Kohti kestävämpää elämäntapaa: vaatelainaamo Vaatepuu

Kaupallinen yhteistyö: Vaatepuu 

Loppukeväästä 2018 olin pienoisessa paniikissa. Uusi työprojekti oli aluillaan, ja 11 kolumnin sarja odotti kirjoittamistaan. Ei siinä vielä mitään, sillä tiesin tekstien valmistuvan luvatussa aikataulussa, latelisin lauseita peräkanaa vaikka silmät ummessa. Unettomia öitä aiheutti pressitilaisuus, jossa minunkin piti astua lavalle ja kertoa muutamalla lauseella kuka olen, ja mitä projektissa teen. Parin minuutin puheenvuoro kasvoi kroonisen jännittäjän mielessä kohtuuttoman suuriin mittasuhteisiin. Eniten jännitti esiintyminen, toiseksi eniten pukeutuminen, sillä en todellakaan tiennyt, mitä vetäisin ylleni. Onneksi apuun riensivät Vaatepuu ja sen avuliaat ja ammattitaitoiset vaatepuutarhurit!

vaatepuu

vaatepuu

Olen huono shoppailemaan, enkä erityisesti nauti kaupoissa kuljeskelemisesta tai vaatteiden valitsemisesta varsinkaan silloin, kun on pakko löytää jotakin. Siksi kauppakeskuksien pikamuotikeitaissa kohkaamisen sijaan kävelin sisään vaatelainaamoon. Lainaamon toimintatapa oli kiehtonut minua jo pitkään, ja olin miettinyt liittymistä useiden kuukausien ajan, mutta kynnys kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin ovella oli osoittautunut toistaiseksi liian korkeaksi. Nyt kuitenkin oli tosi kyseessä, joten rohkaisin mieleni ja astuin Vaatepuun ovista sisään.

Vaatepuu – kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi

Vaatepuun Helsingin-toimipiste oli huhtikuussa 2018 vasta muutaman kuukauden ikäinen. Lainaamon tilatkin olivat yhteiset toisen kruununhakalaisen yrityksen kanssa. Vaaterekkejä oli vain muutama, mutta kaikki niissä esillä olleet vaatteet olivat suomalaista muotoilua. Minua tervehdittiin iloisesti heti ovesta astuttuani ja kysyttiin millaista vaatetta olin hakemassa. Siinä vaiheessa melkein käännyin kannoillani, sillä en todellakaan tiennyt, mitä etsin. Punastellen sain takelleltua, että jotain, josta saisin itsevarmuutta esiintymiseen. Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki oli heti juonessa mukana ja lupasi auttaa oikeanlaisen vaatekappaleen etsimisessä.

vaatepuu

Sovittelin varmasti kymmeniä eri asukokonaisuuksia, ennen kuin se oikea tuli vastaan. Sanoin ei mekoille, joista tuli tätimäinen olo, hylkäsin myös ihoa myötäilevät Katri Niskasen luomukset ja paidat, joiden helma viipotti hädin tuskin vyötärön korkeudella. Lopulta ihastuin kittiläläisen haló-vaatemerkin suunnittelemaan, Reidar Särestöniemen maalauksen aihetta toistavaan toppiin. Punaisen sävyissä hehkuva toppi stailattiin istuvien nahkajäljitelmähousujen kanssa, ja asukokonaisuus oli valmis. Riittävän säpäkkä antamaan itsevarmuutta, mutta ei liian överi herättääkseen vääränlaista huomiota.

