Lautasellinen proteiinia – hyönteissyönnin alkeiskurssi

Hyi, yäk, en syö. Tuttuja fraaseja lasten suusta, kun lautasella on jotain uutta ja tuntematonta. Pitkän suostuttelun jälkeen ruokaa saatetaan maistaa, mutta koska ennakkoluulot ovat liian suuret, suupala sylkäistään takaisin, vaikka maku olisikin miellyttävä. Aikuiset tietävät onneksi paremmin, vai tietävätkö sittenkään?

Otetaan esimerkki. Istut ravintolassa ja tilaat keittiömestarin menun. Illan aikana tarjoillaan kuusi yllätysannosta. Lautasella on useita elementtejä, joista osa on varmasti vieraita. Tuhkattua purjoa, ostereita ja simpukoita, sieniä, joista et ole koskaan kuullutkaan, eksoottisia hedelmiä ja outoja olomuotoja. Syöt innolla, kiittelet keittiötä ja myhäilet kotimatkalla: olipa hienoa kokea ja maistaa jotain sellaista, jota ei kotona tulisi koskaan tehtyä.

juustoja ja hunajaa

Toinen esimerkki. Eteesi tuodaan lasillinen olutta ja tuorejuustotahnalla siveltyä näkkileipää. Haukkaat palan, maistuu hyvältä. Epäuskoisena kuuntelet, kun kokki kertoo levitteen sisältäneen savustamalla kuivattua, zimbabvelaista mopaneperhosen toukkaa. Näkkärin jauhoista 20 prosenttia on korvattu kotisirkkajauhoilla. Nieleskelet ehkä ja koetat välttää oksennusrefleksin. Seuraavan ruokalajin pääraaka-aine ovat kotisirkat. Ne on paahdettu öljyssä ja tarjoillaan avokadotahnan ja sitruunamajoneesin kanssa. Sirkat ovat kokonaisia jalkoineen kaikkineen. Syötkö vai kieltäydytkö kohteliaasti? Tekisikö mielesi sanoa hyi, yäk, en syö?

espoolaisia kotisirkkoja ja avokadotahnaa

Maapallolla elää vuonna 2050 arviolta yli 9 miljardia ihmistä, joista jokainen tarvitsee proteiinia elääkseen. On väistämätöntä, että jossain vaiheessa joudumme etsimään uusia proteiininlähteitä. Hyönteiset ovat yksi proteiinirikkaimmista raaka-ainesta maailmassa, sillä niiden proteiinipitoisuus on jopa 70 prosenttia. Hyönteiset ovat ravintoarvoltaan parempia kuin kasvisproteiinit ja ne sisältävät runsaasti ihmiselle välttämättömiä ravintoaineita kuten omegahappoja ja B12-vitamiineja, joita kasvisruuasta on hankala saada. Lisäksi hyönteisissä on paljon kalsiumia, rautaa ja sinkkiä, joista on puutetta erityisesti kehittyvien maiden ruokavalioissa.

mopaneperhosen toukista ja tuorejuustosta tehty levite

Ötökät ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme sekä kaupungissa että varsinkin maalla. Olemme tottuneita niihin, joten matka metsästä tai niityltä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä. Itse asiassa on arvioitu, että syömme vuodessa tietämättämme yli 400 hyönteistä, sillä niiden jäämiä on monissa ruoka-aineissa, esim. suklaassa ja jauhoissa, kuten myös luonnosta tai omalta kasvimaalta poimituissa aineksissa. Ympärillämme elää siis monipuolinen raaka-ainelähde, joka voi rikastuttaa ruokavaliota ja tuoda uusia makuelämyksiä luonnollisesti, ilman tehotuotantoa. Esteinä ovat vain omat ennakkoluulomme ja pelkomme hyönteisiä ja niiden ulkonäköä kohtaan.

