Somalialaisessa keittiössä – sambuusit kaikilla mausteilla

Ystäväni asuvat vanhassa hirsitalossa, sellaisessa, missä on aina jotain tekemistä. Kun toinen nurkka saadaan kuntoon, on seuraava jonossa. Kun päivätöistä päästään, alkaa nikkarointi, milloin korjataan terassia, milloin pihasaunaa. Mutta eipä tuo tunnu haittaavan, tekijäihmisiä kun ovat, koko perhe.

omenat

Tekemistä riittää muillekin. Kuluneesta kesästä lähtien apuna ovat aina välillä ahkeroineet kaksi teini-ikäistä poikaa ja yksi tyttö. Ikkunat on kunnostettu yhteistuumin ja pihahommia paiskittu nuorten miesten innokkuudella.

Poikien synnyinmaa on Afganistan, tyttö on lähtöisin Somaliasta. Kukaan ei puhu englantia, siksi yhteinen kieli on suomi, auttava, mutta riittävän hyvä. Kaikki tulevat ymmärretyksi viimeistään elekielellä. Jo täysi-ikäinen tyttö on apuna keittiössä, siivoaa ja vahtii silloin tällöin perheen pienimpiä. Työstä maksetaan kohtuullinen korvaus, mutta tärkeintä on silti kokemus. Työtodistuksen kanssa on helpompi hakea töitä, sitten kun koulut on käyty. Siitä on varmasti hyötyä myös oleskelulupaa uusittaessa.

omenat

Tiedän, että he ovat tulleet Suomeen pari vuotta sitten, mutta tarkemmin en tunne heidän tarinaansa, enkä tohdi sitä udella, mutta matka uuteen, turvalliseen kotimaahan on varmasti ollut pitkä ja kivikkoinen. Jostain muistin syövereistä mieleeni nousee läjä lehtikuvia, mutta painan ne päättäväisesti takaisin lokeroihinsa. Tänne ei ole tultu kauhistelemaan menneitä vaan luomaan uusia muistoja ja perinteitä!

somalialainen ruoka

Syyskuisena sunnuntaina yksi näistä nuorista seisoo suomalaisessa keittiössä ja opastaa meitä ruuanlaitosta innostuneita somalialaisen keittiön saloihin. Ruokalistalla on sambuusi-piiraita, lammaspataa, mausteista riisiä ja maapähkinöistä valmistettavaa jälkiruokaa. Tupakeittiössä leijailee huumaava mausteiden tuoksu.

Olen saapunut paikalle harmillisen myöhään, sillä sambuusi-taikina on jo tehty, kaulittu ja leikattu kolmionmallisiin paloihin. Kaksi innokkainta oppilasta on ehtinyt täyttääkin jo kymmeniä piiraita. Täytettä on onneksi jäljellä vielä sen verran, että ehdin itsekin kokeilemaan tekniikkaa. Yritän kysellä, mitä mausteita naudanjauhelihan ja sipulin sekaan on lisätty. Saan vastauksen: kaikki mausteet. Tämä selvä.

lammaspata

Hellalla on porissut jo pitkään lampaan lapa. Välillä se on päässyt pannulle saamaan väriä ja sitten löytänyt tiensä takaisin kattilaan yhdessä perunoiden, sipulin ja miedohkon vihreän chilin kanssa. Tottuneet kädet kääntelevät kanelitangon, kardemummakotien ja öljyn sekaan lihan keitinliemessä keitettyä riisiä. En pysy valmistusvaiheiden perässä, mutta tuoksu on mieletön.

mausteinen riisi

Minulle kerrotaan, miten sambuusitaikina tehtiin ja kaulittiin. Silmät suurina kuuntelen ja ihmettelen ääneen. Onpa virkistävää olla välillä tekemisissä ruokakulttuurin kanssa, josta ei tiedä yhtään mitään. Pöydällä on pellillinen uunissa paahdettuja maapähkinöitä, joista irroitetaan kuori hyppyyttämällä pähkinöitä ulkoilmassa, jolloin tuuli vie kuoret mennessään. Yksikään pähkinä ei vierähdä maahan. Tätä on selvästi harjoiteltu useammin kuin kerran.

tamarinditahna

Lampaan lapa alkaa olla valmista syötäväksi. Pöytään kannetaan myös tulinen tamarinditahna, johon ihastun ikihyviksi. Sitruksinen tahna maistuu täydelliseltä mausteisen riisin ja lammaspadan kanssa. Pyydän tahnaa pieneen purkkiin mukaan, tämä täytyy yrittää toisintaa myös kotona.

