja näpelöimme puhelimiamme ensimmäiset minuutit. Minä piiloudun kameran taakse ja kierrän kuvaamassa ympäri toistaiseksi tyhjää ravintolaa. Harmittelen valaistusta, joka vaihtelee tilasta toiseen. En saa millään säädettyä valkotasapainoa oikeaksi, joten osa ruokakuvista jää todennäköisesti ottamatta.

incomum Sintra

incomum sintra

Aperitiivin alkoholi alkaa lämmittää ja verryttää kielenkantoja vähitellen. Yhteinen sävel löytyy yllättävän nopeasti. Sintran ihailu, säätilan toteaminen ja muu small talk muuttuukin mielenkiintoiseksi keskusteluksi, enkä enää muista mikä tilanteessa etukäteen edes jännitti.

incomum sintra

Pyydän keittiötä päättämään, mitä eteeni kannetaan. Kun kerron olevani kaikkiruokainen, tarjoilija melkein kapsahtaa kaulaani. Kun mainitsen viinin kelpaavan kaikissa väreissä, hän iskee hymyillen silmää ja huokaisee toivovansa, että kaikki asiakkaat olisivat yhtä helppoja. Palvelu on mainiota. Vähän flirttiä ja sopivasti silmäniskuja, ei lipevästi, vaan hyvällä huumorilla.

alkupalat incomum

kampasimpukat incomum

Alkupalaksi saapuu lohta ja vähän myöhemmin kampasimpukoita sienirisotolla. Jälkimmäinen annos on ihana, mutta niin täyttävä, ettei pääruuaksi tarjoiltu, tammenterhoilla ruokittu ibericopossu polentan ja simpukoiden kera meinaa upota vatsaan millään.

Paikalliset viinit on valittu taidolla, pääsen maistamaan punaista, valkoista ja vihreää, Douron laaksosta ja sen ulkopuolelta. Koska en edelleenkään osaa eritellä niiden vivahteita, jätän tähän vain viinipullojen kuvan. Asiantuntijat kommentoikoot halutessaan niiden ominaisuuksia.

Iberian pork incomum

viinit incomum

Käymme läpi suomalaista ja portugalilaista ruokakulttuuria. Vertailemme työhistoriaamme, puhumme poikaystävistämme ja huomaamme haaveilevamme samanlaisista asioista. Keskustelemme naisten asemasta ja siitä, miten machokulttuuri jyllää edelleen eteläisessä Euroopassa. Suunta on kuulemma oikea, mutta tasa-arvo on silti lapsenkengissä.

incomum sintra

incomum sintra

Naisten odotetaan hoitavan koti kokonaan, sillä vain harva mies osallistuu kotitöihin. Äidit kasvattavat pojistaan edelleen perinteisiä miehiä. Palkkatasossa sukupuolien välillä on huima ero, mutta nuoret naiset osaavat onneksi jo vaatia yhtäläisiä oikeuksia. Toteamme yhteen ääneen, kuinka miehillä on pokkaa mainostaa osaamistaan, vaikka sitä ei olisikaan, ja kuinka naiset vähättelevät itseään, vaikka ovat pätevämpiä kuin miehet. Olemme yhtä mieltä siitä, että tulevaisuus on naisten.

tiramisu incomum

jälkiruokaviini incomum

Jälkiruuaksi pöytään tuodaan talon oma tiramisu, jonka ulkomuoto ei ehkä ole kaikista houkuttelevin. Maku on kuitenkin hyvä ja viiniksi suositeltu moscatel erinomaista. Illan päätteeksi Susana esittää kutsun. Olen tervetullut uudelleen Sintraan yhdessä poikaystäväni kanssa. Seuraavalla kerralla kokataan yhdessä, katsotaan jalkapalloa, vieraillaan viinitiloilla ja ihaillaan meren pauhua Euroopan läntisimmällä rantakalliolla. En tiedä kuinka tosissaan hän on, mutta päätän silti uskoa kysymyksen vilpittömyyteen. Palaan Sintraan taatusti toisenkin kerran. Kiitos Susana ja Incomumin ihana henkilökunta!

incomum sintra

ps. Kuulin huhua, että kolmen ruokalajin lounas Incomumissa laihduttaa lompakkoa vain 11 euron verran. Siinä on kuulkaa hinta-laatusuhde jotakuinkin kohdallaan!

Leivokset ja illallisen tarjosivat Piriquita ja Incomum by Luís Santos, iso kiitos!

