Tunnelmia tumman veden ääreltä

Tummavetisen järven lämpötila nousee nopeasti. Maanantaina mökkilaiturin mittari näyttää 12 astetta, kaksi päivää myöhemmin lukema kipuaa yhdeksääntoista. Vesi on kirkasta, mutta niin tummaa, että puolessa metrissä varpaat katoavat kivien koloihin. Peilityynellä ei erota kumpi on taivas ja kumpi heijastus – täysin teräviä molemmat. Kolmantena päivänä pudotan talviturkin harteiltani, sen mukana pinnan alle katoavat koko kevään kehoani kiristäneet ahdistus ja stressi.

Jokaiselle kellonajalle löytyy aurinkopaikka. Aamukahvien aikaan aurinko kurkkii kuusien takaa, keskipäivällä se lämmittää jo lasiverantaa ja iltapäivällä paahtaa pihakeinun pehmusteet lempeän lämpöisiksi. Viimeiset säteet osuvat laiturille. Vasta kymmenen jälkeen suuri keltainen laskee metsän taakse ja katoaa. Pilvet hohtavat vaaleanpunaisina vielä vähän ennen keskiyötä.

mökkimaisema

Verkkomerkit kelluvat vastarannalla kirkuvan oransseina ja pyydyksen merkiksi asetettua muovikanisteria olemme luulleet linnuksi useita kertoja. Tummaan veteen on istutettu kuhaa, huhutaan. Kalat pysyttelevät piilossa, katiskaan eksyy viikon aikana vain yksinäinen täplärapu. Vajan katosta roikkuvat merrat ja lusikkalaatikon rapuveitset saattavat tulla syksyllä tarpeeseen.

Lähiluodolla lokit puolustavat vieri viereen perustettuja pesiään. Kirkuna kiirii korviin heti aamusta ja jää soimaan illan hämärryttyä. Käymme kurkkaamassa vierestä veneellä, pesiä on parin neliön luodolla ainakin kaksikymmentä. Melkoinen rivitalo, eikä naapurisovusta tietoakaan. Onneksi me asumme hyvän matkan päässä näistä pesiään mustasukkaisesti puolustavista siivekkäistä.

Telkkäpariskunta on löytänyt kodin jostain kauempaa, samaan ratkaisuun ovat päätyneet myös laulujoutsenet. Iltaisin ne tekevät iloksemme ylilentoja ja laulavat haikeaa huutoaan lentäessään takaisin kotipesälleen. Meitä viihdyttävät pihapönttöihin pesineet sinitiaiset ja katolla pomppivat peipposet sekä muutama muu pikkulintu, joita emme sirkutuksen perusteella vielä ole tunnistaneet. Sisiliskoja suhisee pienessä pihassamme kymmeniä. Kyykäärmekin näyttäytyy, mutta pakenee pikaisesti tontilta naapurien suuntaan. Liikaa elämän ääniä ja liian vähän omaa rauhaa, taisi sahalaitapaitaan pukeutunut ajatella, ja hyvä niin.

mökkimaisema

Merkitsen kaadettavat puut ja kerään alimmilta oksilta pihlajansilmut talteen. Karvasmantelilta maistuvat vitamiinipommit pääsevät kahdeksi viikoksi sokeriseen koskenkorvakylpyyn. Juhannuksena skoolaamme kotitekoisella amarettoliköörillä.

Aiomme kunnostaa puisen pihakeinun, joka on piilotettu pressujen alle ja asetettu halkopinon taustatueksi. Puiden väleihin virittelemme riippumatot. Keinun molemmille puolelle perustamme kasvimaan. Kohopenkkejä ja lavakauluksia, porkkanaa, palsternakkaa, papuja ja punajuuria. Kesäkurpitsaa ja avomaakurkkua, ehkä joku marjapensaskin, jos oikein innostutaan. Keittiöpuutarhan paikka on saunan seinän vieressä. Minä piirrän mallin ja mies nikkaroi.

