Tuliaisia Ranskasta: Sinappinen sieni-sipulipiirakka

Kaikki viinit eivät matkusta hyvin. Näin minua neuvottiin, kun muutama vuosi sitten vietin lomaa viiniköynnösten keskellä viinitalolta toiselle vaeltaen. Tottahan tuo taitaa olla. Vihreiden kukkuloiden kupeessa, Välimeren auringon viimeisissä säteissä, lasin hikoillessa helteisessä illassa viini maistuu taatusti erilaiselta kuin kotisohvalla television ääressä. Vaikka viinipullo kulkeekin matkalaukussa kätevästi kotiin saakka, tunnelmaa ei pysty pakkaamaan kookkaimpaankaan kapsäkkiin.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Asettuminen arkeen ja palaaminen perustekemiseen ranskalaisten maalaismaisemien ja riemukkaan ruokakuvausretriitin jälkeen on ollut ymmärrettävästi vähän vaikeaa. Onneksi muistoja voi elvyttää myös kylmänkolean kivikaupungin keittiössä, vaikka eihän se tietenkään sama ole, ei lähellekään.

Pohjolan kylmässä valossa kasvaneista ja kaukaa maailmalta roudatuista raaka-aineista puuttuu se jokin. Tomaatit ovat vetisiä, persikat mauttomia ja vaisut viikunat kalpenevat suoraan puusta poimittujen rinnalla. Jotkut makumuistot kuitenkin kantavat kielelle saakka.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Siksi pari päivää sitten, kun isä toi kotiinkuljetuksena puoli ämpärillistä itse poimimiaan kantarelleja, päätin leipoa lautaselleni ranskalaisen maalaismaiseman. Sinappinen sieni-sipulipiirakka valmistui versiona, joka tuskin veti vertoja alkuperäiselle, Happy Hamletin vierastalon terassilla, kaislakaton alla nautitulle taideteokselle, mutta herkullista se silti oli. Ranskassa kokatun piirakan resepti oli Teresa Välimäen käsialaa, alla olevan ohjeen olen muokannut sen pohjalta.

Koska salvia rönsyilee mökin keittiöpuutarhassa niin, että timjamiraasu meinaa peittyä sen alle, ja koska isäni sieniämpärin kyljessä keittiööni kulkeutui myös säkillinen omenoita, päätin lisätä molempia piirakan pohjataikinaan. Niin olen tehnyt ennenkin, joten taikinasta tuli loppujen lopuksi toisinto vanhan suosikkini salottisipulipiirakan pohjasta.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Kaikkea ei todellakaan tehdä itse alusta asti, leivontaan voi hyvin käyttää vaikka kaupan valmista lehtitaikinaa. Tässä kohtaa voit siis hyvin oikoa. Sienet voit valita mielesi mukaan, myös herkkusienet maistuvat piirakassa mainioilta. Sipuliksi sopii se, mitä kaapista löytyy, mutta sinapin olisi hyvä olla dijonia. Ja sitten kokkaushommiin!

Sinappinen sieni-sipulipiirakka

Pohja:
150 g voita kuutioituna
1,5 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2–3 rkl silputtua salviaa
1 omena raastettuna
1 rkl (sherry)viinietikkaa

Täyte:
2 sipulia
2–3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä paistamiseen
Reilu litra tuoreita sieniä
Purkillinen maustamatonta tuorejuustoa tai mascarponea
1 dl turkkilaista jugurttia
2 rkl dijonsinappia
(loraus valkoviiniä tai sherryä)
Suolaa ja pippuria
Päälle juustoraastetta, jos siltä tuntuu

Raasta omena ja silppua salvia. Kaikki taikinan ainekset kulhoon ja nypi voi niiden joukkoon. Lisää tilkka viinietikkaa ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina sitten elmukelmuun ja siirrä jääkaappiin lepäämään täytteen valmistuksen ajaksi.

Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi, silppua valkosipulinkynnet ja pieni sienet sopiviksi suupaloiksi. Hauduta sipuleita öljyssä 10-15 minuuttia. Lisää pannulle sitten sienet ja paista kunnes suurin osa nesteestä ehtii haihtua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pane viimeistään tässä vaiheessa uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita tuorejuusto ja turkkilainen jugurtti ja lisää seokseen pari ruokalusikallista dijon-sinappia sekä loraus valkoviiniä tai sherryä. Mausta suolalla.

