Pitkä viikonloppu Rukatunturissa – tykkylunta, takkatulta ja kuumaa kaakaota

Jo lentokoneessa tutkailen Rukatunturin rinnekarttaa. Lasken nopeasti yli 30 mutkamäkeä, Pyhän ja Sallatunturin jälkeen luku on ruhtinaallisen suuri. Hekumoin etukäteen mustaa FIS-rinnettä, seitsemän vuotta takaperin se oli ehdoton suosikkini, vauhdikas, muttei liian jyrkkä. Toivottavasti aika ei ole sutinut muistoja kultamaalillaan.

lumiset puut

Majoitumme yksityisen vuokraamaan Karhunvartijan pirttiin, lähelle Rukan kävelykylän palveluita. Huoneistossa on iso tupakeittiö, vuolukivitakka, sähkösauna ja oma parveke. Keittiö on hyvin varusteltu, täällä voisi hyvin asua ympäri vuoden. Kaappitilaa on isommallekin garderoobille. Ikkunoista avautuu metsämaisema, luntakin on melkein metri. Jotain kuitenkin puuttuu.

karhunvartijan pirtti

lumiset puut

Huoneisto on aivan liian uusi. Se on kalustettu skandinaavisen persoonattomasti. Seinät ovat valkoiset ja tekstiilit harmaita. Kaipaan harmaantuneen kelomökin tunnelmaa, kellastuneita panelointeja, eriparikuppeja ja aterimia, kulahtanutta lautapelikokoelmaa ja vuosikausia vanhoja naistenlehtiä. Vieraskirjaakaan ei näy missään. Tämä ei ole mökki, tämä on kakkosasunto. Jotain kertoo sekin, etten muista ottaa kämpästä yhtään kuvaa, sen sijaan kameraan kertyy otoksia lumen peittämistä ja metsään sulautuneista kelohonkamökeistä.

lumiset puut

lumiset puut

Ensimmäisenä laskupäivänä tuuli tuivertaa 10 metriä sekunnissa ja pakkasta on rapiat 13 astetta. Tunturin huippu verhoutuu ohueen alapilveen, näkyvyys heittelehtii täysin kirkkaasta utuiseen ja pinnanmuotojen erottaminen on ajoittain mahdotonta. Rinteissä on varsin väljää, eikä hissijonoja ole. Tällä kelillä ihmetyttää, että alueella on vain yksi kuomulla varustettu tuolihissi. Avoimet tuolit keräävät itseensä jäätä ja lunta, kyyti on kylmää ja hidasta.

rukatunturissa

tykkylumi

Koluamme kaikki rinteet läpi ja huomaamme pian, että punaisiksi luokitellut mäet ovat Rukalla korkeintaan punertavia ja mustatkin vain tummanpunaisia. Olisi mielenkiintoista tietää, millä standardeilla rinteitä värikoodataan, sillä vaihtelu on melkoista myös alppikohteissa. Tykästymme Pessarin ja Saaruan punaisiin ja laskemme niitä yhä uudelleen. Rinteiden äärilaidat ovat vielä iltapäivälläkin jälkiä vailla. Kisaamme keskenämme, mies puikkaa välillä metsän puolelle. Kylään laskeva musta FIS-rinne on edelleen nautinnollinen, vaikkakin liian lyhyt. Lasken vahingossa hyppyrimäen monttuun ja joudun lykkimään tasatyöntöä lähimmän hissin ala-asemalle.

harmaan sävyt

selfie

Puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen varpaat alkavat olla kohmeessa, kahdet päällekkäin puetut merinovillasukatkaan eivät auta. Taukopaikan valinta tuottaisi vaikeuksia, ellei minulla olisi suoraa WhatsApp-yhteyttä Rukan kuin omat taskunsa tuntevaan pikkusiskooni. ”Jos Pessari on auki, menkää Monomestaan.” Sinne siis, monojen soljet auki, repusta untuvainen taukotakki ja sisään tunnelmalliseen kuppilaan, jossa raikaa saksalainen alppihumppa. Tilaamme tiskiltä jalojuomalla terästetyt kaakaot, gulassikeiton ja ranskalaiset – oikeaa tunturien gurmeeruokaa!

valaistut rinteet

Iltapäivä päättyy Hanki Baariin. Ehdottomasti kylän paras tunnelma, taidokkaat drinkit, monipuolinen olutvalikoima ja rakkaudella rustattu ruokalista. Polar Night Light Festivalin ginipohjainen nimikkodrinksu sisältää mm. kokonaisia hilloja! Talon lonkero on legendaarisessa maineessa, ei esanssista pullosta kaadettua makulonkeroa, vaan aitoon giniin nenämme edessä sekoitettua juomaa. Myös glühwein on paras Suomessa koskaan maistamani. Ruokatarjonnasta testasimme puoliksi piparjuurella höystetyn poropastan, suositusten arvoinen sekin!

