Taste of Helsinki 2018 tulee, oletko valmis?

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Muistanette, kuinka haltioissani olin vuosi sitten, kun tyrkkäsin itseni takaovesta Taste of Helsinki -safarille, koko illan kestävälle ravintolakierrokselle, jossa maistellaan tulevan kesän ruokafestivaalin annoksia ja juomavalikoimaa. Myöhemmin sain kutsun myös varsinaiseen tapahtumaan, söin, join ja hengailin Kansalaistorin festarihumussa niin pitkään, että portteja alettiin jo sulkemaan. Päivän päätteeksi päädyin jatkoille, jossa päähäni iskettiin tiara ja käteeni järeä kokkiveitsi, jolla oli tarkoitus sapeloida samppanjapullo auki.

Onnistuin sapeloimaan samppanjan oikeaoppisesti ensiyrittämällä. Jotain muutakin onnistuin ilmeisesti tekemään oikein, sillä tänä vuonna minut valittiin Taste of Helsinki 2018 -ambassadoriksi eli ruokalähettilääksi yhdessä 12 muun ruokaintoilijan kanssa. Luvassa on siis lukuisia ruokahetkiä kaupungin parhaimpien keittiömestareiden ideoiden ja luomusten äärellä. Juomapuolenkin olen kuullut olevan kiitettävällä tasolla, ja luulenpa, että seurastakin saatan nauttia, olenhan omieni keskellä. Hurraa!

Taste of Helsinki 2018

Taste of Helsingin menu julkaistiin safarin ensimmäisenä päivänä. Saatuani paperin käteeni yritin silmäillä sen nopeasti läpi. Toivoton tehtävä, sillä lista on pitkä ja annoksia on paljon. Tapahtumaan osallistuu yhteensä yhdeksän ravintolaa ja jokainen niistä tarjoaa neljä erilaista annosta. Yhteensä maisteltavana on siis mielettömät 36 ruokalajia. Kaikkiruokaisena valinnan tekeminen on käytännössä mahdotonta, on siis maistettava kaikkea. Edessä on aikamoinen, mutta erittäin mieluisa urakka.

Garden by Olo

Onneksi toimittajille ja ruokavaikuttajille suunnatulla ravintolakierroksella päätökset on tehty keittiön puolella ja safariseurue saa nauttia valmiiksi valikoiduista makupareista. Ensimmäisenä istumme Garden by Olon, ravintola Olon katetulle sisäpihalle rakennetun pikkusiskon pöytään. Yllätykseksemme maisteluannokset onkin paritettu onnistuneesti Brooklyn Breweryn Bel Air Sour -hapanoluen kanssa!

Brooklyn Brewery

Brooklyn Brewery

Ensimmäisenä eteemme kannetaan Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä. Täydellinen täsmäannos minulle, sillä lautasella on lempiaineksiani, joista jokainen kutkuttelee kieltäni juuri oikealla tavalla. Makeahkon sitruksinen yuzu, pehmeäksi raakakypsynyt siika, ihanasti potkiva piparjuuri ja tumma riisi, joka on popcornin tavoin poksautettu rapeaksi elementiksi lautaselle. En saa sanaa suustani, mutta pidän annoksesta niin järkyttävän paljon, että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Piirrän muistiinpanoihini kolme plussaa. Rima on asetettu korkealle.

Garden by Olo siika

Garden by Olo kukkakaali

Seuraavassa annoksessa on yritystä. Se mukailee syyskuussa 2017 Garden by Olon bloggaajadinnerillä villinnyttä kukkakaaliruokaa, joka taatusti näkyi jokaisen illalliselle osallistuneen somekanavissa kyseisen illan aikana. Friteerattu kukkakaali ja pikkelöity merilevä misolla maustetussa voi-valkoviinikastikkeessa on hyvää, ja aiheuttaa pöytäseurassa ihastuneita huokauksia, jotka hyvin ymmärrän, mutta piirrän silti paperiini ”vain” kaksi plussaa. Siika sopii minun suuhuni paremmin.

