Mietteitä mökkitien varrelta

Jätän puhelimen tuvan pöydälle, otan olkihattuni ja painan mökin oven kiinni. Olen istunut pirtinpöydän ääressä ja tuijottanut ruutua keskeytyksettä melkein kuusi tuntia, joten tauko on paikallaan. Jyrkän mökkipolun yläpäässä hengästyttää jo. Soratien pinta tuntuu terävältä ohutpohjaisten kesäkenkien läpi. Hyttysten ininä on tauonnut, tässä kohtaa ne yleensä saavat tihentämään askelten tahtia. Paarmoja sen sijaan on, mutta niiden kiinnostus lopahtaa nopeasti. Vaalea olkihattu piilottaa lämpöä säteilevän tumman tukan ja usuttaa öttiäiset etsimään parempaa saalista.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Lehti tulee mökkiosoitteen postilaatikkoon iltapäivän aikana. Paitsi tiistaisin ja perjantaisin, jolloin se jaetaan jo aamupostin mukana. Laatikolle on matkaa n. 700 metriä. Viikonloppuna aviisi noudetaan kolmen kilometrin päästä – tai noudettaisiin, jos naapuri ei ehtisi joka ikinen kerta ensin. Se joka käy heittolaatikolla ensimmäisenä, tuo sieltä myös muiden lehdet ja tipauttaa ne kunkin postilaatikkoon. Emme pysty kilpailemaan aikaisten lintujen kanssa, sillä käännämme yleensä kylkeä vielä aamuyhdeksänkin jälkeen.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Arkena vuorottelemme. Mies kävelee matkan usein vasta duunien jälkeen, minä keskellä kirkasta päivää, lounasajan tietämillä. Jos laiskottaa, hyppään punaisen pyörän selkään. Nyt paikalliselta pyöräkorjaajalta ostetun fillarin sisäkumi on rikki, eikä uutta ole ehditty vaihtaa, vaikka sellainen lähikaupasta löytyikin. Siksi kävelen ja järjestelen samalla ajatuksiani järkevämpiin jonoihin.

Mökkitien varressa kukkivat leinikit ja ohdakkeet sekä violetit virnat. Joitain harakankellojakin näkyy ja rentun ruusuja. Jostain syystä lupiinit eivät ole levinneet näille pientareille, vaikka niitä isomman hiekkatien haarasta löytyykin. Bongaan ainakin viisi erilaista perhosta. Niitä en tunne, pitäisi varmaan perehtyä paremmin.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Kyykistyn poimimaan muutaman punaisena hehkuvan metsämansikan. Autiotalon pitkäksi kasvaneesta heinikosta pyrähtää lentoon rastas. Koivikko kaikuu lintujen liverryksestä, lähellä säksättää räkättirastas, kauempaa kuuluu laulurastaan taitava tulkinta. Pellolta lennähtää ruskeahko pikkulintu, jota en tunnista. Se räpyttelee aika ajoin paikallaan kuin paraskin kolibri ja katoaa sitten talon harjan taakse. Utelias kivitasku lyöttäytyy matkaani ja seuraa minua lennähtäen puusta puuhun aina postilaatikoille asti.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Soratie rasahtelee askelten alla. Välillä tömistelen tahallani, sillä en halua kohdata käärmettä. Tahdon tehdä myös karhuille tiettäväksi, että täältä tullaan, kannattaa pysyä kuusien suojissa. Pieksämäellä on tehty tänäkin kesänä useita havaintoja mesikämmenistä, jotka liikkuvat lähellä asutusta pentuineen. Näiltä kulmilta ei ole ollut raportoitavaa, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö metsien kuningas hallitsisi tätäkin osaa valtakunnastaan. Kahden kesän kokemuksella ympäristö on samaan aikaan tuttu ja vieras. Yksin käveleminen mökkitiellä jännittää vähän edelleen.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Maisema on kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Koivut riiputtavat oksiaan tien yllä, vieressä havisevat haavat ja sähkölinjoilla istuu pääskysiä. Taivas on häikäisevän sininen, pellot, pientareet ja metsät hehkuvat kaikissa vihreän sävyissä. Kuljen yli satavuotiaan maalaistalon ohi ja kuvittelen, millaista elämä on tuohon aikaan ollut. Saavun postilaatikoille, poimin käteeni päivän lehden ja käännyn takaisin. Mökille palattuani kävelen suoraan laiturille, pujahdan pois vaatteistani ja pulahdan uimaan. Mikä onni ja autuus!