muurahaisia juustojen seurassa

Lapsena minäkin toistin samaa hyi, yäk -mantraa, mutta myöhemmin minusta kasvoi ennakkoluuloton aikuinen. Etukäteen en voi tietää pidänkö ruuasta, jota en ole koskaan maistanut, joten maistan kaikkea (myrkylliset aineet ovat asia erikseen). Vaikka silmät suljettuina ja nenästä kiinni pitäen. Siksi minua ei ollut vaikea houkutella maistamaan hyönteisiä. Niiden maku ei ole erityisen voimakas ja ne maistuvat lähinnä sille, mitä ovat ravinnokseen saaneet. Humalankukkaa rouskuttaneet jauhomadot maistuvat erilaiselle kuin porkkanaraastetta nakertaneet. Paistettujen ötököiden rapsakka rakenne tuo mieleen lähinnä popcornin. Nam.

kuhnurintoukkia ja mutakakkua

Myönnetään, myös EU:n säädökset heittävät kapuloita rattaisiin. Hyönteisten markkinointi ja myynti ihmisravinnoksi on EU:ssa toistaiseksi kiellettyä, koska EU luokittelee hyönteiset uuselintarvikkeiksi eli sellaisiksi elintarvikkeiksi, joita ei ole käytetty yleisesti ennen vuotta 1997. Eri puolella Eurooppaa lakia tulkitaan eri tavoin, siksi Hollannissa, Belgiassa ja Britanniassa hyönteistuotteita löytyy jo kaupan hyllyiltä. Suomessa lakia tulkitaan yllätys yllätys tiukasti, eikä hyönteisiä saa kasvattaa ruokatuotantoon. Elintarvikelaki on kuitenkin uudistumassa ja jo parin vuoden kuluttua lupaa hyönteisten elintarvikekäyttöön voi hakea myös tässä byrokratian luvatussa maassa.

Mikään ei kuitenkaan estä kasvattamista omiin tarpeisiin. Kotifarmin perustamiseen tarvitaan muutama muovilaatikko ja matojen ruokaa. Kohta meidänkin keittiössä käy vilske ja vipinä, sillä aiomme pistää pystyyn pienen ötökkäkasvattamon. Jos aihe jäi kutkuttelemaan, pysy kanavalla. Lupaan postata ohjeet oman hyönteisfarmin pystyttämiseen vielä tämän vuoden puolella!

Hyönteiskokki Topi Kairenius

Hyönteissyönnin ihmeisiin minut on tutustuttanut Topi Kairenius, joka organisoi työkseen tilaisuuksia, joissa on mahdollisuus maistella kotisirkkoja, jauhomatoja ja muurahaisia. Topi on julistanut hyönteissyönnin ilosanomaa jo nelisen vuotta ja ylläpitää myös Hyönteiskokki-nettisivustoa ja facebook-sivuja.

annoksia kuvaamassa

Matojen ja sirkkojen lisäksi olen päässyt maistamaan Topin kokkaamia herkullisen hapokkaita muurahaisia ja mukavan mantelisia mehiläiskuhnurien toukkia. Molemmat sopisivat heittämällä minkä tahansa fine dining -ravintolan ruokalistalle, joten suosittelen! Tämän postauksen kuvat ovat Brewdogin tiloissa keskiviikkona järjestetystä Bugs love beer -maisteluillasta, jossa ötököitä ja oluita testasi parikymmenenen rohkean ja kokeilunhaluisen joukko.

Brewdog logo

Onnittelut, jaksoit lukea loppuun saakka! Tästä lähin voit tituleerata itseäsi ennakkoluulottomaksi edelläkävijäksi, jolla on hyönteistalouden perusfaktat hallussa. Jos haluat syventyä aiheeseen, lue Lena Huldénin teos Minikarjaa. Lisäinfoa saat myös seuraamalla tätä blogia.