Kun vatsat on täytetty lihapadalla, sambuusit pääsevät pannulle, jossa kuuma öljy kihisee kuumana. Ne paistetaan molemmin puolin rapean ruskeiksi. Olen ahneuksissani santsannut mielettömän makuista lammasta ja nyt harmittaa. Mahtuukohan vatsaan yhtään sambuusia?

sambuusit

Mahtuuhan sinne. Onneksi päälläni on housujen sijaan mekko, ei haittaa vaikka vatsalaukku pullistelee jo pinkeänä. Sitten keitetään teet. Maapähkinät ovat muuntautuneet jonkinlaiseksi halvaksi, joka on niin makeaa, että pieni suupala riittää. Toisella pellillä jähmettyy kookoksesta, sokerista ja maidosta keitetty jälkiruoka. Maistan pikkuruisen nokareen, enempään en pysty.

kuoritut maapähkinät

Opettajamme kaivaa kännykästään kuvia edellisen perjantain id-juhlasta. Vadeille on kasattu herkku poikineen, syötävä ei taatusti ole loppunut kesken. Meille kerrotaan muistakin perinteistä. Kuinka synnyttänyt somalinainen syö 40 päivän ajan aamuisin puuroa ja kuinka paistettuun riisiin heitetään jauhemaisia karamellivärejä, jotta ruuasta tulisi mahdollisimman värikästä ja houkuttelevaa.

maapähkinäherkku

kookosjälkiruoka

Kotiin lähtiessä pakkaan mukaan muutaman sambuusin ja palan maapähkinäherkkua. Mieskin pääsee maistamaan, mistä somalialainen ruokakulttuuri on tehty. Alustavasti oli puhetta, että seuraavalla kerralla saattaisimme päästä tutustumaan afganistanilaiseen keittiöön. Mahtavaa, tämä on kulttuurinvaihtoa parhaimmillaan!

Somalialaiset sambuusit

Tarkkaa reseptiä en mukaani saanut, mutta taikinaan tuli kuulemma muutama desi tavallisia vehnäjauhoja, huoneenlämpöistä hanavettä ja suolaa. Internet onneksi auttaa asettamaan suhteet kohdilleen. Kaulitsemisen ja taikinan esipaistamiseen on useita erilaisia tapoja, minä seuraan sitä, jonka viime sunnuntaina opin.

Kuoritaikina:
4 dl vehnäjauhoja
reilu desi vettä
vajaa teelusikallinen suolaa
rypsiöljyä

Täyte:
500 g naudanjauhelihaa
1 iso sipuli
nippu tuoretta korianteria
kaikki mausteet eli vähintäänkin 1 tl curryjauhetta

Liima:
1 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl vettä

Tee ensin täyte. Paista pilkottu sipuli ja jauheliha pannulla, mausta korianterilla ja currylla. Korianterin voi myös jättää pois, tai korvata vaikka sileälehtisellä persiljalla.

sambuusit

Sekoita sitten kuoritaikinan ainekset keskenään öljyä lukuunottamatta. Lisää vettä, jos tuntuu, että taikinasta tulee liian tiukkaa. Pyörittele taikinasta noin kämmenen kokoisia palloja ja taputtele ne sitten litteiksi lieriöiksi. Laita kaksi tai kolme lieriötä päällekkäin (taitavimmat somalinaiset kuulemma kaulitsevat jopa viisi lättyä päällekkäin), sivele jokaiseen väliin rypsiöljyä, joka estää taikinalevyjä tarttumasta toisiinsa lopullisesti. Kaulitse lieriöläjä halkaisijaltaan n. 30 senttiä olevaksi ohueksi pyöryläksi ja leikkaa se sitten neljään lohkoon.