Kirjakeskiviikko – liuta lukuvinkkejä lomalaisille

Välillä tällä puolella ruutua tulee mietittyä, onko tässä mitään järkeä. Suollan näppis sauhuten sanoja aiheista, joista olen itse kiinnostunut. Ruoasta ja viinistä, mökkeilystä, reissuista ja vähän siitä rakkaudestakin. Niin ja yrittäjän elämästä, joskus neulomisesta ja kirjoista tietenkin. Niinpä päätin kysyä, mistä tykkäätte. Viritin visaisen kysymyssarjani Instagramin stooreihin kevään korvilla, samoihin aikoihin, kun koivut aukoivat silmujaan. Vastaukset vetivät maton alta.

kirjakeskiviikko

Ruokajuttuja, reissuraportteja ja mökkipäiväkirjan merkintöjä kaipasivat melkein kaikki. Neljä viidestä tahtoi kuulla kirjoista, yrittäjyydestä, puutarhaprojekteista ja viineistä. Hännänhuippuna heilui neulonta, mutta siitäkin piti puolet porukasta. Eihän minun pitäisi yllättynyt olla, että tykkäätte samoista jutuista kuin minä, mutta olin kuitenkin. Että se kaikki sillisalaatti, jota tililläni tarjoilen olikin teidän mieleenne. Saatoin pyörähtää ilosta muutaman tanssiaskeleen tajuttuani etten ollutkaan ajanut ajatuksissani ojaan, vaan puksutin päättäväisesti eteenpäin ihan oikeilla raiteilla!

Kirjakeskiviikko on tullut jäädäkseen

Vielä joskus toteutan sellaisen puolivirallisen lukijakyselyn. Muotoilen lomakkeen, mietin kysymykset tarkasti ja lisään loppuun arvonnan. Sen aika on kuitenkin myöhemmin, sillä nyt keskitytään toviksi kesän kirjasuosituksiin. Tuo vasemmalla kädellä tehty aiemmin mainitsemani pieni gallup poiki nimittäin näppärän idean. Keskiviikko onkin nykyään kirjakeskiviikko! Joka keskiviikko jaan Instagramissa kirjavinkkejä, suosituksia tai vähintäänkin lukukokemuksia. Tallennan kaikki kirjakeskiviikko-vinkit kohokohtiin, joten jos kesäsi kuluu muuten kuin kännykkää käpälöiden, käy kurkkaamassa kirjasuositukset myöhemmin. Syksyksi olen suunnitellut kuukausittaisia kirja-arvontoja, joten pysyhän mukana, jos olet kaltaiseni lukutoukka!

kirjakeskiviikko

Lomailijan lukupino on kasvanut korkeammaksi kuin koskaan, sillä ensimmäistä kertaa koskaan tämä yrittäjä on merkinnyt kalenteriin kokonaisen kuukauden lomaa. Täältä tullaan riippumatto, laiturinnokka ja löhötuoli, sillä tämä on kaikkien aikojen kirjakesä!

Riippumatossa maistuvat dekkaritkin

Olen ihastunut rikostarinoihin, joissa unohdetaan veren vuodatus ja väkivallalla mässäily. Jännityskirjallisuuden lajiin, jossa johtolankojen rinnalla kulkevat ihmissuhteet, rakkaustarinat ja sukujen synkät salaisuudet. Jos minulta kysytään, mikään ei sovi laiskaan riippumatossa rötväilyyn paremmin kuin kiehtova murhamysteeri! Siksi suosittelen etunenässä Elly Griffitsin Ruth Galloway -sarjaa, jossa marskimaalla asuva keski-ikäinen arkeologi siemailee viiniä ja setvii vuosikymmenien takaisia rikoksia yhdessä lapsensa isän kanssa, joka sattuu olemaan poliisi. Olen niin rakastunut Ruthiin, että murhatutkinnan juonenkäänteillä ei ole enää niinkään väliä, haluan vain tietää, miten ihmissuhdedraama etenee. Mukana seikkailee aina myös pari druidia.

