Brittiläinen ruokako pahaa – Ravintolatärpit Lontooseen

Rasvaista, mautonta, raskasta ja kaukana fine diningista. Paneerattua turskaa ja rasvaa tihkuvia ranskalaisia, munuaispiirasta, ronskia lihaa. Stereotypiat jylläävät, kun puhutaan englantilaisesta keittiöstä. Brittiläistä ruokakulttuuria on kai turha verrata naapurimaa Ranskaan, mutta ei se läpensä mätä missään tapauksessa ole. Ennakkoluuloja murentaakseni tarjoan muutaman ravintolatärpin Lontooseen, olkaapa hyvät.

Työmatkoilla on tullut tavaksi, että minä perehdyn paikallisiin ravintoloihin etukäteen ja varaan pöydän yhteistä illallista varten. Muut hoitavat sitten hotellin valitsemisen ja reittisuunnitelmat. Minulle ei ole niin väliä millaisessa huoneessa yövyn, kunhan siellä ei ole ötököitä ja muutenkin siivo tunnelma, joten diili on varsin mainio.

hereford road

Aloitan yleensä googlettamalla Michelin-oppaan valinnat. Tähtiravintoloita en edes vilkaise, ne eivät matkabudjettiin mahdu, sen sijaan otan käsittelyyn Bib gourmand -mestat, joihin on hyvät kulkuyhteydet valitulta hotellilta käsin. Bib gourmand -merkintä annetaan paikoille, joissa on sujuva palvelu ja erinomainen hinta-laatu-suhde. Suomeksi sanottuna viihtyisiä oman rahan ravintoloita, joiden keittotaitoon voi huoletta luottaa.

Käyn ravintolat järjestelmällisesti läpi. Hylkään ne, joihin ei voi tehdä varausta ja annan etusijan niille, joissa näkyy paikallinen, sesonginmukainen ruokakulttuuri. Etniset skippaan suosiolla, sillä haluan syödä maassa maan tavalla edes yhtenä iltana. Interiöörilläkin on väliä, mielummin luonnonvaloa tulviva kuin kellariin sijoitettu pimeä loukko.

Jos valinta tuottaa päänvaivaa, saatan vilkaista Trip Advisoria tai googlettaa kokemuksia kyseisestä ravintolasta blogeista ja sanomalehtien matkailusivustoilta. Trip Advisorin kommentteja pitää tosin lukea suodattaen, sillä huonon arvostelun takana saattaa olla pettynyt matkaaja, joka antaa yhden tähden pippuripihvin puuttuessa listalta.

Tällä metodilla olen onnistunut avartamaan kollegoideni makumaailmaa melkoisesti. Venetsia, Frankfurt, Milano, Berliini ja viimeisimpänä Lontoo ovat esitelleet parhaimpia puoliaan ja saattaneet jopa hälventää joitakin ennakkoluuloja paikallista ruokaa kohtaan. Jokaisella kerralla olemme poistuneet ravintolasta tyytyväisinä, hieman hiprakassa ja vatsat täynnä.

Toukokuun alussa matkasimme siis Lontooseen. Tällä kertaa kunnian sai Hereford Road, joka sijaitsi kätevästi Bayswaterissa, vain kahden metropysäkin päästä Kensingtonista, jossa hotellimme oli. Aikaisen tiistaiaamun lennon vuoksi päätin varata pöydän ensimmäiseksi illaksi jo seitsemän aikaan, vaikka tiesin sen olevan paikallisille aikainen ajankohta. Bayswaterin pikkukadut ovat täynnä vieri vieressä seisovia hotelleja, joiden ovenpieliä koristavat valkoiset vuosisatoja vanhat pylväät. Jos hotellien omia ravintoloita ei lasketa, rafloja saa alueelta hakemalla hakea. Veikkaan, että tässä on kortteliravintolaksi itseään kutsuvan Hereford Roadin suosion syy.

hereford road ravintola

Olimme illan ensimmäiset asiakkaat. Valkoisia liinoja ei näkynyt ja tunnelma oli mutkaton. Ruokabloggaaja huomasi heti ravintolasalin katossa olevan suuren ovaalinmuotoisen ikkunan, josta valo tulvi sisään huoneeseen. Täydellistä.

