Kahden kakun synttärit

Kolmivuotissynttärien lähestyessä siskoni varovaisesti kysyi haluaisinko tehdä heidän poikansa juhliin kakun. Epäröin, sillä en ole koskaan ollut taitava kakkutaikuri. Toki minäkin olen täytekakkuni vääntänyt. Kestittänyt anoppiehdokkaita, keittänyt kahvia ja leikannut lakkakakkua lautasille. Leiponut mansikkakermakakkua sukulaisten iloksi ja kierittänyt kääretorttua tupperwarekutsuilla tarjottavaksi.

Kakkujen maailma on kuitenkin muuttunut. Enää eivät kermakakut kelpaa. Pitää olla Salamaa, Ryhmä Hauta ja Hello Kittyä, Annaa, Elsaa ja Olofia. Sillä sellainen oli tarhakaverinkin synttäreillä. Mitä huikeampi kakku, sitä onnistuneemmat juhlat. Täydellisyys ennen kaikkea – tai niin ainakin tuntuvat monet äidit ajattelevan.

sirkuskakku

En tykkää marsipaanista ja kokemukseni sokerimassoista tai vaahtokarkkikuorrutuksista rajoittuvat instagramin käsittämättömiin kakkukuviin ja blogileipureiden saavuttamattomiin taideteoksiin. Koristekukkasten väkrääminen ja tomusokeripitsin nyplääminen ei ole minun juttuni.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta voisin kuvitella, että pienille ihmisille on tärkeintä se mikä meille aikuisillekin. Perhe ja kaverit, yhdessä oleminen, mielekäs tekeminen ja se, että juhlissa on jotain makeaa tarjolla. Sellaista spesiaaliherkkua, jota ei muulloin saa.

kukkaiskakku

Sitä paitsi: kuka aidosti pitää sokerimassan tai marsipaanin mausta?! Jos maku ratkaisisi, olen varma, että kolmivuotias valitsisi sokerikuorrutetun superluomuksen sijaan yksinkertaisen jäätelökakun. Taaperoikäinen tuskin edes osaa odottaa synttäreinäkään karkkia kummempaa eikä saa itkupotkuraivareita, vaikka kuorrutuksessa ei olisikaan täydellistä kiiltoa ja hiki otsalla muovailtu marsipaanihevonen näyttää lähinnä ylensyöneeltä porsaalta.

Sen tähden minäkin uskalsin kääriä hihat ja tarttua toimeen. Tiesin, että tädin tekele otetaan joka tapauksessa riemulla vastaan.

Kun siskoni poika opetteli puhumaan, yksi kielenkäyttöön nopeasti vakiintuneista sanoista oli metro. Poika perheineen asui itäisessä Helsingissä ja matkusti vähintään kerran viikossa metrolla kaupunkiin. Tädin luo Tapiolaan, Sörnäisiin tai Kalasatamaan. Metro oli pienen miehen mielestä parasta maailmassa. Kakun mallia ei siis tarvinnut kaukaa hakea. Piti kehittää metrokakku.

sokerikakku

Sokerikakkupohjan paistoin leipävuoassa Pullahiiren ohjeiden mukaan. Siitä tuli kuohkea ja korkea. Täytteitä googlettelin pitkään ja päädyin mansikkaan, rahkaan ja valkosuklaaseen. Kuorrutteen alle levitin internetin kakkugurujen neuvosta voikreemiä eristeeksi. Kuorrutteen virkaa toimitti valmiiksi värjätty sokerimassa, ikkunoita ja ovia markkeerasivat lakritsinauhat.

sokerimassakuorrutus

Sokerimassan työstäminen oli yllättävän helppoa ensikertalaisellekin. Puoli kiloa riitti mainiosti, taikinaa jäi jopa yli. Kaulitun massan nostaminen suorakaiteen muotoisen kakkupohjan päälle olikin sitten vähän hankalampaa – kulmiin tuli väistämättä ruttuja ja ryppyjä. Myös lakunauhojen liimaaminen valkuais-tomusokerimassalla oli jokseenkin sottaista puuhaa, mutta lopputulos muistutti kuitenkin esikuvaansa riittävässä määrin.

valmis metrokakku

Nähdessään metrokakun synttärisankari päästi ilmoille riemunkiljahduksen ja juoksi pari kierrosta asunnon ympäri silkasta ilosta. Metro, metro, mun metro! Maku ei ollut häävi, mutta eipä se menoa tuntunut hidastavan. Sen verran parantamisen varaa kuitenkin jäi, että täytteiden reseptit jäävät tällä kertaa salaisuudeksi.

kynttilöitä puhalletaan

Aikuisille tein erikseen kakun aikuiseen makuun. Lakritsi ja suklaatryffeli päätyivät täytteeseen sulassa sovussa, vaikka onnistuinkin ensin kuumentamaan sulan suklaan rakeiseksi. Raivoisa vispaaminen notkeutti suklaamassan takaisin valuvaksi ja valmis kakku ylitti kaikki itselleni asettamat odotukset. Vaikka täydellisyyttä en tavoitellutkaan, lähelle päästiin. Kakun resepti on Dr. Sugarin, mutta jaan sen nyt tässä häikäilemättä. Kun maistatte, niin tiedätte miksi.

alumiininen kakkuvuoka

Tee kakkupohja ja täytä se jo edellisenä päivänä, jotta täyte ehtii asettua ja kakkupohjasta tulee kostea. Pohja tehdään 15 cm vuokaan, jos teet isomman kakun (vuoan halkaisija 24–26 cm) tee taikina tuplana!