Kaksi kuutiota multaa ja parisataa metriä puutavaraa saapuu sovittuun aikaan. Kuorma-auto kaartaa liian pehmeälle tontille ja kaivaa renkaillaan syvät kuopat ylämäkeen. Lapioiminen on turhaa, on pakko kutsua apuun naapurin isäntä ja traktori. Ojennamme isännälle kaiken lompakosta löytyneen käteisen kiitokseksi vaivannäöstä ja lupaamme myöhemmin tulla ostamaan koivuklapeja. Puuta kun kuulemma on metsässä niin paljon, että kohta ei enää sekaan mahdu.

Mies pyyhkii hien otsaltaan, juo puoli litraa vettä ja vetäytyy takaisin tietokoneen ääreen. Anteeksi keskeytys, täällä ratkottiin kuormurikriisiä, hän sanoo ja jatkaa töitään. Minä otan läppärin ja istun terassille vanhojen mäntyjen heittämiin varjoihin. Tänään tuulee enemmän kuin eilen. Vedän villapaidan pääni yli ja alan kirjoittaa.

mökkimaisema

Tuulen tyynnyttyä istumme laiturille ja korkkaamme kuohuviinin. Edellisen päivän erimielisyydet on selvitetty ja mykkäkoulu unohdettu. On vain lämpiävän saunan tuoksu, veden liike ja liplatus rantakivillä, kesäillan aurinko ja me kaksi – kuin olisimme olleet tässä aina.

Ravintolaillallinen kahdelle kotikeittiöön katettuna

Kävelen keskustassa ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Turvavälin pitäminen on välillä mahdotonta, kun vastaan vyöryy kaveriporukoita ja vierekkäin lenkkeileviä ystävyksiä poninhännät heiluen. Kuulokkeet korvillani kävelen määrätietoisesti kohti Fredrinkinkatua ja ravintola Nollaa. Matkaa Kalasatamasta tulee nelisen kilometriä yhteen suuntaan, paluumatkan aion taittaa raitiovaunulla, jos se ei ole tupaten täynnä.

nolla bag

Ovella on lappu, jossa kehotetaan astumaan kynnyksen yli yksi kerrallaan. Kurkin varovasti oven raosta, sillä aurinko heijastelee ikkunoista niin, että on vaikea nähdä onko sisällä ketään. Kauaa ei tarvitse huhuilla, kun ravintoloitsija Luka Balać jo pyörähtääkin takahuoneesta paikalle ja tervehtii iloisesti. Tiskillä on rivi etukäteen tilattuja paperikasseja, jotka kaikki sisältävät illalliseen kahdelle.

On hämmentävää jutella kasvokkain niitä näitä jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Kun kuulumiset on vaihdettu Luka piipahtaa hakemaan jääkaapista purkillisen hauenmätiä ja sujauttaa sen tilaamaani illalliskassiin romainesalaatin, kananmunien ja tuoreen patongin väliin. Kiitän ja lähden kantamuksineni kohti raitiovaunupysäkkiä.

Nolla Bag – raikas ravintolaelämys kotikeittiössä

Ratikkamatkalla on vaikea pitää näppejään erossa tuoreista raaka-aineista. Neljä ruokalajia valmistusohjeineen maksaa kahdelta ruokailijalta 55 euroa. Kaupan päälle kassiin on pakattu patongin lisäksi Peltolan voita ja Vilho-juustoa sekä itse tehtyä hilloa. Järjettömän hyvä hinta-laatusuhde, sanon minä.

Kaikki illalliskassin ainekset ovat tuoreita ja kotimaisia, jopa mozzarella. Vain minttunippu on päässyt matkalla vähän nuupahtamaan, mutta jäävesi taikoo siitäkin mukavan rapsakan tuossa tuokiossa. Resepteistä selviää, että happo, joka yleensä puristetaan sitruunasta, on korvattu ruusukvittenillä, sillä sitruksia ei Suomessa kasva. Koska Nollassa pyritään pakkausjätteen minimoimiseen, kaikki on pakattu joko kartonkibokseihin, voipaperiin tai uudelleen käytettäviin, kätevän kokoisiin muovirasioihin. Ruusukvitteniöljy tulee pikkiriikkisessä lasipullossa, joka oli teipattu kiinni paperikassin sisäpuolelle. Arvostan ja nostan hattua. Kuten aiemminkin olen todennut, on Nollan arvomaailma kohdallaan.

