Mitä toivon tulevalta?

Lunastamattomista lupauksista seuraa vain pettymyksiä. Vanhasta viisastuneena kirjaan mieluummin ylös aikomuksia, toiveita ja tavoitteita. Lupaus on mustavalkoinen, mutta aikomukset ovat täynnä harmaan sävyjä ja sateenkaaren värejä. Vaikka tavoitteet ja toiveet muokkautuisivat matkan varrella, kukaan ei kieriskele itsesäälissä itseään soimaten. Siksipä aion ja toivon.

mökkeilyä

Aion vähentää lentämistä. Maata pitkin matkustaminen on muutenkin mukavampaa, ja junavaunu on kuin liikkuva etätoimisto raiteilla. Yhden poikkeuksen teen, sillä elokuun lopulla minua odottaa ranskalainen retriitti – ruokaa, viiniä ja valokuvausta Ranskan maaseudulla. Hiilijalanjälkeäni himmennän yhdistämällä matkaan Pariisin ja mahdollisesti myös Bordeaux’n, jos vain löydän sopivan junayhteyden, jolla pääsen perille saakka. Lappia en unohda, enkä kotimaanmatkailua muutenkaan. Moottoripyörästä emme ole luopumassa, mutta junailemme aina, kun se aikataulullisesti on mitenkään mahdollista.

Minimoin sekajätteen määrän. Jätehuoneeseen ilmestyi vuoden viimeisinä päivinä muovinkeräysputki, joten kierrätyksen voi vihdoinkin hioa huippuunsa. Vielä pitää järjestellä tiskipöydän alle piilotettu jätevaunu uuteen uskoon. Jo nyt huomaan, että sekajätepussi ammottaa tyhjyyttään ties monetta päivää ja muovinkeräysastia pursuilee yli äyräidensä.

Vaihdan kuluttamieni tuotteet avainlipun alle, jos tarvittavaa tavaraa valmistetaan Suomessa. Vaatteisiin kulutan nykyään muutenkin vähemmän, sillä olen kotimaisia tuottajia suosivan vaatelainaamon jäsen. 150 euron sijoitus takaa minulle uuden lainavaatteen vaikka joka viikko puolen vuoden ajan. Keittiöön kannan sesonkiruokaa ja lähellä tuotettuja raaka-aineita, silloin kun niitä tarjolla on. Juuri nyt jääkaapin vihanneslokero on täynnä kaalia ja maa-artisokkaa, ja hedelmäkori loistaa kirkkaan oranssina, onhan veriappelsiinikausi kukkeimmillaan.

tulevaisuus

Aion järjestää enemmän yhteisiä ruokahetkiä, sillä yhdessä syöminen (ja juominen) on parasta mitä tiedän. Tammikuun kalenterissa komeilee jo muutama uutena vuotena ideoitu kasvisruokakokoontuminen, illalliskutsu ystävien luo ja kuun vaihteeseen sovitut läksiäissyömingit. Myös blini-illasta on puhuttu. Haasteena on pitää tavoitteesta kiinni myös vuoden kiivetessä kohti kesää.

Vihdoinkin aion toteuttaa myös tämän: vähemmän kännykän tuijottamista, enemmän kirjojen lukemista. Se olkoon mantrani kuluvan vuoden ajan. Parhaillaan kesken on kaksi niin koukuttavaa kirjaa, että sormet liitävät näppäimistöllä päästäkseen tarttumaan jo hiirenkorville kuluneisiin järkäleisiin.

Juuri nyt, tällä kellonlyömällä istumme miehen kanssa television edessä. Minun sylissäni lepää tietokone, hänen käsissään tabletti. Välissämme metrin verran pehmeää sohvaa. Voisi olla toisinkin. Tauotta ei tarvitse kyljessä kyhnyttää, mutta silti aikomuksena on vähentää koneen kanssa seurustelua ja lisätä yhteistä aikaa. Ensimmäinen askel on jo otettu, sillä kuusen alle sujautettiin yhdessä ideoitu treffiboksi, joka sisältää 12 kirjekuorta. Tammikuun kuori on jo avattu, sen sisältö saattaa liittyä lentämiseen – omin siivin.

tulevaisuus

Siipiäni koettelen myös yrittäjän roolissa. Tänään oli viimeinen työpäiväni Aalto-yliopistossa. Päivän päätteeksi pakkasin laukkuuni kollegoiden lahjoittaman skumppapullon ja paketin, jota kiertää keltainen nauha. Samaa keltaisen sävyä on myös pääni yläpuolella killuvassa jättimäisessä ilmapallossa. Se esittää suunnattoman suurta peukkua. Pallo saa kellua katonrajassa ainakin tämän kuun loppuun saakka muistuttamassa siitä, mihin olen ryhtymässä. Otan kiitollisuudella vastaan jokaisen kannustavan eleen.