Latva

Uudistunut Latva muutti nykyiselle paikalleen Kasarmintorin laidalle vuodenvaihteessa. Ahtaasta drinkkibaarista, jossa tarjoiltiin myös hyvää ruokaa on kehkeytynyt valoisa ravintola, jossa tarjoillaan myös hyviä drinkkejä. Siirrymme Olon puutarhasta Latvaan apostolinkyydillä ja ehdimme ihailemaan annosten valmistumista.

Latva purjoa ja perunaa

Latva

Latva siika

Ensin maistamme perunamerilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa. Koko komeuden pohjalle on aseteltu kolmea erilaisen perunalajiketta viipaloituina. Annos on hienovaraisine sävyineen yksi illan kauneimmista. Mauista tulee mieleen purjo-perunasosekeitto, joka hyvin valmistettuna on yksi omista soppasuosikeistani. Mielenkiintoista!

Latva siika

Latva

Benella-siikacevichessä on niin monta elementtiä, että tipahdan kärryiltä jossain puolen välin tienoilla. Vaikka parhaani teen, kärryt ovat jo menneet menojaan ja tärkeä informaatio jää saamatta. Silmät ja suu erottavat siian vierestä bataattikuutioita ja basilikanlehden. Siika ui leche de tigren eli tiikerinmaidon keskellä ja lautasella on ilmeisesti myös jonkinlaista chiliä. Ruokakriitikon uraa ei varmaan tämän jälkeen kannata havitella.

Latva siika ceviche

Laseihin kaadetaan kuohuvaa Ferrari Brutia, joka säestää oivallisesti molempia maisteluannoksia. Kynä piirtää paperille vain yhden plussan molempien annosten kohdalle. Tässä kisassa Garden by Olo seisoo toistaiseksi ykköspallilla.

Ragu

Ludviginkadulle on Latvasta lyhyt matka. Ravintola panee pöytään parastaan, sillä luvatun kahden annoksen sijaan meille tarjoillaankin kolme! Tai jos Ragun kuuluista leipäkori lasketaan, ruokalajeja on neljä. Äärimmäisen herkulliset emmentalmuffini, saaristolaisleipä, focaccia ja fenkolinsiemenflatbread katoavat neljän(!!!) erilaisen levitteen kera nopeasti parempiin suihin. Luksusta!

Ragu

Ragu leipävalikoima

Illan safarimenuun on merkitty vain viiriäinen ja metsämansikka, mutta niitä ennen nautitaankin hapanjuurivohvelia, jonka päälle on pinottu paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä. Voi hyvin olla, että Ragussa on jo aavisteltu, että vohvelissa on hittipotentiaalia, sillä niitä oli jo toukokuussa leivottu pakkaseen 2 500 kappaletta! Hitiksi se muodostuu ainakin tässä 12 hengen foodie-seurueessa: lähes poikkeuksetta jokainen yltyy ylistämään hapanjuurivohvelin nerokkuutta. Tämänkin jälkeen Ragu onnistuu nostamaan pisteitään mainitsemalla, että Taste of Helsingissä annoksen saa myös vegaanisena.

ragu maa-artisokka hapanjuurivohveli

Ragu viiriäinen

Paahdetut viiriäisenkoivet ovat saaneet kaverikseen rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia ja rakuuna-aiolia. Annos on kaunis kuin karamelli ja pikkuruiset koivet niin meheviä, että liha irtoaa luusta hieman hipaisemalla. Ihanaa, huokaan ääneen, ja piirrän papereiheni plussia.

Ragu metsämansikka

Ragu

Vatsaa kiristää jo, mutta onneksi jälkiruualle on aina tilaa jossain siellä aiemmin nautittujen suupalojen välissä. Metsämansikkajäätelö, mallasgranola, suolakaramelli ja suolaheinäkastike solahvat alas supernopeasti ja saavat minulta täydet kolme plusmerkkiä! Ja koska Ragussa selvästi ollaan hemmottelutuulella, saamme maistaa vielä talon omaa limoncelloa ja italialaista grappaa. Jos ei muuten, niin ihan vain flunssalääkkeeksi.

