Nälkäinen Berliinissä

Berliini ei jätä nälkäiseksi. Kaupunki on todellinen kulttuurien sulatusuuni – se näkyy katukuvassa sekä etnisten ravintoloiden määrässä ja sijaintitiheydessä. Samalla kadunpätkällä voi törmätä korealaiseen, etiopialaiseen, vietnamilaiseen ja turkkilaiseen raflaan. Hyviä ruokapaikkoja on paljon ja niitä syntyy koko ajan lisää. Samaan aikaan suositut ravintolat sulkevat ovensa ja avaavat ne uudella nimellä ja konseptilla, kun paikkoja pyörittävät intohimoiset keittiömestarit haluavat kokeilla jotain uutta ja täysin erilaista.

WP_20160425_15_51_05_Pro
WP_20160425_15_52_53_Pro

Kolmen ensimmäisen illan aikana majoituksen tarjonnut ystäväpariskunta opasti keltanokkaa Berliinin ravintolamaailman saloihin. Söimme mm. turkkilaisia lämpimiä viininlehtikääryleitä ja korealaista bulgogia eli kulhoon aseteltuja kasviksia ja lihaa, joiden kanssa syödään tulista kimchiä, chilikastiketta ja soijaa. Sen jälkeen olin omillani.

WP_20160420_20_13_43_Pro
IMG_0707
WP_20160422_20_37_53_Pro
WP_20160422_17_22_26_Pro

Joka torstai Kreuzbergin uudessa kauppahallissa järjestetään Street Food Thursday, pakollinen käyntikohde katuruuan ystävälle. Kauppahalli on täynnä viikoittain vaihtuvia ruokakojuja, jotka tarjoilevat jokaiselta maailman kolkalta kotoisin olevia maisteluannoksia. Ruokalajien variaatio ja makuelämysten määrä oli huikea. Meidän lautasillemme ja laseihin valikoituivat intialaiset, italialaiset, saksalaiset ja thaimaalaiset lihapullat, täytetty tapiokaleipänen, possuempanada, vohvelin ja muffinin risteytys muffle, marinoitu tofutikkari, vegaaninen vihersmoothie, minttulemonade ja muutama muu erinomainen suupala ja palanpainike.

IMG_0665
IMG_0688
IMG_0671
IMG_0670
IMG_0669
IMG_0666
IMG_0659

Katuruoka on tällä hetkellä iso juttu myös Suomessa. Yksi asia erottaa kuitenkin nämä ruokamarkkinat kotimaan vastaavista, nimittäin alkoholi. OPM on sallittu ja paikan päällä tyhjät pullot kerätään valtaviin kärryihin. Alueella palvelee useita baareja, joissa myydään drinkkejä, olutta ja viiniä. Miten kätevää oli ostaa kokonainen viinipullollinen isommalle seurueelle ja vaeltaa sen kanssa lähimpään vapaaseen pöytään ilman kulkua rajoittavia anniskelualueita. Vapaasta alkoholinkäytöstä huolimatta en havainnut merkkiäkään häiriökäyttäytymisestä tai humaltuneesta toikkaroinnista. Oi Suomi, milloin sinusta vihdoin tulee eurooppalainen?!

IMG_0663
IMG_0660
IMG_0658
IMG_0655

Toinen erikoisuus, jota Berliinissä useita vuosia asuneet ystäväni hehkuttivat, oli Kochhaus-konsepti. Kochhaus on ehkä jollain tavalla verrattavissa Helsingissä toimivan Anton&Anton-ketjun ateriakassiin tai Henri Alenin kehittämään Komero-palveluun, mutta eroaa silti näistä merkittävästi. Kochhaus on käytännössä elävä keittokirja: kävelet sisään ja valitset pöydillä esitellyistä ateriakokonaisuuksista mieleisen ja poimit sen vaatimat raaka-aineet ja kuvitetun reseptin samalta pöydältä mukaan. Valmistusohjeet ovat selkeitä, reseptit on valittu yhdessä ammattikokkien kanssa ja uutta on tarjolla jatkuvasti. Sokerina pohjalla on viinihylly, josta voit valita mukaan jonkun reseptin suositusviineistä. Kukahan toisi konseptin Helsinkiin? Ai niin, ensin pitäisi vapauttaa se alkoholin myynti. (Kuva: kochhaus.de)

KochhausPrenzlauerBergGesamtsicht1 (1)

Luomua ja lähiruokaa on tarjolla Berliinissä joka puolella. Imagen päätoimittaja Heikki Valkama kirjoittaakin uusimmassa kolumnissaan, että Luomu on saksalaisille selviö ja että tilastojen mukaan jo kaksi vuotta sitten saksalaiset käyttivät luomuruokaan yhteensä kahdeksan miljardia euroa. Suomessa vastaava luku vuonna 2014 oli Pro Luomu ry:n arvion mukaan 224 miljoonaa. On tietysti hassua verrata 81,5 miljoonan asukkaan valtiota piskuiseen Suomeen, mutta kyllä ero silti per kapita on aika huima: kun saksalainen ostaa luomua 98 eurolla vuodessa, suomalainen käyttää rahaa vain reilut neljäkymppiä.