Painele levännyt taikina käsin pyöreän taikinavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä tuorejuusto-jugurtti alimmaiseksi ja lisää sienet ja sipulit sen päälle. Lisää päällimmäiseksi juustoraastetta, jos haluat. Paista uunissa 25–40 minuuttia, paistoaika riippuu uunista ja pohjataikinan koostumuksesta. Ylläolevalla kombolla taikina kypsyi meidän normiuunissa reilussa 30 minuutissa.

sinappinen sieni-sipulipiirakka

Nauti sinappinen sieni-sipulipiirakka vähän jäähtyneenä sellaisenaan tai vihreän salaatin kanssa!

Kaapit järjestykseen ja 8 muuta tapaa vähentää ruokahävikkiä

Kaupallinen yhteistyö: ESKIMO®

Lyödäänpä heti alkuun pöytään muutama fakta. Jokainen suomalainen heittää 20–25 kiloa ruokaa roskiin joka vuosi. Se, jos mikä, vetää sanattomaksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä määrä kertautuu miljooniksi, kun ynnätään yhteen jokainen tämän valtakunnan kotitalous. Mutta mitä sitten, eikö biojäte kuitenkin ole huolista pienin, sehän on luonnosta peräisin? Sehän maatuu nopeasti ja maan matosetkin saavat samalla möyhittävää.

Jätteeksi päätyvän ruoan raaka-aineiden viljelyyn, kasvattamiseen ja jalostukseen on kuitenkin käytetty rutkasti energiaa, ja logistiikkakin lyö oman lusikkansa soppaan. Jokainen vaihe aiheuttaa päästöjä, joten vaikka pilaantuneen ruuan lajittelisikin biojätteeseen, eivät sen ilmastovaikutukset nollaudu. Itse asiassa homehtunut leipäpalanen aiheuttaa isomman ympäristökuorman kuin sitä ympäröivä muovipussi.

kaapit järjestykseen eskimo®

Vuosittaisen hävikkiviikon kunniaksi päätin käydä läpi keittiöni kuiva-ainekaapin. Kun avasin kaappien ovet, tipahti sieltä samalla sekunnilla kulmastaan avoin tyrnirouhepussi ja levisi pitkin pöytää ja lattioita. Huokaisin syvään ja saatoin päästää muutaman kirosanankin ilmoille.  Kunpa olisin heti pussin avaamisen jälkeen siirtänyt rouheen kannelliseen purkkiin tai tiiviiseen pussiin, niin puolet tuosta Ahvenanmaalta ostetusta tuliaisesta ei makaisi nyt lattialta lakaistuna biojäteastiassa.

hävikinvähentäjä eskimo®

kaapit järjestykseen eskimo®

Tutkaillessani kaapin sisältöä löysin taaimmaiseksi tungettuna kymmeniä nyssäköitä, puolikkaita paperipusseja ja hädin tuskin avattuja tuotepakkauksia, joiden olemassaolon olin tyystin ehtinyt unohtaa. Siltä seisomalta siirsin riisit, polentat, siemenet, linssit ja muut pussinpohjat ESKIMO®:n läpinäkyviin rasioihin ja pyyhin hyllyt puhtaiksi. Leikkasin paketeista ja pussukoista tuotteen nimen ja valmistusohjeen irti, ja sujautin ne sisään rasioihin.

