Kansallinen pullapäivä – korvapuustit omenalla ja mantelilla

Tänään liputetaan. On laskiaistiistai, Kalevalanpäivä ja suomalaisen kulttuurin päivä. Sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella voisi kyllä kuvitella, että on kansallinen pullapäivä. Pullaa, hilloa, mantelimassaa, kermavaahtoa, nutellaa, suklaakastiketta ja tomusokeria kaikki kanavat pullollaan.

Olen minäkin muutaman kermavaahtounelman viime päivinä syönyt, vaikka en niistä kuvia olekaan instagramiin tai facebookiin postannut. Kotikeittiössäni päätin olla vastarannan kiiski ja jättää laskiaispullat leipomatta, mutta kuinkas kävikään. Sunnuntai-iltana kipaisin lähikauppaan, ostin litran maitoa ja ryhdyin taikinantekohommiin.

korvapuustit

Sitten seuraa tunnustus: en ole koskaan osannut tehdä pyöreitä pikkupullia. Silloin tällöin kokeilen, mutta aina epäonnistun. Vehnäsistä tulee likilaskuisia tai liian tiiviitä. Päältä kauniin ruskeita, mutta sisältä raakoja. Siksi nokitan korvapuusteilla. Ne minä osaan, puusteista on tullut ajan myötä bravuurini, jolla on hurmattu eräätkin anoppikokelaat.

Laskiaispullien sijaan leivoin siis korvapuusteja. Halusin kuitenkin tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa, niinpä jaoin taikinan kahtia. Toinen puustitaikinan puolikas sai sisuksiinsa kanelia, sokeria ja voita, mutta toiseen taiteilin täytteiksi mantelimassaa ja omenahilloa. Siis korvapuustit laskiaistwistillä!

korvapuustit

Pullataikinan vaivaan aina ja ikuisesti Anna-Leena Härkösen vähän helvetin hyvällä ohjeella (sanavalinta Anna-Leenan, ei minun), tosin hieman tuunaten, kuten tapoihini kuuluu. Vähennän hiukan rasvaa ja sokeria ja lisään teelusikallisen suolaa. Yleiskonetta en omista, joten käsipelillä mennään. Vaivaan ja maistelen, joskus vähän liikaakin. Huomaamattani saatan syödä taikinaa useamman desin.

Mantelimassan tein itse Kokit ja potit -blogin ohjeella. Resepti on helppo, mutta aiheutti silti hieman päänvaivaa. Kaupassa pähkäilin, ovatko mantelijauho ja mantelijauhe samaa tavaraa eri nimellä pussitettuna. Ostin mantelijauhetta, sillä sitä sai pienemmässä paketissa. Kuiva-ainekaapissani ei myöskään ollut erikoishienoa sokeria, tavallinen hieno sokeri sai kelvata. Mantelirouheen rouhin kokonaisista manteleista. Jääkaapissa seisottamiseen ei ollut aikaa kymmenen aikaan illalla, joten läiskin mantelimassan sellaisenaan kaulitulle ja voidellulle korvapuustitaikinalevylle. Puolet kaulitusta taikinasta sai päälleen purkillisen viime vuonna keiteltyä omena-inkiväärihilloa.

tuunaa mun korvapuusti

Leikkasin rullatusta taikinasta sekä perinteisiä puusteja että tasaisia kiekkoja ja asettelin ne pellille. Kohottamisen jälkeen työnsin pellin uuniin ja jäin odottelemaan. Jokseenkin kokemattomana pullapirkkona jännitin, pysyvätkö täytteet korvapuustien sisällä vai valuvatko ne kokonaan ulos.

Valuivathan ne, mutta eivät onneksi kokonaan. Ulkonäkö oli lähes kuvauskelvoton, mutta maku veti suun muikeaan hymyyn. Omenahillo oli karamellisoitunut uunissa ihanan tahmaiseksi massaksi ja omenaiset korvapuustit olivat ihanan meheviä vielä seuraavanakin päivänä. Eipä löytynyt moitteen sanaa toisestakaan versiosta. Molemmat mainioita kerrassaan!

omenapuustit

Olen huomannut, että luomuaineksista tehdyllä taikinalla on oma tahto, johon ei voi millään keinolla vaikuttaa. Se käyttäytyy miten parhaaksi kullakin kerralla näkee. Reseptin jauhomäärä on syytä unohtaa heti kättelyssä ja ottaa käyttöön näppituntuma. Luomutaikina kohoaa miten sattuu ja uuniin päästyään laajenee kaikkiin suuntiin täysin holtittomasti. Kahdesta pellillisestä pullia vain muutamaa voi kutsua hyvällä tahdolla kuvaukselliseksi korvapuustiksi. Mutta maku, se on täydellinen.