Ravintoloille luomu- ja lähiruoka ovat kunnia-asia. Niin myös Nudolle, josta olimme varanneet pöydän lauantai-illaksi. Lausitzer Platzin kupeessa luvassa oli neljän ruokalajin ateria kiinteällä 28 euron hinnalla. Pöytävaraus oli vasta yhdeksän aikaan ja nälissämme olimme käyneet kuuden jälkeen tapaksilla. Ei ihan viisasta, sillä varsinaisen pääruuan tullessa pöytään vatsa huusi jo armoa ja jälkkäri jäi kokonaan tilaamatta. Ruoka oli hyvää ja palvelu sympaattista, astiat olivat tyylikkäästi eri paria ja viinivalinnat toimivia. Ravintola oli täyteen ammuttu ja osa asiakkaista söi pöytävarauksen puuttuessa jopa seisaaltaan. Lausitzer Platzin laidoilla on muitakin kiinnostavia ravintoloita ja Street Food Thursday on sekin aivan kulman takana. Jos iltaa haluaa jatkaa baarin puolella, samoilta huudeilta löytyy Mano, ystävieni kantapaikka, jonne kannattaa astua sisään pelkän drinkkilistankin takia.

WP_20160423_19_33_21_Pro
WP_20160423_22_19_01_Pro
WP_20160423_22_39_53_Pro
IMG_0691
IMG_0692
IMG_0696

Ravintoloita on tosiaan tuhansia, mutta katvealueitakin löytyy. En tiedä oliko Checkpoint Charlien turistirysän välittömällä läheisyydellä merkitystä, mutta hotellimme lähikorttelien oikeat ravintolat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Ketjukahviloita ja -pikaruokapaikkoja kyllä riitti riesaksi asti. Onneksi kaksi näistä muutamasta paikasta sijaitsi vastapäisen kerrostalon kivijalassa. Skandinaavishenkinen Westberlin pelasti meidät ensimmäisenä Kreutzbergin aamuna, kun nukuimme ohi hotelliaamiaisen. Vatsoissa kurniva nälkä ja seuralaisen kolottava kahvihammas eivät toisaalta antaneet paljon vaihtoehtoja, aamiaista ei voinut kovin pitkältä etsiskellä. Luomuraaka-aineista kasatut täysjyvävoileivät olivat erinomaisia, kahvi hyvää ja tuoreesta piparmintusta haudutettu tee ihanan pirteää. Aamupalan kruunasi rouhea pala mantelikuorrutteista porkkanakakkua. Seuraavana aamuna suunnistimme Waldemarstrasselle, Mundvollin herkkuaamiaislautausten äärelle.

WP_20160423_14_09_45_Pro
WP_20160423_13_14_50_Pro
WP_20160423_13_39_11_Pro
WP_20160424_14_23_00_Pro
WP_20160424_13_31_57_Pro
WP_20160424_14_00_44_Pro
WP_20160424_14_22_48_Pro

Viimeisenä iltana googlettelimme avoinna olevia ravintoloita. Päädyimme lopulta parin metropysäkin päähän turkkilaiseen ravintolaan, paikkaan, jossa lihat paistettiin itse pöytiin upotetuissa grilleissä. Ravintola oli avattu heinäkuussa ja oli ensimmäinen lajiaan Berliinissä. Omistajat haaveilivat jo ensimmäisestä terassikesästä, saa nähdä asennetaanko grilliparilat myös ulkopöytiin.

WP_20160424_22_29_59_Pro
WP_20160424_22_38_10_Pro
WP_20160424_22_40_11_Pro

Ruokapaikkoja maailmalla etsiessäni turvaudun useimmiten vertaiskokemuksiin ja paikallisiin ruokablogeihin. Tätä reissua varten sain työkaveriltani kolmen aanelosen listan hyviksi havaituista ravintoloista ja muista kiinnostavista kohteista. Suurena apuna olivat myös I heart Berlin ja Stil in Berlin. Pari kertaa kokeilimme perinteisen painetun matkaoppaan listaamia kahviloita, mutta kummallakin kerralla vedimme vesiperän: kahvila oli joko hävinnyt kartalta tai se oli turistilaumoineen kaukana idyllisestä istuskelupaikasta. Onneksi kuitenkin yritimme, sillä muuten emme olisi koskaan löytäneet tietämme suloiseen AKO Berlin -kahvilaan, jonka oven takaa paljastui itse leivottujen herkkujen lisäksi pieni galleria ja kauppa. Maanantai-iltapäivänä paikalla oli meidän lisäksemme vain omistaja ja yksi etätyöläinen. Kaakao ja suklaakuppikakku eivät kai koskaan ole maistuneet niin makealle.

