Vapaaherrattaren elämää

Nelisen kuukautta sitten lähimmät työkaverini veivät minut syömään Ravintola OXiin Pikku-Roballa. Valittu paikka pidettiin salassa viime hetkeen saakka ja oli paljastuttuaan erityisen mieluinen yllätys. Palvelu oli sympaattista ja annokset taidokkaita. Laseja kilisteltiin ja ruoka maistui. Oli epätodellinen ja kutkuttava olo. Kalenteri oli tyhjää täynnä, olihan edessä 133 päivää ilman velvoitteita ja suunnitelmia.

lohisalaatti

Nyt sapattivapaasta on jäljellä viikko. Makaan kotisohvalla ja poden flunssaa yhdeksättä päivää. Virallisesti olen kesälomalla. Lojun läppäri sylissä ja ihmettelen, mihin kaikki aika katosi?

Olenko tehnyt niitä asioita, joita kuvittelin tekeväni? Kyllä ja en. Olen mökkeillyt, kirjoittanut, laiskotellut ja lukenut kymmeniä kirjoja. Olen kuljeskellut päämäärättömästi kaupungilla, viettänyt aikaa kummilasten kanssa, järjestellyt kotia ja vaalinut parvekepuutarhaa. Olen saattanut lähteä yökylään ystävän luo keskellä viikkoa ja juoda useamman lasin viiniä tavallisena tiistai-iltana. Olen maannut rantakallioilla tuijotellen pilvien liikettä sinisellä taivaankannella. Nukkunut pitkään, haaveillut hiljaisuudessa, keinahdellut riippumatossa tekemättä mitään. On kai sekin jo jotain?

OX ravintolasali

Mutta. Blogi majailee kuitenkin edelleen ilmaisella alustalla, sen ilme on sama vanha ja postaustahtikin harvempi kuin olin ajatellut. Kaikkea tätä oli tarkoitus edistää, koska aikaahan on. Paremman kameran sentään kesän alussa hankin, se toivottavasti on näkynyt kuvalaadun paranemisena. Tutustuin myös snapchatin omituiseen maailmaan ja sille tielle jäin.

haukimureke

Ruokaa luulin tekeväni useammin ja enemmän. Mökkipäivinä näin olikin, mutta kotona kokkailin enimmäkseen hyväksi havaittuja suosikkeja. Mihin jäivät kolmen ruokalajin illalliset, joita olisi ollut koko päivä aikaa valmistella, tai monimutkaiset jälkiruuat ja kastikkeet, joihin olisi kerrankin ehtinyt keskittyä?

jälkkäri

Kesän alussa ostin itselleni pienen päiväkirjan, johon kirjoittaisin muistiin kaikkea kokemaani. Siihen voisin merkitä myös lounaat ystävien kanssa, mielenkiintoiset musiikkielämykset ja kaupunkikulttuurijutut. Ideat, joita vihdoinkin olisi vapaus toteuttaa ilman aikataulupaineita.

muistikirja

Kirja on maannut viimeiset kolme kuukautta lipaston laatikossa. Olen kirjoittanut sen ensimmäiselle sivulle ”Vapaaherrattaren elämää 21.4.–31.8.” Siinä on muutamia muistiinpanoja PING Helsingistä, kesken jäänyt mindmap, jonka keskiössä on iso sydän, 19 kohdan kesätekemislista (joista voin viivata yli vain neljä), pari sivullista blogipostausideoita ja kalenterihahmotelma.

lasku

Mitä siis jää viivan alle? Suorittajaluonteena minun on vaikea päästää irti suunnitelmallisuudesta ja jatkuvasta kalenterin pläräämisestä. Molemmissa olen kuitenkin tänä kesänä onnistunut, ainakin jollain tapaa, hurraa! Kalenteria en ole käyttänyt ollenkaan ja tekemäni todo-listat olen onnellisesti unohtanut. Viikonpäivät ovat olleet päässäni iloisesti sekaisin, ja olen täysin tapojeni vastaisesti välillä vain ajelehtinut tunnista toiseen. Olen tehnyt asioita, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat oikeilta, seurannut mielihalujani ja tarttunut silloin tällöin järjettömiinkin päähänpistoihin. Ennen kaikkea olen kuunnellut sisintäni ja määrännyt päivieni rytmin itse.

pilvet ja valonsäde
Vapaan aikana syntyneet kehityskelpoiset ideat käyvät pääni sisällä kamppailua palkintosijoista. Tiedän mitä tulevaisuudelta haluan ja varsinkin sen mitä en. Olen energisempi, tyytyväisempi ja onnellisempi kuin vuosiin. Haluan pitää kiinni tästä olotilasta, enkä aio uuvuttaa itseäni oravanpyörän vauhdissa enää koskaan. Sain eilen tietää, että minut on hyväksytty puolentoistavuoden mittaiseen, ammattitutkintoon tähtäävään koulutukseen. Työmäärän keventämisestä vakituisessa työssä on jo keskusteltu. Tulevaisuus on avoinna ja voin tehdä siitä juuri sellaisen kuin haluan.

ps. Ravintola OX pani parastaan myös eilisellä lounaalla, lämmin suositus!

