Kuorotyttöilyä

Joka viikko kiipeän kuusi kerrosta Savolaiseen Osakuntaan eli Vinnille. Siellä asustaa torstaisin toinen perheeni, 40 laulavaista siskoa ja veljeä sekä meitä kärsivällisesti ja määrätietoisesti musiikin maailmaan luotsaava, käsittämättömän lahjakas Dani. Vaikka väsyttää ja kavuttavia portaita on reilusti yli sata, joka kerta se kannattaa. Eikä pelkästään porrastreenin takia.

InstagramCapture_ea265344-d935-4e39-a20f-d3a29b5de8dd

Olen laulanut kuorossa esikoulusta asti. Kuulemma olen osannut laulaa, ennen kuin olen kunnolla oppinut puhumaan. Noussut sukulaisten edessä jakkaralle ja kailottanut kiitollisen yleisön edessä Mummolaan kun pyöräilemme, pilven hattaraa ei näy. Lauluharrastus on jatkunut lähes taukoamatta tähän päivään saakka. Kun taannoin olin laulamatta pari kuukautta, sain silloiselta avopuolisoltani välitöntä palautetta: mene takaisin sinne kuoroon, se tekee sulle selkeesti hyvää. Oikeassa oli – kuorolaulu parantaa elämänlaatua. Allekirjoitan täysin.

Savolaisten seurassa on ehtinyt vierähtää yli kymmenen vuotta. Suurin osa laulajista alkaa olla vähintään viitisentoista vuotta nuorempia ja siksipä tänä syksynä oli tarkoitus siirtyä opiskelijakuorosta aikuisten riveihin, mutta kuinkas kävikään. Kalenterissa on jo syyskuun lopun kuororeissu Tukholmaan ja joulukiertue Savoon. Ehkä parempi näin, kun elämässä muuten myllertää aika lailla.

WP_20141130_11_41_18_Pro

Nälkäinen laulaja on kiukkuinen ja levoton. Siksi työn ja opiskelun raskauttamat kuorotytöt ja -pojat ruokitaan ennen äänenavausta. Ala-asteella treenien alkua odotellessa lampsittiin lähikauppaan ja syötiin huipputerveellinen hillomunkkivälipala. Nyt 30 vuotta myöhemmin kahvitusvuorolaiset keittelevät sumpit ja laittavat voileipiä tai kuten tänään – pastasalaattia ja mustikkarahkaa.

Omalla vuorollani yleensä leivon jotain, usein mustikkamuffinsseja. Leipuri myhäilee tyytyväisenä, kun Vinnin ovesta tupsahtelee tasaista tahtia onnellisia kasvoja ihastellen porraskäytävään asti levinnyttä leivonnaisten tuoksua. Jälleen kerran: helppoa, nopeaa ja edullista, mutta niin hyvää ja herkullista.

Mustikkamuffinssit (n. pellillinen)

3,5 dl venhäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai kermaa
100 g voita
2 munaa
3 dl (jäisiä) mustikoita
(valkosuklaata)

Sekoita ensin jauhot, sokerit ja leivinjauhe keskenään ja sotke sitten joukkoon kaikki muut ainekset. Elä vaivaa taikinaa, riittää että aineet sekoittuvat. Lisää mustikat ihan viimeiseksi. Paloittele mukaan vielä valkosuklaata, jos haluat luksustella. Lusikoi paperisiin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 min. Ihan piripintaan ei kannata vuokia täyttää, ettei mene pellinpesuhommiksi.

kuorolavat

Olen siis kuorotyttö ja ylpeä siitä. En osaisi kuvitella maailmaani ilman musiikkia. Siksi jälleen ensi torstaina souatan säveltä, lempeni lasta, kasvaos kaunoisaksi. Elä mulle iloksi, sieluni suloksi, onneksi ainoaksi. En taitaisi sitä paremmin sanoa, kiitos L. Onerva.

6 kommenttia artikkeliin ”Kuorotyttöilyä

  1. Tämä blogi on vain NIIN ihana! En osaa sanoittaa tunnetilaa, joka syntyy näiden tekstien ja kuvien yhdistelmästä, mutta jotenkin se liittyy juurevuuteen ja kotoisuuteen, myös elämäniloon ja arjen juhlavuuteen. Kiitos Pia, että kirjoitat. Ja vielä niin kauniilla suomenkielellä. Kaunista syksyä sinulle!

    • Wow, mikä kommentti! Jos jotain pidän suuressa arvossa (hyvän ruoan lisäksi), on se suomen kielen kauneus ja ilmaisuvoima. Siksi onkin hienoa lukea tämän kaltaista palautetta. Iso kiitos Maarit ja aurinkoista alkusyksyä!

  2. Oi, miten osasin eläytyä kapuamaan kanssasi niitä portaita. Siitä on nyt n. 35 vuotta, kun olin Savolaisen osakunnan aktiivi ja tätä kuoroperinnettä aloiteltiin. Minä olin myös kouluaikoina ollut kuorotyttö, joten luonnollisesti
    liityin osakunnan kuoroon. Paljon muitakin mukavia muistoja sieltä vintiltä toki on…

    • Hei Rosa ja heti alkuun pahoittelut, kun vastaan kommenttiisi vasta nyt. Vaan olipa hienoa tavoittaa blogin kautta myös entinen sollilainen! Portaat eivät ole muuttuneet ajan saatossa, vain niitä kapuavat ihmiset vaihtuvat. On hurjaa ajatella, kuinka monet askeleet osakuntaan niitä pitkin on otettu. Ja jos Vinnin seinät osaisivat puhua.. huh huh, onneksi eivät osaa! Kuoro täyttää muuten vuonna 2017 jo 85 vuotta, mitäpä jos kokoaisit vanhoista kuorokavereista porukan ja tulisitte juhlimaan pitkää taivalta meidän kanssamme!? Kaikkea hyvää syksyysi, toivottavasti olet viihtynyt blogini parissa sittemminkin.

  3. Ihania tarinoita ruoasta ja elämästä! Pidän myös kuvistasi, niissä on hauskoja ideoita!

    Mutta rahkasta ja laulamisesta – sopiiko rahka tosiaan laulutreenien ruoaksi? Olen itse puhetyöläinen ja minun ääniopettajani kehotti muutama vuosi sitten välttelemään maitotuotteita työpäivän aikana, koska ne kerryttävät limaa. Minkälaisia kokemuksia teillä on?

    • Enpä ole moista väitettä maitotuotteisiin liittyen kuullutkaan! Luulen, että tuo on aika yksilöllistä. Itse käytän maitotuotteita kovin vähän ja rahkaa tosiaan syön yleensä aamupalaksi. Kuoroharjoitukset ovat iltaisin, joten ehkäpä siinä syy, ettei minulla ole huonoja kokemuksia asiasta. Mukavaa, kun viihdyt tekstieni parissa, toivottavasti kommentoit toistekin!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!