nolla bag

Ajattelemme ensin syödä illallisen osissa, yksi tai kaksi ruokaa samana perjantaina saunan jälkeen ja loput lauantaina. Kävikin niin, että olimme työviikon päätteeksi liian väsyneitä kokkaamaan, joten lauantai-iltana syötiinkin pitkän kaavan kautta. Ensin mozzarellasalaattia, sitten grillattua romainea ja lopuksi paistettua mustajuurta, uppomunia ja hauenmätiä. Jälkiruokavatsa täytetään suklaisella tuhalehtileivoksella eli ranskalaisittain millefeuillella.

Illalliskassin konsepti osoittautuu täydelliseksi ja kotimme muuttuu kuin taikaiskusta huippuravintolaksi. Joudumme tosin leikkimään sekä kokkia, tarjoilijaa että asiakasta, mutta se tekee illasta vain vieläkin hauskemman. Sommelier puuttuu, mutta uskomme osaavamme parittaa viinit joten kuten itsekin.

Reseptien mukana toimitetaan annoskuvat, joita käytän mallina aineksia lautasille asetellessani. Ohjeiden oheen on lisätty myös illalliskassin sisällön vaihtoehtoiset käyttötavat. Niitä seuraamalla mozzarellasalaatti muuttuisi käden käänteessä pastakastikkeeksi ja grillattu romaine sosekeitoksi. Jokaisen reseptin yhteyteen on ympätty myös pieni tarina ruuasta tai sen ainesosista. Tarinankertoja tykkää ja peukuttaa!

nolla bag

Kokkaaminen keittiömestarin ohjeiden mukaan on mahtavaa. Olo on kuin kokkiohjelman kuvauksissa, jossa kaikki ainekset on valmiiksi mitattu pieniin kulhoihin, josta ne kätevästi annostellaan kokkauksen edetessä vaihe vaiheelta ohjeen mukaan. Ei kuorimista, esikäsittelyä tai mitään muutakaan sotkuista työvaihetta vaan nopeaa paistamista, keittämistä, grillausta ja annosten lautasille asettamista keittiömestarin mallikuvien mukaan. Olisipa keittiössä näin helppoa aina!

Ankeiden koronakaranteeniviikkojen jälkeen kokemus on käsittämättömän riemukas. Ruokaa laittaessani laulan ja nauran ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ei siis ihme, että illasta muotoutuu kaikin tavoin todella onnistunut.

nolla bag

Mouhijärven mozzarellasta, retiisistä ja lehtikaalipestosta sekoitettu salaatti on helppo ja maukas aloitus. Markettien mozzarellapalleroihin tottuneelle kotimanen versio on odotettua kuivempi ja kiinteämpi, mutta maku on siitä huolimatta kohdallaan. Mozzarella revitään paloiksi lautaselle, nokareiden väliin lusikoidaan ravintolassa valmistettua lehtikaalipestoa ja koko komeus viimeistellään ohuilla retiisin siivuilla sekä ruusukvitteniöljyllä. Ravintolan nollahukka-filosofian mukaan retiisit käytetään salaatissa kokonaan, lehtiä myöten.

Seuraavaksi pannaankin parvekegrilli pöhisemään. Muhkea romainesalaattikerä puolitetaan ja puoliskot grillataan kovalla lämmöllä leikkauspinta hehkuviin hiiliin päin. Grillatun salaatinpuolikkaan päälle valutetaan mielettömän hyvää pil pil -soosia, johon rakastuin jo ensimmäisellä Nolla-visiitillä muutama vuosi aiemmin. Lopuksi lautaselle ripotellaan aimo annos mintunlehtiä sekä pieni purkillinen viherherukoita. Huh huh, miten hyvää! Jos minulla olisi tuon vihreänä hehkuvan pil pil -kastikkeen resepti, tulisi tästä ehdottomasti meidän mökkisafka numero yksi.

