Mökkiviikon seitsemän sattumaa

Mökillä sattuu ja tapahtuu. Miehen viimeinen lomaviikko vietettiin Asikkalassa, ilta-auringossa kylpevässä pienessä torpassa. Vaikka mökkivuorokausi etenee samalla kaavalla verkkaista vauhtiaan ja täyttyy lähinnä saunan lämmityksestä, laiturilla loikoilusta ja ruuanlaitosta, mahtuu mukaan myös yllättäviä käänteitä.

violetti taivas

1. Puhdas pieni järvi

Mökin sijainti pohditutti etukäteen. Pikkuruisen järven läpimitta oli vain parisataa metriä. Mitä, jos se onkin seisova, rehevöitynyt mutalammikko, jossa ei elä mikään? Kartta ei kertonut koko totuutta, sillä järven molemmissa päissä oli pieni joenuoma, joista vesi kulkeutui Päijänteeseen saakka. Näkyvyys oli pari metriä ja pohjahiekkaan oli kaivautunut järvisimpukoita. Lämpömittaria ei ollut, mutta valistunut arvaukseni on 24 astetta. Olimme osuneet paratiisiin.

lumme supussa

2. Sienet ja marjat

Ensimmäisenä iltana grillasimme paketillisen makkaraa. Siinä hiilloksen hehkua odotellessa otin muutaman askelen pitkin vanhaa, ruohottunutta tien pohjaa. Edessäni oli rykelmä kanttarelleja. Kun käänsin katseeni sivuun, silmät osuivat tatteihin. Mökkirinne oli mustanaan kypsää mustikkaa ja 30 metrin päästä huussin kulmalta alkoi vatukko. Ruokaintoilija alkoi välittömästi haaveilla kanttarellirisotosta ja mustikkapiirakasta.

sienet
näkymä saunan ovesta

3. Rantasauna

Sitten kun hankimme oman mökin, saunan tulee olla pystytetty nykyisten rakennusmääräysten vastaisesti aivan rantaviivalle tai korkeintaan viiden metrin päähän vesirajasta (kunhan pesuvesien imeyttämisestä on huolehdittu ympäristöä ja puhdasta järvivettä kunnioittaen). Saunasta järveen ja järvestä saunaan, siinä on agendaa riittämiin vaikka koko mökkiviikolle. Omalla mökillä uskoisin oppivani väistämään myös epäinhimilliselle korkeudelle laskeutuvia kattoparruja. Nimimerkillä hiukset takussa, koska harjaaminen tekee edelleen kipeää.

rantasauna
löylyhuone
saunan jälkeen

4. Rupikonna

Hyvin tuuletetussa puuceessa voi kohdata itikoiden ja kärpästen lisäksi muitakin luontokappaleita. Sillä kerralla kun reiästä tuijottaa kookas rupikonna, ei välttämättä tee mieli istua alas tarpeilleen. Kiljuminen ei tuota toivottua tulosta, niinpä tartun karikelapioon. Konna ei tee elettäkään, vaikka viskon sahanpurua, mölisen ja hakkaan huussin seiniä halolla. Mieskin lähti juuri kylille kauppaan. On pakko uskaltaa. Noustessani istuimelta eläin istuu edelleen paikallaan ja mulkoilee minua päälleen lennähtäneen vessapaperiarkin takaa. Onnea vaan, toivottavasti kärpässaalis on kärsimyksesi arvoinen.

vaaleanpunainen taivas
kalliolla

5. #avovesihaaste

Iltana eräänä istuksimme ilkosillaan laiturilla. Muilla mökeillä ei näy liikettä, sauna lämpiää eikä helteinen kesäpäivä vaatteita kaipaa. Kurkottelen juuri laiturin laidan yli, kun metsästä pölähtää paikalle vanhempi rouvashenkilö iloisesti tervehtäen. ”Anteeksi, tiedättekö mistä täältä pääsisi uimaan? Kun jokaisessa rannassa on mökki ja uimaan pitäisi päästä?” Peittelemme häveliäästi itseämme, minkä nyt käsillä kykenemme, emmekä tiedä, olemme vain vuokralla tässä. ”Minä haluan uida mahdollisimman monessa järvessä ja neljän edellisen rannoille tein jo turhan reissun, koska siellä oli mökkejä vieri vieressä”, sanoo nainen ja kahlaa jo grillipaikkamme vierestä rantaveteen. ”Minä ihan nopeasti vaan tästä käyn, onpa lämmintä vettä!” Myöntelemme hämmentyneinä ja pakenemme löylyihin. Olin lukenut pari päivää aiemmin Hesarista Johanna Vuoksenmaan avovesiuintiprojektista, ilmeisesti tämä täti oli ottanut haasteen vastaan.