Pinon päällimmäiseksi asettelen toiveikkaan tavoitteen, jonka toteutumisesta haaveilen eniten. Sisältäköön vuosi 2019 monin verroin vähemmän silmitöntä suorittamista ja rutkasti enemmän ehtaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivo elää – aina.

Vesiputouksia, serpentiiniteitä ja sulavia surffareita – 9 + 1 vinkkiä Gran Canarialle

Kanariansaaret löi ällikällä. Monikko on ehkä vähän harhaanjohtava, sillä vierailimmehan vain yhdellä saarella, Gran Canarialla. Yhteen Atlantin laitamille syntyneeseen saareen mahtui niin mieletöntä luonnon monimuotoisuutta, että en osaa edes kuvitella, millaisia muodostelmia ja mieltä kiehtovia maisemia muilla saarilla olisi voinut kohdata. Ennen matkaa tutkailimme mahdollisuutta viettää muutama vuorokausi La Gomeralla tai El Hierrolla, mutta luovuimme ajatuksesta, koska laivamatkat olivat pitkiä ja kalliita. Lentoja olisi saanut edullisesti, mutta saarihyppely ilmojen halki ei ollut se mitä halusimme.

gran canarialle

Pysyimme siis kaikki yhdeksän päivää Gran Canarialla. Ensin viisi päivää luoteiskulmalla Sardinassa ja loput neljä päivää Las Palmasin vanhassa kaupungissa. Yhden saaren loma osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä nähtävää ja koettavaa todella riitti. Kaikkea emme millään nytkään ehtineet, vaikka kolusimme vuokra-autolla saaren ympäri. Kulinaristisia elämyksi Gran Canaria ei juurikaan tarjonnut, mutta varsin viihtyisiin ravintoloihin ja maistuviin ruokiin onnistuimme silti törmäämään. Niille omistan oman postauksen, mutta ensin käydään saaren kohokohtien kimppuun.

gran canarialle

1. Länsirannikon serpentiiniteiltä on huikeat näkymät Atlantille

Korkeanpaikankammoista hirvittää, mutta tunteeseen tottuu yllättävän nopeasti. Jos aika ja rahkeet riittävät ja kaasujalka kestää, suosittelen ajamaan läpi länsirannikon seuraten tietä GC2/GC200. Tie kulkee luonnonpuiston halki ja näkymät eroavat muusta saaresta melkoisesti. Matkan varrella on mielettömien maisemien lisäksi vihreän eri sävyillä värjääntyneitä sateenkaarikallioita, vehreitä laaksoja ja jylhiä kukkuloita.

gran canaria

Sateenkaarikallioiden läheisyyteen on perustettu pikkuruinen mehubaari, joka löytyy Googlemapsista nimellä Los Azulejos. Kallista mehua, mutta maisemista voi muutaman ylimääräisen euron maksaakin. Vuorien keskellä tie sukeltaa yhtäkkiä moottoritien tunneliin ja matka etenee hetken ajan sukkelammin kuin viimeiseen kahteen tuntiin.

2. Yksinäinen vesiputous, Charco Azul on visiitin veroinen

Etenkin, jos pidät tukikohtaa Gran Canarian pohjoisosassa, kannattaa tehdä päiväretki El Riscon pikkukylään ja kävellä noin puolen tunnin patikka vuorilta laskevalle vesiputoukselle. Reitti on helppo, vain viimeiset kymmenet metrit vaativat vähän ketteryyttä.

Charco Azul

3. Vieraile viinitilalla ja kahviplantaasilla

Agaeten satamakaupungin yläpuolella olevassa kylässä on Bodega Los Berrazales, paikallinen viinitila ja kahviplantaasi, paikka on auki joka päivä 10-17. Lyhyt kierros (max. 15 min) maksaa 8 euroa ja sisältää neljän eri viinin ja plantaasin oman kahvin maistelun. Farmilla on paljon pulasta pelastettuja lintuja häkeissä, joten niissä riittää lapsille ja aikuisillekin ihmeteltävää.