kirjakeskiviikko

Mysteerien ystäville suosittelen myös Kate Mortonin tuotantoa sekä tänä keväänä ilmestynyttä Richard Osmanin Torstain murhakerhoa**. Jälkimmäisen tarinan sisään sukeltaminen vei hätiköiden esiteltyjen henkilöhahmojen vuoksi vähän aikaa, mutta loppua kohti vauhti kiihtyi ja pysyäkseen kärryillä piti pitää tiukasti kiinni. Eläkeläisten torstaisin kokoontuva murhakerho ratkoo rikoksia kahvikuppien, sherryn ja kakunpalojen äärellä ja on kutkuttavaa kuunneltavaa etenkin äänikirjana.

Naiset harvinaisissa päärooleissa

Tänä vuonna olen tutustunut ensi kertaa Kate Quinnin kirjoihin. Hän kirjoittaa todentuntuisesti naisista sodan aikana. Quinnin kirjoissa naiset eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan tai käy sotaa lottapuvuissa, vaan toimivat aktiivisesti rooleissa, jotka yleensä mielletään osaksi miesten maailmaa. Koodinimi Alice kertoo englantilaisten naisten vakoojaverkostosta ensimmäisen maailmansodan aikana. Raju tarina perustuu osittain todellisuuteen ja iskee välillä ilmat pihalle, mutta on todellakin lukemisen arvoinen.

kirjakeskiviikko

Quinnin Metsästäjätär ajoittuu toiseen maailmansotaan ja sen jälkimaininkeihin. Kirja kertoo venäläisestä naisten lentolaivueesta ja natsisotilaan vaimosta, joka kylmäverisesti murhaa sodan nimissä lapsia ja aikuisia. Veriteot eivät ole pääosassa, vaan niihin palataan takaumissa, kun Euroopasta jälkiä jättämättä kadonnutta metsästäjätärtä jäljitetään aina valtameren toiselle puolelle saakka. Myös naiset sodan ajan valokuvaajina nostetaan kirjassa valokeilaan. Quinnin uusin suomennos Ruusukoodi on vielä lukematta, odotan sitä innolla.

kirjakeskiviikko

Epätavallisten naisten kategoriaan nostan ehkä hieman yllättäen myös Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen**. Tiedän, että haukea on hehkutettu hengästymiseen asti niin, että se melkein pärskii korvista ulos, mutta se ei tämän kirjan kohdalla haittaa. Hauki on outo, kiehtovan koukuttava, kierolla tavalla viihdyttävä ja kielellinen kokemus vailla vertaa. Aion kahlata kirjan tunnelmiin tänä kesänä uudelleen, sillä ensimmäisen lukukerran jälkeen luin silmät selällään Karilan artikkelin siitä, kuinka päähenkilön piti alunperin olla mies, ja kuinka hänen vaimonsa puolihuolimattomasti ehdotti sen vaihtamista naiseksi. Karila vaihtoi nimen, mutta jätti kaiken muun ennalleen. Nerokasta!

Hurmaavia herrasmiehiä ja reilusti romantiikkaa

Jos olet minun tavallani todellinen kirjaihminen ja kaipaat älykästä, mutta kevyttä kirjallisuutta, tartu Nina Georgen opukseen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Harvoin tulee vastaan yhtä hurmaavaa rakkaustarinaa, joka valloittaa kaikilla tasoilla. Sydämensä särkenyt pariisilaisherra pitää vanhassa proomussa kirjakauppaa, jota hän itse kutsuu apteekiksi. Pienestä puodista saa kirjallisia lääkkeitä kaikkiin elämän vaivoihin. Avattuaan entisen tyttöystävänsä kymmeniä vuosia sitten lähettämän kirjeen hän irrottaa ankkurin ja lähtee matkalle menneisyyteensä kissojen ja sattumalta syntyvän sekalaisen seurueen kera. Varsinaisen tarinan päätyttyä lukija löytää kirjan lopusta yllätyksen, sinne on nimittäin kirjattu kaikki kirjassa mainittujen ranskalaisten ruokien reseptit sekä kaunokirjallinen ensiapupakkaus, joka sisältää rohtoja erilaisiin tunne-elämän katastrofeihin. Vahvaakin vahvempi suositus!

