Hirsiseinä vihreä ja punainen

Olen aina pitänyt kirpeistä ja happamista mauista. Rakastan sitruunaa ja sillä maustettuja ruokia, irtokarkkihyllyillä himoitsen kielen kipristäviä pääkalloja ja dragstereita, leivostiskillä valitsen rahkapullan ja baarissa geeteen. Mitä happamempaa, sen parempi.

Siksi raparperi, tuo äidin kasvimaan kuningatar, on vihannesten (se tosiaan on vihannes!) topkymppilistan palkintopallilla. Punavihreää herkkua syötiin lapsena paljon. Oli kiisseliä ja raparperisoppaa. Piirakkaa, mehua, hilloa ja ties mitä paistosta. Tai sitten sitä rouskutettiin raakana, mikä varmaan oli vastoin kaikkia suosituksia, eikä taatusti ollut hyväksi hampaille. Siitä huolimatta saatan edelleen katkaista ihanan punaisen varren ja rouskutella sitä sellaisenaan tai sokeriin dipattuna.

Parasta raparperi kuitenkin on piirakassa. Lämpimänä ja vaniljajäätelön kanssa. Seuraava ohje on bongattu  Pastanjauhantaa-blogista, yhdestä ruokahulluuteni inspiraatiopisteistä. Alkuperäisen ohjeen margariinin olen korvannut voilla, se vaan on niin paljon parempaa ja oivallinen makupari raparperin kanssa.

image

Rappiotädin raparperipiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua voita
1 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt voi ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 5–7 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Tee paiston aikana toskakuorrutus:
100 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa

100 g mantelilastuja

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10–12 minuuttia.

Tätä piirakkaa leivon usein, taitaa sitä olla nytkin pakkasessa. Samaa ikisuosikkia leivoin myös vuosi sitten, kun jo tiesin meneväni naimisiin tuntemattoman kanssa. Yritin ujuttaa palan piirakkaa (heh, heh) tuotannon tyyppien mukana myös mysteerimiehelle, mutta pelkäsivät varmaan, että olen piilottanut taikinaan jonkun piiloviestin, kun eivät suostuneet pyyntööni. Kun sitten hääjuhlassa kerroin tuoreelle aviomiehelleni tuosta suunnitelmasta, ei hän ollut uskoa korviaan ja kysyi, olenko tosissani. Heidänkin perheessään raparperipiirakka oli kesän merkki, ilman äidin leipomaa herkkua ei kesä kuulemma tullut. Hymyilyttää vieläkin. 🙂

Ps. Raparperi on sesongissa juuri nyt! Jos oma kasvimaa on vielä unelmien asteella eikä äidinkään takapihalla tätä herkkua kasva, käy jututtamassa torimummoja. Tunnelma on taattu ja tiskissä puhtaimmat ja tuoreimmat raaka-aineet. Suosittelen syvästi!

6 kommenttia artikkeliin ”Hirsiseinä vihreä ja punainen

  1. Tervetuloa leipomaan kummitytön kanssa Rappiotädin raparperipiirakkaa anytime! 😉 PS. Olis tuoreita sateenvarjojakin naapurin kasvimaalla! ♥

  2. Nam! Nyt alkoi tehdä mieli raparperipiirakkaa, mutta omat raparperit vielä alkutekijöissään kasvun suhteen! Mulla on samantapainen ohje reseptikirjassa ja tuo on kyllä herkkua. Vinkkinä muuten, että mustaherukat sopii myös toskan kanssa tosi hyvin yhteen 🙂

  3. Tein raparperipiirakan reseptisi mukaan ja huvää tuli. Viedään se tänään mukanamme, kun menemme syömään sukulaistädille. Vehnäjauhoina käutin täysjyvää, joita yleensä suosin leivonnassa ja ruuan laitossa,

    • Toivottavasti tätikin tykkäsi! Itse asiassa minäkin korvaan aina osan tavisvehnäjauhoista täysjyvällä, tämä huomio jäi reseptiin lisäämättä. Ja toskaa teen joka kerta kaksinkertaisen annoksen, se on vaan niin hyvää.

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!