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

Tila on turistien suosiossa, mutta silti käymisen arvoinen. Me satuimme paikalle hiljaiseen aikaan, tosin autolle kävellessä vastaan tuli bussilastillinen suomalaisia. Tykättiin silti, kun ei olla kahviviljelmillä koskaan aiemmin päästy käymään. Ilman navigaattoria on turha edes yrittää perille.

4. Ui suolankeruualtaissa

Jos Agaeteen päädyt, kurvaa rantabulevardin oikeaan laitaan, merestä erotetuille luonnonaltaille. Niihin on aikoinaan kerätty suolaa, mutta nyt ne ovat uintikäytössä. Suolankeruualtaat olivat ainoa paikka, missä kastauduimme Atlanttiin koko reissun aikana. Aallokko oli useimmilla rannoilla vaarallisen korkea, joten tällainen varovainen uimari ei halunnut kokeilla, kuinka uinti meren armoilla sujuu.

gran canarialle

5. Surffaa, jos uskallat

Surffauskursseja järjestetään etenkin Saaren pohjois- ja luoteiskolkissa. Myös Agaetessa ja meidän majapaikassamme Sardinassa näki surffareita ja bodyboardien kanssa temppuilevia, märkäpukuisia uimareita. Sardinan keskustassa oli pieni ranta, jossa laskuveden aikaan oli kymmeniä surffaajia ja paikallisia uimareita. Legendaarisimmat ja maailmankuulut El Frontonin ja La Guanchan lainelautailurannat löytyvät vähän Sardinasta itään. Me emme laineille lähteneet, mutta ihastelimme tukka tuulessa pöllyten rohkeampien taidonnäytteitä.

6. Arucasin, Terorin ja Firgasin kylien pyhä kolminaisuus

Arucas on näistä kolmesta pohjoisessa sijaitsevista kylistä helpoin saavuttaa, sen vetonauloja ovat katedraali ja kaupungin laitamilla tönöttävä rommitehdas. Ensimmäistä ihailimme ulkopäin, jälkimmäisen risteyksen onnistuimme ohittamaan kolme kertaa, joten loppujen lopuksi ostimme paikallisen rommin lentokentältä. Teror ja Firgas ovat serpentiiniteiden takana, mutta matkan arvoisia.

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

Terorin idyllinen keskusta on kuin elokuvalavasteista. Sen pikkukujilta löysimme jäätelöbaarin, joka möi maistuvaa vuohenmaitojäätelöä. Firgasin lähteissä sanotaan virtaavan saaren paras vesi. Ylpeydenaihe näkyy myös kylän keskustassa, jossa vesi virtaa porrastetussa rakennelmassa.

7. Las Palmasin vanha kaupunki

Las Palmasin vanha kaupunkin on viehättävä, eikä ainakaan marraskuussa ollenkaan niin tupattu täyteen turistilaumoja, kuin odotimme. Turistit ovat keskittyneet Las Canterasin ranta-alueille, jossa sijaitsee myös suurin osa hotelleista.

gran canarialle

Vanhassa kaupungissa sai siis kuljeskella rauhassa, kunhan vain vältteli pääostoskatua. Auringonlaskun aikaan myös Las Canterasin ranta oli melkein autio. Istuskelu pussikaljan kera auringonlaskua ihaillen, oli sekin omanlaisensa elämys.

8. Maspalomasin dyynit etelärannikolla

Kannattaa lähestyä dyynejä Melonerasin puolelta (ei Inglesistä), majakan kupeesta, josta on kohtuullinen kävelymatka ensimmäisille dyyneille. Me etsiydyimme hiekka-aavikolle noin tunti ennen auringonlaskua ja saimme olla keskenämme, kunhan ensin selvittiin rantabaarien räimeestä varsinaiselle dyynialueelle.

gran canaria

gran canarialle

9. Syö äyriäisiä ja kalaa, juo paikallisia viinejä

Keskellä merta kun ollaan, ravintoloissa kannattaa keskittyä mereneläviin. Maista ainakin kerran mustekalaa ja tilaa pöytään pullollinen saarilla tuotettua viiniä sen sijaan että tilaisit mantereelta rahdattua punaista tai valkoista. Banaanit ovat yksi saaren ylpeyksistä, samoin appelsiinit. Tuoreiden hedelmien saatavuus on aivan eri luokkaa kuin kotimaassa, joten nauti lähellä kasvatetuista vitamiineista.