after ski

poropasta hankibaari

Kävelykylän ainoan ruokakaupan valikoima tuottaa pettymyksen. Leipähylly on täynnä valmiiksi siivutettua vehnähöttöä ja ruotsalaistyyppistä ohutta perunarieskaa. Paikallisia tuotteita ei löydy liha- tai kalaosastoltakaan, mutta kylmäkaapeista löytyy kyllä espanjalaisia mansikoita ja pensasmustikoita. Hammastahnarivistössä komeilevat jättimäiset valkaisevat, superraikkaat, mikrokiteiset ja suuvettä sisältävät putkilot. Minä kun olisin halunnut ostaa ihan tavallista fluorihammastahnaa. Tuli ikävä Pyhätunturin K-marketia, joka kannattaa paikallisia tuottajia ja palvelee tavallisia ihmisiä.

kirkas taivas

Kylä on kasvanut huimasti sitten viime näkemän. Eturinteiden hissien ala-aseman tuntumassa mitellään pipolätkän palkintosijoista. Liveselostus raikaa ja grillimakkara tuoksuu. Iltaohjelmaakin on: lauantaina Kallessa keikkailee ysärihittikone Movetron, Zonessa kuulemma tanssitaan pöydillä. Neljä tuntia reisitreeniä, talon lonkeron mittainen afterski, sauna ja uunissa hautunut appelsiinilohi pottumuusilla ovat kuitenkin selättäneet meidät sohvalle eikä aamuneljään kestävä karaokekaan saa takapuoliamme siirtymään baarin puolelle. Raittiin ilman myrkytyksellä ja räiskyvällä takkatulella saattaa olla osuutta asiaan.

polar light festival

polar light festival

polar light festival

Sunnuntaina patistamme toisemme iltakävelylle heti vaalitulosten julkaisemisen jälkeen, ennen Silta-dekkarisarjan uusinta osaa. Toista kertaa järjestettävä Polar Night Light Festival valaisee eturinteet ja muutamia valikoituja rakennuksia kävelykeskustassa ja vaikka tuuli käy luihin ja ytimiin, on kamera kaivettava esiin. Jälleen kerran käy niin, ettei lopputulos tee oikeutta taianomaiselle tunnelmalle, mutta pienen maistiaisen maisemasta silti saanee.

polar light festival

polar light festival

polar light festival

Viidentenä matkapäivänä kello soi kahdeksalta. Pakkaaminen on hoidettu edellisenä iltana, mutta loppusiivouksesta täytyy vielä suoriutua. Matot ulos, peitot tuulettumaan, imuri käyntiin ja tiskit koneeseen. Lentokenttäbussi starttaa kylästä, vedämme pakaasejamme parisataa metriä ylämäkeen. Huopatossut lipsuvat ja hiki kostuttaa kainalot. Matkaevääksi haen kävelykylän punaisesta kahvilasta juuri paistetun jättimunkkirinkilän, jonka läpimitta on yli 20 senttiä.

polar light festival

polar light festival

Paluukoneessa viereisellä rivillä istuva mies pitelee toisessa kädessään tablettia ja toisessa kännykkää. Päässä on langattomat kuulokkeet. Silmät seilaavat näyttöjen välillä, toisessa pyörii elokuva, toisessa vilisee peli, jossa hahmo hypähtelee kallionkielekkeeltä toiselle. Hengästyttää, vaikka vilkuilen vain vierestä. Pyyhin sokerin suupielistä ja suljen silmäni. Palaan oravanpyörään vasta huomenna.

16 kommenttia artikkeliin ”Pitkä viikonloppu Rukatunturissa – tykkylunta, takkatulta ja kuumaa kaakaota

  1. Onpas huikeat maisemat. Lunta tosiaan riittää, puut ja mökit ovat ihanan näköisiä. Täällä ollaan jo niin loman tarpeessa, mutta ei ole enää onneksi kuin 2 viikkoa töitä niin sitten pääsee vähän huilaamaan. Hyvää helmikuuta!

  2. Kiitos tästä virtuaalimatkasta Rukalle! Ruka on meidän vakiopaikka Suomen laskettelukeskuksista ja tykätään siellä käydä. Allekirjoitan sun huomion noista rinteiden värikoodauksista, sillä just kun viime viikonloppuna oltiin Dolomiiteilla laskemassa ihmettelin, että miten punaiset rinteet tuntuvat välillä aika haastavilta vaikka Rukalla (tai muualla Suomessa missä ollaan käyty) punaisista rinteistä selviää leppoisasti laskien. Ilmeisesti mitään yhteismitallisuutta noissa ei siis ole.

    • Kukakohan tähän rinteiden värikoodistoasiaan osaisi antaa faktatietoa? Eihän niitä nyt voi vaan fiilispohjalta heitellä, onhan siihen pakko olla joku standardi!

  3. Olisipas ihanaa päästä jonnekin hiihtokeskukseen ja vain hiihtää muutama päivä. Onneksi sentään saatiin hieman lunta Helsinkiinkin, niin tuntuu jo ihan keväältä kun on niin valoisaa, mutta hiihtolatuja saisi olla paljon, paljon enemmän – ja lähempänä!

