Teurastamon viljelysäkkien nousu ja tuho – kokemuksia kaupunkiviljelystä

Minusta tuli kalasatamalainen oikeastaan jo keväällä 2012, siis vuotta ennen kuin muutin uuteen kaupunginosaan. Satuin selailemaan sosiaalista mediaa ja huomasin kaverini kommentoineen Dodon kaupunkiviljelysivustoa. Puhuivat viljelysäkeistä, jotka sijoitettaisiin Teurastamon alueelle kevään aikana. Oli tulossa istutustalkoita, mullan lapiointia, taimien vaihtoa ja kesän lopuksi sadonkorjuubileet. Siltä istumalta ilmoittauduin jonon jatkoksi ja liityin Dodo ry:n jäseneksi!

raparperi

Asuin tuolloin Ullanlinnassa, mutta fillaroin päivittäin Arabiaan Tukkutorin ja Teurastamon kautta. Oiva sijainti siis ensimmäiselle omalle kaupunkiviljelmälle. Säkki maksoi 20 euroa ja hintaan sisältyi multa ja vesi koko kesäkaudelle. Viljelmän nurkille hankittiin myös pieni häkkivarasto, josta sai lainata lapioita, kastelukannuja ja kottikärryjä. Maalaismeininkiä ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Viljelysäkki on kooltaan 80 x 80 x 60 cm. Syvyyttä mullalle kertyy siis reilut puoli metriä, kun jättää sopivasti kasteluvaraa. Neljään lokeroon saa kätevästi erotettua erilaiset hyötykasvit. Yhteen raparperin, toiseen punajuuret, kolmanteen porkkanat ja neljänteen mansikat. Perunoitakin on säkeissä kasvatettu, kuten myös auringonkukkia, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsoita.

kaupunkiviljely

Ensimmäisenä vuotena istutin omaan säkkiini raparperin, basilikaa, ruohosipulia, retiisiä ja punajuuria. Chilitkin kasvatin ulkoilmassa, tosin sillä seurauksella, että syksyn tullessa, joku muu korjasi sadon ja kaivoi pensaan juuripaakkuineen parempiin suihin. Sen jälkeen olen pitänyt chilini visusti parvekepuutarhan puolella.

kesäkurpitsa kaupunkiviljely

Pari vuotta sitten säkkiviljelmä siirtyi Dodolta Tukkutorin hellään huomaan. Meidät haluttiin edelleen elävöittämään Teurastamon aluetta. Sehän sopi mainiosti. Maalasimme kylttejä, rakensimme aitoja ja kastelimme viereisenkin viljelmän kasvit, jos ne olivat jääneet muilta multasormilta kastelematta. Välillä katosi kesäkurpitsa sieltä ja tomaatteja täältä, vaikka ohikulkijoita ohjeistettiinkin Katsoa saa, ei koskea -kyltein. Sekään ei sitten loppupeleissä haitannut, kun talkoohenki oli hyvä.

kaupunkiviljely

Sitten Teurastamon valtasivat tapahtumat ja terassit. On mahtavaa, että kaupunki elää ja uusiin kolkkiin etsiytyy ihmisiä, musiikkia ja piknikpaikkoja. Toiminnan laajentaminen vaati kuitenkin uhrauksia. Vesipisteille ei päässyt yksityistilaisuuksien vuoksi ja festareiden ajan säkkiviljelmä oli artistien armoilla. Viljelmien väleistä löytyi kaljatölkkejä ja juhlaväen jälkeensä jättämiä roskia. Viljelmälle unohdettu nuhjaantunut Sideways-paita sai uuden kodin meidän vaatekaapista. Lopulta säkit häädettiin Tukkutorin toiselle puolen, Teurastamon rakennusten takapihalle.

Sijoituspaikka oli ankea, rekkojen keskellä, metalliaitojen tarkasti rajaamassa nurkkauksessa. Kovasti lupailtiin parempia paikkoja, mutta lupaukset eivät koskaan realisoituneet. Välillä viljelmät unohtuivat itseltäkin kokonaan, ne eivät enää sijainneet kulkureittien varrella. Raparperi tuotti uskollisesti satoa, mutta punajuuret eivät pitäneet uudesta ympäristöstä.

kaupunkiviljely

Tänä keväänä toiminta on hiipunut kokonaan. Meidän viljelijöiden aktiivisuudesta huolimatta mitään ei tapahtunut. Vasta toukokuun lopussa tukkutorilaiset kyselivät kuinka moni haluaa jatkaa viljelyä myös kesällä 2017. Noh, kiinnostuneita riittää, mutta kasvukausi on jo pitkällä, jaksaako enää innostua? Kaksi päivää myöhemmin viljelijöiden yhteiseen fb-ryhmään postattiin kuva, jossa kaikki säkit on dumpattu jätelavoille. Multineen, kasveineen kaikkineen. Leukani loksahti auki ja siinä asennossa se on edelleen.