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

Bonusvinkki: Älä unohda auringonlaskuja!

Olit sitten dyyneillä, Las Palmasin loputtomalla Las Canteras -hiekkarannalla tai länteen avautuvalla loma-asunnon terassilla, ihaile pastellivärejä ja ihmettele veteen laskeutuvan auringon nopeaa katoamista horisontin taakse. Täsmävinkkinä kerrottakoon, että jos yövyt pohjoisessa, näpyttele googlemapsiin Faro de Punta Sardina ja löydät Gran Canarian luoteiskulman, jossa punavalkoinen majakka kylpee laskevan auringon viimeisissä säteissä.

ps. Mikäli mielit matkamessuille haaveilemaan Kanariansaarista tai kotimaan luontomatkailusta, kipaisepa instagramiin osallistumaan messulippujen arvontaan! Löydät minut sieltä tunnuksella @piapas. Osallistumisaikaa on keskiviikkon 16.1. klo 22 saakka. Lykkyä tykö!

Tässä seison, enkä muuta voi

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin otsikoivat monet tulevan vuoden suunnitelmia. kymmenen päivää vuodenvaihteen jälkeen voin allekirjoittaa väitteen vain osittain. Tietyt asiat ovat pysyväistä laatua. Puoliso, perhe, ystävät, työ, kokkaaminen, lukeminen ja kirjoittaminen, ne rytmittävät elämääni edelleen. Ei minusta kuoriutunut kellon lyödessä keskiyötä uutta ja upeaa ihmistä, tässä seison edelleen epätäydellisenä itsenäni. Päiväni saattavat täyttyä uudenlaisesta tekemisestä, mutta työpöydän takana ja ystävien ruokapöydässä istuu sama ihminen kuin viimekin vuonna.

Jotain olen kuitenkin vuoden aikana saavuttanut. Sivutoiminen yrittäminen on kasvattanut itsevarmuutta ja osaamista, ja on vähitellen pakko myöntää, että saatan hyvinkin tietää, mitä olen tekemässä. Ainakin asiakkaat tuntuvat olevan sitä mieltä, sillä kirjoittaminen on alkanut kantaa leipää pöytään. Voita ja muita särpimiä saattaa niitäkin leivän päälle löytyä. Kiitos luottamuksesta, te kaikki vuoden 2018 asiakkaat ja yhteistyökumppanit, jatketaan hyvissä väleissä tänäkin vuonna.

kippis

Jossain vaiheessa viime vuotta päätimme työpaikalla nostattaa tunnelmaa positiivisuuskirjekuorilla. Jokaiselle nimettiin oma kuori, johon kukin työkavereista sujautti seuraavien viikkojen ajan pieniä kehuja ja tsemppiviestejä. Löysin omasta kuorestani sanoja, joiden mukaan olen superälykäs monitaituri, naseva sanaseppo, jämpti, inspiroiva ja luotettava. Uskomaton energia, organisointitaidot ja viihdyttävät vitsit mainittiin myös. Kun mieli on maassa, ja tuntuu, etten osaa yhtään mitään, kaivan kuoren esiin ja luen kollegoitteni kirjelmiä. Äkkiä suo lakkaa upottamasta ja rämmin itseni rämeen reunalle. Pilvet lipuvat auringon edesä ja mielen musta mörkö väistyy takavasemmalle.

Blogivuoden tilastoja ja huippuhetkiä

Kun piirrän paperille numeroita, huomaan, että blogikodinkin koko on kasvanut tasaista tahtia. Vuoden 2018 aikana julkaisin 112 tekstiä, joita käytiin lukemassa reilusti yli 200 000 kertaa (huhhuh!). Edelliseen vuoteen verrattuna postauksia on ollut vähemmän, mutta ne ovat olleet pidempiä, monipuolisempia, ja ainakin omasta, hyvin subjektiivisesta näkökulmasta katsottuna myös parempia ja mielenkiintoisempia. Yhteistyötä pääsin vuonna 2018 tekemään yli 20 arvomaailmaani sopivan ja blogin tunnelmaan sujuvasti solahtavien yrityksen kanssa. Rima pidetään jatkossakin korkealla, eikä korkealuokkaisesta kirjoittamisesta ei tingitä missään tilanteessa.