nolla bag

nolla bag

Uppomunaa sisältävä annos hirvitti hieman etukäteen, mutta siinäkin onnistumme yli odotusten. Mies kääntelee mustajuuriin pannulla väriä samaan aikaan, kun minä jännityksellä seuraan munien kypsymistä viereisessä kattilassa. Mustajuuret asetellaan alimmaksi, niiden päälle kolmen minuutin uppomuna sekä reilu lusikallinen savustettua hauenmätiä. Annos viimeistellään illalliskassin mukana tulleella krutonkimurulla. Erittäin maistuvaa tämäkin!

nolla bag

Jälkiruoan valmistaminen on helpoista helpointa, sillä Nollassa on tehty valmiiksi niin suklaamousse kuin tuhatlehtisen taikinalevytkin. Tarvitsee vain lusikoida mousse pursotuspussiin ja taiteilla se kolmen millefeuillelevyn väliin. Koristelukaan ei ole pakollista, mutta minä päätän kuitekin siivilöidä päälle tummaa kaakaojauhetta. Tuhti, mutta niin ihana päätös kotiin katetulle ravintolaillalliselle!

Gastronomics – kotikokista keittiömestariksi

Seuraavalla viikolla meidän oli tarkoitus matkata mökille. Sitä varten tilasin Gastronomics-illallispaketin, jonka kastikkeet ja maustesekoitukset sopisivat erinomaisesti myös vaatimattomampiinkin kesäkeittiöolosuhteisiin. Ilmojen herra heittelee kuitenkin kunnon tukkipuita moottoripyörän renkaiden eteen, joten päädymme kokkaamaan seuraavanakin viikonloppuna kaupunkikodin hellan ääressä.

gastronomics

Gastronomics-pakettia ja Nollan illalliskassia ei oikein voi verrata keskenään, sillä ideat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kun Nolla pakkaa ruokakassiin ainekset valmiiksi leipää ja voita myöten, Gastronomics-paketissa tulevat mukana “vain” reseptiikka, viinisuositukset sekä pieniin pusseihin pakatut mausteet, kastikkeet ja muut viimeistelyyn tarvittavat ainesosat. Palvelun takana on huippukokki Jouni Toivanen.

Graafinen, tyylikkäästi viimeistelty tuotepakkaus sisältää neljä pientä pahvirasiaa. Jokaiseen niistä on pakattu etukäteen nettisivuilla valitun annoksen kastike- ja maustepussit sekä tuoteselosteet. Reseptikortit ostoslistoineen, valmistusohjeineen, viinisuosituksineen ja keittiömestarin vinkkeineen ovat sievässä nipussa mattamustan pahvikansion sisällä. Tämähän on jokaisen insinöörikokin unelma!

gastronomics

Gastronomicsin idea on loistava! Moniulotteisia kastikkeita, jotka koostuvat kymmenestä etnisten kauppojen valikoimissa olevista ainesosista tai maustesekoituksia, joihin on ympätty kolmea erilaista merilevää tulee kokattua erittäin harvoin ruokabloggaajankin keittiössä. Gastronomicsin kastike- ja maustepussukat tuovat suun eteen makuelämyksiä suoraan maailmalta. Paketti on hinnoiteltu kohtuudella, se mahtuu postilaatikkoon, saapuu suoraan kotiin 1–2 päivässä ja maksaa 24 euroa eli 6 euroa per neljän hengen ateria.

gastronomics

Vain neljän ruoan valitseminen kymmenien ruokalajien joukosta on vaikeaa. Loppusuoralle selviää kymmenkunta ehdokasta, joista valitsimme neljä niin, että kaikissa on erilaiset kastikkeet ja mausteet. Näin pääsemme testaamaan mahdollisimman monipuolisesti palvelun tarjontaa. Ostoskoriin päätyvät Aloo Gobi, Lohisashimi ja Paahdettu kaali sekä jälkiruoaksi kaavailtu Haudutetut päärynät.

Tällä kertaa jaamme setin suosiolla kahteen osaan. Ruokaisimman annoksen eli intialaisen aloo gobin mustalla valkosipulilla ja pistaasicurrylla jätämme sunnuntailounaaksi. Lauantaina nautimme siis lohta, kaalia ja päärynöitä.