    • Lunta tuli sitten vähän ememmänkin, jopa meidän naapuriin Mustikkamaalle on vedetty ladut! Nytkin paistaa ulkona aurinko, kunhan kiireisimmät työt saa alta pois, tämä freelancer lähtee tuulettamaan aivojaan ja haistelemaan tuloillaan olevaa kevättä!

  4. Maisemat todella ovat huikeat. Itse en hiihdä tai laskettele, joten Lappi harvoin on kohteena. Lähinnä kiinnostaa, voiko tuolla tehdä mitään muuta, jos lumiurheilu ei kiinnosta?

    • Vaikka itse olen lumilajien suuri ystävä, voin vakuuttaa, että muutakin tekemistä löytyy! Monet kansallispuistot pitävät reittejään kunnossa myös talvisin ja mikä olisikaan suurempi elämys kuin istua laavulla erämaan sydämessä ja keittää nokipannukahvit tai juoda ne mukaan pakatusta termospullosta. Lumikenkäreittejä löytyy jokaisesta hiihtokeskuksesta, myös fatbike-vuokrausta on tarjolla ja jääkiipeilypaikkojakin on ainakin Pyhällä ja Rukalla, samoin jääkartingia, huskyajelua, moottorikelkkailua, porokyytejä ja revontulikuvausta. Ruokamatkailuunkin on joissain kohteissa panostettu. Sitten on tietysti sisäaktiviteetit, kuten kylpylät, keilahallit, joogat ym. teemaviikonloput. Itse en välttämättä kaipaa mitään aktiviteetteja, minulle riittävät maisemat, valkoisen sävyt, siniset hetket, takkatuli ja villasukat.

  5. Ruka on paikka, joka oli minulle koko 80- ja 90-luvun synonyymi laskettelukeskukselle, enkä käynyt ikinä koskaan muualla. Nyt on mennyt aikaa ihan hirveästi, että olisin siellä edes käväissyt, saati sitten lasketellut. Pitäisi kyllä käydä, vaikka ihan vaan katsomassa, että kuinka isoksi Ruka on muuttunut minun lapsuusvuosistani 🙂

    • Oho, tulet hämmästymään, jos vielä joku päivä Rukalle ehdit. Tunnelma on kuin pienessä alppikylässä. 🙂 Jos kaipaat edelleen rauhallisempaa ympäristöä, suosittelen tutustumaan Pyhään ja Sallaan. Ei jonoja, ei ruuhkia, ei ihmisiä. 😀

  6. Oi vitsi kun näyttää ihanalta! Rukalla pitäisi kyllä päästä käymään. Isäni on kotoisin ja asuu edelleenkin vain reilun tunnin ajomatkan päässä Rukasta, mutta silti viimeksi olen käynyt siellä joskus lapsena. Ja heh, useampaan otteeseen olen miettinyt tuota samaa, että millä ihmeen standardeilla nuo rinteet luokitellaan, kun tuntuu tosiaan, että erot keskusten välillä on ihan huimia!

    • Nyt kipin kapin Rukalle, kun kerran majoituspaikkakin on valmiina! Lupaan selvittää rinteiden luokittelustandardit, sen verran asia vaivaa täälläkin. 😀

  7. Oi tykkylunta, en ole päässyt moneen vuoteen tuollaisia maisemia ihastelemaan. Oon ollut Rukalla joskus teininä porukoiden kanssa. Pitäisikin oikein porukalla varata mökki joskus. Ongelma on vaan siinä, että usein tuollainen reissu tulee paljon kalliimmaksi kuin melkeinpä minne tahansa ulkomaille lähteminen – ainakin ne, mitä itselle on tullut vastaan. Toiseksi, oon huomannut, etten enää iän myötä uskalla laskea mun laudalla! Pari talvea ilman laskettelua ja jo on taidot unohtuneet. Kai ne sieltä lihasmuistista vielä löytyisi, mutta jotenkin sitä on niin arka nykyään…

    • Kuusamon tykkylumia on tosiaan vaikea peitota, pitkään aikaan en minäkään en ole moista lumimäärää nähnyt, vaikka reissaan pohjoisessa joka vuosi useampaan otteeseen. ”Lappi on niin kallis” -mantraa toistellaan niin usein, että se on muuttunut faktaksi, vaikka asia ei ole yhtään noin mustavalkoinen. Kaikki riippuu kaikesta ja sesonkina, kuten hiihtolomaviikolla matkustaminen on tyyristä oli kohde mikä tahansa. Olen päättänyt todistaa toisin ja kirjata blogiin vinkit halpaan lomaan Lapissa. Pysy siis kanavalla! 🙂

    • Me laskettiin Rukalla perjantaista tiistaihin tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Jostain somekanavasta muistelen lukeneeni, että te olisitte olleet huudeilla pari päivää aiemmin? 😀

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your data is processed.