Ruokapostauksista viiden kärkeen kipusivat tänä vuonna sähköuunissa paistettu ruisleipä, gluteeniton pizzapohja, helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto, klassinen gin & tonic sekä iki-ihana Vanhan Porvoon Glassikko. Tänä vuonna sarjaa jatkavat useat ravintolatestaukset, hapanjuurileivonnan alkeet, pastareseptit, kasvisruoka sekä keittokirjahaasteen paluu. Olemmepa blogikollegoiden kanssa puhuneet myös keittokirjaklubista, mutta siitä lisää tuonnempana.

Matkajutuista kiinnostivat eniten laskureissun pakkausrutiinit, vinkit edullisempaan Lapin-lomaan, matkakassan kerryttäminen, yökyläily Vallisaaressa sekä Barolon viinialue Piemontessa, Italiassa. Saamanne pitää, sillä tämä vuosi on kotimaan matkailun. Yksi ainoa ulkomaanmatka on varattuna ja se suuntautuu Ranskan maaseudulle. Voi hyvinkin olla, että sielläkin juodaan viiniä.

mas palomas dyynit

Rakkaudestakin kirjoitin, ja nelikymppisen naisen elämästä. Luetuimpia aiheita olivat luomen poistattaminen kasvoista, vinkit vuosipäivän viettoon, vapaaehtoinen lapsettomuus sekä erikoiset erojuhlat. Top-viiden joukkoon ylsi myös kertomus rohkeista naisista, jotka purjehtivat yli Atlantin.

Blogi on tuonut tullessaan myös ihania ystäviä, ikimuistoisia tapahtumia, unohtumattomia elämyksiä ja työtilaisuuksia, joihin tuskin olisin törmännyt ilman vuosien mittaan virinneitä verkostoja. Samaan hengenvetoon on todettava, että välillä vaikuttajien pienet piirit ja suljetut kaverikerhot ovat nostaneet pintaan riittämättömyyden, ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteita. Alakuloisuuden alhot ovat onneksi olleet ohimeneviä. Yritän takoa kovaan kallooni, että minä kelpaan, sellaisena kuin olen. Vaakakuppi painuu onneksi hymyjen, hyvän ja halausten puolelle, eikä todellakaan vähiten teidän ansiostanne. Kyllä, juuri teidän – sinun ja kaikkien siellä toisella puolella ruutua. Kiitos.

Oven takana tuntematon tulevaisuus

Työnhaku jatkuu edelleen, ja pettymyksistä toivutaan, sillä suomalainen sisu jaksaa nostaa päätään syvästäkin suosta. En edelleenkään tiedä mitä tuleman pitää. Neljästä kupongista kolme on vetänyt vesiperän. Yhtä vielä odotellaan, mutta juuri nyt näyttää siltä, että parin viikon kuluttua koittaa se kuuluisa yrittäjän vapaus. Ystävän kysymys kahvikupin äärellä yllättää: miltä sinusta nyt tuntuu? Mietin hetken, ja vastaan, että ei oikein miltään. Jossain syvällä kuplii kuitenkin onni, joka saa tanssimaan, kun sininen taivas näyttäytyy tavallisena tammikuisena iltapäivänä ja radiossa soi Coldplayn Viva la Vida.

sardina gran canaria

Maiseman pimennyttyä ailahteleva mieli kääntää takkia ja kyseenalaistaa koettua iloa. Oliko ratkaisu sittenkään oikea, sinustako muka yrittäjä? Ota tästä nyt sitten selvää. Ehkä otankin, mutta en ihan vielä. Ensin hengitän syvään, ja tunnustelen mihin suuntaan elämä vetää. Uskon, että siivet kantavat, kun uskaltaa laskeutua niiden varaan. Yhden oven sulkeuduttua aukeaa monta uutta. Seison paikallani pitkään, mutta lopulta uteliaisuus ottaa vallan ja käsi haparoi ovenkahvaa. Oven takana tuntematon huutaa ja minä vastaan, vaikka pelottaa.