Paketin mukana tulevat painetut ostoslistat käsissämme painelemme kulmakunnan parhaaseen kalakauppaan ja ostamme palan sashimikelpoista lohta. Lähikaupasta haetaan punakaali ja muut vihannekset sekä muutama keittiömestarin suosittelema conference-lajikkeen päärynä. Loput ainekset kuten kanelitanko, inkivääri ja sipuli löytyvät valmiina kotikeittiön kaapeista.

gastronomics

Aloitamme lohisashimilla, joka saa peitokseen passionteriyakikastikkeen sekä mm. merilevistä ja sesaminsiemenistä sekoitetun furikake-maustesekoituksen. Passionhedelmän maku jää löytymättä, mutta muuten annos on oivallinen alkupala.

Sen jälkeen on aika puolittaa punakaali ja paahtaa se pannulla tummaksi ja pehmeäksi. Reseptin mukaan kaali kypsyy sopivaksi puolessa tunnissa, mutta me joudumme tuplaamaan ajan ja siltikin kaali jää aavistuksen liian al denteksi. Onneksi nälkä ei alkupalan jälkeen ole enää huutava. Voilla valeltu ja timjamilla maustettu kaali on hullun hyvää ja olisi maistunut ihanalta ilman mukana tullutta vihreää XO-kastiketta ja syötävää maatakin, mutta ne antavat kieltämättä ruoalle eksoottisemman säväyksen.

gastronomics

Jälkkärissäkin kestää, sillä lähikaupan päärynät eivät ole kypsän pehmeitä vaan raa’ahkoja. Niiden haudutteluun kanelilla maustetussa sokeriliemessä menee siis tovi jos toinenkin. Kun hedelmät ovat kypsyneet ja jäähtyneet, annoksen kokoaminen on hyvin helppoa. Vesihauteessa lämmitetty valmis suolakinuski tosin osoittautuu hieman keskeneräiseksi, sillä pussin pohjalla on runsaasti sulamatonta sokeria. Joka tapauksessa lämmin suolakinuski kaadetaan lautasen pohjalle, sen päälle sijoitetaan päärynä ja annos koristellaan paketin mukana tulleella suklaisella pähkinäsekoituksella. Minä koristelen oman annokseni vielä syötävillä kukilla. Nam!

gastronomics

gastronomics.fi

Illallinen oli hyvä, mutta suosikin tittelin vie lopulta seuraavana päivänä kokattu aloo gobi, josta riittää lounaaksi vielä maanantaillekin. Kukkakaali, perunat, tomaatit ja sipuli hautuvat inkiväärin, mustan valkosipulin ja pistaaricurryn kanssa todella kivaksi kokonaisuudeksi, joka hieroo makunystyröitämme juuri oikealla tavalla. Heitämme päälle korianterin lisäksi reilun lusikallisen maustamatonta jugurttia, vaikka sitä ei reseptissä pyydetäkään. Tätä tehdään toistekin, täytyy vain ensin opetella tekemään mustaa valkosipulia!

gastronomics

Viinisuositukset osuvat kohdalleen, vaikka vinkeissä selkeästi onkin suosittu joitakin viinibrändejä yli muiden. On mukavaa, että suositukset on painettu reseptin yhteyteen. Silloin läpyskää voi käyttää muistilappuna ja pyytää alkoholiliikkeen myyjää suosittelemaan saman tyylin viiniä, jos alkuperäinen ei miellytä tai sitä ei kyseisen myymälän hyllystä löydy.

********

Kumpi oli parempi, vai voiko näiden kahden kotona järjestettävän ravintolaillallisen välillä ylipäätään valita voittajaa? Tykästyin gastromicsin ideaan ja voisin kuvitella tilaavani toisenkin paketin etenkin mökkiolosuhteet mielessäni. Tarvittavat tuoretavarat löytyvät kyläkaupasta ja maustepussukat pakataan mukaan Helsingistä. Enemmän ihastuin kuitenkin Nollan kokonaisuuteen, joka oli hinta-laatusuhteeltaan ylittämätön. Grillattu romainesalaatti oli meidän molempien suosikki ja menee taatusti jonkunlaisena variaationa mökkikokkauslistalle. Jokainen ruokalaji oli ihana ja kokkausfiilis oli huipussaan. Jos illalliskassista löytyisi vielä viinisuositukset kaikille annoksille olisi paketti täydellinen!

