Päivä Tallinnassa – Mustamäen torilta kulinaristin kestosuosikiksi

Ensimmäiset päiväretket Tallinnaan tein ensimmäisen anoppiehdokkaan ja silloisen poikaystävän siskon seurassa 1990-luvun puolenvälin tienoilla. Viro oli itsenäistynyt vain muutama vuosi takaperin ja meininki oli vielä aika lailla neuvostohenkinen.

Matkasuunnitelma oli yksinkertainen. Laivalla Suomenlahden yli ja bussilla suoraan Mustamäen torille. Kojuista hamstrattiin ainakin poltettuja cd-levyjä, halpoja piraattituotteita ja alusvaatteita. Jokaiselta reissulta tuotiin kotiin myös lasiesine – värikäs kala tai omena. Vieläkään en tiedä, mikä kyseisten koristeiden funktio oli, mutta niitä oli lähes kaikkien kavereidenkin kotona.

päivä tallinnassa

Mitä silloin syötiin, siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Todennäköisesti istuimme mennen tullen tallinnanlaivan kahvilassa, sillä kestihän laivamatkakin nelisen tuntia suuntaansa. Tai ehkä meillä oli omat eväät, anoppiehdokkaan tekemät. Ravintolassa emme ainakaan käyneet, enkä tiedä olisiko sellaisia edes 90-luvun puolessa välissä ollut.

SALT Tallinna

2000-luvulla päivä Tallinnassa tarkoitti visiittiä kauneushoitoloihin. Kasvohoito, käsihoito tai jalkahoito oli varattu yleensä jo Suomen puolelta. Kasvot hehkuen ja jalkapohjat pehmeinä kävelimme pakollisen vanhankaupunginkierroksen ja päädyimme samaan musketööriravintolaan, jossa oli syöty edelliselläkin kerralla. Raatihuoneen kulmien pahimmat teemaravintolat sentään jätimme väliin ja istahdimme Le Chateau -ravintolaan Lai-kadulla. Laivalta kärrättiin kotiin laatikolliset kesäsiideriä ja -lonkeroa.

SALT Tallinna osterit

SALT Tallinna tartar

Vasta viitisen vuotta sitten aloin ymmärtää Tallinnan kulinaarisen arvon. Päivä Tallinnassa -käsite sai täysin uudenlaisen merkityksen. Kaveriporukalla teimme pyhiinvaellusretkiä F-hoonelle, Restoran Mooniin ja Kolm Sibulatiin. Ruokahalua kerättiin vaeltamalla laitakaupungin lankakauppoihin. Tuliaisina kotiin kannettiin kassikaupalla neulelankoja ja korkeintaan pari parempaa viinipulloa.

SALT Tallinna

Kun pari kuukautta sitten sain sähköpostin, jossa kysyttiin kiinnostusta lähteä tutustumaan Ravintola NOAan, päätin ottaa yön yli kestävästä visiitistä kaiken ilon irti. Varasin lounaat molemmille matkapäiville. Matkaseuraksi sain Andalucian auringossa -blogin Arielan. Olimme tavanneet ohimennen aiemmissa blogitilaisuuksissa, mutta emme tunteneet toisiamme paremmin, enkä tiennyt oliko hänellä suunnitelmia matkan varalle, joten tein ravintolavaraukset vain yhdelle hengelle.

SALT Tallinna pullimunat

Selailin White Guide -ravintolaoppaan baltian maiden listaa ja sen valitsin perjantaille Restoran Saltin ja seuraavalle päivälle Restoran Crun. Molemmat sopivan kävelymatkan päässä majapaikastamme Viru-hotellista. Tutustuttuamme Eckerö Linen aamiaispöydässä, päätimme muuttaa varaukset kahdelle hengelle. Paluumatkalla totesimme molempien valintojen menneen nappiin.