jätelavat

Sinne menivät monivuotiset mansikat, raparperipuskat, ruohosipulit ja muut talven yli selvinneet keittiöpuutarhan kasvit. Päälle oli kumottu muuta roskaa. Tukkutorin väki ei reagoinut mitenkään, vaikka hekin ovat ryhmässä läsnä. Ei selitystä, ei anteeksipyyntöjä. Oli pakko rynnätä pelastusoperaatioon.

raparperin raato

Paikalle saapuessani tilanne oli toivoton. Säkit olivat lavoilla kolmessa kerroksessa, ei siis mitään mahdollisuutta löytää sitä oikeaa. Tukkutorin trukkikuskit tulivat kovistelemaan, että millä asioilla sitä täällä liikutaan ja otetaan valokuvia. Puuskahdin vihaisena ja miehet kaikkosivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Paitsi yksi, joka ymmärsi hyvin mielensäpahoittajaa. Työmaatakkiin sonnustautunut tyyppi oli heti valmis auttamaan ja vaikka siirtämään konevoimin säkkejä pois edestä, jotta löytäisin omani.

jätelavat

Kävi kuitenkin todellinen tuuri. Oma viljelysäkkini raparperipuskineen rehotti päällimmäisten joukossa. Puoliksi painavien laatikoiden alla, mutta kuitenkin. Korjasin raparperisadon ja yritin turhaan irrottaa juurakkoa. Saman kohtalon koki ruohosipuli. Kaksi vuotta sitten Jyväskylän tienoilta tuotu vanhan perinneraparperin poikanen oli hautautunut toisen säkin kulman alle. Pienen säätämisen jälkeen sain kuin sainkin kaivettua juuripaakun mukaani. Se muuttaa asumaan parvekkeelle suureen ruukkuun.

Ura Teurastamon säkkiviljelijänä taitaa siis osaltani olla ohi. Vaikka kyseessä todennäköisesti on ollut katkos kommunikaatiossa, eikä tahallinen kiusanteko, hyvä fiilis on mennyttä. Keskityn tästä lähin parvekepuutarhaani, elävöittäköön joku muu Tukkutorin asfalttipihaa. Kiitos ja anteeksi Teurastamon kaupunkiviljelijät 2012–2017.

kaupunkiviljely

Raparperia on nyt jääkaapissani yllin ja kyllin. Tänään kotikokin ohjelmassa on ainakin piirakka ja pari pulloa rosmariinilla maustettua mehua. Viikonloppuna grillataan kalaa, jonka sisuksiin upotetaan nippu raikasta raparperia. Uusia reseptejä odotellessa voitte käydä kurkkaamassa vanhoja, herkuiksi havaittuja: rappiotädin raparperipiirakkaa, inkivääri-raparperimehua ja raparperi-savusiikasalaattia.

4 kommenttia artikkeliin ”Teurastamon viljelysäkkien nousu ja tuho – kokemuksia kaupunkiviljelystä

  1. Voi ei 🙁 tälläistä ei olisi toivonut lukevansa koskaan… Just kun Helsinkiin olis tarvittu lisää yhteisöllisyyttä ja hiukan vihreämpää ajattelua.

    Toivottavasti sun parvekeviljelmät saavat olla rauhassa ja tuottaa ison sadon.

    • Kiitos myötätunnosta! Paksusti voivat parvekeviljelmät, hyvin olivat täällä pärjäilleet kastelujärjestelmän turvin, vaikka multasormet matkasivat reilun viikon maailmalla.

  2. Voi ei! Hirveän ikävää! Itsellä tuli ihan vedet silmiin tuota lukiessa ja lohduttomia kuvia katsellessa. Todella surullista. Onneksi sait edes jotain pelastettua ja hyvä että löytyi edes yksi ymmärtävä ihminen paikan päältä. Espoosta tänne maalle muutettuani, josta tulikin juuri toukokuun lopussa 10 vuotta, mulla on palannut lapsuus mieleen. Isä oli melkoinen multasormi ja jotain on vielä opeista jäänyt takaraivoon. Että istutushommat ym. on tuttua puuhaa täälläkin. Hirveän terapeuttista tonkia maata ja siinä sivussa hoidella lampaita. Onneksi teillä on tilava parveke, se on iso asia kaupungissa. Nyt ei tarvitse ainakaan pelätä pitkäkyntisiä…

    • Mullan tonkiminen on tosiaan terapeuttista, jotenkin siinä palataan perusasioiden äärelle. Yritetään nyt ottaa irti kaikki pienemmästä keittiöpuutarhasta, lasitetulle parvekkeelle jos pitkäkyntiset eksyvät, on se jo melkoinen suoritus. 😀

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!