Mökkeilijän Outfit of the Day

Minä ja asupostaus. Never gonna happen.

ootd mökkiasu

Niinhän sitä luulisi. Mutta poikkeus vahvistaa säännön ja sitä rataa. Saatte heitellä ylikypsillä tomaateilla, jos tämä koskaan toistuu. Varoittakaa kuitenkin etukäteen, ettei päivän asu vaan tahraannu.

kirppislöydöt

Mekko – Tokmanni, Rantasalmi, 14,95 €
Aurinkolasit – Aperol, saatu
Olkihattu – mökin vakiovarustus
Espadrillos – Tokmanni, Rantasalmi, 6,99 €
Alushousut – Tokmanni, Rantasalmi, 3 kpl 9,99 €
Hiukset – Letitetty yöksi
Kynsilakka – Stockan myyjän suosittelema, hinta unohtunut
Meikki – ei ole
Hyttysenpuremat – Etelä-Savo, Järvi-Suomi
Sänkisääret – itse aiheutetut
Tuulikone – Suomen kesä 2018
Kuvat – lahjottu avopuoliso

ootd mökkiasu

Tokmannia vastapäätä sijaitsee paikallinen kirpputori. Kesäsavolaisen kirppikseltä tarttui mukaan salaattikulho, muutama posliinilautanen ja kuusi täydellistä aamiaisastiaa. Kirjahyllystä löytyi kesälukemiseksi muutenkin hankittavaksi kaavailtu Kate Morton. Mökkikesä 2018 alkaa nyt!

Pubiruokaa ja bistrolounaita – ruokamatkailijan ravintolavinkit Edinburghiin

On tammikuinen iltapäivä ja ulkona pilkkopimeää. Tunturimökin pirtinpöydällä on pari lasia viiniä ja takassa loimuaa tuli. Selaamme lentotarjouksia pienessä hiprakassa, eikä aikaakaan kuin plakkarissa on tiketit sekä Hollantiin että Skotlantiin. Kavanat, viski, pyöräretket, haggis ja vihreät nummet odottavat! Kaamoksen keskellä ajatus keväisestä Edinburghista oli kaukainen, mutta kun vappuaattoaamun sarastaessa heräämme kukonlaulun aikaan ja pakkaamme kimpsumme taksin takakonttiin, emme meinaa housuissamme pysyä. Serpentiinit ja ilmapallot unohtuvat kotiin, mutta ehtiihän tuota vappua juhlia taas ensi vuonna.

scran and scallie

Olemme ensikertalaisia, mutta onneksi airbnb-isäntämme on puoliammattilainen. Keittiön pöydällä odottaa kaksi laminointua A3-karttaa – toiseen on merkitty Leithin alueen kohokohtia: parhaat ravintolat, baarit ja terassit, toisessa vinkkaillaan kaupungin muista nähtävyyksistä, ruokakaupoista ja pyörävuokraamoista. Asumme Leithissä, Edinburghin sataman tuntumassa. Alue on meille täydellinen, sillä naapurusto on pullollaan viihtyisiä pubeja ja pieniä ravintoloita ja vanhaan keskustaan on vain 10–15 minuutin bussimatka. Vesikin on lähellä, sillä mereen laskeva Water of Leith kiemurtelee käytännössä parinkymmenen askeleen päässä.

Epäonniset Kings Wark ja Norn

Ensimmäisenä iltana janoamme olutta ja tavallista pubiruokaa. Kings Wark, yksi Leithin vanhimmista pubeista, on saanut useampia ylistäviä mainintoja asunnon vieraskirjassa – siispä sinne! Ajatus Fish & Chips annoksesta saa suuni vettymään jo kävelymatkalla. Nälkä on kiljuva.

Vaikka Skotlanti on tunnettu eritoten viskeistään, on paikallisten ginienkin valikoima valtava. Jokaisessa itseään ja kaupungin juomaperinteitä kunnioittavassa ravintolassa on vähintään 30 ginilaadun lista, joka ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Valitsen aperitiiviksi Gin N Juice -cocktailin, jonka ainesosaluettelo lupailee hyvää: paikallista giniä, raparperilla ja inkiväärillä maustettua ginilikööriä, karpalomehua ja limeä. Mies tilaa perinteisen gintonicin. Drinkki osoittautuu aivan liian makeaksi minun makuuni, mutta G&T on onneksi suuhun sopiva.