Wino

Ensimmäisen päivän ravintolakierros päättyy Raguun. Illan aikana olen saanut Taste of Helsingin kulissien takana hyörivältä Hannalta vihiä, että toiselle päivälle on ilmaantunut peruutuspaikka. Päätän olla ahkera, ja niinpä löydän itseni istumasta kalliolaisen Winon pöydästä seuraavana safaripäivänä. Hoidetaan tämä ruokalähettilään pesti nyt sitten niin perusteellisesti kuin vain voidaan.

Taste of Helsinki 2018

Wino Kallio

Wino Tartar

Winossa nautimme perinteisen tartarin, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanasipsiä. Kyytipojaksi kaadetaan alsassilaista Pinot Noiria, johon ihastun ensimmäisellä siemauksella. Tartar on erittäin hyvä, vaikkakin yllätyksetön, mutta viinin kanssa makupari on mitä mainioin. Annos on isohkon puoleinen, joten voi hyvin olla, että kesäkuussa lautasilla nähdään hieman pienempi versio.

Taste of Helsinki 2018 Wino

Wino

Wino Tartar

Nolla

Kaikenlainen maailmanparannus ja ituhippeily on lähellä ilmastonmuutoksesta ahdistunutta sydäntäni ja siksi olen erityisen innoissani, että nollahävikkiravintolaksi itsensä määrittelevä Nolla on mukana Taste of Helsingissä. Nolla edustaa kaikkea sitä, mitä itsekin haluan edistää tässä materialistisessa ja muoviin hukkuvassa maailmassa. Heidän tavoitteenaan on ravintola, josta ei tule yhtäkään grammaa jätettä. Kunnianhimoinen, mutta täysin pienellä työllä ja suunnitelmallisuudella saavutettavissa oleva tavoite.

Nolla

Nolla

Hanassa on leivänjämistä pantua olutta. Osterivinokkaat ostetaan Helsieneltä, jossa ne kasvatetaan käytetyissä kahvinpuruissa. Yhtään muoviin pakattua raaka-ainetta ei ravintolaan hankita. Mahdolliset ruuanjätteet kompostoidaan ravintolasalin vieressä sijaitsevassa kompostilaitteistossa, joka tuottaa multaa uusien raaka-aineiden kasvattamista varten. Kompostori kuljetetaan myös Taste of Helsinkiin, jossa se toivottavasti herättää ansaitsemaansa huomiota. Kaikki kalusteista lähtien on kierrätettyä, vaikka ei siltä todellakaan näytä. Lautasliinat on tehty muovipulloista ja juomalasit leikattu presidentinlinnasta käytöstä poistetuista puteleista. Huh huh, näistä kavereista tuli juuri nyt uusia idoleitani.

Nolla Rapea sienivohveli

Visiitti on muutenkin erilainen. Syömme ja juomme seisaaltamme, kuten kunnon kokkareilla kuuluukin. Leipäolutta laseissamme maistelemme rapeaa sienivohvelia höystettynä tryffelijuustolla ja sipulirelissillä. Ensimmäisellä puraisulla olen keskellä sienimetsää – maku on todella hieno ja intensiivinen. Jotkut kuiskivat annoksen olevan liian kotikutoinen, minusta se on loistava ja todennäköisesti yksi tämän päivän parhaista.

Nolla Rapea sienivohveli

Jälkiruokalautasella on jäätelöä, olutmäskiä, ankanrasvagranolaa ja puolukkagranitea. Tämä ei ole siis se annos, joka on tarjolla Taste of Helsingissä. Silloin makeanhimon voi tyydyttää raparperilläjäätelöllä, mansikkamarengilla, olutmäskillä ja karamellilla. Olutmäski on muuten peräisin juurikin tuosta leipäoluesta, jännittävää!

