Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin

Lyhyenä hetkenä – uuden äärellä!

Blogi puettiin perjantaina uudenkarheisiin vaatteisiin. Viikonlopun ajan siliteltiin saumoja, pääteltiin langanpätkiä ja soviteltiin modernimpaa ilmettä vuosien aikana kulahtaneiden kuteiden tilalle. Tänään vilkuiltiin vielä peiliin ja lisättiin kerros keijupölyä, sitten usutettiin muodonmuutoksen kokenut kahdeksanvuotias estradille. Torvet törisköön, kansa hurratkoon ja samppajapullot poksukoon, sillä tässä se tulee: uudistunut Lyhyenä hetkenä!

Kun työkalenteri on täynnä, omat projektit valuvat väistämättä jonon hännille. Siellä blogikin on sinnitellyt. Kuukaudesta toiseen, vuodesta seuraavaan. Projekti näytti elefantilta ja tuntui liian suurelta toteuttaa. Odotin parempia aikoja, väljempiä viikkoja ja jonkinlaista suvantoa, kohtaa, jossa pystyisin pysähtymään ja pohtimaan millaisen sivuston seuraavaksi rakentaisin. Suvanto saapui yllättäen: hankerahoitus päättyi, markkinointibudjettia leikattiin, ostopalveluja vähennettiin ja työpöytä tyhjeni. Yhtäkkiä aikaa olikin enemmän kuin tarpeeksi. Oli ryhdyttävä takomaan.

Yritin ensin rakentaa uutta pohjaa itse, mutta mieleeni maalattu visio ei suostunut järjestymään kunnollisiksi koodijonoiksi. Niinpä raahasin alasimen ja ojensin vasaran yhteisen ystävän suosituksesta Tiia Hurmeen osaaviin käsiin, yksinyrittäjäkollegan, joka aloitteli omaa yrittäjän uraansa pitkän palkkatyöputken päätteeksi ja otti projektin avosylin vastaan.

Raikasta, ilmavaa ja ihanan yksinkertaista

Värit, osa fonteista ja blogin uusi tunnus oli sentään päätetty hyvissä ajoin. Molemmat, kuten myös yritykseni Sokerina pohjalla Oy:n tunnuksen on suunnitellut taitava Saara Helkala. Perustukset olivat siis kunnossa, eikä ihan tyhjästä tarvinnut nyhjäistä. Tiesin mitä tahdoin: raikasta, ilmavaa ja yksinkertaista. Halusin blogin, jossa on tilaa hengittää kaiken kiireen keskellä keskellä. Sivuston, jossa tekstit ovat tärkeämpiä kuin kuvat ja jossa visuaalinen ilotulitus ei tukahduta kaikkia aisteja yhtä aikaa. Toivomuslistani oli pitkä, mutta ei mahdoton, ainakaan ammattilaiselle.

Tiia osoittautui tehokkaaksi tekijäksi. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, rauta hehkui punaisena ja miellyttävä muoto alkoi vähitellen hahmottua. Sain viimeinkin mökkipäiväkirjan, josta olen haaveillut vuosikausia. Reseptit koottiin yhdelle sivulle, näin aluksi aikajärjestyksessä yhteen pötköön, mutta jatkossa kukin omaan alakategoriaansa. Myös reissut ja retket saivat ikioman sivunsa. Sivupalkista luovuttiin kokonaan ja sen sisältämät tiedot siirrettiin sivun alalaitaan. Samasta paikasta löytyvät myös satunnaisgeneraattorin arpomat postauspoiminnat sekä uusimpien Instagram-kuvien nauha. Sivustosta tuli levollinen ja lempeä, juuri sellainen, mitä toivoinkin.