vaatepuu

vaatepuu

Vieläkin muistan sen helpotuksen tunteen, jonka Vaatepuun henkilökunta sai minussa aikaan. Kerrankin tuntui siltä, että minut otettiin asiakkaana aidosti huomioon ja tulin kuulluksi. Olin tutustunut vaatelainaamon erilaisiin jäsenyyksiin jo etukäteen ja pohtinut olisiko tässä ratkaisu oman vaatekaappini piristämiseen. Kertalainakin olisi ollut mahdollinen, mutta asiakaspalvelukokemus sinetöi varsin nopeasti ratkaisuni. Halusin osaksi Vaatepuun yhteisöä ja helsinkiläisten yhteistä vaatekaappia. Niinpä investoin puolen vuoden jäsenyyteen heti ensimmäisellä lainakerralla. 150 euron kertamaksulla saisin lainata uuden vaatteen tai asukokonaisuuden vaikka joka viikko, kunhan palautan edellisen ennen seuraavan valitsemisemista, puhtaana ja huollettuna.

vaatepuu

vaatepuu

Kun nyt reilun puolentoista vuoden jäsenyyden jälkeen mietin ratkaisuani, ymmärrän, että Vaatepuu ei ollut minulle missään vaiheessa kokeilu, vaan pysyvä ja tietoinen muutos elämäntapaan. Aikana jälkeen IPCC-raportin olen pyrkinyt muuttamaan tapojani ilmastokestävämpään suuntaan ja kirjoittanut aiheesta monet kerrat myös blogiini. Vaateteollisuus kuluttaa enemmän maapallomme varoja kuin lentomatkailu ja laivat yhteensä. Haluan tehdä osani ja elää kestävämpää elämää.

Miten vaatelainaamo Vaatepuu toimii?

Vaatepuusta on tullut minulle kantapaikka, jossa tuntee olonsa aina tervetulleeksi, ja josta löytyy joka kerta uutta lainattavaa. Enimmäkseen lainailen arkista työvaatetta ja korvakoruja, mutta lainahistoriasta löytyy ihan kaikkea kesäisistä hellemekoista ja sporttimallisista housuista näyttäviin haalareihin, huiveihin, riipuksiin ja aurinkolaseihin. Vaatepuu on tutustuttanut minut myös merkkeihin, malleihin ja väreihin, joihin en ikimaailmassa olisi vaatekaupan valikoimissa tarttunut. Kun vaatteen lainaa, sitä voi rauhassa fiilistellä parin viikon verran. Jos malli tai väri ei tunnukaan omalta, seuraavalla kerralla voi valita jotain muuta. Virheostoksille ja harmittaville hetken mielijohteille voit jäsenyyden hankittuasi heittää hellät hyvästit.

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Jäsenyyteni aikana Vaatepuu saanut uudet, tilavat liiketilat Mariankadulta ja vaatteiden määrä on silmämääräisesti ainakin nelinkertaistunut. Toistaiseksi kivijalkamyymälöissä voi piipahtaa Helsingin lisäksi Järvenpäässä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä, mutta myös nettivaraussysteemi on kehitteillä ja käytettävissä viimeistään vuoden 2020 aikana. Lainaamojen valikoima vaihtuu jatkuvasti, kokoja on laidasta laitaan ja tuttu henkilökunta auttaa löytämään oikeanlaisen kokonaisuuden tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

vaatepuu

vaatepuu

Miten homma sitten käytännössä toimii? Siitä sinun kannattaa lukea tarkemmin Vaatepuun omilta nettisivuilta, sillä asiaa on paljon. En edes yritä tiivistää kaikkea tähän, mutta jäsenyyden pääperiaatteet ovat nämä:

  1. Valitse sinulle sopiva jäsenyys. Minä olen pärjännyt pienimmällä, 100 pisteen jäsenyystasolla 1,5 vuotta, mutta nyt harkitsen sen nostamista 150 pisteeseen. Tasoa voi nostaa myös kesken jäsenyyskauden.
  2. Lainaa vaatteita jäsenyytesi oikeuttamalla pistemäärällä vaikka viikoittain. Jos haluat lainata kallimman vaatteen kuin mihin pistemääräsi riittää, maksat kertamaksun 5 euroa per 25 pistettä. Jäsenille laina-aika on max. 2 viikkoa. Jos lainaat tänään tiistaina, palauta vaatteet huollettuina viimeistään kahden viikon kuluttua perjantaina. Viikko on siis enemmän kuin 7 päivää, pääasia että palautat kyseisen viikon aikana.
  3. Jos haluat lunastaa vaatteen tai asusteen omaksesi sekin useimmiten onnistuu. Minä olen lunastanut yhdet korvikset ja kaksi mekkoa, joita käytän jatkuvasti. Lunastushinta lasketaan vaatekohtaisesti sen käyttöasteen ja alkuperäisen hinnan perusteella.

