Kinastelua keittiössä – kippoja, kuppeja ja likaisia laseja

Istun sohvalla ja kirjoitan. Edessäni olevalla pienellä pöydällä on kulho, josta juuri äsken söin lounaaksi kokkaamaani pastaa. Työpaperipinon päällä on teen värjäämä painauma, ja pöydän kulmalla aamuinen rahkakippo. Lattialla lojuu villasukkapari ja muutama sohvatyyny. Purkamista odottava matkalaukku makaa huoneen nurkassa. Pöly tanssii villisti kevätauringossa.

Kotitoimistopäivä on pitkä, ja se jatkuu vielä sittenkin, kun siippa on saapunut kotiin. Hän katsoo minua merkitsevästi, mutta ei sano mitään. Tiskipöydällä on likainen paistinpannu ja altaassa likoaa eilinen eväsrasia. Leivänpala on kuivunut leikkuulaudalle, sopivasti parhaat päivänsä nähneen sitruunanpuolikkaan viereen.

tulppaanit

Mitä kotitöihin ja siisteyteen tulee, en ole ihmisistä järjestelmällisin. Välttelen siivoamista, ja kun lopulta saan itseäni niskasta kiinni, raivattavaa on niin paljon, että ajatuskin uuvuttaa. Ennen ystävien kyläilyä ryhdyn marttyyriksi ja väen vängällä riehun ja roiskin menemään. Kirosanat halkovat ilmaa, eikä kenelläkään ole kivaa. Ovikellon soidessa tungen imuria siivouskaappiin, enkä todennäköisesti ole edes ehtinyt vaihtaa vaatteita.

Kinastelemme aiheesta tasaisin väliajoin, viimeksi sanaharkkaa syntyi eilen. Vaikka siisteyskäsityksemme on suurin piirtein samalla sivulla, aina löytyy jotain, mistä urputtaa. Miestä ärsyttävät pöydillä lainehtivat likaiset astiat, minua asunnon vallanneet fillarivarusteet, eteisen epäjärjestys ja kenkiin kompastuminen. Pyykkivuoret kasaantuvat niin korkeiksi, että ne leviävät lattialle, eikä kumpaakaan kiinnosta vessan peseminen.

Kuljen likanen astia kädessäni ja ajattelen panevani sen saman tien tiskikoneeseen, mutta siltikään en sitä tee. Aina tulee muka jotain muuta, on kiire tapaamiseen, jumppaan tai töihin. Mieli harhautuu mielenkiintoisemman tekemisen pariin, astiat unohtuvat pöydän laidalle, tiskialtaaseen, yöpöydälle tai joskus jopa kylppäriin pyykinpesukoneen päälle. Ruokaihmiselle tapa on erityisen kiusallinen.

Olen kokeillut vaikka mitä, mutta en saa kaavoihin kangistunutta päätäni kääntymään. Marttojen neuvosta olen yrittänyt järjestellä paikkoja päivittäin 15 minuutin ajan. Olen merkinnyt kalenteriin siivouspäivän kerran kuussa vain siirtääkseni sitä aina viikolla eteenpäin. Olen karsinut turhaa tavaraa, jotta kamppeet mahtuisivat piiloon kaappien ovien taakse. Olen teettänyt makuuhuoneeseen vaaterekin, mutta mekot, housut ja paidat kerääntyvät silti sängynpäätyyn epämääräisiksi kasoiksi. Siivouspalvelujakin olen miettinyt, mutta sekin vaatisi tavaroiden paikalleen panemista, sitä tuskin kukaan puolestamme tekee. Auttaisikohan hypnoosi?

tulppaanit

Muistan kotona asuessani vannoneeni, että sitten kun muutan ikiomaan asuntoon, imuroin joka päivä. Nyt naureskelen silloisen teini-ikäisen innokkaalle idealismille. Inhoan siivoamista, mutta nautin suunnattomasti siististä kodista, jonne tekee mieli ostaa värikkäinä loistavia leikkokukkia. Tehokkaimmaksi tavaksi olen todennut illallisvieraiden kutsumisen. Silloin sotkut on pakko siivota tai edes siirtää silmiltä piiloon. Onneksi meillä on suuri vaatehuone.

Viisaat neuvot ovat tarpeen. Tai ei välttämättä niin viisaat vaan sellaiset, joista uskoisitte olevan tällaisten itsepäisten pänkkien huushollissa apua. Sana on vapaa ja kommenttiloota auki. Antakaa tulla!

10 kommenttia artikkeliin ”Kinastelua keittiössä – kippoja, kuppeja ja likaisia laseja

  1. Pia, ostetuissa palveluissa on juuri se hyvä puoli, että on pakko järjestellä tavarat. Joka viikko on stressaavaa, mutta esim. kaksi kertaa kuussa ihan ok. Tätä olemme tehneet pitkän aikaa jossain vaiheessa. Tällä hetkellä käytän Freska- siivouspalvelua, kun tuntuu ettei jaksa. Netissä vain katsoo itselleen sopivan päivän. Siivoavat aina tosi hyvin. Ei tarvitse sitoutua, mikä on hyvä juttu.

