Ensimmäinen lomapäivä – suorituspaineita ja sielunmaisemia Uunisaaressa

Päätä särkee ja silmiä kirvelee. Olen nukkunut huonosti tämänkin yön. Aamuyöstä havahduin useamman kerran miehen kuorsaukseen, enkä saanut unta sen jälkeen. Ensimmäisen loma-aamun auvo on jonkun muun makuuhuoneessa, täällä makaa vain kiukkuinen ja työputken väsyttämä nainen.

Suunnitelma ensimmäiselle lomapäivälle oli selvä. Heti herättyämme fillarit alle ja hitaalle aamiaiselle Kankurinkadun Levainiin – jumalaisesta hapanjuurileivästään tunnettuun, uuteen kahvila-ravintola-baariin. Sitten piknik-eväät kainaloon ja täksi kesäksi avattuun Isosaareen koko päiväksi. Täydellinen kesäpäivä! Kuten arvata saattaa, väärällä jalalla alkanut aamu ei todellakaan jatkunut suunnitelmien mukaan.

kalliot sielunmaisema

Joku toinen olisi ehkä ottanut selvää käytännön asioista aiemmin, mutta ei, en minä. Tarkistan Isosaaren lautan aikataulut vasta samana aamuna. Äimistyn, sillä saaren maanantaipäivät on varattu golfille, eikä lauttaan pääse ilman 65 euron pelimaksua. Siis varattu golfille? Lajille, joka tinderkuvissa sai minut painamaan punaista rastia välittömästi. Kuka sitä edes enää harrastaa? Ilmeisesti aika moni, vaikka kukaan kaveripiirissäni ei golfariksi tunnustaudukaan.

Okei, ei siis Isosaareen. Pihlajasaaren väentungos ei houkuttele ja Suomenlinnakin tuntuu valjulta varasuunnitelmalta. Arvomme eri saarten välillä niin kauan, että nälkä kasvaa sietämättömäksi. Päätämme jättää Levainin väliin ja syödä aamupalaa kotona. Se siitä luksusaamiaisesta sitten.

Verensokerin kivuttua normaalilukemiin alkavat aivotkin raksuttaa. Hyppäämme pyörien selkään ja hurautamme sittenkin Levainin ovelle. Ostamme retkieväiksi täytetyt leivät ja pari pasteis de nata -leivosta. Enää puuttuvat mansikat ja kylmä piknikjuoma. Vuorimiehenkadun Alkon kylmäkaapeissa on jopa kolmee eri roseeta, kerrankin on mistä valita!

retkieväät

Mansikat suunnittelen ostavani Caruselin edustalla olevasta irtomyynnistä. Paitsi että kun kurvaamme fillareilla paikalle, myyntipiste loistaa poissaolollaan. Koska määränpääksi on valikoitunut Uunisaari, päätän käydä hakemassa mansikat entisestä lähikaupastani Pietarinkadulta. Mies jää odottamaan Kompassiaukiolle, josta lautta Uunisaareen lähtee.

Jo kaukaa näen, että kaupan ovessa on iso lappu. Manailen mielessäni, mutta ei auta, putiikki on remontissa ja kiinni koko kesän. Suustani pääsee pari kirosanaa. Ei siis mansikoita ensimmäisenä lomapäivänä. Olkoon sitten niin.

lomapäivä uunisaari

Laiva kuljettaa meidät Uunisaareen. Mielessäni olen kuvitellut piknikviltin viereisen HSS:n saaren laakeille kallioille, mutta silta onkin suljettu. Tai ainakin sen molemmissa päissä on esteet, joiden yli pääsee kyllä kävelemään, kuten myöhemmin näen rohkeampien tekevän. Emme uskalla uhmata kieltoja, mutta onneksi löydämme lopulta vesirajasta riittävän suuren kolon, johon ei juurikaan tuule.

Tumma kivi on ihanan lämmin paljaiden säärien alla. Aallot lyövät rantakiville kohisten ja välillä muutama pisara lennähtää varpaille. Purjeveneet lipuvat ääneti selällä ja lokit pitävät konserttia yläilmoissa. Aurinko on korkealla ja niin kirkas, että silmiin sattuu. Mutta sielu lepää, viimeinkin.

ulappa sielunmaisema

Tämä on minun sielunmaisemani, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Aamupäivän ensimmäisen maailman ongelmat pyyhkiytyvät vaahtopäiden mukana kauas merelle ja hymy pyrkii suupieliin. Unohdan kameran olemassaolon ja sen, että tarkoitus oli ottaa kuvituskuvia blogiin. Jään tähän, vaikka loppuelämäksi. Kuuden viikon kesäloma saa alkaa.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!