Kaksi vuotta sitten tontut olivat paketoineet meille siskoksille mieluisen lahjan. Paketista paljastui käsin kirjoitettu lahjakortti, jossa oli lupaus järjestää ilta teenmaistelun merkeissä.
Yhteinen aika oli kiven alla, mutta marraskuun lopulla tänä vuonna lupaus lopulta lunastettiin. Tapasimme Eerikinkadun Théhuoneella ja asetuimme pöytään. Pitkän pöydän äärellä meitä oli muitakin, yhteensä reilu tusina teestä kiinnostunutta, sekä aloittelijoita että kokeneita konkareita.
Teinivuosin jälkeen jätin kahvin ja siitä lähtien olen juonut teetä. Voisi siis luulla, että tiedän teestä jo jonkin verran. Hyvin pian kävi selväksi, etten oikeastaan tiedä yhtään mitään.
En tiennyt, että Kiinassa ja Japanissa vihreä tee kuivatetaan eri tavoin: Kiinassa se paahdetaan, Japanissa höyrytetään. En todellakaan tiennyt, että suu maistaa parhaiten, kun juoman tai ruuan lämpötila on 65 astetta. En tiennyt sitäkään, että musta tee ei ole diureetti, vaan se on hyväksi suolistolle.
Työkaverini kertoi taannoin omistavansa vedenkeittimen, jossa veden loppulämpötilan voi määritellä. Jokaiselle teelaadulle saa siis näppärästi oikean lämpöistä vettä. Valkoiselle 70-asteista, vihreälle 80-85-asteista ja niin edelleen.
Minä en moista ihmelaitetta omista, mutta teenmaistelussa opin lämmittämään veden oikeaoppisesti ilman laitteitakin. Kun kattilanpohjassa olevat kuplat ovat ravun silmien kokoiset, on vesi 70 asteista. Kun ne kasvavat kalan silmiksi, on lämpö noussut yli 80 asteen. Kätevää!
Varsinainen maisteluosuus muistutti viininmaistelua. Ensin arvioitiin kuivan teen tuoksua, sitten juuri haudutettujen lehtien. Vasta sen jälkeen vuorossa oli haudutetun teen tuoksu ja väri.
Maisteluun oli valittu valkoista ja vihreää villiteetä, matchaa, kahta eri oolongia, jasmiiniteetä, mustaa teetä ja puer-teekakkua. Kahden ja puolen tunnin jälkeen pää oli pyörällä. Yksi tuoksui pinaatille toinen toffeelle, kolmas aiheutti hajuherkälle huonon olon.
Minun suosikeikseni nousivat toffeinen maito-oolong sekä vihreän ja valkoisen sekoitus, johon oli lisätty mm. kuivattua granaattiomenaa. Oolong-tee oli täysin uusi tuttavuus. Sen haudutettavat lehdet olivatkin rullalle käärittyjä pieniä teepensaan oksia, jotka oli höyrystetty vuohenmaitohöyryllä. Hämmentävän hyvää!
Mitäpä jos tänä vuonna ilahduttaisit ystävääsi elämyslahjalla. Jos tee ei maistu, kahvien maistelu on varmasti ihan yhtä kiintoisaa. Tai vaikka viskien, niidenkin maistelua tiedän järjestettävän. Kirjoita lahjakortti, jossa lupaudut seuraksi tai jos juomat ovat hallussa, järjestä maistelu itse!