kirjakeskiviikko

Toinen kevyemmän genren suositus olkoon Clare Pooleyn Totuushaaste. Kuljeskelua pikkukaupungin kaduilla, kahviloissa ja hautausmaalla. Yksinäisiä, jotka löytävät toisensa sattuman kautta. Hersyviä hahmoja, orastavaa rakkautta ja 79-vuotias entinen taiteilija Julian, jonka kynästä koko tarina alkaa. Luultavasti tämä luokitellaan puhtaaksi viihteeksi, mutta juuri sitä lomalainen laiturinnokkaan tarvitsee. Ihana hyvän mielen kesäkirja!

kirjakeskiviikko

Vaikka kesän kirjapino onkin ehtinyt jo kerätä korkeutta, lukulistalle mahtuu aina uusia vinkkejä. Mitä kirjaa sinä suosittelisit? Kerro kommenteissa tai osallistu kirjakeskiviikko-keskusteluun instagramissa!

**merkityt kirjat on saatu pressikappaleina

ps. Edellisten kesien kirjavinkit löydät täältä!

Miten eroon itikoista? Mökkiläisen vinkit hyttysten huijaamiseen

Hyttyskeskustelu on käynyt tänä kesänä kuumana. Itikoita on paljon, kiitos runsaslumisen talven ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien helteiden. Kaikki sääsket kuoriutuivat kerralla ja se näkyy mökkipihoilla ja metsäpoluilla. Pihapiireissä, marjastusretkillä, vaellusreiteillä ja jopa sisätiloissa hyttysiä on torjuttu useiden kesien ajan myrkyllisiä pralletriinia ja d-alletriinia erittävien laitteiden avulla. Niin myös meillä. Ostaessani laitteen en todellakaan lukenut tuoteselostetta tai varoituksia, vaan seurasin lampaana perässä. Hankkimani vekotin ei onneksi jostain syystä toiminut luvatulla tavalla, joten sen käyttö jäi pariin kokeilukertaan.

Pallon kokoinen elämä nosti vihdoinkin kissan ja Thermacellit pöydälle ja kertoi, kuinka tehokkaat torjuntatykit tuhoavat inhottavien inisijöiden lisäksi pölyttävät pörriäiset. Markkinoinnissa lähes kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja, myös ne, joissa sijoitetaan myrkyllinen tuote ympäristöön, jonne se ei missään määrin kuulu. Thermacell-tyyppisten laitteiden vaikuttavat aineet ovat erittäin myrkyllisiä vesieliöille ja ne lamauttavat kaikkien laitteen vaikutusalueella liikkuvien hyönteisten keskushermoston. Myrkkyjä ei saisi käyttää kukkivien kasvien läheisyydessä, myös kaikki ruoka pitäisi peittää ennen laitteiden käyttöä. Ristiriita on aikamoinen, sillä kenen pihalla ei nyt jonkinlaisia kukkia kasvaisi ja grilliruoalla herkuteltaisi. Enempää en ryhdy referoimaan Ami Värtön ansiokasta artikkelia, joten jos olet välttynyt isojenkin medioiden kirjoittelulta, klikkaa keskustelun alkulähteille tästä.

Mutta miten kesästä sitten pitäisi nauttia, jos thermacellejä ja moskiittomagneetteja ei saisi käyttää? Miten päästä eroon itikoista? Minäpä kerron. Kohta kuuden kesän mökkeilykokemuksella voin jo mielestäni kutsua itseäni itikka-asiantuntijaksi. Ota siis vinkit talteen ja vietä kesä sulassa sovussa ötököitten kanssa.