SALT Tallinna tartar

Jätimme molempien paikkojen lounasmenut väliin ja valitsimme ruuat suoraan a la carte -listalta. Joillekin lounas saattaa olla päivän tehokkain ateria, pahimmassa tapauksessa se syödään 10 minuutissa seisaaltaa. Kun kaksi ruokabloggajaa istuu saman lounaspöydän ääreen, pöytä notkuu lautasista ja laseista. Aikaakin saattaa kulua kolmatta tuntia.

jälkiruoka restoran salt

Restoran Saltissa pöytään kannettiin alkupaloiksi ensin ostereita, sitten paahdettuja kampasimpukoita, mustiin seesamitötteröihin annosteltua mustekalaa, käsittämättömän hyvää korealaisin maustein höystettyä hirvitartaria ja sriracha-limemajoneesin kera tarjoiltuja, friteerattuja sonnin kiveksiä. Kahdelle jaettuna alkupalasetti kävi hyvinkin pääruuasta, jota loppujen lopuksi emme tilanneet ollenkaan.

jälkiruoka restoran salt

Jälkiruokavatsa täytettiin marengilla ja cannoleilla. Loppulaskun, kuten annoksetkin, jaoimme tasan. Lounastajaa kohti maksettavaa tuli vajaat 40 euroa. Varsin kohtuullista, sillä lasku sisälsi myös useamman lasillisen laatuviinejä. Salt sijaitsee sopivasti ydinkeskustan ja turistivirtojen tuolla puolen ja hinta-laatu-suhde on erinomainen. Myös interiööri on miellyttävä ja henkilökunnan palveluasenne kohdallaan. Jos puhuisin nuorisolaiskieltä, antaisin ravintolakokemukselle arvosanaksi kuus kautta viis.

ravintola cru

ravintola cru leipä

ravintola cru cosmopolitan

Restoran Cru sijaitsee turistilaumojen mannerheimintiellä, Viru-kadulla. Ei kannata kuitenkaan antaa sijainnin hämätä, vaan astua rohkeasti sisään. Kuvallista menua lukiessakin saattaa turistifiilis ottaa vallan, mutta se haihtuu viimeistään silloin, kun annokset saapuvat pöytään.

ravintola cru mustekala carpaccio

ravintola cru

ravintola cru vuohenjuusto alkupala

Alkuun vuohenjuustokakkua, mustekalacarpacciota ja villisikasylttyä, pääruuiksi maksaa kirsikkaisella kastikkeella sekä kampasimpukoita hokkaidokurpitsan kera. Jälkiruuiksi valikoituivat savupekonilla ja marengilla kruunattu creme brulee ja mustaleipäjäätelö, joka suussani maistui ihanasti mämmiltä. Iso peukku myös elämäni ensimmäiselle Pedro Ximénes -lasilliselle, jonka sommelier onnistuneesti paritti jäätelölle.

ravintola cru

ravintola cru

Kokonaisuudelle annan kiitettävän, vaikkakin maksa oli paikoin niin raakaa, että suutuntuma jäi jokseenkin epämiellyttäväksi. Maku oli silti kohdallaan ja muut annokset kompensoivat pääruuan pientä puutetta. Pienehkö miinus myös epäilemättä sijainnista johtuvista kalliimman puoleisista hinnoista, vaikka makukokemus ainakin tällä kertaa oli jokaisen euron väärti. Kolme ruokalajia viineineen köyhdytti kukkaroa reilun 50 euron verran.

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru Pedro Ximenes

Kauas on tultu Mustamäen torilta. Päivä Tallinnassa on vuonna 2017 mielenkiintoisia ravintoloita, pittoreskejä kahviloita ja viihtyisiä baareja, joiden tiskien takana on laaja valikoima pienpanimo-oluita. Ruokamatkailija suunnistaa seuraavalla kerralla ainakin Umamiin, joka on edelleen harmillisesti kokematta. Onko muita suosituksia?

2 kommenttia artikkeliin ”Päivä Tallinnassa – Mustamäen torilta kulinaristin kestosuosikiksi

  1. Mustanmäentori juu. Sinne rakennetaan Prismaa nykyään. Tuo ruokapaikan valinta on haasteellinen. Viimeksi oltiin Olde hansassa. Seuraavalla kerralla on kyllä uskallettava valita jotain muuta. Noin 20-vuotta sitten me söimme elämämme parhaan lihapadan jossain vanhan kaupungin ravintolassa.

  2. Salt on myös yksi omista suosikeistani Tallinnassa. Cru sen sijaan on jäänyt kokeilematta juuri tuon mainitsemasi syyn takia – kehuista huolimatta olen pelännyt sen olevan liian turistirysä. Mutta näin ei siis taida ollakaan! Saakoon Cru siis tulevaisuudessa mahdollisuuden. 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!