sambuusit

Lämmitä laakea paistinpannu ja paista lohko kerrallaan molemmin puolin kuivalla pannulla. Keskilämmöllä noin minuutti per puoli. Taikinan pitää edelleen jäädä taipuisaksi, joten älä ylikypsennä! Irrota tämän jälkeen taikinakerrokset toisistaan (niiden pitäisi irrota helposti) ja jätä muovin alle odottamaan täyttämistä.

sambuusit

Sekoita liima ja aloita täyttäminen. Taittele kolmiota muistuttavasta taikinalevystä tötterö ja ujuta sen sisään reilu ruokalusikallinen täytettä. Muista käyttää liimaa taitoksissa ja katso, ettei kulmiin jää aukkoja. Sulje tötterö liimalla ja siirry seuraavaan.

sambuusit

Friteeraa täytetyt sambuusit laakealla pannulla runsaassa öljyssä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Öljyn oikean lämpötila kannattaa testata ylijäämätaikinalla: kun taikinapala nousee öljyn pinnalle, voi friteeraaminen alkaa. Valmiit sambuusit voit syödä sellaisenaan tai vaikkapa teekupposen seuraneitinä. Myös kirpakan tulinen tamarinditahna ajaa hyvin dippikastikkeen virkaa.

16 kommenttia artikkeliin ”Somalialaisessa keittiössä – sambuusit kaikilla mausteilla

    • Hmm. Saattaapa olla, mutta toisaalta jäin käsitykseen että kokkaajalla oli erinäinen kasa mausteita mukanaan, kun niitä ei kuulemma tavallisista kaupoista välttämättä saa. Currya hän käytti ainakin tuohon riisiin ja sitä ohjeistettiin käyttämään myös useissa netistä löytyneissä sambuusi-resepteissä. Täytynee kysyä, kun seuraavan kerran törmäämme!

  1. Olen työskennellyt tp-hakijoiden kanssa, ja sapuskat ovat kyllä hyviä. Somalialaiseen ruokaan en tosin ole perehtynyt, koska kohdalleni ei juuri ole sattunut kokkaajia.

    Irakilaisessa ruoassa ihmetyttää se, että ruoka on öljyistä ja sisältää paljon vaaleata pullaleipää aamusta iltaan ja muitakin hiilareita (puhumattakaan armottomasta teesokerilastista, josta hampaat melkein sulaa), mutta ylipaino ei silti ole huomattava kansallinen ongelma – ei varsinkaan nuorisolla. Vasta vanhemmissa sedissä ja tädeissä voi alkaa näkyä pyöreyttä. Ihme juttu. Se voi toki olla, että erinäiset veriarvot ovat pilvissä (ja monilla ne hampaat tosiaan on aika päreinä), sillä myös esim. kananmunia syödään hirveästi. Jäi tämä silti ihmetyttämään, miksi Suomessa ylipaino on alati kasvava ongelma, vaikka näennäisesti syömme ihan terveellisesti.

    • Sokeria oli somalialaisissakin jälkkäreissä niin, että hirvitti. Samaa asiaa olen itsekin ihmetellyt ja päätynyt siihen, että tuo ruokavalion ja lihavuuden yhteys on ainakin osittain geneettistäkin. Minulla on käynyt tuuri, sillä geenit ovat puolellani. Syön kovaa rasvaa ja pari kanamunaa päivässä ja ainakin toistaiseksi veriarvot ovat olleet erinomaiset.

      • Suomalaiset syö ihan jäätäviä määriä karkkia, sellainen teitty napostelukulttuuri voi olla yksi syy lihavuuteen. Ja veriarvoista sen verran että se on itseasiassa tietty geenimuunnos jonka kantajien ei kannata syödä suuria määriä kananmunia, muistaakseni tämä taisi olla noin neljäsosalla väestöstä, eli enemmistölle suomalaisista munat sopivat ihan hyvin.

