PING Helsinki Business Festival – mitä jäi käteen?

Olen antanut ajatusten hautua. Takki on tyhjä ja pää täynnä. Enkä nyt tarkoita vapun vaiheilla virrannutta kuohuviiniä. Loikoilen lontoolaisen hotellihuoneen sängyllä, kuuntelen hälytysajoneuvojen loputonta rallia Cromwell Roadilla ja tulostan työmuistini virtuaaliselle paperille.

parveke

PING Helsinki Business Festival. Miten kirjoittaa maailmanluokan tapahtumasta ilman, että sortuu ylisanoihin ja karahtaa heti ensimmäisessä lauseessa kliseiden karikolle? Ei oikein mitenkään. Jotkut osaavat, minä en. Siksi ajattelematta sen suuremmin, tässä se tulee – festariraportti. Bare with me.

ping helsinki

Be better, braver and bolder – Ann Handley otti yleisön haltuun sadasosasekunnissa. Menestyäkseen markkinoinnin maailmassa on uskallettava tehdä asioita eri tavalla kuin muut, sillä tavallinen ei enää riitä. Turvallisuushakuisuus johtaa vain keskinkertaisuuteen, joka ei kiinnosta ketään. Menestyksen avaimet löytyvät mukavuusalueen ulkopuolelta, eivät tutusta ja turvallisesta tekemisestä, eivätkä ainakaan keski-iän ylittäneen markkinointijohtajan pölyttyneestä toimistosta. Handley elää kuten opettaa, olisipa se yhtä helppoa minullekin.

clarion hotel ping Helsinki

Futuristi Ilkka Halava puhui siitä minkä olen tiennyt jo kauan. Tai jos en faktisesti tiennyt, ainakin aavistanut tulevan. Olemme suuren muutoksen kynnyksellä. Työ sellaisena, kuin ennen 2000-lukua syntyneet sen tuntevat, tulee katoamaan. Tekoäly ja mekaaniset koneet hoitavat kaiken sen, mikä meistä on tylsää, rankkaa ja vastenmielistä. Ei enää kellokortteja, turhia kehityskeskusteluja tai näennäisen virkistäviä tyky-päiviä. Ei ahdistavia sunnuntai-iltoja työviikkoa odotellessa, eikä aamukampaa, josta katkoa piikkejä kesälomaa odotellessa.

orkidea ping helsinki

Tulevaisuudessa on vain seitsenpäiväisiä viikonloppuja. Työpäiviä, jotka eivät tunnu työltä. Toimenkuvia, joiden sisällön jokainen voi rakentaa itse intohimonsa palasista, pienistä puroista, joista kasvaa suuri virta. Harrastuksesta tulee työ ja työstä harrastus. Eläkkeet jäävät historiaan, sillä työ ei enää samalla tavalla rasita ihmistä, mieltä ja kehoa. Allekirjoitan ja tavoittelen tätä itsekin, mutta silti pureskelen ennen kuin nielen.

jälkiruoka ping helsinki

Päivän hyödyllisin keskustelu (jos pientä kollegiaalista debattia Savusuolaa-blogin Janican kanssa ei lasketa) käytiin Veera Biancan houstaamassa pyöreässä pöydässä. Pöydän ympärillä puhuttiin suoraan rahasta, mediakorteista, yhteistyöehdotuksista ja -periaatteista. Myös ensimmäisessä rinnakkaissessiossa lyötiin pöytään lukuja. Häpeilemättä ja avoimesti. Hyvä niin, sillä mitä läpinäkyvämpää yhteistyö sisällöntuottajien ja brändien välillä on, sitä nopeammin pelisäännöt selkeytyvät ja ala kehittyy.

clarion helsinki ping helsinki

Mitä siis jäi käteen vappupallon, festaripassin ja puumapussin lisäksi, mikä kolisee mielessä vieläkin? Ei, se ei ole PINGviini, loistava kasvislounas eikä notkuva jälkiruokapöytä. Uudet ja vanhat kollegat olivat hekin valloittavia, sisältöyhteistyötapaamiset hedelmällisiä ja illan bileissä hyvä boogie. Päällimäisenä mielen maisemassa kelluu kuitenkin oman tekemisen oikeuttaminen. Se, etten välttämättä tarvitse keneltäkään taustatukea tavoitteilleni, hyväksyntää haaveilleni tai lupaa unelmilleni. Riittää, että uskon itse.

ping helsinki

Minun reittini kulkee sammalmättäiden päällä, mustikanvarpujen joukossa, kovalla graniittikalliolla ja upottavalla rantahiekalla. En suostu silottelemaan matkaani käsitellyillä kuvilla, stailatuilla annoksilla tai epäaidoilla otoksilla. Taivallan mielummin kivikkoista tietä, sitä mikä on päällystetty liikuttavilla muistoilla, samaistuttavilla tarinoilla ja rehellisillä kokemuksilla. Se taival on suunnattoman paljon mielenkiintoisempi kuin kollegojen valmiiksi tallaama tasainen tie, vaikka se veisikin varmemmin perille. Harva menestysresepti on toistettavissa, siksi vertailemisessa ei ole mitään mieltä.

ping helsinki clarion

Ratkaisu saattaa osoittautua vääräksi, mutta heittäydyn silti ja kyseenalaistan kompromissit. Superstara Casey Neistatin tavoin tavoittelen sitä, mikä tuntuu mahdottomalta. Suljen korvani vanhempien ja varmasti viisaampien neuvoilta. Pidän kovan pääni ja kuuntelen paitsi teitä lukijoita, myös sitä hiljaisempaa ääntä, joka vahvistuu päivä päivältä. En ahtaudu turhiin muotteihin, vaan kannan itseni ja blogini ylpeydellä.

