Suuri protskuvertailu: Nyhtis vs. Härkis

Olen kaikkiruokainen. On minulla inhokkini, mutta kaikkea syön tai ainakin maistan. Suhteeni varsiselleriinkin on viimeisen vuoden aikana noussut uudelle tasolle, saatan jopa lisätä sitä ruokaan vapaaehtoisesti. Oliivien kanssa neuvottelut ovat vielä kesken, samoin on sahramin laita. Persiljaa ja tilliä käytän varoen, mutta korianteria olen oppinut rakastamaan! Se ei enää maistu suussani saippualta. Nakeista en välitä missään muodossa ja soijasuikaleet saavat ihoni nousemaan kananlihalle.

Prosessoitu kasvisruoka ei ole myöskään koskaan ollut minun kuppini teetä. Valitsen työpaikkaruokalasta ja ravintolan listalta usein kasvisruuan, mutta vain silloin, jos totean annoksen olevan tuoreista raaka-aineista tehty. Herne-maissi-paprika aiheuttaa vieläkin vilunväristyksiä, noin 15 vuotta sitten itä-pasilalaisessa kivijalkaravintolassa lounaaksi tarjoiltu ”kasvispasta” jätti ikuiset traumat.

nyhtispaketti

Kun markkinoille saapui ensimmäinen uudentyyppinen lihankorvike, Nyhtökaura, suhtauduin siihen aluksi kriittisesti. Mietin miksi kasvisruuan pitäisi maistua lihalle? Miksi sen rakenteenkin pitää muistuttaa lihaa? Ja miksi ihmeessä palkokasvit eivät kelpaa sellaisenaan, vaan niistä pitää valmistaa lihan kaltaista tuotetta?

Nyhtistä seurasi härkäpavuista valmistettu Härkis ja sen vanavedessä lipui marketteihin myös Mifu. Ennakkoasenteesta huolimatta halusin testata, miltä nämä proteiinipommit omassa suussani maistuvat. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin nyhtiksen kohdalla kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Jotkut marketit ilmoittivat nettisivuillaan, että paikalla kannattaa olla aamuseitsemältä, jos nyhtökauran makuun meinaa päästä. Ihan niin paljon trendituote ei kuitenkaan kiinnostanut.

ainekset

Kuukausi sitten poikkesin sattumalta Ullanlinnan Anton & Antoniin, jonka kylmätiskissä oli kymmeniä paketteja kaikkia kolmea makua. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Nyhtis pääsi pannulle jo samana iltana. Viikkoa myöhemmin jääkaappiimme oli ilmestynyt kilpailijan paketti, mies halusi testata myös Härkistä. Mifusta en ole vielä valmistanut mitään, enkä tiedä aionko valmistaakaan, sillä sen olemus on jokseenkin epäilyttävä. Kumimainen ja noh, valkoinen.

Hetken ruokablogeja selailtuani inspiroiduin Kameran ja kauhan nyhtökaurapilahvista. Tapani mukaan säädin reseptiä mieleni mukaan: käytin voita, korvasin basmatiriisit normipitkäjyväisellä, jätin oliivit pois, lisäsin inkiväärin määrää, heitin sekaan kourallisen thaibasilikaa ja tuunasin tuoreella punaisella chilillä. Nyhtökauran rakenne oli hyvinkin lihaisa, etenkin pannulla paistamisen jälkeen sitä oli vaikea erottaa nyhdetystä possusta. Jopa isäni, vannoutunut lihansyöjä, piti suutuntumasta ja ihmetteli miten kummassa tämä voi olla kasvisruokaa.

sipulia

Härkiksestä keiteltiin bolognesea. Reseptin mies ravisti hihasta, eikä enää muista sen yksityiskohtia, mutta tomaattia, chiliä, valkosipulia ja varsiselleriä siihen ainakin tuli. Härkis oli pehmeämpää kuin jauheliha. Ulkonäkö muistutti lihaa vain etäisesti ja suutuntuma oli enemmän mössöinen kuin lihaisan karkea.

härkisbolognese

Voiton tässä mittelössä vei selvällä rinnanmitalla Nyhtis. Se näytti, maistui, tuntui ja tuoksuikin paremmalta. Ravintoainesisällön mukaan siinä on myös rutkasti enemmän proteiinia kuin kilpailijassaan (Nyhtis 31g/100g vs. Härkis 17g/100g). Ainesosaluettelossa oli siinäkin eroja: Härkikseen oli piilotettu stabilointiaineiden E-koodeja, kun taas Nyhtis koostui pelkästään luonnollisista raaka-aineista. Vertailun vuoksi Mifussa on sakeuttamis- ja säilöntäaineita sekä protskua vain 14g sadassa grammassa, siis saman verran kuin raejuustossa. Go Nyhtis!

riisin kuullottaminen

Nyhtökaurapilahvi (4 kokeilunhaluiselle)

4 dl pitkäjyväistä riisiä
1 kevätsipulinippu tai pari normisipulia
2–3 valkosipulinkynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
2 laakerinlehteä
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl chilirouhetta
1 tuore chili

8 dl vettä
paketti nyhtökauraa (kaffirlime, seesaminsiemen & inkivääri -versiota)
voita
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
thaibasilikaa ja persiljaa
3 tomaattia
1 lime