    • Näinhän se on. Jäin vielä miettimään, onko kuitenkin kivempaa pyytää ystäviä kylään, kuin siivota siivoojaa varten? 😉 Vakavasti ottaen, Freskasta olen kuullut pelkkää hyvää, joten voi olla, että päädytään kokeilemaan joku päivä heitä. Hyvä tieto tuokin, ettei tarvitse sitoutua!

  2. Niin. Mitäs jos vaan siivoaisi omat jälkensä samantien? Eli aamupalan jälkeen aamiaisastiat, lounaan jälkeen lounasastiat jne. Siivoaminen kerran viikossakin on kamalaa, jos on koko viikon levitellyt tavaroita ja astioita eikä kertaakaan järjestellyt niitä. Kuukaudesta nyt puhumattakaan. Kun taas joka päivä siivoaa vähän, ei urakka ole kerralla niin iso ja siihen voi sitten halutessaan ostaa ulkopuolista apua.

    En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi sitä kahvikuppia EI voi viedä esim. tiskikoneeseen käytön jälkeen. Mitä lisäarvoa sen kupin jättäminen lojumaan tuo? Ja kai kaikille tavaroille kuitenkin on omat paikkansa – miksi niitä ei voisi laittaa paikoilleen? Itse saan siisteydestä mielenrauhaa, joka kyllä järkkyy kaaoksessa. Itse asiassa sanon usein, että koska pääni sisällä on hirveä kaaos, ympäristöni on oltava siisti 😀 En tiedä, olisiko parempi toisinpäin?

    • Niin. Mitäs jos? Jos se olisi minulle tosiaan noin helppoa, mitään ongelmaa ei olisi. Probleema on pään sisässä, pinttyneistä tavoista on uskomattoman vaikea päästä eroon, vaikka kuinka niin haluaisi. Tupakasta eroon pyrkivälle tai peliaddiktille tuskin on apua siitä, että ympärillä hoetaan, miksi et vain voisi lopettaa? Lisäarvoa likaiset kupit eivät kai kenellekään tuo, kyse on käyttäytymismallista, jota ei välillä edes huomaa toistavansa. Viimeinen kysymyksesi sai ajattelemaan, ehkäpä siedän sotkua juurikin sen takia, että pääni sisällä asiat ovat hyvässä järjestyksessä. Mene ja tiedä. 😀

  3. Hei; Vie mennessäs, tuo tullessas. Kaikki paikalle ja paikka kaikille. Näin minut on lapsena aivopesty ja täytyy sanoa, että toimii ( nykyisin, ei kotona asuessa 😂). Joka päivä kun tosiaan tekee jonkun pienen siivouksen, niin ei tule sitä hirveää ruljanssia. Kuulun myös siihen ihmisryhmään, joka ei yksinkertaisesti viihdy sotkussa. Tulee rauhaton ja kärsimätön olo ja sitähän ei kestä kukaan, en edes itse itseäni! Emmi tuossa jo kirjoittikin astioista, allekirjoitan.

    Toisaalta, vanhemmiten olen huomannut, että vaikka toinen puolisko on sen käytetyn kupin siihen tiskikoneen viereen jättänyt, niin eipä siitä tulekaan maailmanloppua 😊. Hiukan rauhallisemmin suhtaudun tähän järjestysintooni, jota vuodet ja sairastelu on tasannut. Enkä minä toisesta haluaisi samanlaista ” järjestysnipottajaa”, kun itse huomaan välillä olevani. Siistiä ja puhdasta pitää olla, mutta joka asiasta en enää stressaa. Olen oppinut, että on tärkeämpiäkin asioita.
    Joten, joka päivä pieni siivoushommeli ja hanki rikkaimuri, jollei jo ole. Erinomaisen näppärä vempain 😄.
    Ja muuten, miksi älykkäänä flikkana teet työn kahteen kertaan: ensin viet sen kahvikupin tiskikoneen viereen ja sitten toisen kerran otat käteen ja lykkäät koneeseen. Mietipä sitä.🤔

    • Rikkaimuria ei ole, mutta manuaalinen lakaisukone pyyhkii pinnat lähes päivittäin. 😀 Aikaa varmasti säästyisi, pitäisi kai palkata joku piiskaamaan, jotta oppi menisi perille!

  4. Jos likaisia kuppeja kertyy paljon, niin vinkkinä siihen: varatkaa kupeille paikka ja käyttäkää samaa kuppia monta kertaa. Välissä vain pikainen virautus 🙂

    Vie mennessäs, tuo tullessas, tee jotakin siel ollessas 😀

    • Yhden ja saman kupin periaate on sentään käytössä. Sekin tosin välillä menee liian pitkälle, miehen kahvikuppia on vaikea saada tiskikoneeseen edes kahden viikon välein! 😀

  5. Käyt tavaroinesi samaa kamppailua kuin monet vanhemmat lastensa lelujen kanssa. Anna miehellesi lupa takavarikoida joka päivä yksi tavarasi, joka on jäänyt lojumaan jonnekin väärään paikkaan. Tällä konstilla ainakin tärkeimpien tavaroiden luulisi vähitellen löytävän omille paikoilleen…

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!