1. Unohda Thermacell ja Mosquito Magnet – pelasta sen sijaan pörriäiset

Kaikilla ötököillä, myös hyttysillä on tehtävänsä tässä maailmassa. Ilman hyttysiä pihapiirissä tuskin lentelisi kovin montaa hyönteisistä ravintonsa saavaa pikkulintua. Hyttyset ovat osa monien muidenkin eläinten ravintoketjua. Niitä pistelevät poskeensa niin lepakot, hämähäkit kuin sudenkorennotkin. Hyttysentoukat kuuluvat monen vesieliön ruokalistalle. Onpa hyttysillä osansa myös kasvien pölytyshommissakin, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi.

Thermacellin myrkyt vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon ja lopulta tappavat ne kaikessa hiljaisuudessa. Paketissa luvataan, että oikein käytettynä laite torjuu, ei tapa, mutta todellisuus lienee toisenlainen. Kaiken kukkuraksi myös ne pelastetut pörriäiset saattavat altistua aineille, menettävät suuntavaistonsa, eivätkä enää löydä pesälleen.

Pölyttävien hyönteisten määrä on vähentynyt huolestuttavalla tavalla viimeisten vuosikymmenien ajan. Jos pölyttäjät katoavat, katoaa myös ruoka itsekkäiden ihmisten pöydistä. Harva kasvi tuottaa hedelmää ilman pölytystä. Turha on ylläpitää niittyjä tai nikkaroida hyönteishotelleja, jos samaan aikaan pihalla pörisee myrkkyä erittävä tappolaite ja moskiittomagneetti, joka imuroi hyttyset sisäänsä ja katkaisee luonnon normaalin kiertokulun.

2. Käytä hyttyskarkotetta harkiten – hyttyssavutkin sisältävät myrkkyjä

Joskus eteen tulee tilanteita, joissa ilman hyttyskarkoitetta on mahdoton olla. Pahimpana hyttysaikana etenkin itikan pistoille allergiset ovat hätää kärsimässä. Puutarhan kuopsuttaminen, remppahommien hoitaminen, hillasuolla hikoileminen  ja luonnossa patikointi voi olla piinaa verenhimoisten hyttysten inistessä korvan juuressa. Käytä silloin myrkkyjen sijaan iholle levitettävää voidetta. Lue käyttöohjeet tarkkaan ja toimi niiden mukaan.

Hyttyssavuissa on sama varoitusmerkki kuin Thermacellissä. Ne ovat vaarallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille, eikä niitä saisi käyttää kukkivien kasvien lähistöllä. Käyttö vesistöjen äärellä on myös kyseenalaista, sillä myös hyttyssavut ovat erittäin haitallisia vesieliöille. Käsi ylös, kuka on nauttinut saunajuomia tai grillannut lämpimässä kesäillassa hyttyssavujen höyrytessä terassin joka kulmalla. Minä ainakin, mutta nyt tiedän paremmin.

eroon itikoista

Jos mökillä tai makuuhuoneessa on unohtunut ikkuna auki ja ilma on sakeanaan itikoita, pistorasiaan tökättävän torjuntalaitteen käyttö tuntuu houkuttavalta. Myös niiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Verkkovirralla toimivien hyttyskarkottimien käyttöohjeissa lukee nimittäin, ettei niitä suositella käytettäväksi alle 3–vuotiaiden lasten ja raskaanaolevien läsnäollessa. Lisäksi akvaariot, terraariot ja muut vastaavat tulisi peittää käytön ajaksi. Ja sitten tulee se omituisin kielto: laitetta ei saa käyttää suljetuissa tiloissa. Samaan aikaan paketin markkinointiteksti kertoo, kuinka torjuntalaite takaa rauhalliset yöunet ja yhdellä myrkkytyynyllä pärjää aamuun asti. Laite ei varmasti ole hyväksi hyttysille, mutta mietityttämään jää, onko ilmaan erittyvän aineen hengittäminen ihmisellekään haitatonta.