Samalla siivosin pakastimen. Näivettyneitä purkinpohjia ja vuoden vanhoja kastikkeenjämiä ei oikein enää voinut pelastaa, mutta siivutetut leivät siirsin kahisevista, ja reikäisiksi kuluneista kaupan hedelmäpusseista uudelleensuljettaviin ESKIMO® Vetsku -pusseihin. Leivontahommat hoitava mieheni tykästyi etenkin suurempiin 3 litran Vetskuihin, johon mahtuu kokonainen hapanjuurileipä siivutettuna. Marjat olen jo muutaman vuoden ajan pakastanut pusseihin jo siitäkin syystä, että litteästi pakattuina ne jäätyvät nopeammin ja vievät tilaa huomattavasti vähemmän kuin kovamuoviset rasiat.

kaapit järjestykseen eskimo®

kaapit järjestykseen eskimo®

Sinäkin voit vähentää ruokahävikkiäsi, sillä pienillä peliliikkeillä pääsee jo pitkälle. Vaikka vinkkilista on pidemmänpuoleinen, en varmasti ole ymmärtänyt ottaa huomioon kaikkea, ja siksi olisikin kiinnostavaa kuulla, miten te siellä ruudun toisella puolella olette onnistuneet taklaamaan ruokahävikin? Kekseliäistä keinoista ja kullanarvoisista konsteista hyötyvät kaikki!

8 + 1 tapaa vähentää hävikkiä

  • Pidä keittiön kaapit järjestyksessä ja käy ne läpi parin kuukauden välein. Silloin pysyy näpeissä se, mitä aineksia kotoa löytyy, eikä kaappeihin kerry neljää pakettia kaurahiutaleita.

kaapit järjestykseen eskimo®

  • Siirrä avattujen pakkausten sisältö läpinäkyviin säilytysrasioihin, pusseihin tai purnukoihin, jotta voit yhdellä silmäyksellä nähdä, mitä ne sisältävät. Saksi irti alkuperäisen pakkauksen valmistusohje ja sujauta se samaan rasiaan. Pidä huolta, että avatut pakkaukset ja nopeasti vanhentuvat tuotteet ovat hyllyjen etualalla, jotta ne tulevat käytettyä.
  • Jos säilytät kuiva-aineita vetolaatikoissa, valitse sellaisia säilytysastioita, joiden kansi on läpinäkyvä. Isommat ESKIMO® pakastusrasiat toimivat tässä tarkoituksessa oikein hyvin.

kaapit järjestykseen eskimo®

  • Pakasta leipä siivuina. Jos leipä tuppaa kuivumaan ennen aikojaan, siivuta se heti tuoreeltaan, lado läpinäkyvään, uudelleensuljettavaan pussiin ja heitä pakastimeen. Ota sulamaan vain tarvittava määrä siivuja kerrallaan. ESKIMO® Vetsku -pussi on tässä hommassa lyömätön apuri.

marjat pakkaseen eskimo®

marjat pakkaseen eskimo®

  • Pakasta marjat läpinäkyvissä rasioissa tai uudelleensuljettavissa pusseissa. Näet heti, mitä pakastimessa on, ja voit sulattaa pienemmän määrän kerrallaan.
  • Jos ruokaa jää tähteeksi, lusikoi se läpinäkyvään astiaan, rasiaan tai pussiin ja jätä jääkaapin etualalle. Jos purkista ei näy läpi, unohtuu sen sisältö nopeasti, ruoka hautautuu jääkaapin uumeniin ja löytyy sieltä kuukauden kuluttua. Trust me, I know.

hävikinvähentäjä eskimo®

  • Säilytä juusto uudelleensuljettavassa pussissa (esim. ESKIMO® Vetsku tai Tuplis). Juusto ei kuivahda ja tulee todennäköisemmin käytettyä kokonaan.
  • Siirrä voimakastuoksuiset elintarvikkeet avaamisen jälkeen tiiviiseen muovipussiin. Tätä konstia hyödynnän erityisesti anjovisten ja muiden säilykepurkeissa myytävien ainesten kanssa, joita ei avaamisen jälkeen saisi myyntipakkauksessaan muutenkaan säilyttää.
  • Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: suunnittele ostoslista etukäteen. Kurkkaa jääkaappiin ja pakastimeen, ja tee pikainventaario kuiva-aineille ennen kauppaan lähtöä. Näin vältyt kolmannelta paketilta tomusokeria ja ties monennelta pussukalta laakerinlehtiä.

kaapit järjestykseen eskimo®

Siivousurakan jälkeen ihailin tyytyväisenä työni tuloksia ja myhäilin mielissäni kaappien kaaoksen kesyyntyessä järjestykseksi. Aivotkin alkoivat välittömästi tuottaa ideoita jo unohtuneiden ainesten hyödyntämiseksi. Reseptejä on siis tulossa, pysykäähän kanavalla!