Pienillä teoilla parempi maailma

Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Maapallon kestokyvyllä on rajansa, eikä se todellakaan ole ehtymätön kaivo, josta voimme ammentaa loputtomasti luonnonvaroja käsittämättömiin kulutusjuhliimme. Shoppailetko huvin vuoksi vai käveletkö kauppaan vasta, kun oikeasti tarvitset jotain? Valitsetko kestävämmän tuotteen vai harrastatko kertakäyttökulttuuria? Tsekkaatko missä tuote on valmistettu ja mitä materiaaleja sen pesulappuun on merkitty? Haluatko välttämättä uuden vai kelpaisiko käytetty?

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Puolentoista vuoden aikana olen paitsi vähentänyt radikaalisti uusien vaatteiden ostamista, myös oppinut hurjasti vaatteiden materiaaleista ja niiden huoltamisesta. Suosin entistä enemmän kestäviä luonnonmateriaaleja kuten merinovillaa ja pidän omistakin vaatteistani parempaa huolta. Vaatteiden käyttöikä kasvaa, kun ne pesee nurinpäin käännettynä pesupussissa ja käyttää alhaisia pesulämpötiloja. Jos vaatteen alla käyttää aluspaitaa, ei pesua välttämättä edes tarvita, vaan tuuletus riittää.

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Vähemmän ympäristöä ja maapalloa  kuormittavien tuotteiden ja palveluiden valitseminen on ratkaisevan tärkeää, sillä muuten markkinat eivät reagoi ja tuota tarjolle lisää parempia vaihtoehtoja. Mitä hitaammin kulutustottumukset muuttuvat nyt, sitä radikaalimmin niitä on muutettava tulevaisuudessa. Maailma muuttuu yksi teko kerrallaan ja meidän kaikkien valinnoilla on tässä pikamuodin maailmassa väliä, vaikka välillä toisin väitetäänkin. Voisiko sinun seuravaa ekotekosi olla ostamatta vaatteita omaksi? Jospa uuden hankkimisen sijaan sijoittaisit rahasi yhteisen vaatekaapin jatkuvasti kasvavaan valikoimaan?

Kääräise kuusen alle Vaatepuun lahjakortti!

Lahjakortti Vaatepuuhun on ilmastoystävällinen ja varmasti mieluinen lahja laatutietoiselle kumppanille, ystävälle, äidille tai vaikka vanhemmalle kummilapselle. Varsinaista miesten mallistoa ei Vaatepuussa (ainakaan vielä) ole, mutta moni vaate ja asuste sopii kenelle tahansa sukupuoleen katsomatta. Lahjakortin voi lunastaa mille summalle tahansa ja sen voi käyttää jäsenyyden lisäksi kertalainaan tai myyntinurkkauksen ihanuuksiin, kuten koruihin ja asusteisiin. Hanki lahjakortti liikkeestä tai tilaa se yhteystietolomakkeella Vaatepuun nettisivujen kautta!

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Uskallan suositella täysin sydämin sekä jäsenyyttä että lahjakorttia. Korvaukseksi tästä blogipostauksesta olen saanut korotuksen jäsenyyteeni. Maksan siis edelleen itse yhteisestä vaatekaapistamme, mutta nyt minulla on mahdollisuus testata, tarvitsenko ylemmän tason jäsenyyttä vai riittääkö minulle jatkossakin perustaso.

vaatepuu

vaatepuu

ps. Keväällä järjestän yhteistyössä Vaatepuun kanssa Helsingissä lukijaillan, jonne sinäkin olet tervetullut. Pääset kuulemaan tarkemmin Vaatepuun syntyhistoriasta ja ideasta sen takana, selailemaan valikoimaa, sovittamaan vaatteita ja miettimään rauhassa voisiko kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin jäsenyys sopia sinullekin. Tarjolla on pientä suolapalaa ja kuohuvaa juhlajuomaa, ja tietenkin hyvää seuraa. Päivämäärä tarkentuu ensi vuoden puolella, joten pysythän kanavalla!

Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä!

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Joulu tulla jollottelee, joten on aika jokavuotisen kirjavinkkikavalkadin. Sen suuremmitta sanoitta hyökätään heti asiaan. Parhaat pakettivinkit kuusen alle, olkaa niin hyvät!

Annin Uunissa – Ihanimmat leivonnaiset jokaiseen vuodenaikaan

Olen jo pitkään ihaillut Annin määrätietoista tekemistä, hänen käsittämättömän kauniita kuviaan ja mielettömiä leivonnaisia, jotka saavat kädet kihelmöimään ja sormet hamuamaan kakkuvuokia ja jauhopusseja. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jonka vahvuuksiin ei missään määrin kuulu leipominen. Kesän ja syksyn aikana sain mahdollisuuden tutustua Anniin. Häikäisevien kuvien takaa paljastui yhtä häikäisevä persoona, jonka positiivisesta asenteesta voisi jokainen meistä ottaa mallia.

joulun kovimmat kirjapaketit

Annin lahjaksi antamasta kirjasta tuli nopeasti minun keittiöraamattuni, jonka kaivan esiin kirjahyllystä aina juhlien kolkutellessa ovella. Tämä leivontakirja ilahduttaa takuuvarmasti lahjansaajaa. Kääräise siis kirjallinen reseptejä joulupakettiin!

Kenelle: Kotileipureille ja sellaisiksi tahtoville

Samuil Angelovin viinien maailma*

Selatessani kolminkertaisen sommelierien suomenmestarin ja ravintoloitsija Samuil Angelovin uutta kirjaa sen julkistustilaisuudessa innostuin valtavasti. Viime vuodet olen yrittänyt perehtyä viiniin ja sen valmistamisen kiemuroihin, siinä kuitenkaan kummemmin edistymättä. Rypäleet, tammitynnyrit ja aromit pyörivät päässäni päättymätöntä piirileikkiä, ja kun Alkon hyllyillä pitäisi osata valita ruualle sopiva tuote, käännyn hetken häröilyn jälkeen lähes aina osaavamman henkilökunnan puoleen.

Angelovin viinikirja on erilainen kuin aiemmin selaamani aihetta käsittelevät opukset. Se käy läpi viinimaailman perusteet insinööriluonteelle sopivien, havainnollisten infografiikoiden avulla. Kuvia kirjassa on vain muutama, sillä tarkoitus on keskittyä viinillä brassailun ja harvinaisuuksilla mehustelun sijaan tuoksutteluun, maisteluun ja tunnelmointiin. Kirjassa on paljon konkreettisia vinkkejä sekä ohjeet omatoimisiin maisteluhetkiin ja tasting-tilaisuuksiin – itse asiassa jokaiselle rypäleelle omansa.

joulun kirjalahjat

Vaikka kirjan sisältö onkin timanttia, rutisen hieman taitosta ja teknisestä toteutuksesta. Jälleen kerran olisi kaivattu tarkempaa oikolukua, sillä jo alkusivuilla on hankalasti luettavia lauseita ja muutamia selkeitä virheitäkin. Värejä on käytetty kivasti, mutta painojälki on niin haalean vaaleaa, ettei vähänkään hämärämmässä valaistuksessa meinaa saada selvää graafeista ja taulukoista – ei edes nuorisokaksitehoilla.

Suosittelen Samuil Angelovin viinien maailmaa siitä huolimatta, sillä sen viesti on hifisteleviä lajitovereitaan ymmärrettävämpi ja alentaa ainakin allekirjoittaneen kynnystä kokeilla erilaisia viinejä. Viini on hyvää, silloin kun se maistuu suussasi hyvältä, on kirjan punainen lanka. Niin yksinkertaista se on.