Jos siis laitetta on pakko käyttää, hävitä hyttyset huoneesta mieluummin ennen nukkumaan menoa. Jätä laite itsekseen pöhisemään vaikka 30 minuutiksi ja irrota se pistorasiasta, kun palaat huoneeseen. Käytä aina harkintaa hyttysmyrkkyjä käyttäessä, joskus se perinteinen läpsiminenkin riittää hävittämään ne muutamat inisijät yöunta häiritsemästä.

3. Pukeudu pitkähihaisiin ja vaaleisiin vaatteisiin – ja muista hattu!

Helteillä tekee mieli vähentää vaatetta, vaikka haitallisilta uv-säteilyltä suojautuminen olisi kaikista helpointa pitkissä hihoissa ja lahkeissa. Kun puet päälle vaaleat vaatteet, jotka on valmistettu kevyestä luonnonmateriaalista, kuten pellavasta, on ulkona mukava olla, eivätkä hyttysetkään niin häiritse. Tummat vaatteet keräävät lämpöä, joka houkuttelee paikalle etenkin paarmoja. Tummahiuksisen kannattaa peittää tukkansa vaalealla huivilla tai painaa päähän olkihattu, joka suojaa myös auringolta. Huhujen mukaan paarmat eivät osaisi lentää lierin alle, joten ei leveälierisestä päähineestä ainakaan haittaa ole!

eroon itikoista

4. Asenna oviin ja ikkunoihin hyttysverkot ja tilki pienimmätkin raot

Kesäkuumalla läpiveto on kultaakin kalliimpi, varsinkin jos ei satu omistamaan ilmalämpöpumppua pöhisemässä. Aamuisin, iltaisin ja öisin, kun ilma on jo vähän viileämpi, on ihanaa avata useampi ikkuna ja antaa raikkaamman ilman virrata sisään huoneisiin. Maalla ja mökillä se edellyttää hyttysverkkojen asentamista, sillä avaamalla ikkunat toivottaa muuten tervetulleeksi myös hyttysarmeijan.

Jotta mökin ovia ei tarvitsisi jatkuvasti paiskoa kiinni, kannattaa niihinkin kiinnittää jonkinlaiset verkot. Pahimpana sääskisesonkina on hyvä tarkistaa, että takan ja muiden tulipesien kaikki luukut ovat kiinni ja pienimmätkin raot tilkitty, sillä hyttynen haistaa ihmisestä huokuvan hiilidioksidin myös hormin kautta ja ujuttautuu sisään yllättävän pienistä rakosista.

5. Käytä korvatulppia ja hanki sänkyyn tai riippumattoon hyttysverkko

Jos edellä mainituista keinoista huolimatta nukkumasoppiin änkee öisin inisijöitä, on vielä pari kikkakolmosta korvan takana. Jos ininä herättää, käytä korvatulppia. Jos haluat välttyä myös pistoilta, virittele sängyn yläpuolelle kunnon hyttysverkko. Kattoon ripustettavia, prinsessasänky-henkisiä hyttysverkkoja saa esimerkiksi retkeilykaupoista. Samalla saat mökille eksoottista bungalow-tunnelmaa. Luonnossa yöpyjä ripustaa verkon oksaan ja nukkuu yönsä rauhassa kaikenlaisilta öttiäisiltä.

Myös riippumattoihin myydään hyttysverkkoja. Voit siis haistattaa huilut hyttysille, paarmoille ja ampiaisille ja loikoilla mukavasti lukemassa tai ottaa vaikka päiväunet verenimijöiden jäädessä nuolemaan imukärsiään verkon ulkopuolelle.

eroon itikoista

6. Leiriydy laiturille ja vietä aikaa vesillä

Keskelle järveä harva hyttynen haluaa lennellä. Pakkaa eväät koriin, ota riittävästi juotavaa mukaan, pukeudu auringolta suojaaviin vermeisiin ja souda järvelle nauttimaan kesäpäivästä. Sama periaate pätee melomiseen, suppailuun tai vaikka uimapatjalla irti rannassa lillumiseen. Hyttysiä on huomattavasti vähemmän myös laiturilla, joten ota lempikirjasi kainaloon ja leiriydy pahimpaan hyttysaikaan laiturille. Jos laituri on isompi, voit kantaa sinne myös pöydän ja tuolit ja nauttia illallisesta ilman läiskintää, ininää ja turhia myrkkyjä.