Nolla jälkiruoka

Ravintola Nollasta kuulette pian lisää, sillä kesäkuun ensimmäisellä viikolla istahdan kamerani kanssa pitkälle illalliselle sen ikkunapöytään. Varautukaa siis rautaisannokseen kiertotaloudesta, ruokahävikin minimoimisesta, ilmastoystävällisestä ruuasta ja kompostoinnin kiemuroista. Erinomaista ruokaakin on taatusti luvassa.

Chapter

Torikortteleihin viime vuoden puolella avattu Chapter hurmaa meidät heti ensimetreillä. Tarjottimelle on lastattu Stolin uuteen appelsiinivodkaan sekoitettuja drinkkejä. Kesäisiä ja raikkaita.

chapter

Stoli Appelsiini

Lautasella on ensin selleriä ja seljankukkaa, sitten turskaa ja vihreitä eli broccolinia ja varsikukkakaalia. Jopa tälläinen selleriin suhdettaan setvivä skeptikkokin ihastuu, joten kyseessä täytyy olla toimiva annos. Turska-annoskin on hyvä, tosin omassa mielessäni välkkyy vielä Garden by Olon siika, joka edelleen istuskelee omassa ylhäisyydessään ylimällä palkintopallilla.

Taste of Helsinki 2018 Chapter

Chapter Selleriä ja seljankukkaa

Chapter Turskaa ja vihreitä

Chapterin terassi on muuten todella viihtyisä. Jos tämän kesän kaupunkikeidas on vielä löytymättä, käykääpä kurkkaamassa Torikortteleiden sisäpihalle. Saatatte löytää itsellenne uuden olohuoneen, jossa palvelu on ykkösluokkaa!

Fabrik

Mieluinen urakka päättyy Tehtaankadulle, ravintola Fabrikiin. Kisaväsymys tahtoo jo painaa mieltä, mutta italialaisia risottopalloja eli arancinoja malttaa kyllä odottaa. Tryffelijuustolla maustetut palloset saapuvat eteemme kullankeltaisina. Flunssaisen makuaistit eivät varmasti saa irti kaikkia aromeja, mutta ympärilläni äännähdellään onnellisina. Ennustamme tästä(kin) hittiä tuleville ruokafestareille. Tuoreessa muistissa on vuosi 2016, jolloin jonotimme arancinoja Tocan myyntipisteellä. Niin tekivät monet muutkin, sillä annos oli koko festareiden suosituin.

Fabrik arancino

Kahden päivän aikana olen päässyt maistamaan 13 annosta. Se tarkoittaa sitä, että 26 on vielä maistamatta. Helsinkiläisen osaamisen jo tunnen, joten eniten odotan entisen asuinkaupunkini rovaniemeläisen Skyn lappilaisia annoksia sekä legendaarisen tukholmalaisen, Esperanton tulkintaa ruokafestarista. Puhumattakaan samppanjabaarista tai alueella kiertävästä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan myyntikärrystä. Olisipa jo kesäkuu ja Taste of Helsinki 2018!

Kaikkiin Taste of Helsinki 2018 -tapahtumaan osallistuviin ravintoloihin voit tutustua Taste of Helsingin nettisivuilla, josta löydät myös kaikki 36 annosta hintoineen sekä linkin lippukauppaan. Taste of Helsinki 2018 järjestetään Töölönlahdella 14.–17.6., merkkaa päivät kalenteriin saman tien, jos ne eivät siellä vielä ole. Lippu on muuten erinomainen ylioppilas- tai valmistujaislahja, ja se ilahduttaa varmasti kaikenikäisiä synttärisankareita ja sankarittariakin!