Leith Kings Wark

Edinburgh drinks

Alkuruoaksi tilattu piparjuuren ja kalan liitto ei sekään ole tähtiin kirjoitettu. Etsimällä etsimme kadonnutta makua, mutta se on tainnut unohtua keittiöön. Toivomme, että pääruoka pelastaa tilanteen. Haaveiltuani koko päivän rapeasta kalasta ja etikkaisista perunoista, en edes harkitse muita vaihtoehtoja. Mies tilaa pannulla paistettuja kalafileitä lisukkeineen ja vetää tälläkin kertaa pidemmän korren. Minun annokseni on suolaton, rapeutta ei paneroinnissa ole nimeksikään ja maalaisranskalaisetkin ovat lötköjä. Suola ja etikka parantavat makuelämystä piirun verran, ja saan vatsani täyteen, mutta ruoan laatu ei kyllä missään nimessä vastaa odotuksia. Illallisen hinta kahdelta sisältäen alkudrinksut sekä tuopilliset olutta ja siideriä on 52 puntaa. Kings Wark – ei jatkoon.

Leith Kings Wark

Leith Kings Wark

Seuraavalle illalle olemme varanneet etukäteen pöydän Michelinin bib gourmand -maininnalla palkitusta Nornista. Skottilaista ruokaa modernilla otteella, kohtuullisesti hinnoiteltuna ja vieläpä kahden korttelin päässä majapaikastamme. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Aamupäivällä saamme ravintolalta tekstiviestin: Dear sir, valitettavasti joudumme perumaan varauksenne, sillä keittiömestarimme on juuri irtisanoutunut ja lähtenyt lätkimään. Oh dear. Tähdet eivät todellakaan taida olla puolellamme.

Lounas Stockbridgessä: The Scran & Scallie

Päätämme panostaa pitkään lounaaseen ja antaa illalla mahdollisuuden jollekin toiselle lähipubeista. Hyppäämme vuokrafillareiden selkään ja poljemme kohti Stockbridgeä, jota vuokraisäntämme oli meille ylitsevuotavin sanakääntein kaupunginosana kehunut. Marssimme sisään The Scran & Scallien ovesta ja toivomme, että heillä on kahden aikaan vielä lounasta tarjolla. Kyllä vain, tätä tietä, olkaa hyvä.

Stockbridge The Scran and Scallie

Stockbridge The Scran and Scallie

Ravintola on Michelin-tähden pokanneen The Kitchinin tekijöiden sivuprojekti. Valkoisten liinojen paikka, jossa ei kuitenkaan turhia pokkuroida. Se kutsuu itseään gastropubiksi, mutta minun asteikollani ollaan kyllä hieman paremmassa bistrossa. Kolmen ruokalajin lounaan hinta on £17,50, ja valittavissa on muutama vaihtoehto. Minä tilaan alkuun black puddingia eli verivanukasta, pääruuaksi possun lapaa ja papuja ja jälkiruuaksi creme caramelin, mies päätyy silakkaan, turskaan ja juustolautaseen.

black pudding

Stockbridge The Scran and Scallie

Stockbridge The Scran and Scallie

Verivanukas tai suomalaisittain veripalttu sopivan kypsäksi paistettuine kananmunineen on oivallinen. Mies ihastuu silakan ja sen kanssa tarjoillun perunasalaatin etikkaisuuteen. Pääruuatkin ovat nappisuoritus. Raaka-aineet ovat yksinkertaiset, mutta yhdessä ihanan maukkaat. Creme caramel on annoksena niin kaunis, että ihailen (ja kuvaan) sitä hyvän tovin, ennen kuin raaskin painaa lusikkani vanukkaaseen. Juustolautaselle on katettu juustopalojen lisäksi makeita kaurakeksejä. Kummastelemme tapaa, mutta myöhemmin selviää, että ne ovat skottilaisen juustolautasen vakiovaruste.

Stockbridge The Scran and Scallie

Stockbridge The Scran and Scallie

Syömme hartaasti ja pian huomaamme olevamme ravintolan ainoat asiakkaat. Gini kutittelee ja kuumottaa poskia. Räpsin ravintolasta muutaman kuvan ja huvittuneena huomaan, että niiden kaikkien taustalle tallentuu Pizza Hut. Jääköön se todisteeksi Edinburghin katukuvasta ja moninaisesta ravintolatarjonnasta.

Leithin pubisuositukset – The Shore ja Teuchers Landing

Runsaan lounaan jälkeen parkkeeraamme pyörät airbnb-asuntomme rappukäytävään ja laiskottelemme hetken tekemättä yhtään mitään. Tai no, sanotaan se nyt suoraan: makaamme sohvalla ja sometamme pari tuntia putkeen. Välillä seuraamme vastapäisessä ikkunassa poukkoilevaa valkoista kissaa. Ulkona ujeltaa tuuli ja ikkunaruudut helisevät niin, että kissaparka ei tiedä miten päin olla. Se yrittää tavoittaa äänen lähdettä tassuillaan, siinä koskaan onnistumatta. Oikeaa parisuhteen laatuaikaa.

kissa ikkunassa

Illaksi kävelemme kanavanrantaa The Shoreen, gastropubiin, jonka baarin puolella esiintyy tiistaisin jazzkokoonpano. Paikka oli kahdeksan aikaan tupaten täynnä, mutta hetken odottelun jälkeen onnistumme valtaamaan loosin, joka oli riittävän kaukana esiintyjäkolmikosta, mutta mukavan lähellä baaritiskiä. Simpukat maistuvat ja soitto soi. Raparperista ja päärynästä taiteiltu jälkiruoka ja lasillinen muscatia kruunaavat kokemuksen. Lasku on vaivaiset 41 puntaa kahdelta. Kiitos The Shore, palautit uskoni paikalliseen pubiruokaan!

