Ystävänpäivä – siirappia, sydämiä ja suuria tunteita

Kiva kun soitit, pitkästä aikaa! Anteeksi, että en ole ollut yhteyksissä, mieleni päällä olet ollut silti usein. Välissämme on kolmekymmentä kilometriä ja lähiseutulippu. Kutsuthan pian käymään, saunomaan vaikka. Pientä punaista tupaa ja sen asukkeja on ehtinyt  jo tulla ikävä.

Seurasin suoritustasi salaa ja olin pakahtua ylpeydestä. Olet luonnonlahjakkuus, vaikka senhän jo tiesinkin. Kaipaan terävää kieltäsi, nokkelaa sanailuasi ja lauseita, jotka haastavat kirjalliseen kamppailuun. Älä kuitenkaan huoli, jaksan kyllä odottaa. Yhteys on vahvasti elossa.

Osaisinpa sanoittaa sen, kuinka paljon kaipuusi minua koskettaa. Sen sijaan hämmennyn, nauran kovaan ääneen ja yritän kääntää huomion toisaalle, sillä työasioista on helpompi puhua kuin tyhjästä sylistä. Melotaan yhdessä myötävirtaan, onni saattaa odotella jo seuraavassa joenmutkassa.

Helmikuu on pitkällä ja pukin paketit makaavat huoneen nurkassa, kylki kyljessä hämärässä pötköttelevien pölykoirien kanssa. Huono omatunto ja ikävä kalvaa, mutta sellaista elämä kai on, ruuhkavuosissa, uusperheen uumenissa. Vaikka yhteinen aika on kiven alla, istut sydämeni kulmalla tiukasti kuin kengänpohjaan takertunut purukumi.

Olen nähnyt sinusta uuden puolen, epävarmuuden ja avuttomuuden kaiken uuden edessä. Tietäisitpä, miten rakas minulle oletkaan, en muista olenko sitä koskaan ääneen sanonut. Tekisi mieleni rutistaa sinua ja niitä kahta rinnallasi kulkijaa, pienempää ja isompaa. Kiitos, kun jaksat kannustaa ja kannatella minua pinnalla, vaikka räpiköit samassa lammikossa itsekin.

Elämäsi on heittänyt häränpyllyä. Ihailen asennettasi villisti vikuroivan arjen ohjaksissa. Kakkavaippojen, itkuraivarien, hellyyttävien hymyjen, sormiruuan ja uuden oppimisen keskellä jaksat edelleen iloita ruokavieraista ja pannulla paistetuista persimoneista. Aion pitää sinusta kiinni, enkä anna elämänvaiheen erottaa. Pulkkamäkeenkin ehditään vielä.

Näen sinusta välillä unta. Kerrot kuulumisesi, halaat ja hymyilet. Kaikki on hyvin, paremmin kuin osasit etukäteen ajatella. Herätessäni hymyilen itsekin. On mukava huomata, ettet ole unohtanut minua.

Vaikka en tunne sinua vielä kovin hyvin, olet siirtynyt ystävien kategoriaan jo kuukausia sitten. Sinulle on helppo puhua ja minä olen hyvä kuuntelija. Täten otan sinut osaksi laajennettua perhettäni, yhdessä teemme vielä jotakin suurta.

Te kaikki, uudet ja vanhat, ystäviksi tituleeratut ja kavereiksi katsotut – olette jättäneet minuun pysyvän jäljen. Koskettaneet ehkä vain ohimennen, halanneet pitkään ja lämpimästi, puristaneet hymyillen kättäni, kulkeneet rinnallani kuukauden tai kaksi, osanneet olla olkapäänä, asettuneet taloksi tai tarttuneet purukumiksi kenkääni.

tulppaanit

Tärkeistä kohtaamisista on tallautunut eteeni polku, joka johdattaa oikeaan suuntaan, tuntemattomalle taipaleelle, sinne minne en olisi uskaltanut ilman tukeanne astua. Ehkä tapaamme vielä – kivikaupungin kadunkulmassa, sammalmättäiden suojeluksessa, auringon lämmittämillä rantakalliolla tai hohtavien hankien keskellä. Vaikka vettä on virrannut, tunnistan teidät kyllä.

Ja sinä, juuri sinä, joka tätä tekstiä nyt luet. Et tiedä, kuinka kiitollinen olen siitä, että olet täällä. Minun sananjalkojeni seassa, kirjaimieni kainalossa. Ilman sinua ei olisi minua.

tulppaanit

Hyvää ystävänpäivää,

Rakkaudella, Pia

13 kommenttia artikkeliin ”Ystävänpäivä – siirappia, sydämiä ja suuria tunteita

  1. Sä oot Piia kyllä taitava kirjoittaja! Ja ihana postaus. Hyvää ystävänpäivää yhdeltä lukijalta ?

      • Hih, ei haittaa. Lapsena kirjoitin nimeni kahdella iillä itsekin. 😀 Kiitos ihanasta kommentista, tosi mukavaa, että jätit puumerkkisi blogiin. Terkkuja sinne Kainuuseen!

  2. <3 Täällä me odotetaan sua, eikä hävitä minnekään. Jatketaan siitä, mihin jäätiin, kun taas tavataan. <3

  3. Voiiiiiiks… Tämä oli niiiiin liiiiks. (Eli iit herkillä tälläkin, lukijalla.)

    Mutta juu mietin juuri, että ystävyys, jota on niin montaa sorttia. Se on onneksi loputon mahdollisuus. Joka päivä on ystävien kesken mahdollisuus jatkaa siitä mihin viimeksi jäimme. Ei se katso aikaa, eikä etäisyyttä.

    Lähellä voi olla näinkin, bittien sinkoillessa pitkin poikin ja kohti toista ruutua, pientä tai suurta. Sillä se, ystävyys, on parasta, tavalla tai toisella, jaettuna. Rinnalla kulkien, ystävien elämän räsymattoon yhteiset asiat ja ajatukset väriä tuovat. Matto on monen monituista raitaa ja rantua rikkaampi näin.

    Välittyköön tähän tajunnanvirrassa yhtään miettimättä siltä lukemisen istumalta laadittuun spontaaniin viestiini kiitollisuus, kiitos siitä että olet Pia, sekä kiitos rohkeudestasi, kun tunteitasi ja ajatuksiasi sanoiksi puet. Meille lukijoille paljon annat. Vaikka olen varsinaisesta ystävänpäivästä myöhässä…niin onhan se päivä yhtä lailla ystävyyden tänäänkin. Onhan.

    Halaus lämmöllä & kaunis kiitoksen ajatuskukkanen Leenalta <3

    • Olen jälleen kerran sanaton tällaisten sanojen edessä. Kiitos aina niin ihanista kommenteista, ne ilahduttavat aina uudelleen ja uudelleen. Jos minulta kysytään, ystävänpäivä on vuoden jokainen päivä ja helmikuinen juhlapäivä vain amerikkalaista hapatusta. 😉

  4. Voi, tuli roska silmään…Paljon sinä lukijoillesi annat ja hienoa, että saat jotain takaisinkin. Sait minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi, tärkeäksikin. Ja se on hieno tunne se! Kirjoitat tavallisista ajatuksista, joita meillä niin monella on. Mutta teet sen niin koskettavasti, sydämeen menevästi.
    Kiitos Pia, kun jaoit nämä lukijaystävillesi. Olet meille tärkeä.❤

    • Jokainen meistä ja teistä on tarpeellinen ja tärkeä. On mukava kirjoittaa, kun tietää, että siellä ollaan jo odotellaan. Kiitos ilahduttavasta kommentista!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!