Paluu arkeen – pikapalaverin paikka!

On toiseksi viimeinen lomapäivä, istun sohvalla ja yritän asettua ajatuksiini. Kirjoittaminen tökkii. Punainen lanka on haalistunut eikä motivaatiotakaan ole viime aikoina näkynyt. Kyllästyi varmaan odottamaan mökkiläisiä kotiin, otti hatkat, tiputti hanskat ja irtisanoi itsensä. Kursori vilkkuu valkoisella ruudulla. En ole kirjoittanut kahteen viikkoon, eikä aloittaminen ole kuukausiin tuntunut näin vaikealta.

rantakivet

Kuusi viikkoa laiskoja aamuja, pitkiä päiväunia, paljaita varpaita, hupenevia kirjapinoja ja niin monta lasillista viiniä, että lakkasin laskemasta jo heinäkuussa. Läppäri on kulkenut koko kesän mukana vain hautautuakseen putkikassin pohjalle, poissa silmistä, poissa mielestä. Olen vältellyt apparaattia, tyrkännyt takaraivossa tykyttävän syyllisyyden tunteen tylysti sivuun ja antanut itselleni luvan heittäytyä huolettomuuteen ja hengittää. Pakkopullaa ei lomalla leivottu.

Olen kuunnellut tuulen raivokasta riehuntaa, palavan puun räiskyvää pauketta, veden voimaa ja laulujoutsenten kaihoisaa huutoa hämärtyvässä heinäkuun illassa. Tuntenut lämpiävän saunan tuoksun, ihollani löylyn kihahtavan kuumuuden ja kylmän järviveden, joka saa veren kohisemaan suonissa niin lujaa, että sen voi melkein kuulla. Olen keittänyt kymmenen kattilallista kesäperunoita, ahminut mansikoita sormet punaisina ja nuollut lautasen, jolla vielä hetki sitten kohosi jäätelövuori.

järvimaisema

Olen kahlannut rantavedessä kuusivuotiaan kanssa, nilkat jäässä ja hyttysenpuremat paukamilla. Olen iloinnut ystävien odotuksesta ja pelännyt turhaan pahinta tulevaksi. Olen kuunnellut uskomattomia elämäntarinoita, joiden luulin tapahtuvan vain kirjojen sivuilla ja lukenut kirjoja, jotka jättivät pysyvän jäljen. Olen loikoillut, levännyt ja tuijotellut taivaalla purjehtivia pilviä.

Kaikki loppuu aikanaan. Tyhjentynyt takki ripustetaan naulakkoon ja arki astuu estradille. Viimeiset setelit on sijoitettu syksyyn. Niillä matkustetaan pimeydestä valoon, tummien vesien ääreltä turkooseihin aaltoihin. Siksi Matti on majoittunut kukkaroon, sukkasillaan se sinne sujahti, huomaamattomalla hivutustaktiikalla tunkeutui taskuun ja siellä myhäilee muina miehinä. Tili on tyhjä, todellisuus lyö korville ja epätoivo yrittää ottaa ohjat.

järvimaisema

Alan harkita paluuta kokoaikaiseen päivätyöhön. Toisin sanoen luovuttamista. Opintovapaan keskeyttämistä, vastahakoista myöntämistä ja sen tunnustamista, ettei itsensä työllistäminen edes osittain ehkä ollutkaan minun juttuni. Kadehtien selaan ystävieni somevirtaa. Yksi on perustanut juuri yrityksen, toinen liitelee ilmaiselta ravintolaillalliselta seuraavalle, kolmas hukkuu töihin, joita rakastaa ja neljäs tienaa kaksi kertaa enemmän minuun verrattuna. Kaikilla tuntuu olevan se oma juttu.

Sitten sisuunnun ja tartun itseäni niskavilloista. On pikapalaverin paikka, kokouspöydän ympärilla ovat me, myself and I – bloggaaja, kielen ammattilainen, sisällöntuottaja ja ruokaihminen. Vaatimattomia, mutta päteviä osaajia kaikki.

järvimaisema

Otan paperia ja kynän. Piirrän ranskalaisia viivoja ja listaan ideoita, nimiä, ehdotuksia, mahdollisuuksia ja ansaintakeinoja. Matti näyttää jo liikehtivän levottomasti. Kuokkavieras alkaa perääntyä ja etsii katsellaan pakoreittiä. Minä käännän kivet ja kannot, sillä aion keksiä keinon, jolla kutsumaton vieras pysyy poissa. Avaan läppärin ja lataan puhelimen. Istun keittiön pöydän ääreen ja aloitan.