Uuden ulkoasun myötä heitän hyvästit myös Googlen analytiikalle. Blogi ei enää vaadi keksejä, cookieita tai muitakaan evästeitä, sillä dataa kerätään anonyymisti Plausiblen avulla. Voit siis olla rauhallisin mielin, käynnistäsi blogikodissani ei tallennu tietoja yhdenkään datajätin tai pienemmänkään toimijan tietokantoihin. Kevyempi sivusto ja yksinkertaisempi analytiikkatyökalu säästää myös energiaa.

Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

Nyt tunnustelemme ja tutustumme toisiimme, minä ja muodonmuutoksen kokenut blogilapseni. Viilattavaa riittää vielä, sillä seuraavaksi ohjelmassa on lähes 700 tekstin läpikäynti. Veganisoin reseptejä, karsin kuvia, asetan avainsanoja ja kehitän kategoriarakennetta. Jos oikein innostun, saatanpa jopa saatella joitain tekstejä kohti ääretöntä bittiavaruutta. Sillä ihan kaiken kahdeksan vuoden aikana kirjoittamani takana en enää voi seistä. Lentokenttävinkit, jouluiset kinkkukimarat ja grillissä tirisevät makkarat saavat mennä menojaan.

Vaikka täällä tuoksuukin uudelle, säilyvät teemat entisellään. Lyhyenä hetkenä on edelleen vastuullisten valintojen ja kestävä elämäntavan koti. Näillä sivuilla mökkeillään Etelä-Savossa, liikutaan luonnossa, kierrellään kotimaan kohteita, matkustetaan maata pitkin, luetaan 100 kirjaa vuodessa, neulotaan jämälangoista ja kokataan kasvipohjaisesti aina kun ehditään. Joskus saatetaan myös nauttia lasi viiniä. Ennen kaikkea täällä eletään planeetan kantokyvyn rajoissa ja näytetään, että ilmastoviisaiden valintojen tekeminen ei ole luopumista, vaan paremman tulevaisuuden rakentamista.

Ja kuten aiemminkin, pidätän itselläni oikeuden kirjoittaa kaikesta, joka koskettaa, liikuttaa, ihastuttaa tai raivostuttaa. Voit myös luottaa siihen, että mielipiteet ovat jatkossakin aina omiani, eivätkä ne ole ostettavissa paksullakaan setelitukolla.

Kiitos, että olet mukana!

Ps. Jos sinulla on mielessäsi aihe, josta toivoisit minun kirjoittavan, otan mielelläni vastaan toiveita. Kerro kommenteissa, mistä haluaisit lukea tai lähetä viestiä vaikka Instagramin puolella!

Tonnikalapasta ilman tonnikalaa – arkiruokien aatelia

Välillä huomaan haikailevani huolettomia opiskeluvuosia, jolloin päivien päätarkoitus oli oppia uutta, istua innostavilla luennoilla ja lonnia luentojen välissä kahvilla ilman työelämän paineita. Arkisin pärjättiin opiskelijaruokaloiden parin euron aterioilla ja viikonloppuisin matkustettiin kotiin vanhempien ruokapöytään. Päivinä jolloin opetusta ei ollut tai kouluruoka ei kiinnostanut, kokkasin mahdollisimman helppoa ruokaa tai täytin vatsani letuilla ja jäätelöllä. Yksi suosikeistani oli halpa ja helppo tonnikalapasta, josta innostuin nyt tekemään uuden version, joka maistuu niin hyvältä, että se sai kahdesta testikerrasta kestosuosikkitittelin. Tässä tulee tonnikalapasta ilman tonnikalaa!

tonnikalapasta ilman tonnikalaa

Jos rehellisiä ollaan, en tarkalleen pysty palauttamaan kielelleni, miltä tuo opiskeluaikojen lempiruoka maistui, mutta muistan, että pastasoosi valmistui aineksista, joita yleensä löytyi keittiön kaapeista valmiina. Tarvittiin vain purkillinen tonnikalaa, toinen purkki tomaattimurskaa, sipulia, mausteita ja pastaa.