koivu taipuneena veteen

6. Ilkeilevät ampiaiset

Himputti sentään, miten kiukkuisia ne loppukesästä ovat. Syöksyilevät sinne tänne kadonneen kuningattaren jättämässä tyhjiössä. Tunkevat suuhun, nenään ja viinilasiin, jopa kuollut kala ämpärissä kiinnostaa. Häiritsevät riippumatossa, laiturilla ja terassilla. Kuokkavierailevat jokaisella aterialla, änkeytyvät ruokalautasille ja leikkaavat terävillä leuoillaan palasiksi kaiken savukaloista ja sudenkorennoista lähtien. Jopa mustikat häviävät parempiin suihin. Sitten yksi niistä kävelee neuletakin hihaan, ei osaa enää takaisin ja paniikissa pistää kainaloon. Onneksi en ole allerginen.

kalassa

7. Ahvena

Viattomalla souturetkellä virveliin tarttuu iso ahven. Saatan jälleen hieman kiljahtaa, kun vapa taipuu ja körmyniska taistelee hetken vastaan. Kun pääsemme rantaan, minun käy saalista sääliksi. Kala on irronnut koukusta itsekseen veneeseen nostettaessa ja haukkoo nyt henkeään. Koska yhdestä raitakyljestä ei ateriaksi ole, eikä tämä yksilö saanut näkyviä vaurioita, päätän nostaa kaverin vapisevin käsin takaisin järviveteen. Lihakset ovat ymmärrettävästi hapoilla ja ahvena tyytyy heiluttelemaan eviään paikallaan ollen. Vähitellen se ui hitaasti kauemmaksi ja jatkaa toivottavasti eloaan vielä pitkään. Toisella lajitoverilla kävi hiukan huonompi mäihä, se päätyi pannulle ja lötköttelee nyt lomalaisten vatsahapoissa.

ahvena ämpärissä

Bonusraita: vanhat naistenlehdet!

Tämä oli vuokramökeistämme ensimmäinen, jonka hyllyistä löytyi edellisten asukkien jättämiä menaisia ja kodinkuvalehtiä. Olipa joukossa mökkiklassikko Alibikin, Seiskasta nyt puhumattakaan. Oli lähes koomista lukea vuoden 2014 lehdestä vastarakastuneesta Toni Niemisestä, jolla tätä kirjoitettaessa on jo uusi vaimo tai Janna Hurmerinnasta, joka eleli kyseisenä kesänä sinkkuna ja kertoi rakastuvansa aina vääriin miehiin tai Maria Kuusiluomasta, joka kolmen vuoden takaisessa lehdessä kertoi lopettavansa Kirjurinluodon kesäteatterin pyörittämisen, koska se vei kesällä kaiken ajan. Kannoin oman korteni kekoon ja jätin pinon päällimmäiseksi lehden, jossa sama nainen kertoo kuluvan heinäkuun olevan kiireinen, koska Kirjurinluodon kesäteatteri.

naistenlehdet hyllyssä

ps. Saatte vielä eteenne yhden mökkiruokaspesiaalin, sitten se aihe on tältä kesältä loppuun kaluttu.

Yksi kommentti artikkeliin ”Mökkiviikon seitsemän sattumaa

  1. Moikka! Tässä muutama ” elämänviisaus” vanhemmalta mökkiläiseltä 😄. Sinusta pitäisi tulla melko varakas ja poliittisesti hyvään suuntaan kallellaan, niin sitten voit laittaa mökkisaunan vaikka paalujen päälle suoraan järven rantaan. Siitäpä olisi lysti suoraan kuistilta hypätä vilvoittelemaan! Jos nyt kuitenkin pysyt perushemmona, niin suosittelen sinne ulkohuussiin sinistä väriä, lentävät ötökät ei tykkää siitä. Ja näppärä mies rakentaa kompostoivan jutskan isosta muovisaavista, sieltä taas ei minkään sortin elävät tuijota 😂. Saapi niitä ostaakin, mutta kandee säästää ja käyttää rahat esim… hyvään viiniin tai kuohariin. Ja onpi kangasmyyjän ilme mukavainen, kun kysyt sinustä pitsiverhoa huussiin 😊.
    Muutenhan tämä tekstisi oli hauskaa ja piristävää, kuten ennenkin. Vuosi 2015 luettu kommentteineen, jatkuu…

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!