Lue myös: Satumainen Sintra, hurmaava Casa do Valle ja mystinen Quinta do Regaleira

19 kommenttia artikkeliin ”Legendaarisia leivoksia ja portugalilaisia viinejä Sintrassa – Piriquita ja Incomum

  1. Me päädyimme viime kesänä Incomumiin sattumalta, ja söimme siellä koko reissun parhaan lounaan. Hämmästyin sitä sen vuoksi, että paikka sijaitsee aseman läheisyydessä. Yleensä hyvät ravintolat kun eivät löydy ihan yhtä helposti. Sintra oli muutenkin todella hyvä valinta useamman päivän tukikohdaksi.

    • Onpa kiva kuulla! En kyllä itsekään ensimmäiseksi astuisi aseman lähistöllä olevan ravintolan kynnyksen yli, jos valittavana olisi muita vaihtoehtoja. Mutta ehkäpä tässä tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön?!

  2. Samaa mieltä siitä, että matkakohteiden kiinnostavin paikka on usein ihan tavallinen, paikallisten suosima ruokakauppa! Paljon mieluummin ostan tuliaiset sieltä kuin jostain turistialueen herkkupuodista :). Niin, ja minusta tuntuu, että kävimme taannoin Sintran Piriquitassa kahvilla, nimi kuulostaa tutulta!

    • Tällä hetkellä olemme Edinburghissa ja lähikauppana on Tesco. Sieltäkin löytyi vaikka mitä jännittävää, vaikka ketju onkin. 😀 Piriquita taitaa nauttia niin suurta mainetta, että siellä käy vuosittain turisti jos toinenkin. Puitteet eivät ole kovinkaan hienot, mutta tuotteet, ne ovat timanttia!

  3. No eipä ole hinnalla pilattu menuu! Varsinkin, jos näyttää yhtä hyvältä kuin mitä itse söit. Tässä on tarjolla hyviä vinkkejä js Sintraan on matkalla. Toivottavasti itsekin pääsen sinne vielä joskus!

    • Lounastarjoukset ovat tähtiravintoloissakin usein todella edullisia. Sama kolmen ruokalajin setti saattaa maksaa illalla 40 euroa, kun sen lounasaikaan saa 15 eurolla. Tänäänkin täällä Edinburghissa panostimme pitkään lounaaseen ja nyt illalla käydään pubissa syömässä yksi annos ja ehkä muutama olut (tai minun tapauksessani siideri.)

  4. Me kävimme Sintrassa osana hiukan laajempaa kierrosta siskontyttäriemme kanssa ja vaikkakin heitä oli välillä hiukan vaikea saada innostumaan ainakaan oppaan (Tours by Locals) historiallisemmista jutuista, niin pistäytyminen tuossa kahvilassa ja syömässä ”tyynyleivoksia” – oppaamme käyttämä englanninkielinen nimi oli jotain pillow pastries tms. kelpasi kyllä heillekin!

    • Tyynyleivoksiksi niitä taidetaan kutsua myös kahvilan omilla sivuilla. Minusta ne muistuttivat muodoltaan enemmän kevätkääryleitä tai suomalaisia muna-riisipasteijoita. 😀

  5. Kuulostaapa ihanalta kokemukselta! Ruokailu ja paikallisiin herkkuihin tutustuminen on niin mielenkiintoista. Pitää laittaa molemmat paikat korvan taakse, jos joskus Sintraan olen menossa. Portugali kyllä kiinnostaisi valtavasti!

  6. Olen lähdössä Lissaboniin loppuviikosta, en kuitenkaan ehkä tällä kertaa mene Sintraan, mutta toivon, että noita herkkullisia leivonnaisia saisi muualtakin.

  7. Näyttääpä nuo leivonnaiset herkullisilta. Näköjään Sintrasta on enempäänkin kuin vain päiväretkikohteeksi Lissabonista. Täytyy seuraavalla kerralla varata enemmän aikaa Sintraan tutustumiseen.

  8. Olipas mukavan näköisiä leivoksia ja annoksia tarinan kera! Parasta kyllä ulkomailla on uusien ruokien testailu, tunnustan myös käyttäväni aikaa ihan jopa tavallisessa ruokakaupassa laahusteluun.

  9. Harmi, että emme löytäneet Incomumia Sintran vierailulla. Päädyimme toiseen ravintolaan, joka myös oli lähellä rautatieasemaa Metamorphosikseen. Ruoka oli ihan ok, mutta ei mitään erityistä.

  10. Olipa herkullisen näköisiä kuvia ja kiva paikka! Olen juuri Lissabonissa ja Sintran päiväreissu edelleen suunnitteilla. En ole vielä katsonut ruokapaikkoja, joten kiva lukea hyvistä vinkeistä. 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!