Kuumenna oliiviöljy isohkossa kattilassa ja lisää silputut sipulit, valkosipulit, chili ja raastettu inkivääri. Kuullottele hetki ja lisää mausteet ja suolaa. Sekoita hyvin ja anna mausteiden kypsyä toinen hetkinen. Sekoittele sipulin ja mausteiden joukkoon riisi, kuullottele vielä minuutti tai kaksi. Kiehauta vesi ja lisää se kattilaan. Anna porista lempeällä lämmöllä kannen alla riisipaketin ohjeiden mukaan. Paista sillä aikaa nyhtökaura nopeasti voissa pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsyneen riisin joukkoon. Lisää vielä kuutioidut tomaatit, silputut yrtit ja kevätsipulin varret. Purista puolikkaan limen mehu ruuan sekaan. Tarjoile limelohkojen kanssa, silloin jokainen voi lisätä hapokkuutta halutessaan.

valmis nyhtisannos

Ja mitä niihin edellä mainittuihin kysymyksiin tulee, luulen tietäväni vastaukset. Kasvisruoka, joka muistuttaa lihaa, saattaa tutustuttaa runsaamman kasvissyönnin saloihin myös ennakkoluuloiset sekasyöjät. Varsinkin aloittelevan kasvissyöjän voi olla vaikeaa valmistaa tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa ja tähän nämä tuotteet tuovat helpon ratkaisun. Monilla on myös papuihin ja muihin palkokasveihin ja niiden makuun ristiriitainen suhde. Nyhtis ja Härkis eivät maistu herneille ja härkäpavuille, vaan niille mausteille, joita ruokaa laittaessa kulloinkin käytetään. Silläkin uhalla, että teksti alkaa jo vaikuttaa maksetulta mainokselta (mitä se ei ole), kehotan kokeilemaan. Uusi suosikkisi saattaa olla tässä.

7 kommenttia artikkeliin ”Suuri protskuvertailu: Nyhtis vs. Härkis

  1. Kiitos nyhtisohjeesta, pitää kokeilla sitä kunhan saan nyhtistä 😉

    Proteineja saa riittävästi kasvisruoasta ilman korvikkeita. Jostain syystä (noh markkinointihan se) vain olemme saaneet päähämme että emme saa tarpeeksi proteiinia jos emme syö eläintuotteita. Kukaan länsimainen ihminen ei ole proteiinipuutteeseen kuollut tai siitä kärsinyt, se on markkinoiden luoma myytti ja nykyaikaina moni sekasyöjä saa liikaa protskuja ja se taas rasittaa mm munuaisia. Jos pavut ja soija-tuotteet ei maistu niin proteineja saa mm juureksista, täysjyväviljoista, kvinoasta, siemenistä, pähkinöistä, manteleista yms yms. Oikeasti se saako tarpeeksi protskuja on turha huoli. Kasvisproteineista on kirjoitettu mm täällä: http://puolikiloa.fi/mista-vegaani-saa-proteiinia/

    Tuossa nyhtökaurassa on muuten enemmän proteinia kuin lihassa!

    • Moi -K- ja kiitos kommentista! Korostan nyt vielä, etten ole millään tasolla kasvis- tai vegaaniruokavalion asiantuntija, vaikka punaista lihaa en kovin usein syökään. Aivan varmasti jokainen meistä pärjäisi ilman eläinkunnan tuotteita, sanokoon markkinavoimat mitä tahansa. Jos harkitsee kasvissyönnin aloittamista ja proteiinin saanti mietityttää, nämä korvikkeet ovat pehmeä lasku uuteen ruokavalioon, mutta ilmankin tosiaan pärjää. Onpa hurja tieto tuo, että nyhtiksessä on enemmän proteiinia kuin lihassa, enpä olisi arvannut!

      • Juu se on ihan totta, että nämä uudet tuotteet ovat helpompi tie kasvisruokailun pariin! Onneksi niitä on tullut markkinoille ja varmasti tulee vielä lisääkin!

  2. Näistä kolmesta ”uudesta” olen ehtinyt kokeilla vasta mifua. Valitettavasti se ei toiminut mielestäni yhtään. Ehkä se sopii sellaiselle, jonka tärkein päämäärä on lisätä proteiinia ruokavalioon, mutta haluaa välttää lihaa. Nyyhtis on kokeilussa seuraavana ja kuvaamasi kokemus ja herkulliselta vaikuttava ruokaohje nosti odotuksia vielä hieman lisää 😉

    • Jos minulta kysytään Mifu on vahvoilla vuoden turhakkeeksi. Ei tietenkään pitäisi tuomita ennen maistamista, mutta jotenkin sen olemus vaan ei sytytä yhtään. Proteiinipitoisuus on kilpailijoihin verrattuna pieni ja se ulkonäkö, kuin jättiraejuustoa. Kerro sitten mitä tykkäsit Nyhtiksestä!

  3. En ole vielä nyhtistä onnistunut saamaan. Härkistä kaupasta löytyy, mutta se ei kyllä vakuuttanut. Mifu vaikuttaa minusta vähän jalostetummalta raejuustolta enkä keksi mitään syytä, miksi siitä pitäisi ruokaa tehdä? Siis raejuusto on toki ihan ok salaatissa tai sosekeitossa, mutta mifun tarkoitus ei ole selvinnyt.

    • Nyhtistä kannattaa metsästää pienemmistä kaupoista, ainakin täällä Helsingissä sitä löytää niistä parhaiten. Raejuustosta minäkin tykkään ja käytän sitä melkein päivittäin, mutta Mifu on kyllä outo tuotekehittelyn tulos. Luin jostain, että alun perin tarkoitus oli kehittää maitoproteiininakki, mutta en tiedä olisiko se ollut yhtään parempi. Valkoiset nakit, ei ehkä houkuttelevinta sapuskaa?

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!