Retkellä kotikaupungissa

Olen huomannut yhä useammin haaveilevani retkeilystä. Mielikuvissani vaellan tasaisen rauhallisesti häikäisevissä maisemissa Lapin kairoilla ja luonnonpuistojen kansallismaisemassa. Ruska on parhaimmillaan ja alkusyksyn aurinko lämmittää. Askel on kevyt ja päivämatkat sopivia. Teltan ovesta aukeaa näkymä metsälammelle tai purolle, ruoka valmistetaan avotulella ja se maistuu paremmalta kuin koskaan.

Seuraan kateellisena Pipo silmillä -blogin reissuamista ja retkeilyä. Hulppeita maisemakuvia Lapista ja Lofooteilta, tiettömien taivalten varsilta. Ahmin matkakertomuksia ja sieluni silmin näen itseni samassa touhussa, rinkka selässä ja mutaiset vaelluskengät hikisissä jaloissani.

kolilla

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Pisin päivän aikana vaellusolosuhteissa taittamani matka on noin 20 kilometria: Ukko-Kolilta Ryläyksen näkötornille ja takaisin. Selässä vain pieni reppu ja jalassa järeät ja painavat kengät. Askel alkoi painaa paluumatkalla, ja joitain jyrkempiä mäkiä kavuttiin nelivedolla. Hirvikärpäset napsahtelivat tasaiseen tahtiin takille ja hiki valui. Viimeinen kilometri oli tahtojen taistelua. Se tunne, kun jalat eivät enää ota käskyjä vastaan, on jokseenkin käsittämätön. Kaikkensa antaneena voittajana valuin hotellin saunaosaston porealtaaseen ja mietin, oliko tässä mitään järkeä.

lauttasaaren kärjessä
mustikkamaalla

Kotisohvalla on helppo haaveilla. Kaukolämmitetyt patterit pitävät lämpötilan miellyttävänä, hanasta tulee puhdasta kylmää vettä ja vesiklosetti kuumine suihkuineen on kymmenen askelen päässä. Uuni paistaa ja hella keittää, kaapeissa on rajaton määrä mahdollisuuksia kokkaamiseen. Sylissä läppärin välityksellä koko maailma. Viltin alla maatessa voi miettiä, olisiko minusta oikeasti edes pitkän viikonlopun mittaiseen vaellukseen?

sisä-hattu
eväät sisä-hatussa

Oikeilla varusteilla ja järkevillä päivämatkoilla, ehkä. Ensin pitää kuitenkin harjoitella lähimaastossa ja päivittää retkikamppeet. Etsiä teltta varastosta, tsekata makuupussien ja -alustojen kunto ja hankkia kevyemmät kengät. Rinkkaakaan en omista, mutta sellaisen voi onneksi myös lainata. Vielä tänä syksynä lähden Nuuksioon tai Sipoonkorpeen sään ja hirvikärpästen armoille, kokeilen kokkaamista nuotiolla, testaan kerrospukeutumista merinovillaisiin vaatteisiin ja kuuntelen telttakankaan läpi öisen metsän ääniä.

kaunnissaaressa
laiturilla

Telttaöitä odotellessa teen päiväretkiä lähelle. Kuljeskelen Viikin Arboriossa, kierrän fillarilla Vanhankaupunginlahden, tallaan pitkospuita Lammassaaren kautta Kuusisaareen, ihastelen Kivinokan luonnonsuojelualuetta, poljen Lauttasaaren kärkeen ja kahlaan Sisä-Hattuun, istun Mustikkamaan kallioilla, virittelen riippumaton rantakoivuihin ja kaadan termospullosta kupillisen kaakaota.

vanhankaupunginlahti
siltasaaren auringonlasku

Lähiretken eväitä ei tarvitse punnita ja optimoida, vaan reppuun voi pakata vähän parempaakin apetta. Paloiteltua ananasta tai melonia ja torilta poimittuja puolukoita. Rapisevaan voipaperiin käärittyjä täytettyjä voileipiä tai vaikka kanasalaattia. Suklaakeksejä ja pienen pullon kylmää kuohuviiniä.

tomaattisalaatti
ilta kivinokalla

Eväsleipä kädessä ja kaakaomuki toisessa katson Helsinkiä, enkä lakkaa ihmettelemästä miten monimuotoinen, elävä ja kaunis se onkaan.

kruunuvuorenrannassa

3 kommenttia artikkeliin ”Retkellä kotikaupungissa

  1. Hei; Tämä ei liity tähän postaukseesi mitenkään, pahoittelut siitä.

    Luin tosiaan kaikki juttusi vuoden 2015 ja 2016 aikana. En ole varma, kiinnostaako sinua, mitä ajattelen, kerron kuitenkin (koska pääni pursuaa ajatuksia) ja en kaikkea haluamaani voi kommentoida, koska löysin sinut niin myöhään, vasta tänä vuonna.

    14.9.2015 nerokas teksti
    9.10.2015 äärest herkkä
    31.10.2015 hyvin sydämellinen, lämmin
    7.2.2016 kas kun tunnistin itseni, veliparka joutui lukemaan Jänis Vemmelsäärtä, kun en itse vielä osannu lukea …olen kyllä korjannut tilanteen, kun opin lukemaan…nimimerkki ”kirjaston vakioasiakas”
    21.4.2016 ”kohtalotoveri”
    18.5.2016 rehellinen
    16.6.2016 tunnistan itseni 25 vuotta sitten
    20.0.2016 tämä tyttö tuntee itsensä, analyyttinen
    10.8.2016 huipputeksi, koskettava, jota voisin kehua loppuelämäni (joko teit taulun seinälle siitä viimeisestä kuvasta, joka oli älyttömän kaunis?)

    Tässä lyhyesti. On se huikeaa, millaisen kuvan ihmisestä saa, kun tosiaan lukee peräkkäin näitä postauksia. Luonteesi tulee varsin hyvin selville (ei huono muuten laisinkaan), koulutuksesi (vaan mikä se yksi tutkinto on?). En tosiaan tunne sinua, en ole koskaan tavannut, mutta lukemani perusteella sanon, että hyvä tyyppi! Ihan oikeasti ajattelee muita, haluaa tehdä työnsä hyvin (liiankin hyvin), läheiset tärkeitä, tuntee itsensä, tietää mitä haluaa ja mihin pystyy, haluaa kokea uutta, ei jämähdä paikoilleen, nauttii elämästään jne. Tätä voisin jatkaa jonkun aikaa. Riittäköön tämä. Niin, ja tykkää ruuasta ja ruuanlaitosta!

    Kiitos kun kirjoitat hyvää tekstiä. Aion lukea jatkossakin. Olen sanonut, että tässä iässä en tuhlaa aikaa huonoon tekstiin/kirjoihin, koska hyviä on niin paljon lukematta.

    Kiitos, jos luit tähän asti.

  2. Luukki (toiset sanovat Luukkaan ulkoilualueeksi) on myös Nuuksion ohella aivan ihana paikka. Siellä on paljon lampia ja 10 km taipaleella on mielestäni parhaat maisemat, pitkospuitakin reitille osuu. Keitto/grillauspaikkoja useampi. Sinne lähden kunhan tämä ruho ensin vähän kuntoutuu, jos ei tuo ukonkutale lähde mukaan, niin lähden tyttären kanssa. Niih.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!