Navigare necesse est

Minähän en rättien kanssa ala koskaan värkkäämään! Näin lausahti isäni parikymmentä vuotta sitten, kun moottoriveneen kannelta seurasi purjehtijoiden rantautumista. Kävi kuitenkin niin, että seuraavana vuonna perhetuttu sai houkuteltua molemmat vanhempani seilaamaan silloisen Jugoslavian vesille. Sen jälkeen oli toinen ääni kellossa ja moottoripurkki meni vaihtoon.

Siitä eteenpäin minäkin vietin kesäni 8-metrisessä perhepurressa. Ahvenanmaa kierrettiin useamman kerran, yöt nukuttin siskonpedissä keulakajuutassa, sadepäivinä paistettiin lettuja ja pelattiin trivial pursuitia kynttilänvalossa. En siis teinivuosinani juurikaan paiskonut ovia. Jäin ehkä paitsi kosteista kotibileistä ja ostarilla hengaamisesta, mutta enpä oikeastaan osannut sellaista edes kaivata. Opin lukemaan merikarttoja ja navigoimaan, nauttimaan sumun piirittämästä maisemasta ja heräämään auringon noustessa aamu-uinnille luonnonsataman rauhassa. En tiedä olenko koskaan ymmärtänyt kiittää vanhempiani näistä kesistä, mutta teen sen varmuuden vuoksi nyt. Kiitos!

WP_20150614_17_43_03_Pro

Ennen kuukauden venereissua Don Carloksen kaapit hamstrattiin täyteen ruokaa. Ostoskärryssä oli kukkuroittain hernekeittoa ja purkitettuja lihapullia, suklaakuorrutettuja kuivakakkuja kahvihetkiä varten, kuivamuonaa ja iskukuumennettua maitoa. Hankinnat tehtiin tukusta, jossa karkitkin myytiin laatikoittain. Joka kesä ostettiin vähintään yksi loota omenaremmejä, joita sai syödä yhden päivässä, jotta ne riittivät neljän viikon ajan. Tuoretavarat hankittiin matkan varrelta ja lastattiin pilssiin salongin pohjalautojen alle. Jos tuuri kävi, paikalliset kalastajat tulivat myymään savustamiaan kampeloita suoraan veneeseen. Syötävää ei kalassa ollut nimeksikään, mutta maku oli taivaallinen uusien pottujen ja voin kera.

Olosuhteet veneessä olivat varsin alkeelliset. Sinolilla toimiva liesi korvasi hellaa ja maalle viritettävä pallogrilli uunia. Tiskit tiskattiin vierassatamien keittiönurkkauksissa, sillä makean veden määrä veneen tankissa oli rajallinen. Suihkussa ja saunassa käytiin silloin, kun se mahdollista oli. Ympärillä oli kuitenkin Saaristomeri, sen luonto ja huimaavat maisemat. Ja se oli enemmän kuin tarpeeksi.

IMG_0416

ps. Huomenta Suomi kävi viime viikolla tekemässä jutun äidin ja tyttärien yhteisestä harrastuksesta. Oli outoa olla pitkästä aikaa kameran edessä, lopputuloksen näet huomenna tiistaina 16.6. maikkarilta klo 6.50 ja uusintana 8.50. (Piti tulla jo tänään, mutta inhimillisen virheen vuoksi pätkä siirtyikin huomiselle.)

5 kommenttia artikkeliin ”Navigare necesse est

  1. Hei,
    Seurasin kaikki jaksot Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa ja siinä tuli huomattua, että joit ohjelmassa eniten alkoholia. Saitkin meidän perheessä sellaisen ”paljon alkoholia juovan” tyypin maineen. Jos joku ei muistanut sinun nimeä, tuli heti kysymys ”ai se joka kokoajan ryyppää”. Ajattelin tulla kertomaan asiasta sinulle, sillä kannattis vähän ajatella minkälaisen kuvan annat itsestäsi teeveessä.

    Terv. huolestunut alkoholin käytöstä

    • Hei Riia ja kiitos huolenpidostasi. Kannattaa muistaa, että ohjelmassa näytettiin vain hyvin pieni, tuotantoyhtiön tarkkaan valitsema osa kesästämme. Kaikki ei siis välttämättä ole sitä, miltä se näyttää. Toivottavasti olet kaikesta huolimatta tykännyt lukea blogiani. Kippis ja ihanaa kesää sinulle! 🙂

  2. Pia, sinun blogisi on mukavaa luettavaa. Kirjoitat soljuvasti monipuolisesta elämästäsi, jota avaat ainakin minua kiinnostavalla tavalla. Tämä purjehdusjuttu toi mieleeni paljon muistoja omista retkistäni, vaikkakaan siihen ei purjehdusta isoilla vesillä liitykään.

  3. Kirjoitat ihanan vivahteikasta suomea ja olet taitava luomaan tunnelmia ja maisemia sanoilla. Blogiasi lukiessa rentoutuu – kiitos!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!