Toivon kovasti, että ravintoloiden avautuessa osa jatkaisi myös illalliskassien myyntiä. Täällä kaksi hyvin tyytyväistä asiakasta jo odottelee, mitä mukavaa tämän viikon menussa on tarjolla.

nolla bag

ps. Testi-illalliset on kokattu omalla rahalla kiinnostuksesta uudenlaisia illalliskonsepteja kohtaan. Kiitos elämyksistä Ravintola Nolla ja Gastronomics, teette mahtavaa työtä!

Miten meistä tuli mökkiläisiä?

Rantasauna, oikea ilmansuunta ja alle kolmen tunnin ajomatka. Sähkö helpottaisi elämää ja juokseva vesi kokkaushommia, mutta niistä ja kaikesta muusta olisimme valmiit joustamaan.

Katsoimme televisiosta sarjaa, jossa tehtiin asuntokaupat sokkona. Ostoprosessi alkoi kriteerien määrittelyllä, paperille piti kirjoittaa kolme asiaa, jotka tulevassa kodissa tulee ehdottomasti olla. Joillekin tärkein oli iso piha, aurinkoinen parveke tai isot ikkunat. Toiset painottivat neliöitä, tilavaa keittiötä tai tiettyä sijaintia. Muista asunnon ominaisuuksista päättäisi tuotantotiimi.

Me emme haaveilleet uudesta asunnosta, mutta mökkikuume oli kasvanut niin suuriin mittasuhteisiin, että myyntipalstoja selailtiin jokaikinen päivä. Syynäsimme Hesarin ilmoitukset, tutkimme virtuaalisten torien valikoimaa ja laitoimme sanan kaveripiirissämme kiertämään. Kaksi vuotta kesäkotinamme ollut punainen tupa oli siirtymässä omistajien käyttöön. Emme osanneet enää kuvitella elämäämme ilman mökkikesiä, pelkkä ajatuskin masensi.

saunamuistoja

Unelmointi ikiomasta mökistä oli alkanut jo ensitreffeillä. Vaikka ensisijaisesti etsimmekin omaa kesäparatiisia, katselimme sillä silmällä myös vuosivuokramökkejä. Tiesimme varsin hyvin, ettei meillä olisi varaa hankkia yhtä tilavaa ja tasokasta mökkiä tai niin isoa tonttia kuin mistä olimme kaksi kesää saaneet nauttia. Siksi vuokraaminenkin kiinnosti. Sokkokauppojen inspiroimana kolmen yhteisen kriteerin valitseminen oli hetken pohtimisen jälkeen yllättävänkin helppoa.

Haaveilimme saunasta, joka on rakennettu veden äärelle, lauteista, jotka ovat vain muutaman askeleen päässä laiturista. Varsinaisen mökinkin ikkunoista tulisi olla järvinäköala, jotta voimme kehnommallakin kelillä tarkkailla vesilintujen melskaamista ja lepuuttaa silmiämme avarissa maisemissa. Pisteitä ropisee myös kirkasvetisyydestä, siksi meren tai joen rantaan rakennettu kesäpaikka oli poissa laskuista. Saaristossa Itämeren vesi on vielä kirkasta, mutta rannikolla usein sameaa ja sinilevän riivaamaa.

Mökkiranta saisi mieluusti avautua etelään, länteen tai niiden väliin. Varjoisten tonttien vilpoisat nurkat eivät ole meitä varten. On ihanaa syödä myöhäistä aamupalaa auringon välkkyessä koivujen latvustojen takaa, vetäytyä riippumattoon iltapäiväauringon lämmittäessä laiskottelijaa ja kattaa illallinen laiturille ilta-aurinkoon. Puhumattakaan auringonlaskuista!