Kenelle: Sinulle, joka haluat perehtyä viinimaailman saloihin

Aino Vähäpesola: Onnenkissa*

Onnenkissaa suosittelin jo kesän korvilla. Kirjoittaessani en vielä ollut lukenut sivuakaan, mutta kirja onnistui kietaisemaan minut kauniisti kansiensa väliin, ja ahmaisin sen muutamassa tunnissa. Erilainen kerronta ihastutti ja hymyilytti, ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että sivut loppuvat kesken.

joulun kirjalahjat

Kirjassa on vain satakunta sivua, mielelläni olisin lukenut toisen mokoman lisää. Kuten kustantajakin kertoo, Vähäpesola liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ihanaa!

Kenelle: Kolmikymppisille kalliolaisille  ja Edith Södergran -faneille

Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa*

Parisuhdekouluttajana, tietokirjailijana ja Ensitreffit alttarilla -asiantuntijana tunnetuksi tullut Marianna Stolbow julkaisi alkusyksystä kaunokirjallisen esikoisensa. Olen tavannut Mariannan kerran ja ihastuin oitis niin, että kun kuulin hänen kirjoittavan ensimmäistä romaaniaan, tiesin haluavani sen käsiini heti kirjan ilmestyttyä. Maltoin kuitenkin odottaa kirjamessuilla saakka.

joulun kirjalahjat

Kirja on kiehtovan erilainen ja koukuttavasti kirjoitettu. Tykkään siitä, ettei kaikkea ole kirjoitettu auki, tarina on tiukasti ajassa kiinni, ja tunnelma on salaperäinen, mutta silti niin todellinen. Henkilöhahmojen äänet limittyvät toistensa lomaan ja totuuksia on niin monta kuin on puhujaa. Genreä on vaikea määritellä, dekkari tämä ei ole, mutta rikokset ja viranomaiset ovat silti keskeisessä roolissa. Juoni kietoutuu yhteiskunnan epäkohtiin ja idealismiin, joka kasvaa lopulta väkivallaksi. Lukemisen jälkeen tekee mieli tarttua myös Stolbowin tietokirjoihin. Tiesin hänen olevan viisas nainen, mutta kirjan kauneus yllätti silti. Kiitos Marianna, toivottavasti jatkat eteenpäin kaunokirjallisella tielläsi.

Kenelle: Kaikille hyvän kaunokirjallisuuden ystäville

Suvi Vaarla: Westend*

Lama-ajan lapselle Vaarlan Westend oli todella samaistuttava lukukokemus. Vaikka pankkien ja rahamaailman romahdus ei lyönyt leimaansa suoraan minuun, olen vierestä seurannut läheltä laman tullessaan tuomia taloudellisia vaikeuksia, yrittäjien tuskaista taivalta ja päivästä toiseen selviämistä. Sitä kuinka 80-luvun nousukausi ja kulutusjuhla vaihtuvat maksalaatikkoon, luottokortit leikataan kahtia, eikä uusiin vaatteisiinkaan välttämättä ole varaa.

joulun kirjalahjat

Westendiä lukiessa itketti ja nauratti, sillä juuri tuollaiselta maailma 90-luvun vaihteessa näytti. Suvi Vaarla osaa sanoittaa laman ajankuvaa ja siitä seurannutta, vieläkin meissä 80-luvulla lapsuutensa eläneissä vaikuttavaa sukupolvikokemusta taitavasti. Talouden mahti on armoton.