tonnikalapasta ilman tonnikalaa

Resepti on edelleen tallessa, keittokirjassa, joka on kulkenut matkassani kohta 30 vuoden ajan. Jo siihen olen raapustanut itselleni muistiin, että sekaan voi lisätä joskus esimerkiksi tuorejuustoa, jos budjetti antaa myöten. Uuteen versioon halusin kermaisuutta, joten lisäsin puoli purkillista luomusoijafraichea. Pastasta tuli törkeän hyvää. Niin hyvää, että päätin kaataa sen kaveriksi lasillisen italialaista punaviiniä. Ja kas, niin tuli arkipäiväisestä opiskelijaruoasta parempiinkin pöytiin sopiva salonkikelpoinen pasta-ateria!

tonnikalapasta ilman tonnikalaa

Päivitetty resepti pitää sisällään herneproteiinista valmistettua, sitruunapippurilla maustettua Fish Peas -säilykettä. Saman asian ajaa vastikään kaupan hyllyille ilmestynyt kokkausvalmis Pirkan Vege soijarouhe sitruuna & pippuri. Voit käyttää “tonnikalana” muutakin kasvipohjaista proteiinia, mutta jos sitä ei ole valmiiksi maustettu sitruunalla, lisää soosiin sitruunan mehua tai vaikka sitruunapippuria. Kasvipohjaisen fraichen sijaan voit käyttää muitakin ruoanlaittoon tarkoitettuja tuotteita. Myös kaurakerma tai vastaava käy, kastikkeesta tulee silloin vain vähän notkeampaa. Reseptistä riittää reilut annokset kahdelle.

Tonnikalapasta ilman tonnikalaa

1 sipuli
2–3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 prk (n. 140 g) Fish peas sitruunapippuri tai Pirkka Vege soijarouhe sitruuna & pippuri
2 rkl tomaattipyrettä
1 prk (400 g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tomaattimurskaa
1 dl soija- tai kaurafraichea
½ tl oreganoa
½ tl tilliä
Suolaa ja mustapippuria
Ravintohiivahiutaleita
Koristeeksi basilikaa
pastaa

Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla öljyssä muutaman minuutin ajan.

Kaada sipuleiden sekaan sitruunalla maustettu tonnikalaton säilyke. Lisää tomaattipyree ja paista hetken aikaa, jotta maut voimistuvat. Holauta sitten pannulle purkillinen säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tomaattimurskaa. Huuhtele tomaattipurkki n. ½ dl vettä ja kaada se soosin sekaan. Lisää fraiche ja mausteet. Mustapippuria kannattaa rouhia mukaan reilulla kädellä.

Sekoita hyvin ja anna porista n. 10 minuuttia. Jos käytät kuivapastaa, tässä kohtaa voit laittaa pastaveden ja pastan kiehumaan.

Kaada keitetty pasta kastikkeen sekaan. Ei haittaa, jos mukaan lorahtaa vähän pastan keitinvettä. Vesi on tärkkelypitoista, joten sekoittele se rauhassa soosin sekaan. Lisää teelusikka tai pari oluthiivahiutaleita korostamaan umamisuutta.

Annostele lautaselle ja ripottele päälle silputtua basilikaa tai muuta mieliyrttiäsi.

tonnikalapasta ilman tonnikalaa

Tonnikalapasta ilman tonnikalaa on parempaa kuin esikuvansa, mutta lähes yhtä edullista. Olisiko tässä sinunkin uusi luottoruokasi kaiken arjen kiireen keskellä? Lisää herkullisia arkiruokia löydät täältä.

ps. Oman versionsa tonnikalattomasta tonnikalapastasta ovat kehitelleet myös Chocochili ja Kasviskapina. Käy ihmeessä kurkkaamassa jos tonnikalapasta ilman tonnikalaa kiinnostelee!

Millainen on unelmaloma?

