Elossa!

Kunpa vuorokaudessa olisi tunteja edes muutama lisää. Pää pursuilee ideoita ja ranskalaisia viivoja, mutta aikaa kirjoittamiseen ei ole. Elämä on toisaalla, ei koneen ääressä ja siksi blogikin hiljenee aika ajoin. Tämä kaikki muuttuu viimeistään huhtikuussa, kun hyppään hetkeksi hengästyttävästä oravanpyörästä omilleni. Keskityn kirjoittamiseen, tanssin sydämeni kyllyydestä, haastan ruuanlaittotaitoni, uppoudun kirjahyllyn lukemattomiin klassikoihin, eksyn kotikaupunkini sivukaduille, istun kahviloissa, herään hitaisiin aamuihin, opettelen olemista ja luon itse päivieni rytmin.

WP_20160122_12_30_34_Pro

Sitä ennen nautin pakkasesta ja lisääntyvästä valosta, kevättalvi ottaa jo ensimmäisiä askeleitaan. En minä täältäkään häviä, päivitän blogia aina, kun elämältäni ehdin. Hengailkaa mukana, kärsivällisyys palkitaan. 🙂

WP_20160122_12_31_53_Pro

ps. Vaikka Periscope tuntuu tällä hetkellä olevan teinien temmellyskenttä, kokkailen satunnaisesti livenä siellä. Seurata saa, tunnus on tuttu piapas. Lupasin eilisessä livestreamissa lisätä blogiini suppilovahveropastan ohjeen ja se tulee tässä:

Suppispasta (kahdelle)

Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota niitä sopivassa määrässä oliiviöljyä. Heitä mukaan rosmariinin- ja timjaminoksat (tai kuivattuja yrttejä) ja sienet. Myös kanttarellit tai mustatorvisienet käy hyvin. Minä pakastan suppikset puolen litran minigrip-pusseissa. Kuivatutkin metsäsienet käyvät, mutta muista laittaa ne turpoamaan hyvissä ajoin. Lisää lopuksi vähän kermaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Maistele. Jos kastike kaipaa lisää suolaa, kokeile ensin lisätä jotain happoa, esim. sitruunamehua. Keitä pastaa kaveriksi.

3 kommenttia artikkeliin ”Elossa!

  1. Tuttu tunne…tulee välillä saamaton olo kun ei ehdi täälläkään suunnalla blogi kovin usein päivittyä. Mutta toisaalta, sehän on harrastus eikä harrastus saa olla pakkopullaa. Just eilen ajattelin, että olispa ihanaa jos olisi varaa ottaa vaikka 3 kk vuorotteluvapaata, ehtisi tehdä kaikkea sitä mitä nyt ei ennätä. No haaveeksi jää ainakin toistaiseksi, ehkä sitten joskus. Valo on selkeästi jo lisääntynyt ja se kyllä piristää mieltä kummasti. Mukavia lopputalven päiviä ja odotetaan kevättä, kyllä se kohta jo tulee 🙂

    • Onneksi kirjoittaminen ei maistu pakkopullalta, mutta joskus pitää priorisoida. Tämän vuoden aikana aion hioa kirjoitustaitoani ja rutinoitua, silleen hyvällä tavalla. Katsotaan onnistunko. Iloa ja valoa sinnekin suuntaan! 🙂

  2. Niin monesti ne harrastukset tahtovat jäädä tähdellisempien asioiden jalkoihin kun pitää priorisoida, mutta on sitten taas niitä hetkiä kun ehtii tehdä niitä vähemmän tärkeitä asioita kuten päivittää blogia ym. Mielekästä puuhaa se on, kun se on vapaaehtoista, mutta jos se olisi pakollista, niin pakkopullaa siitä mulle ainakin tulisi. Ehkä se on just se ajatus, että se on vapaaehtoista. Aina ei vaan ehdi. Ja siitä just ei tarvii ottaa stressiä, ehtii kun ehtii 🙂 Kiitos toivotuksista, tänään aurinko näyttäytyi hetken aikaa 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!