Kenelle: Lama-ajan lapselle ja laman kokeneelle aikuiselle

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana*

Jos haahuilet mielelläsi kirjakaupoissa, brittiläisen kirjakauppiaan päiväkirja on sinusta todennäköisesti hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Tarkkanäköinen Bythell tekee huomioita ja kirjaa ylös asiakkaidensa lentäviä lauseita. Hän kiertelee tyhjentämässä kuolinpesiä kirjoista, järjestää pikkukaupungin kirjafestareita ja pitää hyllyissään satojatuhansia käytettyjä kirjoja. Jokaisen päivän kohdalle merkitään myös myyntiluvut.

joulun kirjalahjat

Suomessa kirja- ja kustannusala on ollut vuosikausia vaikeuksissa, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nyt pimeän tunnelin päässä näkyy valoa, ja myyntiluvut ovat lähteneet varovaiseen nousuun. Kirja kuvaa hyvin sitä murrosta, jonka perinteinen kirjakauppa on joutunut kohtaamaan nettikauppojen ja amerikkalaisten jättiläisten, kuten Amazonin vyöryessä markkinoille.

Elämäni kirjakauppiaana ei ole perinteinen romaani, vaan päiväkirjamerkintöihin perustuva, kuivaa huumoria viljelevä dokumentti, joka kuvaa kirjakauppiaan surkuhupaisaa ja hidasta arkea hyvin realistisesti.

Kenelle: Wanhan hyvän ajan fiilistelijöille, antikvariaattien ystäville ja niille, joiden olohuoneen tärkein sisustuselementti on kirjahylly

Bonusvinkit:
Kesän ja syksin aikana olen kuunnellut useita äänikirjoja. Vastamelukuulokkeet hankittuani tarina kulkee korvissani jokaisella metromatkalla ja lyhyelläkin kävelylenkillä. Kuuntelen kirjoja myös siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Suuren suosituksen annan Clare Mackintoshin kirjoille Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Dekkareille, jotka onnistuivat huijaamaan heti aluksi ajatukset väärille raiteille, ja jotka paljastivat juonikuvionsa vasta viime metreillä. Pitkäksi aikaa jäi päähän pyörimään myös Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton. Tietokirjagenressä pidin kovasti Minä olen Anna Puusta. Pääosin varmasti siksi, että äänikirjan lukuihin on ujutettu musiikkia ja siksi, että eläytyvänä lukijana on artisti itse.

Vielä viimeinen vinkki: jos rakastat Kate Mortonin kirjoja, toivo joulupukilta ensimmäinen osa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta. Takuuvarmaa viihdettä, johon koukuttuu hetkessä. Kolme ensimmäistä kirjan luettuani minulla on jo muutamia teorioita siitä, kuka sisarusten ottoisä Papa Salt on, ja millä logiikalla hän on päätynyt adoptoimaan juuri nuo seitsemän tytärtä. Neljäs osa on parhaillaan kesken, luen sitä pikkuhiljaa, jotta keväällä 2020 julkaistava viides osa ehtisi ilmestyä ennen kuin neljäs loppuu.

ps. Kirjahyllyyni on sattuman kautta päätynyt kaksi kappaletta Onnenkissaa. Niinpä lähestyvän joulun kunniaksi päätin pistää pystyyn arvonnan instagramin puolella. Käy kommentoimassa kirjakuvaa ja voit hyvinkin voittaa Onnenkissan kirjahyllyysi!

Jos yllä olevat kirjat eivät nappaa tai häävisti houkuttele, kurkkaa sillä silmällä myös viime kesän lomalukemisto ja edellisen joulun suositukset.

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Hossan kansallispuiston Julma-Ölkky on nimensä veroinen

Parkkipaikka on täynnä autoja, joten poluilla on todennäköisesti ruuhkaa. Sadattelen ääneen. Olisi pitänyt suoriutua aamutoimista ja kauppareissusta ripeämmin. Olemme körötelleet Hossaan Sotkamosta saakka ja aikaoptimistisina laskeskelleet ehtivämme Hossan kansallispuiston porteille jo ennen puolta päivää. Hiljaisen kansan parissa vierähti kuitenkin tovi jos toinenkin, eikä matkavauhtiakaan voinut kovin kasvattaa, poronhoitoalueella kun ajellaan.

