Karkkipäivä

En muista koskaan olleeni karkkilakossa. Popsin hyvällä omallatunnolla silloin tällöin suklaapatukan tai pari palaa tummaa suklaata. Rakastan salmiakkia, lakritsaa ja kirpeitä hedelmänameja. Turkinpippureista en tykkää, enkä muistakaan imeskeltävistä karamelleista, ne rikkovat kitalaen. Täytelakuja en ymmärrä. Viinikumit on nekin aika ällöttäviä.

Kuopion mummolan naapurissa oli maailman isoin leikkipuisto ja sen vieressä kioski. Se oli sitä aikaa, kun irtarit olivat lasin väärällä puolella ja piti sormella osoitella, että 20 pennillä tuota ja markalla tuota toista. Silloin tutit maistuivat paljon paremmalle ja merkkaritkin olivat tuplasti isompia ja sitkeämpiä. Vasta vuosien jälkeen merirosvorahojen halkaisijaa pienennettiin, koska joku meinasi tukehtua niihin. Serkkujen kanssa tungettiin paketillinen Hubbabubbaa kokonaan suuhun ja jauhettiin sitä loppupäivä, kunnes nukkumaan mennessä asetettiin ne kirjahyllylle odottamaan aamua (yyh). Sallan mummolassa keittiön kulmakaapissa oli aina jemmassa suffelipatukoita ja Kuukkaselta ostettiin joka kerta rasiallinen suklaarusinoita. Joskus mummi osti Fazerin parhaita, lapsen suussa niiden maut olivat outoja. Tykkäsin vain ruskeassa käärepaperissa olleesta Toscasta ja niistä jääkarhukarkeista.

dragster

Kotona meidän siskokatraan karkkipäivää vietettiin lauantaisin. Ison tavaratalon alakerrassa oli kassan yhteydessä ihmeellinen irtokarkkipiste, josta sai kauhoa itse pussiin jos jonkinlaista toffeekuutiota ja vaahtokarkkia. Jos karkkipussit ostettiin ruokakaupasta, niiden sisältö jaettiin tarkasti tasan keittiön pöydän ääressä. Jokaiselle ihan yhtä monta ja jos jäi yli, pistettiin ne puoliksi tai neljään osaan. Minä säästin omiani ja kun pienemmät olivat ahmineet kaiken, saatoin syödä omani siinä nenien edessä. Julmana isosiskona piilottelin myös suklaapatukoita patjani alla, ja sieltä sitten niitä nakersin muiden nuoleskellessa huuliaan.

Isona en ole karkkipäiviä harrastanut. Syön suklaata ja salmiakkia, jos siltä tuntuu, mutta muuta karkkia en kovin usein kotiin edes osta. Leffaan toki varustaudun isohkolla irtaripussilla, mutta yleensä en ehdi syödä edes neljäsosaa, kun tulee paha olo. Makeanhimon (harvoin) yllättäessä kokkaankin mieluummin jotain oikeasta sokerista kuin napostelen jättipussillisen keinotekoisilla makeutus- ja väriaineilla pumpattuja karamelleja. Tällä viikolla se jotain oli kuuma kinuskikastike ja jäiset puolukat, maustettuna Ensitreffit alttarilla -kauden ensimmäisellä jaksolla. Pala taivasta maan päällä.

Suolainen kinuskikastike

1 dl ruokosokeria
0,5 dl muscovadosokeria
2 dl kuohukermaa
50 g voita
sormisuolaa

Sulata kuumalla pannulla sokerit, paahda vähän, jos haluat tummemman maun ja sekoittele joukkoon kerma. Normisokerikin käy, itse tykkään käyttää valkaisemattomia sokereita, niissä on enemmän makua. Älä säikähdä, jos sokeri kiteytyy uudestaan kylmän kerman vaikutuksesta, se sulaa kyllä kun vähän kapustalla heiluttelet. Keittele hetkinen, kunnes kinuski on ihanan kullanruskeaa, eikä enää niin litkua. Lisää voi. Ripottele lopuksi päälle vielä sormisuolaa. Ota puolukat (tai karpalot) pakkasesta ja kaada päälle kinuskia. Jos jotain jää (as if), kaavi ihanuus purnukkaan ja nosta jääkaappiin. Käy seuraavina päivinä lusikoimassa salaa suoraan suuhun. Ommmmmm.

Jokaisessa lusikallisessa maistuu elämä, sen suola ja kirpeät hetket.

4 kommenttia artikkeliin ”Karkkipäivä

  1. Tykkään blogistasi ja elämänasenteestasi! Ja vautsi, omaat vielä nuin loistokkaat juuretkin! 😉 Piti ihan hieraista silimiä ja lukia usiampaan kertaan, että komeileeko siinä tosiaan Salla.

    • Ohhoh, sulla se vasta mielenkiintoinen blogi onkin! Heti kun löydän sopivasti luppoaikaa, luen sen läpi. Aivan mahtavaa kun kirjoitat murteella, arvostan! Voidaan pitää blogimiitti, kun talvella tullaan taas tunturiin. 🙂

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!