Keittiön kaappien unohdetut aarteet

Olen kuullut ihmisistä, jotka siivoavat kaappinsa ennen joulua. Minä en kuulu heihin, siivoan kaapit silloin, kun siivousinspiraatio iskee (eli harvoin) tai kun siihen on pakottava syy. Keittiön kaapistot olen tainnut nuohota kolmen vuoden aikana kahdesti, jos sisäänmuuttosiivousta ei lasketa lukuun. Ensimmäisen kerran, kun epäonnisesta pähkinäpussista levisi kaappeihin ötökkä poikineen ja toisen kerran, kun mies tuli taloon.

Silloin tällöin kokeilevassa keittiössä tarvitaan jotakin harvinaisempaa ainesosaa. Maustetta tai tahnaa, jauhetta tai säilykettä. Etsintäoperaatio saattaa innostaa myös rätin heilutteluun ja pienen inventaarion tekemiseen. Vilkaisemaan pussien ja purnukoiden päivämääriä ja järjestelemään hyllyillä tönöttäviä törppöjä ja tupperware-rasioita.

hillopurkit

Etsiessä sarviapilansiemeniä saattaa törmätä neljään kanelipurkkiin. Jääkaapin perukoilta käteen osuu sinne unohtunut pähkinävoi sekä peräti viisi tabasco-pulloa ja kymmenisen avattua marmeladipurkkia. Sokeria on kuiva-ainekaapissa kymmentä eri laatua ja avaamattomia mannaryynipusseja kaksi. Papuja on joka lähtöön – mustaa, vihreää ja valkoista, linsseistä nyt puhumattakaan.

säilykepurkit

Säilykepurkeista olen avautunut ennenkin, ne ovat miehen heiniä. Piri-piri-täytteisiä oliiveja kolme purkillista, aurinkokuivattuja tomaatteja neljä. Säilöttyjä chilejä ja kimchiä, itämaisia keittoja sekä kokonainen rivi erilaisia soijakastikkeita. Ehkä erikoisin kaikista säilykkeistä on jauhettu katkaravunliha, pitänee jonain iltana pyöräyttää katkarapupullat!

teevalikoima

Minun paheeni on teen hamstraaminen. Sormet eivät riitä laskemaan kaappiin kertyneitä irtoteepussukoita. Pukinkontista löytyi maito-oolongia, valikoima vihreää teetä ja iso lajitelma hedelmähaudukkeita. Oudoimmat ovat pölyttyneet ensikokeilun jälkeen ja jotkut ovat edelleen kokeilematta. Kuopion kaupungin promotee on unohtunut kaapin perälle, vaatemerkin asiakaslahjana saatu tee oli jo annettaessa vanhentunut ja pikkupaikkakunnan käsityöläiskaupasta ostettu yrttisekoitus yksinkertaisesti pahaa.

kokonaiset muskottipähkinät

Matkoilta ostetut ja saadut tuliaiset ovat oma lukunsa. Niitä ei joko raaski avata tai sitten ei oikein tiedä minkä kanssa niitä pitäisi syödä. Gambialaista mbor mbor -teetä ei ole vielä uskallettu maistaa, puolalaisen luumuvoin käyttötarkoitusta etsitään edelleen ja kroatialainen kumkvattimarmeladi on niin kitkerää, että suu vetäytyy sitä syödessä irvistykseen. Pariisista puolitoista vuotta sitten tuoduissa maksapateissa on onneksi päivämäärä vasta vuoden 2019 puolella. Istanbulin maustebasaarista ostetut kokonaiset muskottipähkinät sen sijaan ovat kovassa käytössä.

Pitäisiköhän kokkisota-hengessä valita mausteiden, marmeladien, säilykkeiden ja kuiva-aineiden joukosta yksi kustakin ja katsoa mitä niiden yhdistelmästä voisi saada aikaan?

6 kommenttia artikkeliin ”Keittiön kaappien unohdetut aarteet

  1. Tramontanan Atelje ja purkki ovat tuttuja. Viime vuosina tosin ikääntyvä pariskunta on pitänyt kesällä aina vain harvemmin paikkaa auki. Makumuistot elävät vahvoina. <3

    • Onpas maailma pieni! Meidän reissusta on jo vuosia aikaa, mutta siivotessani astiakaappia löysin Tramontanasta ostetut snapsilasit, joita ei ole taidettu käyttää kertaakaan. Paikka oli kyllä viihtyisä ja omistajiensa näköinen!

      • Huikkaathan, jos olet palaamassa noiden turkoosien vesien ääreen ja kaipailet muita ravintolavinkkejä seudulta. Olen viettänyt tuolla kesäistä vene-elämää vuodesta 2001, joten muutama suosikkipaikka on jo löytynyt. Ehkä sinullakin on omia suosikkeja?

        • No todellakin huikkaan! Onhan tuonne jossain vaiheessa palattava ja ehkäpä menneistä kokemuksista voisi takautuvastikin kirjoittaa.. Onko teillä ihan oma vene odottamassa noilla vesillä?

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!