Edessä unelmien loma! Mitä mieleesi näistä sanoista piirtyy? Unelmia on yhtä monta kuin on unelmoijiakin, mutta uskallan väittää, että unelmat ja loman yhdistävä sanapari saa useamman meistä ajattelemaan turkoosia vettä, hiljakseen huojuvia palmupuita ja valkohiekkaista rantaa. Haaveissa taivaanranta on värjääntynyt pastellinpunaiseksi ja kädessä on värikäs juoma, jota somistaa sateenvarjo. Myönnän, palmut huojuvat minunkin mielessäni, siitäkin huolimatta, että en ole koskaan pötkötellyt biitsillä palmujen katveessa. Mistä tämä johtuu, miksi ihmeessä unelmaloma on meille yhtä kuin kaukomatka?

unelmaloma

Vastaus on silmiemme edessä. Yksilönvapautta korostavassa yhteiskunnassa unelmaloman idean ja tavoiteltavan elämän ihanteen on maalannut mieliimme media, ei pelkästään sosiaalinen, vaan myös se perinteinen naistenlehtien ja tv-sarjojen epätodellisuus.

Televisiossa paratiisi on saari, jossa paistaa aina aurinko, ja jonka rantavedessä kahlaa kauniita ihmisiä uima-asuissaan. Elokuvissa lomamatkalle lennetään lämpöön, turkoosien vesien äärelle. Visailuissa ja deittailuohjelmissa pääpalkintona on matka maailman ääriin, ja se joka nostaa kotimaan kortin saa sääliviä katseita ja lohduttavia sanoja, että jospa sitten seuraavalla kerralla käy parempi tuuri.

Matkatoimistojen mainokset ihannoivat kuvastoja, joissa uima-altaiden reunoilla käyskennellään kylmä juoma kädessä ja leveälierinen olkihattu vaaleilla kiharoilla leväten. Lentoyhtiöt kannustavat matkustamaan kylmästä lämpimään, ja onpa aiheesta tehty lukuisia laulujakin. Kaiken kukkuraksi valtakunnan suurin sanomalehti julistaa, kuinka matkustaminen New Yorkiin on aikuisten oma juttu.

Ja sitten se sosiaalinen media. Julkimot täyttävät tilinsä toiselta puolelta maapalloa kuvatuilla kadehdittavialla maisemilla ja kertovat, kuinka vihdoinkin on omaa aikaa, kuinka paljon oppivat itsestään kaukana kotoa ja kuinka pitävät matkustamalla mielenterveyttään yllä. Kuluneita fraaseja toistavat vaikuttajien lisäksi myös muut matkustamisen makuun päässeet ihmiset. Minulla on oikeus, en voisi elää ilman matkustamista, matkustaminen on ainoa harrastukseni, eikä lentäminen oikeasti niin paljoa maapalloa kuormita.

Unelmaloma palmujen alla on median rakentama normi. Onko siis ihme, että loma ei tunnu oikealta lomalta ilman tuoreena puusta poimittuja eksoottisia hedelmiä tai äärettömiin jatkuvia uima-altaita?

On aika brändätä unelmaloman käsite uudelleen!

Mietitäänpä hetki, mitkä todellisuudessa ovat unelmaloman kriteerit. Yksi tärkeimmistä on akkujen lataaminen ja hetkeksi hektisen työelämän ulkopuolelle hyppääminen. Tärkeysjärjestyksessä korkealle nostetetaan myös maisemanvaihdos, uusien asioiden kokeminen ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Moni odottaa unelmien lomalta läsnäoloa ja yhteistä aikaa perheen tai ystävien kanssa. Minulle tärkeitä kriteereitä näiden lisäksi ovat luontoelämykset, hitaampi päivärytmi ja hyvä ruoka. Ja kyllä, myös minä haluan lomalla jättää taakseni arjen harmauden, tutut ympyrät ja räntäsateessa rämpimisen. Aurinkotuolissa loikoilijaksi minusta ei ole, mutta uimisesta ja upeista auringonlaskuista saa unelmalomalla plussaa. Kivoja kahviloita en voi vastustaa, myös drinkit rantabaarissa ja viinilasillinen kattoterassilla ovat unelmalomani osasia.