        • Napostelukulttuuri on taatusti osasyyllinen. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt karkeilla mässäilyä, siis sellaista, että ostetaan jättimäinen irtarisäkki ja vietetään sitten ilta syömällä niitä sitten sohvannurkassa. Oma suu ei mitenkään vedä niin paljon makeaa ja hädin tuskin pystyn syömään kaksi palaa suklaalevystä, kun makeuskiintiö tulee jo täyteen. Karkkipussien kokokin on järkyttävän suuri, yksi pussi saattaa riittää meillä helposti kolmekin viikkoa. Onneksi pikkupussejakin on viime vuosina tullut markkinoille.

          Kananmunien pahaa mainetta on onneksi viime aikoina puhdistettu, mutta kannattaa tietysti tiedostaa tuo geeniasia, kaikille munien sisältämä kolesteroli ei vain sovi. Itse kuulun onnekkaiden joukkoon. Kun jossain vaiheessa lisäsin 1-2 munaa päivittäiseen ruokavalioon, kolesteroliarvoni paranivat.

  2. Opetin kerran peruskoulussa, jossa oli paljon myös somalialaisia oppilaita. Omat oppilaani kysyivät, voidaanko jollain tunnilla tehdä sambuusoja, koska heidän somalialaiset kaverinsa ylistävät niitä maasta taivaaseen. Onneksi on niitäkin kertoja, jolloin oppilaat saavat valita itse, mitä tekevät.

    ps. Suomalaisten lihavuuteen veikkaan ehkä raflaavastikin kahta syytä: 1) napostelukulttuuri 2) alkoholi. Liikuntatottumusten eroista en tiedä, saattaa niilläkin olla osansa.

    • Mahtavaa, kulttuurinvaihtoa parhaimmillaan! Sokeripitoinen alkoholi näyttelee varmasti suurta roolia suomalaisten ylipaino-ongelmissa. Alkoholia kulutettaessa ja krapulapäivinä myös syödään enemmän ja usein rasvaista ja suolaista ruokaa, joten ei ihme, että suurkulutuksella on seurauksensa.

    • Wou! Kuulostaa unohtumattomalta kokemukselta. Mieleeni nousi heti mielikuva sinusta soppakauhan varressa, ympärillä african mamojen kova puheensorina ja makean mausteinen tuoksu!

  3. Ihan mahtavaa! Olen pitkään haaveillut tekeväni jotain reittiä pitkin (ystävätoiminta tms) yhdessä ruokaa maahantulijoiden, erityisesti naisten kanssa. Että he opettaisivat minulle heidän ruokia, minä heille meidän ruokia. Aikoinaan kun olin vaihto-opiskelijana, oli ihan parasta istua yhteiseen pöytään, johon jokainen toi jotain oman maan ruokakulttuurista. Me leivottiin korvapuusteja enemmän kuin ikinä 🙂

    • Ihana haave! Ottamalla yhteyttä paikalliseen vastaanottokeskukseen löytyy varmasti kokkausseuraa. Kaikki mielekäs tekeminen tulee varmasti tarpeeseen.

      Mä en ole koskaan ollut vaihdossa, mutta Italiassa asuessani pidin työkavereille suomalaisen illan. Myöhemmin järjestimme nyyttäriperiaatteella lounaan, jonne ranskalainen, brasilialainen ja japanilainen työkaveri toivat oman kulttuurinsa herkkuja. Parasta kulttuurinvaihtoa koskaan!

  4. Sambuusista tulevat mieleeni samosat, joita maistoin tänä kesänä. Herkullisen näköistä settiä ja hyviä ideoita itsellekin.

    • Sambuusit ja samosat ovat todennäköisesti aika lailla samaa tavaraa, lihaa tai kasviksia taikinakuoressa. Kulttuurinen alkuperä, mausteet ja valmistustapa vain eroavat. 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!