9 kommenttia artikkeliin ”Vapaaherrattaren elämää

  1. Sinun ikäisenä ajattelin joskus, että olisi hienoa, jos joka toinen vuosi voisi olla ’eläkkeellä’. Olin saanut olla kolmannen lapseni syntymän jälkeen yhden vuoden hoitovapaalla. Kokemus siitä oli, että hommaa riitti, mutta pystyi kuitenkin itse vaikuttamaan ajankäyttöä tilanteiden vaatimalla tavalla. Työvelvollisuuksien mitoissa se ei ole mahdollista. Silti pidin työelämässä pysymistä ja eteenpäin kehittymistä tärkeänä. Opiskelin työn ohessa ja olin 51 kun sain maisterin tutkinnon valmiiksi. Päivääkään en vaihtaisi, kaikilla kokemuksella on arvonsa.

    • Tuollainen vuorovuosivapaahan olisi loistava systeemi, pitäiskö ehdottaa Sipilälle? 😀 Kyllä minäkin aion pitää työelämästä kiinni, jatkossa vaan toimeentulo todennäköisesti koostuu pienemmistä puroista. Uskon, että tulevaisuudessa yhä harvemmalla on vakituinen eläkevirka, työ koostuu ennemminkin palasista ja on silti mielekästä, kun etätyö ja joustavuus lisääntyy ja työviikon rytmin ja kuormituksen voi itse valita. Iso peukku työn ohessa kouluttautumiselle, ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan!

  2. Eihän..onko se vapaus todellakin nyt jo päättymässä? Vastahan se alkoi. – Kylläpä aika on ottanut siivet selkäänsä… Kertomasi perusteella ja rivien välistä on aistittavissa seesteinen ja tasapainoinen Sinä. Siksi olen kovin iloinen puolestasi, että tämä ”oravanpyörästä irtautumisen aika” ja ”erilainen kesä” on selvästi tehnyt hyvää mielellesi ja sielullesi. 🙂 Olet nyt saanut ladattua uutta virtaa jatkaaksesi eteenpäin. Hyvällä energialla alkavaan syksyyn!
    <3 terkuin Leena ps. Toivottavasti vielä kuulemme lisää tuosta ammattitutkinnosta… 🙂

    • No niinpä! Selailin juuri tämän kesän kuvasaldoa ja voi ihme mikä ikävä lämpöä, aurinkoa ja mökkireissuja tuli jo nyt. Paljon on ehtinyt tapahtua ja tarttua matkaan. Sillä on epäilemättä vaikutuksensa lähivuosien suunnitelmiin. Kerron varmasti lisää tuonnempana, ensin pitää kuitenkin yrittää orientoitua ensimmäisiin työpäiviin torstaina ja perjantaina. Energiaa sinunkin syksyysi!

      • Kiitos, energiaa otettu vastaan sekä tsemppiä työhön paluuseen ja uuden aloitukseen! 🙂 -Leena

  3. Tiedän tunteen. Itselläni oli loman ajalle (4 viikkoa) listalla 9 hommaa jotka yritän tehdä, no sain niistä tehtyä melkein 4. Mielestäni se oli ihan hyvä saavutus. Koska yritän päästä suorittamisesta eroon. Niinpä lomalla pääasiassa neuloin ja virkkasin. Loman on tarkoitus virkistää, se ei ole suorittamista varten. Miten vaikea siitä onkaan oppia pois! Silti en ole yhtään virkeä, vaikkakin varmasti virkeämpi kuin ennen lomaa. Koskaan ei ole työn ääreen palaaminen ollut yhtä ankeaa kuin tänään. Ehkä tämä tästä… Mukavaa opiskelun aloitusta sinne 🙂

    • Ei tässä suorittamaan ole lähdetty, mutta sitä jotenkin kuvitteli, että aikaa on rajattomasti. 😉 Tsemppiä töihin, äkkiä siihen taas tottuu!

  4. Minkä kameran hankit? Itselläni uusi hakusessa, joten keräilen vinkkejä ja kokemuksia 🙂

    • Ostin käytettynä Olympus Pen Lite E-PL3:n toiselta bloggaajalta, joka vaihtoi uudempaan malliin. Toistaiseksi kuvaan kittilinssillä, mutta valovoimaisempi on hankintalistalla. Olen ollut tyytyväinen ja ainoa ominaisuus, jota kaipailen, on wifi-tuki, mutta senkin saa hankkimalla muistikortin, johon se on sisäänrakennettuna. Koko on mukavan kompakti ja isompaa en viitsisi kanniskella mukanani.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!