Perinteiset (laskiais)korvapuustit

1/2 l luomumaitoa
40 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
2 luomumunaa
2 dl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
12–15 dl luomuvehnäjauhoja
150 g voita sulatettuna
kananmunaa voiteluun

Täytteiksi:
Kanelia, sokeria ja voita
Mantelimassaa ja voita
Omena(-inkivääri)hilloa ja voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi tai 42 asteeseen, jos käytät kuivahiivaa. Liuota hiiva lämpimään maitoon (tai sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää maitoon). Vatkaa munat ja sokeri erikseen löysäksi vaahdoksi ja kaada hiivamaidon joukkoon, lisää suola. Lisää sitten mantelijauhe/o ja osa vehnäjauhoista. Älä missään nimessä kumoa kaikkia jauhoja leivinkulhoon kerralla, vaan tunnustele milloin liika on liikaa. Sulata voi ja vaivaa se taikinan sekaan. Lisää vielä jauhoja, jos siltä tuntuu. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa, kuten mikrossa tai sähköuunissa, vähintään tunti.

korvapuustit

Ota voi jääkaapista pehmenemään ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Jaa taikina sopiviin osiin ja kauli se ohueksi. Miten ohut sitten määritellään, on jokaisen oma asia. Minä tykkään kaulita taikinan noin puolen sentin paksuiseksi, siten korvapuustiin tulee mahdollisimman paljon kierroksia. Levitä pehmennyttä voita kaulitulle taikinalle ja lisää sen päälle haluamasi täytteet. Kieritä tiiviille rullalle ja leikkaa kiekoiksi tai korvapuustikolmioiksi.

Anna pullien kohota pellillä vielä kymmenisen minuuttia, voitele ne kananmunalla, ripauta päälle (rae)sokeria ja työnnä uuniin. Paista 10–15 min, vaalean tai vähän tummemman ruskeiksi. Kaada lasiin kylmää maitoa ja nautiskele korvapuusti kierros kerrallaan.

korvapuustit

Kansallista korvapuustipäivää vietetään vasta lokakuussa. Minusta tämän ruotsista lainatun kanelbulle-perinteen voisi hyvin siirtää laskiaistiistaille. Pulla kuin pulla, niin miksei sitten kanelipulla!

4 kommenttia artikkeliin ”Kansallinen pullapäivä – korvapuustit omenalla ja mantelilla

  1. Heippa; Kerrankin, edes yhden kerran, voin kirjoittaa, että tämän minä hallitsen, siis pullan leipomisen! Yleensä hämmästelen, mitä kaikkea ruokaa sinä laitat ja niitä kiemuroita. Mutta pullataikina, sen näpräämisen aloitin pikkujakkaran päällä seisoen vissiin 5-6 vanhana, äiti toki teki silloin taikinan. Siinä tehtiin pikkuruisia pitkoja ja opittiin se pullanpyöritys. Ihan samalla viisten en tee kuin sinä, mutta maku ratkaisee aina, ei ulkonäkö.😄

    Oletkos muuten kokeillut voisilmä- ja pikkupullien tekoa niin, että jätät taikinan ” napakan löysäksi”, kohotat kaksinkertaiseksi liinan alla ja sitten isolla lusikalla nostat kököjä pellille. Vähän jauhoisella lusikalla avitat isommat nirkot pois. Nostat taas ja teet jollain vempaimella kolon voille ja sokerille, voitelet ja uuniin. On helppoa, nopeaa ja se pehmyt taikina tekee pullista erityisen hyviä.
    Ja uuni muuten korjaa kauneusvirheet. 😊

    Kokeilepa muuten joskus korvapuusteihin kookoshiutaleita, voita ja vaniljasokeria. Aika herkkua!

    • Hahaa, en millään usko, että pullan leipominen on ainoa juttu, joka sujuu sinulta paremmin kuin minulta! 😀 Näihin vinkkeihisi palaan aivan varmasti seuraavalla kerralla, kun pullahiiren hammasta kolottaa. Samalla löysän taikinan tekniikalla olen tehnyt sämpylöitä, mutta ihan samalla tavalla ovat likilaskuisiksi jääneet. En kuitenkaan luovuta, jospa ne pyöreätkin (voisilmä)pullat vielä joskus luonnistuvat!

      • No sitäpä niin, että pullataikinassakin sinulla on ”ei meillä olevia aineita ” kuten ruokosokeri, mantelihauhe ja muniakin kaksi, ei meillä vaan. Eikä luomua 😥, tavallista annihelenaa löytyy. Ja kyllä, sämpylät tehdään lusikalla myös, en enää väkräile niitä enempää. Ja onhan ne herkumman näköisiä, kun jokaisella on ihan omat muodot 😂.
        Eikös se ole niin, että liika löysä taikina tai hiivan kuoleminen ne likilaskuiset tekee? Liika sokeri ja rasva myös, mutta ne näyttivät hyviltä määriltä.
        Olen varmaan peruskotikokki, kiitos äidin, joka jo pienenä antoi häärätä keittiössä. 😄

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!