Viimeiseksi kriteeriksi valikoitui välimatka. Ideaalitapauksessa istuisin moottoripyörän pakkarilla alle kaksi tuntia suuntaansa. Samalla tiesimme, että rajallisella budjetillamme se saattaisi olla sula mahdottomuus. Liikennöity bussipysäkki kävelymatkan päässä mökiltä helpottaisi hirmuisesti, mutta siitäkään ei loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi ollut. Sukujuurien vuoksi mieluisin mökkipaikkakunta olisi Etelä-Savo tai Etelä-Karjala, mutta toki Päijät-Häme ja Kymeenlaaksokin kiinnostivat yhtä lailla. Selasimme varmuuden vuoksi vaihtoehtoja myös Uusimaalta, muualta Hämeestä sekä maamme lounaiskolkalta, mutta missään suunnassa ei tuntunut tärppäävän.

kirjallisuuden puolesta

Miten meidän kävi? Mistä mökki löytyi ja täyttyivätkö kriteerit? Vuoden 2019 lähestyessä loppuaan haaviin ei ollut jäänyt vielä yhtään potentiaalista ehdokasta. Kesällä seurasimme pitkään erään Juvalla olevan mökin hintakehitystä, mutta se joko hävisi myynnistä tai myytiin summalla, joka ylitti meidän kipurajamme. Katsomaan emme tuota paikkaa koskaan ehtineet.

Tammikuussa puhuimme, että voisimme laittaa ilmoituksen paikallislehtiin heti helmikuussa. Tsekkasimme ilmoitushinnat ja sorvasimme jo rajattuun merkkimäärään ahdettuja sanamuotojakin, mutta ilmoitus jäi tekemättä, kun kuoromatka Kanarialle lähestyi. Ilmoitusten selaaminen kuitenkin jatkui ja pari päivää ennen matkallelähtöä löysimme jotain kiinnostavaa.

Noin 30-neliöinen mökki Pieksämäellä, kohtuukokoisen järven rannalla. Erillinen rantasauna, pieni aitta, verstas ja halkoliiteri. Rinnetontti länteen, rantaviivaa 50 metriä, viereinen tontti tyhjänä eikä toisellekaan puolelle ollut näköyhteyttä. Sähkötkin oli, mutta kaivoa ei. Myyjänä oli mökin rakentajan tytär, joka auliisti antoi lisätietoja ja jonka kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi. Hinta oli siinä rajoilla, mutta uskoimme pystyvämme tinkimään siitä hiukan.

yksin mökillä

Heti reissun jälkeen sovimme näytön, lainasimme ystäviltä auton ja hurautimme katsastamaan tiluksia. Helmikuinen mökkimaisema ei ole parhaimmillaan, mutta sielumme silmin kuvittelimme kesäisen tunnelman, laulavat linnut ja liplattavan järven. Näytti ja tuntui hyvältä, päämökkikin osoittautui siistimmäksi kuin mitä kuvat antoivat ymmärtää. Kaksi asiaa kuitenkin huoletti: puuttuva kaivo ja välimatka.

Kotimatkalla mies sanoi, että matka on hänen mielestään siedettävän rajoissa, onhan se vain puoli tuntia pitempi kuin matka kahden kesän vuokramökin pihaan. Lähin bussipysäkki oli 9 km päässä tietä pitkin. Metsäpolkuja oikaisemalla pääsee viiden kilometrin päähän. Isompi kaupunki on 20 km päässä, 10 kilometrin sisään on kaksikin lähikauppaa ja muita palveluita.

Myyjä kertoi tuovansa vedet mukanaan tullessaan mökille. Se tuntui ajatuksena hankalalta, varsinkin kun liikumme pääasiassa moottoripyörällä ja fillarilla. Jonkin matkan päässä on kuulemma lähde, mutta sen varaan ei voinut jättää vesihuolto, sillä sen puhtaudesta ja toimivuudesta ei ollut takeita. Tiskaus, pottujen keittäminen ja peseytyminen onnistuu toki järvivedellä, mutta juomavesi täytyisi kantaa lähikaupalta.