uudet perunat

Jo alkuruoka osoitti ennakkoluulot brittiläisestä ruuasta vääriksi. Runsaita, mutta hienostuneita makuja. Annokset olivat suuria, mikä ei meitä nälkäisiä suinkaan haitannut. Omalle lautaselleni valitsin sisäelimiä, alkuun maksaa ja pääruuaksi munuaisia. Seuralaiseni söivät parsakeittoa, lohisalaattia, kaninreittä, linssipataa sekä haudutettua varhaiskaalia ja uusia perunoita. Jälkiruokavatsa vaati omansa, sinne solahtivat raparperinen creme brulee ja veriappelsiinisorbet.

kaninkoipi hereford road

vasikan munuaiset

raparperi creme brulee

Menu vaihtuu päivittäin. Pelkästään se kertoo intohimosta ja rakkaudesta raaka-aineita kohtaan. Sesongin mukaista, mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotettua, taiten laitettuna ja modernilla vivahteella – kyllä kiitos! Lähtiessämme paikka oli pakattu täyteen ystäväporukoita ja pariskuntia. Kiitimme avokeittiössä heiluvaa kokkia ja poistuimme pimenevään iltaan.

hereford road

Kaksi seuraavaa illallista nautittiin rennommissa olosuhteissa. Elephant & Castle -metroaseman ja taideyliopiston kampuksen kulmilta löytyi entinen kauppahalli Mercato Metropolitano, joka oli valjastettu street food -ravintoloiden käyttöön. Napolilainen pizza paistettiin asiakkaan edessä, se viihtyi uunissa vain minuutin tai korkeintaan kaksi. Kerrankin söin hyvällä halulla kokonaisen lätyn, siihen en suomalaisissa pizzerioissa yleensä kykene. Kauppahallin perällä oli elämyksellinen leffateatteri Backyard Cinema, joka sisustetaan erikseen jokaista elokuvateemaa varten. Seuraavalla kerralla ehdottomasti sinne!

mercato metropolitano London

mercato metropolitano napolilainen pizza

Pubiklassikko fish & chips oli pakko testata viimeisenä iltana. Kollega varoitteli vatsakivuista, rasvainen annos voi laittaa pötsin sekaisin. En uskonut vaan siemailin siideriä ja rouskutin hyvällä ruokahalulla rapeaa kalaa ja paksuja perunatikkuja. Jo matkalla hotelliin vatsa protestoi ja normalisoitui vasta seuraavana päivänä.

Työmatkan lounaat ovat samaa kaliperia kuin toimistollakin. Heittoeväitä, jotka syödään seisaaltaan tai ainakin 15 minuutissa. Vaan mikäpä pikalounaita syödessä, kun jokaisessa kadunkulmassa oli Pret A Manger tai vastaava terveellisen ruuan ketjuravintola. Kuullessaan minun olevan ruokabloggaaja, halusi brittiläinen kustantajakollega esitteli meille Fitzrovian kaupunginosan parhaat kasvispikaruokalat, luomuketjut ja suosikkikahvilat. Maistuvan liukuhihnalounaan söimme lopulta Planet Organicissa, mutta muitakin alla olevia kannattanee kokeilla, jos pikaevästä mielii.

planet organic london lunch

planet organic london

Planet Organic – luomuruokakauppojen ketju, joka on perustettu jo 1994. Ainakin Tottenham Court Walkin Storessa oli myös erillinen lounastiski, josta sormella osoittamalla sai valita täytettä pieneen, keskisuureen tai suureen biohajoavaan kulhoon (hinta 6,90–9,90 puntaa). Mahdollisten täytteiden määrä sai pään pyörryksiin, pelkästään erilaisia salaatteja oli kymmeniä.

ravintolatärpit lontooseen

Leon – Lontoon laajin terveellisen pikaruuan ketju. Syntynyt vuonna 2004 halusta vastustaa monikansallisia hampurilaisketjuja ja muita epäterveellisen fast foodin tarjoajia. Panostaa kestävään kehitykseen.

DF Mexican Diner – Ilmeisen nopea ja autenttinen pikameksikolainen. Paikallinen kustantamo oli pitänyt henkilöstön pikkujoulut ravintolan tiloissa.

Lantana Cafe – Fitzrovian paras kahvi. Kahvilassa on kaksi puolta: IN, jossa istutaan pöydissä ja OUT, josta haetaan take away -kahvit.