Lue myös muiden Taste of Helsinki -ambassadorien kokemukset ja vinkit tapahtumaan:
Vaimomatskuu: TASTE OF HELSINKI 2018 – RAVINTOLAKIERROS
Beach House Kitchen: TASTE OF HELSINKI 2018 ABC
Lumo Lifestyle: Esikatsaus kolmeen Taste of Helsinki 2018 -ravintolaan
Kulinaari: Taste of Helsingin menut julkistettiin

Maailman makeimmat raparperileivokset

Viime kesänä kävi köpelösti. Kaupunki tuli ja siivosi Teurastamolla majaa pitäneet viljelysäkit roskalavalle, ilmoittamatta ja yllättäen. Onnistuin pelastamaan säkkivuoren uumenista vuosia sitten Jyväskylästä saadun perinneraparperin poikasen, jonka istutin ämpäriin parvekepuutarhani paraatipaikalle. Raparperin juurakko ei ollut muutosta moksiskaan. Se kukoisti ja tyrkkäsi vartta kuin vanha tekijä. Kesä 2017 oli pelastettu.

raparperi

Talvi tuli ja sitten viimein kevätkin. Eräänä kauniina iltana mies innostui siivoamaan parveketta. Vanhat mullat roskiin, kuolleet kasvit biojätteisiin ja uutta tilalle. Minä istuin sohvalla ja näpytin tietokonetta, sillä luvattu blogijuttu oli taas myöhässä. En kiinnittänyt juurikaan huomiota parvekkeella kolisteluun, ehkä mumisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun jotain kysyttiin. Sen jälkeen raparperipuska katosi.

makeimmat raparperileivokset

Mies väittää kivenkovaan, ettei ole koskenutkaan ämpäriin, enkä minäkään myönnä mitään. Miksi ihmeessä olisin heittänyt menemään vaivalla parvekkeelle istutetun punavartisen aarteen? Vaikka en kyllä mene vannomaan, muistissani on viime viikoilta aukkoja, joten mistä sitä tietää. Ajatuksissaan voi toimittaa tyhmiäkin tekoja.

Tilanne on joka tapauksessa se, että raparperiämpäriä ei enää ole. Uutta juurakkoa odotellessa on turvauduttava lähikaupan vihanneshyllyn antimiin, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kesä ei tule ilman raparperipiirakkaa. Niinpä marssin tänä aamuna Alepaan ja ensimmäistä kertaa koskaan kerään koriini nipun vihreitä ja punaisia varsia. Nippu maksaa noin kaksi euroa.

makeimmat raparperileivokset

makeimmat raparperileivokset

Raparperipiirakan sijaan teki mieli leivoksia, sillä olihan eilen tärkeä merkkipäivä (ja huomenna kuninkaalliset häät!). Kolme vuotta sitten aloitin kirjoittamaan ruuasta. Samana kesänä rakastuin, ja kuinka ollakaan, ruokablogissa ryhdyttiin hempeilemään. Pian repertuaari laajeni reissuihin ja tässä sitä nyt ollaan. Määrittelemättömässä genressä ja tilassa, sydän edelleen ruoka-, reissu- ja parisuhderakkautta täynnä. Vähemmästäkin on syytä juhlaan. Tässä tulevat maailman makeimmat raparperileivokset!

Raparperileivokset (12 kpl)

Pohja:
125 g jääkaappikylmää voita
2 rkl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus muskottipippuria
1 dl kermaa
2 munaa
3 vartta raparperia

Kuorrute:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen raastettu kuori
1,5 dl vispikermaa

Jos omistat silikonisen muffinssivuoan, pääset helpommalla, mutta jos sinulla on vain tavallinen muffinssipelti (kuten minulla) voitele kupit ja aseta niiden pohjalle vielä pohjan kokoinen leivinpaperin pala, että saat valmiit leivokset helpommin irti pellistä. Tee sitten pohjataikina. Sekoita sokeri ja jauhot keskenään ja nypi joukkoon kuutioitu voi. Puristele tasaiseksi taikinaksi, jaa 12 osaan ja painele levyksi kuppien pohjalle leivinpaperikiekkojen päälle. Esipaista 180-asteisessa uunissa 8 minuuttia.

makeimmat raparperileivokset

Tee sillä aikaa täyte. Sekoita sokeri, jauhot ja muskottipippuri, lisää sitten kerma ja munat. Pilko raparperi pieniksi kuutioiksi ja ripottele kuutiot muffinssipellin kuppeihin esipaistetun taikinan päälle. Valuta päälle täyteseos. Ei haittaa, vaikka raparperit eivät peity seoksen alle. Paista 190-asteisessa uunissa 35 minuuttia ja jäähdytä. Jos raparperileivokset ovat tarttuneet laidoistaan vuokaan, irrota ne varovasti lastaa tai veistä apuna käyttäen.