9 kommenttia artikkeliin ”Lautasellinen proteiinia – hyönteissyönnin alkeiskurssi

  1. Hei; No nyt on sanottava, että syön sittenkin voikreemiä ennemmin kuin kaikenmoisia itikoita 😛. Postauksesi neljä ensimmäistä sanaa kertoo kaiken. Ja kyllä, olen ääääärimmäisen tavallinen ruuanlaittaja, jonka kokeilunhalu on kylläkin pikkuhiljaa herännyt. Mutta en tässä elämässä kehity sirkansyöntiin. 🐜. Kun sellainenkin otus kuin rapu tuottaa ongelmia. En voi syödä, kun en raukalta raski ottaa kättä irti 😅. Ja tämä on muuten tosi juttu.
    Mutta on se älyttömän mielenkiintoista lukea urheasta kokeilijasta, odotan jatkoa, mutta tuskinpa kerään reseptiä, jos laitat. Olet sinä sitten ennakkoluuloton! Ja minä maailman ennakkoluuloisin!
    Ja se voikreemi oli lapsuudenmuistoissani pelkkää voita ja sokeria! Yäk, en syö 😂.

    • Tuo rapu onkin jännä juttu. Sehän on muodoltaan vähän kuin iso ötökkä. 😀 Että siinä mielessä kyllä ymmärrän. Mutta sitten toisaalta ne jotka rakastavat rapuja, eivät silti todellakaan koskisi pitkällä tikullakaan oikeisiin ötököihin. Ihmisen mieli on ihmeellinen. En pakota ketään maistamaan, jokainen saa laittaa suuhunsa just sitä mitä haluaa, mutta välillä voin tarjota uusia vaihtoehtoja. Ole rauhassa ennakkoluuloinen, minä kannan ennakkoluulottoman viittaa ylpeänä! 🙂

  2. Luulen, että nuo hyöteiset uppoaisivat jauhettuina – tai ainakin voisin kokeilla, mutta en tiedä olisiko minusta maistamaan kokonaisia sirkkoja tai muurahaisia tai mitään.

    • Jauhettuna ne onkin helpoin ottaa ruokavalioon. Maailmalla jauhoista tehdään leipiä ja pastaa, ja oikeastaan jauhoja voi lisätä mihin tahansa ruokaan proteiinilisäksi. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, sitten kun niitä alkaa kauppojen hyllyille ilmestyä!

  3. En söisi minäkään, en edes silmät kiinni. En varmaankaan suostuisi myöskään tulemaan paikkaan, jossa noita öppiäisiä valmistetaan ruoaksi. Hirvittää ajatus, että ruoka ei olisi kypsää ja koppakuoriainen heiluttelisi raajojaan lautasella tai kokilta karkaisi piskuinenkin lauma eläviä ravintolan puolelle. Jossain kai tarjotaan noita eläviäkin… Että hyvää ruokahalua vaan. 😉 Minä en kykenisi moiseen extremiin, vaikka olisi kuinka nälkä. Jään laulamaan: ”nykyajan hullutuksia…” 🎶 😉

    • Pakko kysyä…mistä päin Suomea öppiäisiä tulee? On siinä sitten hauskanen sana, eihän ole ötökän nimi eihän? Oon miettiny ja googlannu ja sanavarastooni se jää kaikenmoisille ötököille, ikinä en ole kuullutkaan!😂😊😂

      • Olen käyttänyt sanaa öppiäinen niin pitkään kuin muistan. Käytän sanaa merkityksenä mitä erinäisemmille, itselleni usein erityisen vastenmielisille (jopa lentäville) ötököille, kuten koppakuoriaisille, jäärille ja jaakoille.
        Olisinko voinut keksiä sanan itse? Siitä en ole varma. Oletan kuulleeni muidenkin puhuvan öppiäisistä tai ainakin ymmärtävän, mitä sana lauseyhteydessä tarkoittaa.

        • Minäkään en ole öppiäisistä ennen tätä kertaa kuullut, öttiäisistä kylläkin. Kannustan kyllä keksimään uusia sanoja, rakas kielemme rikastuu niin entisestään!

    • Heh, kaikki sirkat ja muut öttiäiset heittävät kyllä henkensä jo ennen pannulle joutumista. Ne pakastetaan, jolloin ne ensin vaipuvat horrokseen ja lopulta kuolevat kivuttomasti. Sen jälkeen ne kuivataan tai paistetaan sellaisenaan. Ei siis vaaraa, että yksikään jalka heiluisi lautasella. Nykyajan hullutukset saattavat hyvinkin olla lähitulevaisuuden arkipäivää! 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!