Maailmantuskan hikipisaroita

Katsoin keskiviikkona elokuvan. Dokumentin, jota luonnehdittiin mm. näin:

”Tiedeviestinnän virtaa sotkee mutun ja mielipiteiden muta. Vaikka tiede on aukottomasti todistanut, miten tupakinpoltto johtaa ennenaikaiseen hautaan, miten hyönteismyrkky aiheuttaa ikävän sivumaun lisäksi erittäin ikäviä terveysvaikutuksia ja miten ilmastonmuutos on totisinta totta, kääntävät ammattimaiset tiedelobbarit nämäkin asiat päälaelleen – ja käyttävät sitten tätä fuulatiedettä edistämään rööki-, myrkky- ja fossiiliteollisuuden päämääriä.”

hengenvaara

Nyt on lauantai. Ajatukset pyörivät edelleen elokuvassa, siinä miten lobbaamalla käännytetään päitä ja takkeja. Miten meitä koijataan ja kuinka tutkijoiden todistamaa totuutta vääristellään. Kuinka suuret öljy-yhtiöt rahoittavat ns. itsenäisiä ja puolueettomia ajatushautomoita, jotka suoltavat maailmalle tutkimustuloksia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Joiden ajatustyön tuloksena päättäjät uskovat ilmaston lämpenemisen olevan normaalin vaihtelun rajoissa, vaikka napa-alueiden jäätiköt sulavat silmissä. Sulavat niin, että öljyä voidaankin lopulta porata alueilta, jotka aiemmin olivat ikiroudassa, jään peittäminä. Kuinka kätevää.

aurinko puiden takana

Epätavalliset luonnonilmiöt lisääntyvät. Tuulee ja myrskyää, tulvat, taifuunit ja rankkasateet piiskaavat meitä yhä useammin. Lämpöennätyksiä rikotaan joka vuosi. Tuskanhiki kihoaa kainaloihin ja poskia kuumottaa. Onko vielä jotain, mitä voin tehdä?

Minulla ei ole autoa. Liikun kaikkialle kävellen, fillarilla, kimppakyydein tai joukkoliikennevälinein. Kierrätän kaiken, minkä osaan ja voin. Matkustan harvoin ja valikoidusti. Asun kerrostalokaksiossa ja vedenkulutukseni on olematon. Huonelämpötila ei talvellakaan nouse yli 20 asteen ja sähkölasku tuskin voisi olla pienempi.

muuria

Suosin tehotuotannon sijaan luomua ja lähiruokaa. Pakkaan ostokset reppuun ja kangaskasseihin. Hedelmät eivät kaipaa kahisevaa muoviroskaa, niitä suojaa luonnon suunnittelma suojakuori. Luen tuoteselosteet ja tarkistan valmistusmaan. Jätän väliin tilapiat ja muut maapallon toiselta puolelta saalistetut kalat. Valitsen broilerin sijaan luomukanan. Käytän kasvisproteiineja ja maistan ennakkoluulottamasti kaikkea uutta. Hyödynnän metsiemme marjat ja sienet, opettelen käyttämään villiyrttejä.

kivilinna

Samaan aikaan kuitenkin syön lihaa, katkarapuja ja maitotuotteita. Ostan suomalaisissa kasvihuoneissa kasvatettuja vihanneksia ja nautiskelen eksoottisista hedelmistä, jotka on poimittu tuhansien kilometrien päässä. Juon teetä, syön suklaata ja käytän sokeria. Juon uuden maailman viinejä. Kaiken kukkuraksi parkkihallissa seisoo moottoripyörä.

koivikko

En siis ole kaikkivoipa, eikä pääni päälle kannata asetella kiillotettua sädekehää. Pyrin katsomaan maailmaa mediakriittisin silmin. Elän tiedostavasti, mutta minusta ei ole ituhipiksi, muuttamaan maalle ja elämään omavaraisesti. Yritän kuitenkin vaikuttaa valinnoillani, teen sen minkä pystyn ja toivon hartaasti, että pienilläkin teoilla on merkitystä.

taivas

Hyvä dokumentti pysäyttää ja panee pohtimaan. Se laittaa liikkeelle jotain, jota ei voi pysäyttää. Docventures-dokumentti Merchants of Doubt on katsottavissa Yle Areenassa vielä 4 päivää. Katsokaa ystävät hyvät, älkääkä suostuko petkuhuiputetuiksi.

ps. Kuvat ovat mystisestä Pasilan Kivilinnasta, jonka kivimuurit on omin käsin rakentanut asunnoton, mutta sisukas helsinkiläisnainen. Maailmanparantaja tavallaan hänkin.

2 kommenttia artikkeliin ”Maailmantuskan hikipisaroita

  1. Itse muutin 9 vuotta sitten pääkaupunkiseudulta maalle ja täällä on pakko olla oma auto koska julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole. Lähimpään kauppaan on 11 km, joten ei sinne kävellen lähdetä. Vaikka viljelen jotain pientä, lämmitän puilla, säästän sähköä ja kierrätän niin ei musta silti tule ihan ”ekohörhöä”. Maalla on vaan ihana asua, puhdasta ilmaa hengittää ja ihmiset on mukavia ja auttavaisia. Kaikki kerskakulutus ärsyttää, esim. kun johonkin puhelimeen tulee uusi malli, on sellainen heti saatava, itse hommaan uuden puhelimen kun vanha lakkaa toimimasta. Valinnoilla on väliä.

    • Hyvä Susanna, valinoilla todella on väliä! Maalla auto onkin välttämätön arjen apuväline, mutta kaikkien kaupungissa asuvien autoilijoita en välttämättä ymmärrä. Aika moni pärjäisi varmasti ilmankin. Uusien tavaroiden hankkiminen on tässäkin taloudessa hyvinkin harkinnanvaraista, jos vanhan voi korjata, se tehdään, vaikka uuden ostaminen tulisi halvemmaksi. Nimim. kolmeen kertaan paikattujen talvisaappaiden omistaja

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!