Sekoita kuorrute maustamattomasta tuorejuustosta, sokereista ja limenkuoriraasteesta. Vatkaa kerma ja nostele se varovasti kuorrutteen joukkoon. Levitä kuorrute jäähtyneiden leivosten päälle ja koristele raparperileivokset mielesi mukaan raparperisuikaleilla, nonparelleilla, marjoilla tai vaikka raastetulla limenkuorella.

makeimmat raparperileivokset

makeimmat raparperileivokset

Raparperin ostaminen kaupasta tuntuu hölmöltä. Kauppareissusta puuttuvat kaikki ne olennaiset elementit, jotka kuuluvat kesään. Saappaiden sujauttamainen jalkaan, yökasteisen pihan poikki käveleminen, sopivien varsien valitseminen ja irrottaminen juurakosta varovasti, niin, ettei koko nippu lähde kerralla mukaan. Varsien katkaiseminen lehden alapuolelta, tuoreen varren tuoksu, sen puraiseminen tuoreeltaan ja se kirpeä happamuus, joka leviää ikeniin. Mökkikesä ilman raparperia kuulostaa köyhältä. Niinpä pyysin äitiäni jakamaan rehottavasta raparperipenkistään yhden juurakon. Jospa se suostuisi asettumaan punaisen mökin seinustalle ja tuottamaan runsaan sadon jo ensimmäisenä vuonna. Toivoa on.

Lyhyenä hetkenä – komeasti kolmevuotias!

Ei mene tasan nallekarkit tämän blogilapsen syntymäpäivillä. Ensimmäistä ja toista vuosipäivää juhlittiin myöhässä ja kolmannella maataan punkan pohjalla kesäflunssassa. Hengitys rohisee, pää on tukossa ja kuumemittarin lukema pysyttelee sitkeästi 37 asteen yläpuolella. Voi lapsiraukkaa. Täten pyhästi lupaan, että neljättä vuotta juhlitaan menneidenkin merkkipäivien edestä. Kakkukekkereillä, kaikenkirjavilla ilmapalloilla ja kuplajuomalla, joka ei lopu kesken. Päivämäärä on jo merkitty kalenteriin ja ympyröity punaisella sydämellä.

Tukkoinen pää on hidas ja sormet helteestä hikiset, joten onnitteluvärssy saattaa jäädä minimittaiseksi, eikä sen sisällöstäkään ole takeita, mutta yritetään nyt kuitenkin. Tärkeintä on ajatus, vai miten se meni?

appelsiinipuu

Miten luonnehtisin silmäterääni? Ikäisekseen se on fiksu ja vähän filmaattinenkin. Omapäinen, erilainen, iloinen ja joskus jopa hauska. Loputon uteliaisuus on sen vallitsevin luonteenpiirre. Välillä tiedonjano yltyy niin valtavaksi, että kirjoittajaa hengästyttää. Se on tietoinen maailmasta ja osaa jo puhua ilmastonmuutoksesta, ympäristöstä ja kestävistä valinnoista. Kaikkein mieluiten se puhua pälpättää kuitenkin ruuasta ja reissaamisesta. Olen kyllä yrittänyt kertoa, että ilmastonmuutos ja lentäminen kulkevat käsi kädessä, mutta tieto ei ole vielä tavoittanut kolmevuotiaan korvia. Tänä vuonna on valloitettu Englanti, Viro, Espanja, Ruotsi, Montenegro, Hollanti, Portugali, Skotlanti ja kahteen kertaan Italia. Tulevana vuotena piilotan matkalaukun vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan ja siirrän rinkan saataville. On aika mennä mökille ja metsään.