WP_20160425_18_22_50_Pro
WP_20160425_17_57_54_Pro
WP_20160425_18_04_02_Pro
WP_20160425_18_30_04_Pro

Tässä omat suositukseni, enjoy!

Meyan, turkkilainen ravintola. Aamupalaa, runsas mezetarjonta ja reilut annokset, kokeile lämpimiä viininlehtikääryleitä! Goltzstraße 36, Schöneberg
Mano, kahvila, baari ja istuskelupaikka, kynttilänvaloa ja persoonallista sisustusta. Mainio drinkkilista! Skalitzer Strasse 46a, Kreuzberg.
Mattea B, kielenvieviä kakkuja, myös suolapalaa. Illalla pizzaa ja pastaa. Frankenstrasse 13, Schöneberg
WaWa, korealainen, hyvää bibimbapia ja bulgogia. Pöytävaraus kannattaa. Grünewaldstrasse 10, Schöneberg.
Westberlin, kahvia, täytettyjä kokojyväleipiä, lounasta ja kakkuja. Paljon läppärityöläisiä ja runsas taidelehtivalikoima. Friedrichstrasse 215, Kreuzberg.
Barcelona, espanjalainen. Turistialueella, mutta tapakset ovat hyviä. Friedrichstrasse 211, Checkpoint Charlie.
Nudo, italialainen. Neljä 4 ruokalajin menuvaihtoehtoa á 28 euroa. Erinomainen hinta-laatusuhde, suussasulavaa ruokaa. Ravintolan omistajat ovat samat kuin Kochhaus-ketjun. Tee pöytävaraus. Lausitzer Platz 10, Kreuzberg.
Mundvoll, täydellistä luomuaamiaista. Useita erilaisia aamiaissettejä, lisäksi á la carte. Waldemarstrasse 48, Kreuzberg.
Fes – Turkish BBQ. Ruoka paistetaan itse pöytiin upotetuilla pariloilla, herkulliset mezet. Varaudu siihen, että vaatteisiin jää grillilihan haju. Bonuksena seinillä roikkuvat fetsit, joita saa lainata. Hasenheide 58, Kreuzberg.
Yam Yam, korealainen. Suosittu etenkin lounasaikaan, paljon vaihtoehtoja. Alte Schönhauser Strasse 6, Mitte.
AKO Berlin, ihastuttava kahvila ja galleria. Kollwitzstrasse 91, Prenzlauer Berg.

Street Food Thursday, katuruokaa maailman joka kolkalta, auki vain torstaisin 17-22. Myyjät vaihtuvat joka kerta ja ne ilmoitetaan viikoittain fb-eventissä. Kerran kuussa sunnuntaisin aamiaista samalla konseptilla. Markthalle Neue, Eisenbahnstrasse 42–43, Kreuzberg.

Bonusvinkki: Ylivoimaisesti suosituin illallisaika on paikallisten ystävien mukaan klo 20. Jos halajaa syömään ilman varausta, kannattaa siis tähdätä ravintolaan hyvissä ajoin tai sitten selvästi myöhemmin.

Tervemenoa Berliiniin, lupaan, ettet jää nälkäiseksi!

4 kommenttia artikkeliin ”Nälkäinen Berliinissä

  1. Minä täällä taas 😀 Sulle kun tuo ruoka maistuu, aikaa riittää ja sana on hallussa, niin käy ihmeessä testaamassa Hakaniemen sillan kupeessa Hima-joogastudion uusi vegaaninen ja gluteiiniton brunssi (lauantaisin klo 11-16). Oli minusta hyvä ja runsas! Toimii joogalla tai ilman. Ja tää ei ole maksettu mainos, vaan ihan vilpitön tavoite saada lisää väki löytämään paikalle 🙂

    • Moi taas! 😀 Hima tarjoiluineen on ollut pitkään mun to do -listalla, kiitos muistutuksesta. Itse asiassa tunnen yhden Himan pyörittäjistä ja siksi onkin hiukkasen noloa, että en ole vielä ehtinyt käymään paikan päällä. Korjataan asia ensi tilassa!

  2. Ah ja voih! Mun tuli nälkä… Mua puri reissukärpänen… Sellasia tänään. Katsotaan sitten, miten eteenpäin. Aurinkoa! 🙂 terkuin, Leena

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!