Väitän, että kaikki edellä mainittu on mahdollista lentämättä kaukomaille.

Kauas kiikaroimisen sijaan kannattaa katsoa lähelle. Vaikka olenkin kolkutellut jo pitkään keski-iän kynnyksellä, en todellakaan ole vielä ehtinyt koluta kaikkia kotimaan kolkkia tai nähdä lukemattomia käsittämättömän kauniita maisemia, joita ei mistään muualta maailmasta hakemallakaan löydy.

unelmaloma

Hitaampi elämä ja mielenterveyden ylläpitäminen ovat tärkeitä asioita. Niitä varten ei kuitenkaan tarvitse tuutata ilmakehään tonnikaupalla kasvihuonekaasuja, sillä hiljaisuutta, omaa rauhaa ja itsetutkiskeluun sopivia lomakohteita löytyy riittämiin ihan täältä kotimaan rajojen sisäpuoleltakin. Akut latautuvat ilman palmujakin ja pitkän luksusaamiaisen voi nauttia vaikka mökkilaiturilla. Ystävien ja perheen kanssa vietetty aika on juhlaa paikasta riippumatta, sillä pääosassa on yhdessä oleminen ja rakkaiden ihmisten seurasta nauttiminen.

Jos kotimaa kyllästyttää, junalla pääsee kulkemaan isompien merien äärelle. Jos taas on pakko päästä sukeltamaan turkoosiin vesiin, pääsee maata pitkin vaikka Kroatiaan tai Espanjaan saakka. Loputtomia hiekkarantoja löytyy myös Baltian maista lyhyen lauttamatkan ja Tallinnasta lähtevien jatkoyhteyksien takaa.

unelmaloma

Auringosta voi nautiskella valoisan kesän lisäksi pohjoisen pikkupakkasissa tai keväisillä laduilla. Majataloja, kartanoita, vanhoja puutaloalueita, luksushotelleja ja täyden palvelun resortteja on niitäkin Suomi pullollaan. Hienoja hiekkarantoja, rantabaareja, uima-altaita, kattoterasseja, tuoreita hedelmiä, hyvää ruokaa ja raikkaita juomia löytyy varmasti lähempääkin (tsekkaa Sahanlahti Resort, jos et usko). Paikallisiin pääsee tutustumaan, kun avaa suunsa, ja sitä kulttuuria, sitä löytyy taatusti pienemmästäkin kaupungista.

Ainiin, ne auringonlaskut, ne ovat upeita täälläkin.

unelmaloma

Sitä paitsi, kun toteuttaa unelmiaan lähellä, ehtii vuoden aikana useampaan kertaan unelmalomalle. Itse asiassa vuoden ensimmäinen unelmaloma on jo takana. Se suuntautui Luostolle, tykkylumen maalaamiin metsiin, hiljaisten hankien keskelle. Seuraava unelmaloma siintää sekin horisontissa, sillä maaliskuun puolen välin tietämillä yöjuna kuljettaa minut kahdeksi viikoksi Sallatunturin tutuille talvireiteille. Vaikka paikka on tuttu ja mökkikin sama kuin aina ennenkin, olen varma, että löydän tunturin juurelta jälleen jotain uutta, josta innostua ja joka tuottaa iloa.

unelmaloma

Ehkä eniten odotan kuitenkin alkukesän lyhyitä unelmalomia. Päivän mittaista melontaretkeä mökkipaikkakunnan liepeillä ja yhden yön elämystä Saimaalla, Uhkuan lauttamajoituksessa. Rutkasti reissu-unelmia kuplii vielä pinnan alla, nähtäväksi jää, kuinka monta niistä ehditään kokea tämän vuoden aikana!

Scroll to Top