Lentokentällä

Matkustaminen ei ole minulle rutiinia, vaan jotain ihmeellistä ja erityistä harmaan arjen keskellä. Usein matkakohteellakaan ei ole niin suurta merkitystä, matka sinne ja takaisin on se juttu. En siis ole himoreissaaja ja vaikka tykkäänkin matkustaa, matkakuumeilen harvoin. Työmatkojen lisäksi vuoteen ja lompakkoon mahtuu yleensä vain yksi lomareissu kaupunkiin, lämpimään tai lumille. Kotomaan turneet ovat sitten erikseen. Sisäinen ituhippini paheksuu yhä enemmän lentämistä, mutta toistaiseksi mukavuudenhalu ja ajansäästö voittavat päänsisäisen taiston.

En osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta lentokentällä minulla on aina jotenkin juhlallinen olo. Liekö syynä lievä lentopelko ja vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys uuden edessä, en tiedä. Oli terminaali kuinka sokkeloinen tai nuhjuinen tahansa, kiireisessä ilmapiirissä ja toisaalta uneliaassa odotuksessa on jotain viehättävää. Jokainen on minun laillani matkalla jonnekin.

Matkalle lähtemiseen liittyy tiettyjä rituaaleja. Pakkaaminen jää aina viime tinkaan, mutta lentokentälle pitää mennä ajoissa. En halua jonottaa tuskanhiessä baggage dropiin, enkä hötkyillä turvatarkastuksessa kelloa levottomasti vilkuillen. On oltava aikaa istua alas ja fiilistellä lähtemistä: katsella nousevia ja laskevia lentokoneita, juoda tuoremehua, nauttia lasillinen skumppaa ja syödä croissant appelsiinimarmeladilla. Ilman tuota settiä ei reissu lähde käyntiin, eikä loma tunnu lomalta, oli lähtö myöhään illalla taikka anivarhain kukonlaulun aikaan. Sama rituaali toistui myös vuosi sitten juhannuksena, kun suuntana oli Pariisi vastavihittynä rouvana.

Lentoon

Skumppaa siemaillaan huomennakin, kun Pariisi saa uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa ilman kameroita, runsaalla romantiikalla höystettynä. Bon voyage!

9 kommenttia artikkeliin ”Lentokentällä

    • Voih, nyt on hajoitettava rakentamasi pilvilinnat, sillä matkaseurana oli tällä reissulla ihan toinen tyyppi. Jussi on hyvä mies, mutta ei se oikea minulle. Ystäviä toki olemme edelleen! 🙂

  1. Oho, tulkitsinkohan oikein?! Suuren suuret onnentoivotukset!!! Ja aivan ihanaa matkaa:)

  2. Sun blogia on piristävää lukea 🙂 Onnea matkaan ja toivottavasti sitä romantiikkaa on tämän uuden siippakandidaatin kanssa rutkasti enemmän kuin edellisellä Pariisin reissulla 🙂 Itsellänikin just tämä ensimmäinen neljännes tuli uuden miekkosen kanssa täyteen ja hyvältä tuntuu.

    • Kiitos Susanna! Romantiikkaa riitti ja Pariisi näytti aivan uuden puolen itsestään. Heti kotiin päästyäni latasin puhelimeen kieltenopiskelusovelluksen ja aloitin ranskan alkeista. Tuonne nimittäin on päästävä uudelleen.

    • Voi teitä ihania lukijoita! Kuva on otettu kesällä 2014 ja siinä on Jussin käsi. Se on siis vihkisormus! 😀 Matka oli upea, kihloja ei kuitenkaan ihan vielä vaihdettu. 😉

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!