Pohdimme asiaa pari yötä, ynnäsimme euroja ja juttelimme tutun kiinteistövälittäjän kanssa. Järki sanoi, että on hullun hommaa ottaa lainaa ja ostaa mökki tällaisena aikana. Sydän kuitenkin jyräsi järjen, pelkkä ajatuskin omasta piilopirtistä antoi mielettömän määrän mielenrauhaa. Plussia ja miinuksia listatessamme päädyimme siihen, että välimatka ja vesihuolto eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia, ja lainan määräkin on kohtuullinen. Niinpä päätimme lähettää tarjouksen. Hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen muutaman sähköpostiviestin jälkeen. Myyjä ryhtyi laatimaan kauppakirjaluonnosta ja me setvimme pankkien lainatarjouksia Itävallan alppimaisemista käsin.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Sitten iski korona. Myyjät asuivat Savossa ja me Helsingissä, eikä tapaaminen kaupanvahvistajankaan kanssa ollut mahdollista. Siksi kaupat tehtiin täysin sähköisesti. Maanmittauslaitoksen sähköinen kiinteistönvaihdannan palvelu on ollut käytässä jo muutaman vuoden ajan, mutta sekä meidän että myyjän pankki olivat ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Myöskään kiinteistönvälittäjällä ei ollut kokemusta saatika myyjällä tai meillä. Aikamoisen säätämöinnin jälkeen kaupat saatin viimein taputeltua huhtikuun puolen välin tienoilla. Näytöstä oli kulunut kaksi kuukautta.

Poikkeuskevät ja hallituksen suositukset pitivät meitä piinassa vielä pari viikkoa, ennen kuin uskalsimme lähteä katsomaan, mitä tulikaan ostettua ja onko kaikki kunnossa. Ostimme ruuat Helsingistä ja ajoimme pysähtymättä perille saakka. Ensimmäiset löylyt omassa rantasaunassa tuntuivat uskomattomilta. Mies pulahti järveenkin välittämättä ohi purjehtivista jäälautoista ja hyytävän kylmästä tuulesta. Illalla korkattiin kuohuva ja testattiin kuinka keittiö toimii. Hiljaisuus soi korvissa ja uni tuli nopeasti. Varaava takka lämmitti mökin vähän liiankin lämpöiseksi ja herättyämme huomasimme potkineemme peitot lattialle. Kylmä meillä ei mökillä ainakaan tule!

Ensimmäisenä viikonloppuna tuntuu vielä siltä, että notkumme toisten nurkissa. Ostimme mökin irtaimistoineen, joten kalusteet ovat entisten omistajen valitsemia, verhot värimaailmaltaan vieraita ja sisustusratkaisut sekalaisia. Tästä se kuitenkin lähtee. Ensimmäiseksi kunnostetaan kasvimaa, laajennetaan terassia, karsitaan rannan puista alimpia oksia ja rakennetaan lämmin huone tomaateille. Sitten sisustetaan lasiveranta, hommataan keittiöön lisää säilytystilaa ja pannaan pirtinpöytä penkkeineen vaihtoon. Parisänky siirretään aittaan ja aitan sivustavedettävä saunatupaan. Näköradion paikka vaihdetaan ja lukunurkkaukseen hankitaan mukavat tuolit. Kellastuneet mäntypaneeliseinätkin olisi mukava maalata. Kirpparikierrokselta löytyvät toivottavasti tarvittavat astiat niin syömiseen kuin kuvaamiseenkin.

Tekemistä riittää, mutta se ei haittaa. Istumatyöläinen odottaa jo innokkaana lapioon tarttumista, verstaalla nikkarointia, pensselillä sutimista, pizzauunin muuraamista ja kasvimaalla möyrimistä. Ihan pikkuisen saatan haaveilla myös urakan jälkeen lämmitetystä saunasta, järveen pulahtamisesta ja lasiverannalla nautitusta jääkaappikylmästä roseesta. Tervetuloa kaikkien aikojen mökkikesä!

onnellinen

ps. Kuvat ovat kahden kesän vuokramökiltä, sillä raekuurojen ropistessa ikkunaan ei kaksipyöräisellä mökkimatkan taittaminen ole tullut kuuloonkaan. Kuvat ikiomasta kesäparatiisista ovat laskettavissa kahden käden sormin. Malttakaa siis vielä hetki!