Julma-Ölkky

Hiekkatie takanamme pölisee, joku muukin maija myöhäinen on liikkeellä. Mennään jo, hoputan miestäni, en halua kulkea pitkospuilla ja poluilla niin, että joku hengittää niskaan. Piipahdamme pikaisesti infopisteellä ja suuntaamme sitten nuolen osoittamaan suuntaan. Ölökyn ähkäsy 10 km, lukee kyltissä. Reitti on luokiteltu vaativaksi ja sitä suositellaan vain hyväkuntoisille. Kuvittelemme kuuluvamme siihen sakkiin ja selviävämme kympin kierroksesta reilussa kolmessa tunnissa, mutta kuten arvata saattaa, kuvitelmista jäädään kauaksi.

On hämmentävää, miten metsässä kilometrin venyvät pituuttaan. Tunnissa ehtii taivaltaa hädin tuskin kaksi. Juurakkoiset polut, korkeuserot ja keskelle kulkuväylää kierähtäneet kivenlohkareet hidastavat etenemistä huomattavasti. Kun päälle laskee evästauot, ja ajan, joka kuluu mielettömien maisemien ihailuun, voi matkavauhdin tuplata. Huomaan ikävöiväni korkeammilla vuorilla käytössä olevaa kylttikäytäntöä. Siellä matka ilmoitetaan tunneissa ja minuuteissa, kilometrit ovat toisarvoisia ja ne vain hämäävät luonnossa liikkujaa.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi. Rotkolaaksoon muodostuneen järven ylittävälle riippusillalle on matkaa vain reilut kaksi kilometriä. Vaikka tarkoitus on kävellä koko kierros, eikä oikaista alhaalla keinuvaa riippusiltaa pitkin, tahdomme kokeilla, miltä massivinen luonnonmuodostelma näyttää sillalta käsin. Alas laskeutuvalta jyrkältä polulta kuuluu isomman seurueen hengästynyttä puheensorinaa. Odottelemme kärsivällisesti vuoroamme ja lähdemme varovoisesti alaspäin.

Sillan päädyssä epäröin. Olen melko kokematon vaeltaja, enkä ole ennen astunut jalallanikaan vastaavalle viritelmälle. Se heiluu, huojuu ja keinuu mieheni painosta epämiellyttävällä tavalla. Matkaa vedenpintaan tuntuu olevan ainakin kymmenen metriä, ja jylhät kallioseinämät kohoavat korkeimmillaan 50 metrin korkeuteen. Julma-Ölkky saa käteni tärisemään, ja kännykkä on lipsahtaa sormistani, kun kaivan sen esiin. Näpsin nopeasti muutaman kuvan ja suljen puhelimeni visusti vetoketjulliseen taskuun. Tärisyttää niin, että unohdan kokonaan kaivaa esiin isomman kameran.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky

Takaisin ylös kivutessamme vastaan tulee neljän miehen porukka. Heitä ei kiinnosta väistää, vaikka polku on kapea ja vaikeakulkuinen. Anteeksipyyntöä ei kuulu, vaikka he heiluvat reppujensa kanssa ohi niin, että meinaan kellahtaa kumoon. Tervehtiminenkin kuuluisi hyviin tapoihin. Pyörittelen silmiäni, ja kun pääsemme takaisin isommalle polulle miehenikin kritisoi miesten käytöstä kovin sanoin.

Polku kiipeää yhä korkeammalle. Maisemat ovat sitä luokkaa, että alamme etsiä paikkaa ensimmäiselle evästauolle. Siksipä korkkaamme suklaapatukoidemme kyytipojaksi pienen kuohuviinipullon ja kopauttelemme halpakaupasta ostamiamme kovamuovilaseja toisiaan vasten. Kuksat ovat vieläkin hankkimatta, mutta kirkuvan siniset muovimukit ajavat tällä kertaa asiansa. Juuri kun tuijottelemme toisiamme romanttisesti silmiin, rymyää paikalle riippusillalta tuttu kovaääninen keski-ikäisten miesten joukko. Paheksumme hiljaisesti ja huokaamme helpotuksesta, kun he pienen lepotauon jälkeen päättävätkin jatkaa matkaa.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky

Seuraavat kilometrit tuntuvat jo jaloissa. Oikea kenkä hiertää akillesjännettä. Yritän olla ajattelematta asiaa, sillä kokemuksesta tiedän, että kipuun turtuu, kun vaan pysyy liikkeessä. Kipu korostuu alaspäin viettävässä maastossa, mutta onneksi reitti on edelleen nousupainotteinen. Puuskutan ja puhisen julman jyrkissä ylämäessä, ja siedätän samalla korkeanpaikankammoani. Vatsanpohjasta kouraisee joka ikinen kerta, kun kurkkaan kohti alhaalla virtaavaa vettä. Julma-Ölkky tekee lähtemättömän vaikutuksen, ja tiedän, että kanjonin tallentaminen kameralle kaikessa kauneudessaan on mahdotonta.

Laavua lähestyessämme arvaamme jo mikä siellä odottaa. Miehet ovat vallanneet tulipaikan, mutta siirtävät sentään pyydättessä kamppeitansa niin, että mekin mahdumme tulistelemaan. Makkaroiden sijaan kaivamme repusta voileipiä ja foliovuokaan asetellun grillattavan salaatin. Miehet paistavat makkaraa, juovat olutta ja kertovat miehekkäitä juttuja. Kaveri on kuulemma jo mökillä laittanut saunan lämpiämään, alkaa olla kiire kämpille. Toivotamme mukavaa loppumatkaa ja jatkamme eväitemme nauttimista. Kello on jo yli kolmen, on pakattava roskat reppuun ja palattava polulle. Laavulla matka on vasta puolessa.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky on nimensä veroinen. Onneksi vaihtuvat vaaramaisemat ja jyrkät pudotukset pitävät pään kirkkaana ja mielen kurissa. Ohitamme riippusillan ja katselemme kanjonin pohjalla hiljaa lipuvaa venettä. Viimeinen neljännes painaa jalkoja, ja vaikka akillesjänne on jo tunnoton, jalkapohjia särkee suhteettoman paljon. Vilkuilen puhelimen karttaa ja koetan hahmottaa jäljellä olevaa matkaa. Tekisi mieleni valittaa ja kiukutella, mutta kun katson ympärilleni, päätän pitää suuni supussa. Kainuun luonto on ihmeellinen, ja minä olen etuoikeutettu, kun saan näissä maisemissa vaeltaa.

Julma-Ölkky

Parkkipaikka tupsahtaa eteemme täysin yllättäen. Hurraan ääneen ja tuuletan itseni ylittämistä. Kumma kyllä, energiaa riittää vielä iloiseen hypähtelyynkin. Kymmenen kilometrin kierrokseen kului lopulta yli viisi tuntia. Julman ölkyn ähkäisy on nimensä veroinen. Hossan kansallispuisto tekee molempiin suuren vaikutuksen, ja harmittaa, ettemme tällä kertaa ehdi näkemään kuuluisaa Muikkupuroa tai Julmaa-Ölkkyä vesiltä käsin. Ainakin on syy palata.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky

Ajomatkalla yöpaikkaan lihakset eivät tunnu asettuvan olemiseen millään, onneksi en istu kuskin paikalla. Olen onnellinen myös päätöksestä, jonka teimme ennen roadtripille lähtemistä. Emme yövy teltassa, vaan majataloissa ja mukavassa matkustajakodissa, puhtaissa Marimekon lakanoissa. Oi onnea ja autuutta!

Lue myös Kainuun kierroksen aiemmat kokemukset:
Häämatka Kainuuseen – Suopursujen tuoksua, vaaramaisemia ja könkään kohinaa
Suomussalmen maaginen Soiva metsä
Haapala BnB – majatalomajoitusta ja mainiota lähiruokaa Sotkamossa
Juuan Porttilouhi – samettisen satumetsän tunnelmissa