Suklaa-lakritsikakku (10-12 palaa)

Kakkupohja:
3 dl erikoisvehnäjauhoja
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
50g voita, sulatettuna(/ tai öljyä mikäli haluat mehevämmän pohjan)
1,5 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl maitoa, lämmitettynä
1 kananmuna

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 15 cm korkea kakkuvuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa, saattaa olla hyvä idea vuorata se leivinpaperilla (pohja ja reunat erikseen). Näin moni neuvoi netissä tekemään, tuloksista en tiedä, sillä minulla oli kiinteäpohjainen vuoka. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään isoon kulhoon.

Sulata voi ja lämmitä maito mikrossa, sekoita keskenään. Lisää sitten jogurtti niiden sekaan ja viimeisenä kananmuna. Sekoita kunnolla ja lisää seos kuivien aineiden joukkoon. Käytä vispilää ja sekoita ainekset juuri ja juuri keskenään. Älä vaivaa. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 35–45 minuutin ajan uunin tehosta riippuen. Kokeile kypsyyttä puutikulla: jos taikina tarttuu tikkuun, jatka paistamista vielä viisi minuuttia ja kokeile uudestaan. Anna kakun vetäytyä hetken, sen jälkeen sen pitäisi irrota vuoasta helposti.

valmis suklaakakkupohja

Lakritsi-suklaamousse:
150g Brunbergin sinivalkoisia suklaatryffeleitä
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
½ dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta

Sulata suklaatryffelit vesihauteessa. Notkista tuorejuusto. Vatkaa kerma ja sokeri yhdessä kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita hellästi joukkoon tuorejuusto. Lisää lopuksi nuolijalla joukkoon sulatettu suklaatryffeliseos, kääntele hellästi. Lisää vielä lakritsapulveria maun mukaan, voit laittaa enemmänkin kuin reseptissä lukee.

suklaatäytekakku sisältä

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kelmuta kakun paistovuoka ja laita pohjalle ensimmäinen kakkupohjalevy. Levitä sille puolet moussesta, paina päälle seuraava levy ja loput täytteestä. Paina päällimmäiseksi viimeinen levy ja käännä kelmut sen päälle. Laita kakku jääkaappiin vuoassaan ja jatka hommia seuraavana päivänä. Ota silloin kakku vuoasta, irrota kelmut ja kuorruta:

4 ½ dl tomusokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
115 g voita
1 tl vaniljasokeria
½ dl vispikermaa

Vatkaa syvässä kulhossa pehmeää voita kunnes se vaalenee vähän. Lisää tomusokeri ja kaakao siivilän läpi vähän kerrallaan. Sekoita kunnolla, äläkä pelästy, jos massa tuntuu paksulta. Lisää vaniljasokeri ja kerma, vatkaa sekaisin. Jos kuorrute on vielä kuivan oloista, lisää kermaa. Vatkaa vielä minuutin verran, kunnes kuorrute on kuohkea ja valmis. Käytä kuorrutteen tasoittamiseen palettiveistä tai tavallista isoteräistä veistä. Veitsen pitäisi taipua vähän, jotta saat kuorrutteen painettua tasaisesti pintaan. Koristele suklaapaloilla ja lakritsikarkeilla.

valmis suklaatäytekakku

Kuulostaa monimutkaiselta, tiedän. Kokeile silti, sellaisena päivänä, kun sinulla on aikaa. Maku todella on kaiken vaivan arvoinen. Jos minä onnistuin, onnistut sinäkin!

2 kommenttia artikkeliin ”Kahden kakun synttärit

  1. Moikka; Mansikat, rahka ja valkosuklaa, niillä ei kakkua voi pilata. Mutta tuo voikreemi!!!!! Eristeenä? Kakut ja kääretortut saa voikreemillä pilattua aivan varmasti. Ruuasta en sano koskaan, että on pahaa, mutta tuo kreemi kyllä on! Lapsena on eräissäkin häissä käyty ja voikreemikakkuja syöty. Enkä tykännyt, mutta arkajalka muksu söi nätisti 😅. Kun kerran täti antoi. Samaan sarjaan muuten menee lusikkaleivät ja mustaherukkamehu. Onko eristeen idea se, että esim mansikka ei valu alaspäin ja mehevöitä kakkua? Jos on, niin entäs sitten. Olen peruskakkujen tekijä, eikä ole viimisen päälle tarkkaa, kunhan on hyvänmakuista. Olisit vaan rohkeasti kertonut, miten ei kannata tehdä. Tulee muutenkin alemmuuskomplekseja, kun väkerrät kaikenlaista. 😋

    Jaa, sopiiko tähän, että moni kakku päältä kaunis?😂

    • Moikka! Oot varmaan syönyt eri voikreemejä kuin minä, näitä ei pahalla tahdollakaan voisi kutsua pahanmakuisiksi. Lusikkaleivistä en minäkään erityisesti välitä, mutta mustaherukkamehuhan on parasta! Näin ne makutottumukset eroavat. 🙂 Eristeen idea on ilmeisesti se, ettei sokerimassakuorrutus ime kakkupohjasta kosteutta itseensä ja menetä muotoaan. Jos totta puhutaan, se mansikkarahkatäyte ei maistunut millekään, oli liian juoksevaa ja valkosuklaakin olisi kaivannut lisää potkua. Pitää selvästi kerätä vähän lisää kokemusta täytekakuista ja alkaa soveltamaan vasta sen jälkeen. 😉

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!