ps. Olen kirjoittanut ruokahävikin vähentämisestä ennenkin, jos aihe kiinnostaa, tsekkaa ainakin: Hävikkiviikon omena-salviapiirakka

Happy Hamlet – pieni pala taivasta keskellä Ranskan maaseutua

Sinä päivänä, jona irtisanoin itseni vakituisesta palkkatyöstä, ostin itselleni joululahjan. Hintalappu sai minut hikoilemaan, mutta halusin palkita itseni rohkeasta ratkaisusta, jota olin haudutellut jo kauan, ja jonka viimeinkin uskalsin toteuttaa. Suuret saappaat heiluivat jaloissa, en kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan räpiköin syvään päähän ja päätin pysyä pinnalla vaikka väkisin.

happy hamlet

happy hamlet

Reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin taksissa matkalla lentokentälle. Matka kohti Etelä-Ranskaa oli alkanut. Olin aikeissa osallistua ruokavalokuvaukseen keskittyvään workshopiin tai oikeammin retriittiin, joka kestäisi kuusi päivää. Paikkana olisi Happy Hamlet, majatalo keskellä periranskalaista maaseutua. Sen verran tiesin, mutta muusta minulla ei ollut aavistustakaan. En osannut odottaa, että astelisin pian paratiisiin ja rakastuisin päätä pahkaa.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ihastuisin sen ihmisiin, jotka omin käsin ovat kunnostaneet vanhasta vuohitilasta elinvoimaisen ja ainutlaatuisen kauniin majatalon. Hullaantuisin vihreän sävyin sisustettuun huoneeseen, jonka pitsiverhojen välistä aamun valo siivilöityy seinälle käsittämättömän kauniina. Lumoutuisin lämmöstä, joka laskeutuu iholle lempeänä vielä silloinkin, kun aurinko on painunut horisontin taa, ja altaasta, joka virkistävään luonnonveteen pulahdan, kun päivä on polttavimmillaan.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Rakastaisin sen ruokaa – aamiaista, joka aamu erilaista, kananmunia, jotka on valmistettu vieraiden toiveiden mukaan, lounasta, joka nautitaan viilentävien laakeripuiden varjossa ja illallista, joka hellii makuhermoja joka ikinen ilta. Kiintyisin pihalla puuhasteleviin ja tuttavuutta tekeviin karvakavereihin, kissaan ja kahteen koiraan – minä, joka en todellakaan ole koiraihminen.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Pakahtuisin onnesta maatessani tumman tähtitaivaan alla laskemassa lentäviä tähtiä linnunradan loistaessa kirkkaampana kuin koskaan. Ihmettelisin silmät selälläni bambumetsää, villiparsan piikkejä, meheviä tomaatteja, takapihan päärynäpuita ja saksanpähkinäpensaita, viinirypäleköynnöksiä ja tuoreita viikunoita, jotka ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Menisin sekaisin vanhan talon rappioromantiikasta, hiljaa havisevasta historiasta, kiviseinistä ja pihapiiristä, jonka jokainen yksityiskohta pyytää päästä kuvattavaksi. Rakastuisin niin, että tahtoisin jäädä, tai ainakin palata pian takaisin.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Jos olisin osannut aavistaa kaiken tämän, en tiedä olisinko uskaltanut ilmoittaa itseäni retriittiin. Sillä niinhän siinä kävi, että pieni pala sydäntäni asettui Happy Hamletin huoneisiin, eikä suostutunut palaamaan kotiin, vaikka kuinka anelin. Siksi matkustan marraskuussa takaisin. Pakenen pimeyttä ja saavun suostuttelemaan sydäntäni. Valloitan vihreään huoneen, annan ajatuksieni vaeltaa ja sanojen seurata toisiaan paperilla. Happy Hamlet ja Creatives-in-Residence, täältä tullaan!

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ps. Lue myös kämppikseni Hannan tunnelmat valokuvausretriitistä: Postikortteja Happy Hamletista . Hannalle kiitos myös kuvasta, jossa istun huoneemme ikkunassa viinilasi kädessä.