Kiitos PING Helsinki, kirkastit jälleen ajatukseni. Maali näkyy jo, eikä takakaarteessa ole ruuhkaa.

ping helsinki

ps. Omien polkujen kulkijoita ja erilaisia bisnesfestaritarinoita löydät myös alla olevien linkkien takaa, lue ja innostu!

Itse Minna Mänttäri: Kultajakkuinen, ulkopuolinen
Mua lemmitkö vielä Kustaa: Asioita, joita en muista PING Helsingistä
Ku ite tekee: Se tavallinen ruokablogi
Missä olet Laura: Lue tämä, jos vihaat verkostoitumista
Veera Bianca: Koska elät vain kerran
Rimma + Laura: PING Helsinki 2017 sai aikaan blogi-identiteettikriisin

pps. Jos fanitat kaltaistani kulkijaa, voit käydä ilmiantamassa blogini vuosittaisen blogipalkintogaalan tuomaristolle täällä: The Blog Awards 2017. Huomaathan, että kaikkia kenttiä ei tarvitse täyttää, riittää, että kirjoitat vähintään yhteen. Kiitos äänestäsi! <3

9 kommenttia artikkeliin ”PING Helsinki Business Festival – mitä jäi käteen?

  1. Minä taisin sortua niihin ylisanoihin 🙂 PING on mulle ollut aina se suunnan näyttäjä ja eteenpäin kantava voima sekä rohkaisija, jotta uskallan olla tänä päivänä juuri sitä mitä olen <3
    Oli ihana nähdä <3

  2. Ai maailma, että tykkään sanoista ja tyylistäsi kirjoittaa. Eikä tarinasi sanomaankaan ole mitään vastaan rutisemista vaan komppaan.

    Kun suuri joukko ammattilaisia kokoontuu kerran vuodessa yhteen, oma sisäinen ääni saattaa hukkua melskeeseen. Tasapäisyys on kuitenkin vain harvoin hyvästä. Jos sydän pakottaa matkalle sammalmättäiden sekä koukeroisien ja hidastelevien männynjuurien kautta, polulle kannattaa kuitenkin yleensä mennä. Sellaisista reiteistä seuraa silti useimmiten lopussa vain hyvää.

    Oli ihana perjantaina nähdä: no, vaikka vain lyhyen hetken <3.

    • Nöyrä kiitos, oi blogikollegani! Vertaileminen niihin, jotka tekevät (omasta mielestä) kaiken paremmin, rohkeammin ja rokimmin, aiheuttaa kyllä aikamoista riittämättömyyden tunnetta. Mutta kuten PING Helsingin facebook-ryhmässä virinneestä keskustelusta huomaa, kaikki ovat samassa veneessä, riittämättömyyttä ja huonommuutta tuntevat myös ne, joita itse salaisesti kadehtii. Hyvä oli nähdä, vaikka vain pikaisesti. Seuraavalla kerralla toivottavasti ehditään vaihtamaan muutama sanakin. 🙂

  3. Moikka! On tämä mielenkiintoista, bloggaajan homma ja hänen ajatusmaailmansa ja kaikki siihen liittyvä. Tykkään, kun avaat taustoja, enhän muuten niistä tiedä ja arvostuksesi nousee. Kova on työmäärä ja tutkimus!
    Mutta taas tämä teksti ja etenkin kappale ”Minun reittini…”. Miten ihmisenlapsi saa noin kaunista ja runollista tekstiä kirjoitettua. Olet sinä kyllä aika likka! Mitä sinusta vielä oikein tulee ja mitä saatkaan aikaiseksi. Olen minä kyllä tuollaista ennenkin lukenut, tulee mieleen Laila Hietamies. Se teksti kun on minusta mahdottoman hienoa ja lisäarvona tietysti se historia.
    On se vaan hienoa, kun kirjoitat meille! Kiitos. ❤

    • Voi nakkimakkara!!!!! Ihmisenlapsi ei kirjoiteta yhteen!!! Häpeen… Näen opettajan punakynän…(ihan kuin muu kirjoitukseni olisi oikein 😊, mutta kun sen lukijana onkin ammattilainen). Kuten olen sanonut, tekstisi väkisin pistää minut tarkkailemaan omaa kirjoitustani. 😄

      • Kiitos ihanasta kommentista! Joskus sitä kyseenalaistaa oman tekemisensä kun vertaa itseään menestyvämpiin tekijöihin, vaikka saakin sitten huomata, että kaikki me painimme ihan samojen epävarmuuksien kanssa. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! (Enkä todellakaan huomannut ensimmäisestä kommentista kirjoitusvirhettä, turhia paineita ei kannata ottaa!)

  4. Kiitän verbaalista suomenkielen käyttöäsi ”blogissasi” ( niin tympeä sana), yksi niistä harvoista, jota viitsii/haluaa lukea, koska kaikkine vivahteineen aitoa ja tyhjentävää suomenkieltä – iso ”peukku”. Ruokarakkautesi vilpitöntä ja aitoa. Jatkoon kaikki hyvä elämässäsi. Tänään opittua uusi suomenkielen sana MYÖTÄLE- maistuuko sulle???

    • Voi miten ihana kommentti, kiitos! Eritoten maininta vilpittömyydestä ja aitoudesta lämmitti mieltä. Ja myötäle, mikä mainio lisä sanavarastoon! Urbaani sanakirja kertoo sen tarkoittavan loivaa alamäkeä, mikä kuulostaa järkeenkäyvältä merkitykseltä. Taipaleella oleva myötäinen mäki on tottakai myötäle. 😀

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!