eroon itikoista

7. Älä tiskaa ulkona

Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta neuvolta, mutta  kun tarkemmin ajattelee, siinä on järkeä. Kun juoksevaa vettä ei ole, tiskit tiskataan usein saunomisesta ylijääneellä kuumalla vedellä. Ilma on iltapuolella jo viileämpää, mutta tiskivesi höyryää ja houkuttelee hullun lailla hyttysiä. Jos sääskisesonki on kuumimmillaan ja tiskivesi huomattavasti ympäröivää ilmaa lämpimämpää, tiskaa sisällä. Luota minuun, tiedän mistä puhun.

8. Tyhjennä seisovat vedet ja suojaa sadevesisaavit

Hyttyset munivat lätäköihin, ojiin ja lammikoihin. Ämpärin pohjalla, kottikärryissä tai soutuveneessä seisova vesi on erittäin otollinen paikka laskea munat ja lisääntyä. Tätäkin olemme päässeet todistamaan, kun kastelujärjestelmään kuuluvan suuren vesisaavin pinta kuhisi hyttysentoukkia. Peitä siis sadevesisaavit kannella tai tiheällä verkolla ja tyhjennä kaikki tarpeettomat pihassa seisovat vedet sateen jälkeen pois hyttysten huudeilta.

eroon itikoista

9. Rakenna pönttöjä linnuille ja lepakoille

Jokainen luontokappale on ekosysteemin ja ravintoketjun kannalta tärkeä, olimmepa me ihmiset niistä mitä mieltä tahansa. Yksi pikkulintupesue saattaa syödä vuoden aikana jopa kymmenen kiloa hyönteisiä, siis myös hyttysiä. Linnuista pihapiirissä on muutenkin iloa, joten kiinnitä mökkipihan puihin pönttö poikineen ja seuraa pikkulintujen perhe-elämää. Saat vastalahjaksi vähemmän hyttysiä ja hyvän mielen. Kurkkaa erilaisten linnunpönttöjen nikkarointiohjeet Birdlifen sivuilta.

eroon itikoista

Myös lepakot syövät hurjat määrät hyönteisiä. Kun rakennat lepakoille pönttöjä lähimaastoon vältät niiden pesiytymisen mökin rakenteisiin. Lepakkopöntön kokoaminen on helppoa, yksityiskohtaiset ohjeet löydät esimerkiksi Luonnontieteellisen museon nettisivuilta.

10. Siirry suosiolla sisätiloihin

Hankalana hyttyskesänä, kuten nyt, hyttysiä on paljon. Ja kun sanon paljon, tarkoitan järkyttävän paljon. Kymmenien itikoiden parvi hyökkää päälle heti ulko-ovella, ja huussikäynnin aikana onnistun läiskimään hengiltä 30 verenimijää. Tuntuu  siltä, itikoista ei pääse eroon missään, sillä tiiviiseen mökkitupaankin niitä näyttää välillä tulvivan – en tiedä mistä. Silloin on viisainta siirtyä sisätiloihin tai matkustaa hetkeksi kaupunkiin. Hyttyset elävät kahdesta viikosta kuukauteen, joten loputtomiin itikkainfernoa ei kestä.

eroon itikoista

Itse asiassa meidän ei tarvitse  päästä eroon itikoista, vaan oppia olemaan niiden kanssa. Ihmiskunta on elänyt hyttysten kanssa rinta rinnana koko olemassaolonsa ajan. Suomessa asuvat lajit eivät sentään levitä malariaa tai muita vakavia tauteja, ainakaan vielä. Jos edelliset sukupolvet ovat selvinneet, mekin selviämme kyllä. Ilman myrkkyjä, pörriäisten ehdoilla. Vai mitä?