En olisi koskaan uskonut miettiväni ruokamatkaa Lontooseen, mutta tässä sitä ollaan, täysin vakuuttuneita siitä, että brittiläisetkin osaavat.

14 kommenttia artikkeliin ”Brittiläinen ruokako pahaa – Ravintolatärpit Lontooseen

  1. Paljon kiitoksia, näistä vihjeistä tulee olemaan suuri apu seuraavilla Lontoon reissuilla.

  2. Osuipa tämä kirjoitus kreivin aikaan ( olen siis kotoisin Turusta ja olot Suomessa olivat poikkeuksellisen hienot kun kruunua edusti Pietari Brahe, joka edelleen seisoo Tuomiokirkon edessä Brahenpuistossa ja tästä muistona meille muodostui sanonta ”kreivin aikaan” ), sillä olen käynyt Englannissa ja Skotlannissa lukuisia kertoja – eka kerran 1968 – ja nuorena 17 v ihastuin toki fish & shipsiin vaikka muu muona oli silloin ja useasti sen jälkeen kelvotonta. Mä olen ruokapaikkojen valinnassa luottanut tähän mennessä TripAdvisoriin emmekä ole joutuneet kovin pahasti pettymään. Tässä oli kaksi kohtaa joita vakavasti harkitsen 1) Michelin opasta 2) suosittelemaasi ravintolaa. Kun meillä on 5 pv aikaa niin molemmat hoituvat mainiosti.

    …. niin ja kiitokset taas kerran tosi mukavasti kirjoitetusta jutusta!

    • Michelinopas on yllättävän käyttökelpoinen myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneet satojen eurojen tähtiravintolaillallisista. Kiitos sivistämisestä ja mukavaa matkaa!

  3. Kiitos tästä. Hienon systemaattisesti valitset ravintolat ja kuvissa oleva paikka näytti todella hyvältä. Itselläni on Tripadvisorista vaihtelevia kokemuksia, sillä joissakin suosituissa paikoissa olen joutunut pettymään. Ihmiset arvottaa ruokaa vähän erilailla ja joku voi tosiaan antaa yhden pisteen, kun annos oli työmiehen vatsalle liian pieni tai vastaavasti viisi tähteä mättöpaikalle, jossa on halvat hinnat ja isot annokset, mutta laatu ei mistään kotoisin.

    • Näin on, Trip Advisor ei välttämättä ole kovin luotettava, vaikka sen kautta välillä löytyykin helmiä. Kiitos, kun jätit puumerkkisi!

  4. Hyvä työnjako teillä reissusuunnitelmia tehdessä! Osa näistä Lontoon paikoista oli tuttuja, tuo Elephant & Castlen läheinen kauppahalli ei: tahdon sinne, ja toivottavasti pääsen pian. : )

  5. Joo, paha, brittiruoka on yhtä kaukana historiassa kuin suomalainen hyvinvointivaltio ja voitaisiin ehkä julistaa kohta uhanalaiseksi. Tätä nykyä britit ovat erittäin vaativia ravintoloidensa suhteen ja se näkyy verisessä kilpailussa etenkin Lontoossa.

  6. Yleensä välttelen etnisiä paikkoja juurikin siksi että haluan paikallista safkaa, mutta Lontoon intialaisen ruuan kulutuksesta olen kuullut niin paljon että sielä haluaisin maistaa sitäkin 😀

    • Samasta syystä minäkin olen vältellyt, mutta totta tuokin, monessa isossa kaupungissa on voimakas etninen ruokaskene. Eipä Berliinissäkään voi käydä syömättä kebabia! 😀

  7. Lontoon ravintolatarjonta yllätti minutkin. Siellä saisi varmaan syödä koko vuoden joka päivä uudessa ravintolassa. Myös se yllätti, miten paljon ihmisiä siellä oli ulkona syömässä. Eredyttiin jättämään yhdelle illalle varaus tekemättä, eikä meinattu päästä minnekään syömään.

  8. Kieltämättä brittiruokaan on itselläkin ennakkoluuloja! Kiva kuulla, että löysit hyvät ravintolat työporukalle. Noin systemaattinen etsiminen onkin varmasti tarpeen Lontoon kokoisessa kaupungissa. 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!