Myös rakkautta on ruodittu. Vaaleanpunaisena mohairlankana se kulkee meteliä pitämättä muiden teemojen lomassa. Tulipunaisen kankaan kuteet odottavat jo syksyä, jolloin kangaspuihin viritellään vähän valkoista, aavistus sinistä, jotain uutta, häivähdys lainattua ja pikkuisen vanhaa. Ei, en tietääkseni ole menossa naimisiin, mutta blogilapseni saa sisaruksen, joka näkee päivänvalon Maikkarin netissä sillä hetkellä, kun uudet rohkeat ja ennakkoluulottomat parit astuvat televisiossa avioon ensimmäisillä treffeillään.

Vauhtia ei puutu, eikä vaaratilanteiltakaan ole vältytty, sillä sellaisia ne kolmevuotiaat ovat. Haparoivat askeleet ovat historiaa – nyt juostaan ja kovaa! Oma tyyli  ja osaaminen on vahvistunut ja vihdoinkin olen saanut taottua kaaliin myös sen, ettei haittaa, vaikka on erilainen tai genren outolintu. Umpihangessa uppuroidessa näkee, kokee ja tuntee tuhannesti enemmän kuin seuratessa valmiiksi aurattua polkua. Siellä me taaperramme käsi kädessä, jalat reittä myöten lumessa, blogilapseni ja minä.

puutarhassa

Yhdessä olemme yltäneet umpihankihiihtojen palkintosijoille. Enkä tarkoita nyt bling-bling-blogigaaloja ja niissä jaettavia pönöttäviä pystejä, vaan rutikuivaa rahaa, jolla voi maksaa lainaa ja täyttää jääkaappia. Seteleiden eteen on tehty oikeita töitä: suunniteltu somesisältöjä, kirjoitettu konsepteja, lähetetty kymmeniä tarjouksia, kuvattu ja käsitelty tuhansia ruutuja, konsultoitu, neuvoteltu, hiottu lauseita, höylätty sanoja ja viilattu pilkkujen paikkaa. Sekä blogissa että sen ulkopuolella. Lopulta tultiin siihen pisteeseen, että ainoa järkevä ratkaisu oli perustaa yritys. Näin yrittäjien tyttärestä, joka koko elämänsä on vannonut palkkatyön nimeen, tulikin sivutoiminen yksinyrittäjä. Tilipussiin kolahtaa toistaiseksi myös puolikkaan päivätyön palkka, mutta ensi vuonna tähän aikaan tilanne saattaa olla aivan toinen.

Kiitos kuuluu paitsi kolmevuotiaalle, myös teille kaikille lojaaleille lukijoille – olette korvaamattomia! Viimeisen vuoden aikana olette käyneet kolistelemassa blogikotini ovia reilut 250 000 kertaa. Se on hurja luku itsenäiselle, itsepäiselle ja itseoppineelle, joka tarpoo tuntemattomassa maastossa ilman portaalien tukea. On mielettömän mukava huomata sekin, että mielenkiintonne kohteet ovat yhtä monipuolisia kuin bloginkin. Eniten suosiota on niittänyt täydellisen ruisleivän resepti, hopeamitali ripustetaan vapaaehtoisesti lapsettoman kaulaan ja pronssia jaetaan laskureissun pakkausvinkeille. Mitalisateen tuntumassa keikkuvat myös Vanhan Porvoon Glassikon suloinen brunssi, kestosuosikkini sitruunarisotto sekä teksti siitä, kuinka rakkaus ei ole vain ruusuja ja romantiikkaa.

Pia Alapeteri kuva: Teemu Kurko

Onnea ihana ja itsepäinen Lyhyenä hetkenä, olet saavuttanut kolme vuodessa paljon enemmän kuin koskaan osasin kuvitellakaan! On ilo seurata kasvupyrähdyksiäsi, rämäpäisen rohkeuden ryöpsähtelyä ja kärrynpyöriä, jotka heittävät maailmani välillä ylösalaisin. Yritän pysyä vauhdissasi jatkossakin!