Pian pienet purot pulppuilevat hiljalleen palkkapussia kohti. Epätoivo on vaihtunut toiveikkuuteen, rahahuolet kihelmöivään innostukseen ja turhautuneisuus varovaiseen varmuuteen. Tarvittiin vain muutama ääneen lausuttu ajatus, pystyyn nostettu käsi, pari tekstiviestiä, puhelinsoitto, käyntikortti ja kolme sähköpostia. Sillä kukapa häntäni nostaisi ja tekisi osaamisestani numeron, jos en minä itse.

laiturilla

Myös sinä voit osallistua ja auttaa ohjaamaan Matin kauaksi kukkarosta ja loitommaksi lompakosta. Tulevana sunnuntaina 20.8.2017 on jälleen kerran kansainvälinen ravintolapäivä. Minun ravintolassani Kalasataman kattojen yllä tarjotaan thaimaalaista Khao Soi Currya, tervetuloa syömään!

6 kommenttia artikkeliin ”Paluu arkeen – pikapalaverin paikka!

  1. Tämä oli huikean mahtava kuvaus siitä kehityskulusta, jonka luovan työn tekijä joutuu aika ajoin käymään läpi sisimmässään. Upeaa, että löysit uusia voimia tarttua haasteisiin! Usein se on joku aika pienikin juttu, joka nostaa energiatason sille asteelle, että uskaltaa jälleen laittaa itsensä likoon. Näin lukijan näkökulmasta blogissasi on edelleen hurja pontentiaali ja bloggaat aina vain tosi laadukkaasti. Hurjaa virettä ja hulluja heittäytymisiä blogisyksyysi 😀 t. Maarit

    • Kiitos Maarit, tämä tuli tarpeeseen! Aloittaminen on aina vaikeinta, mutta sitten kun sen saa tehtyä, ihmettelee miksi sitä ei saanut aikaan aiemmin. Omituisia otuksia olemme, me ihmiset.

  2. Hei Pia; Että olen odottanut uutta tekstiä ja kyllä, lomaa tarvitaan välillä, pään tyhjennystä ja jokunenkin lasi viiniä. Mutta kun lopputulos on tämä, niin palkitsit minut ( ja monet muut) runsaasti ja odotan vaikka kuukauden, jos ”runosuoni” sykkii tällä tavalla. Haluaisin niin kertoa, mitä tunsin, mietin ja näin lukiessani, mutta en osaa. Meille kaikille kun ei ole annettu kirjoittamisen taitoa, ellei kyseessä ole asiateksti 😂. Mutta tässä, ❤❤❤, muuta en osaa.
    Ihan piti Apulanta hiljentää toisella lukukerralla ja se on kuule paljon se!! Ensimmäisen kerran luin niinkuin joku kohta veisi tekstin pois.
    Kiitos isosti!
    Ja Matti menköön muualle. Eikö se nyt ymmärrä taiteilijoita 😄. Niillä tekee välillä tiukkaa, mutta ne selviävät.

    p.s. taidat pitää varvaskuvista

    • Kiitos isosti myös sinne suuntaan, Paakelssi! Kommenttejasi on aina ilo lukea. Ja se Matti ymmärsi kyllä marssia lopulta tiehensä, pidetään peukkuja, ettei enää koskaan eksy takaisin!

  3. Tuttuja ajatuksia, tosiaankin. Meilläkin on muutama lämpöloma syksyyn ja talveen varattuina – onneksi jo nyt lähes maksettuina. Kyllä se Matti aina välillä sieltä kukkarosta vilkuttelee ja tulee ”ryhdistymisen” hetki. Lisää puheluita, sähköposteja – toivottavasti myös tuloja 🙂 Tsemppiä arkeen näin loppukesän hetkillä!

    • Kiitos Taru! Nyt on tilanne jo huomattavasti parempi, pienet korjausliikkeet tehosivat yllättävän nopeasti ja Matti häädetty huushollista pihan puolelle.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!