Leith The Shore

Leith The Shore

Viimeisenäkin iltana turvauduimme lähiravintoloiden tarjontaan. Päivällä nautitut haggisburgerit tuntuvan sulavan hitaasti, joten päädymme nauttimaan aperitiivit kotioloissa ja vaeltamaan Teuchers Landingiin iltapalalle vasta yhdeksän jälkeen. Matkalla eksymme yksityiseen kerrostalopihaan ja pompimme pensasaitojen yli muina turisteina. Ikkunoista tuijotetaan meitä epäluuloisena. Palaamme samaa oikotietä takaisin ja löydämme ravintolan seuraavan kulman takaa.

Leith Teuchers landing

Leith Teuchers landing

Leith Teuchers landing

Ginilista on jälleen kerran uskomattoman pitkä, mutta valinta loppujen lopuksi helppo, sillä listalla on myös oman kylän leithiläistä giniä. Otan lasini ja nappaan mukaan ruokalistan. En tiedä teistä, enkä skottilaisista ruokaperinteistä, mutta pikkusyötävien listalla luetellut lihamukit tulevat täytenä yllätyksenä. Liekö Lahti kopioinut ne skoteilta vai toisinpäin? Tilaamme pienen haggismukin, muutaman kampasimpukan sekä kalalaudan, hintaa lautasille kertyy noin 35 puntaa yhteensä. Kun annokset saapuvat pöytään, vilkaisemme toisiamme ja siunailemme yhteen ääniin suuria annoskokoja. Se siitä pienestä iltapalasta. Tarjoilija, toisitko meille vielä yhdet tuopit olutta ja siideriä, please!

Jo viime vuonna Lontoossa käydessäni tajusin, ettei brittiläinen (tai skottilainenkaan) ruoka ole millään tavalla huonon maineensa veroista. Mihin tahansa matkustaakin, saattaa nälän kurniessa vetää hatusta sen huonomman arvan, mutta jos pikkuisen jaksaa nähdä vaivaa, löytyy pienemmältäkin paikkakunnalta joku, joka tekee ruokaa suurella sydämellä. Myös Edinburghiin voi tehdä ruokamatkan, on vain oltava avoin mieli ja kunnioitettava paikallista keittiötä. Jaetaan niitä Michelin-tähtiä Skotlannissakin!

Taste of Helsinki 2018 tulee, oletko valmis?

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Muistanette, kuinka haltioissani olin vuosi sitten, kun tyrkkäsin itseni takaovesta Taste of Helsinki -safarille, koko illan kestävälle ravintolakierrokselle, jossa maistellaan tulevan kesän ruokafestivaalin annoksia ja juomavalikoimaa. Myöhemmin sain kutsun myös varsinaiseen tapahtumaan, söin, join ja hengailin Kansalaistorin festarihumussa niin pitkään, että portteja alettiin jo sulkemaan. Päivän päätteeksi päädyin jatkoille, jossa päähäni iskettiin tiara ja käteeni järeä kokkiveitsi, jolla oli tarkoitus sapeloida samppanjapullo auki.

Onnistuin sapeloimaan samppanjan oikeaoppisesti ensiyrittämällä. Jotain muutakin onnistuin ilmeisesti tekemään oikein, sillä tänä vuonna minut valittiin Taste of Helsinki 2018 -ambassadoriksi eli ruokalähettilääksi yhdessä 12 muun ruokaintoilijan kanssa. Luvassa on siis lukuisia ruokahetkiä kaupungin parhaimpien keittiömestareiden ideoiden ja luomusten äärellä. Juomapuolenkin olen kuullut olevan kiitettävällä tasolla, ja luulenpa, että seurastakin saatan nauttia, olenhan omieni keskellä. Hurraa!

Taste of Helsinki 2018

Taste of Helsingin menu julkaistiin safarin ensimmäisenä päivänä. Saatuani paperin käteeni yritin silmäillä sen nopeasti läpi. Toivoton tehtävä, sillä lista on pitkä ja annoksia on paljon. Tapahtumaan osallistuu yhteensä yhdeksän ravintolaa ja jokainen niistä tarjoaa neljä erilaista annosta. Yhteensä maisteltavana on siis mielettömät 36 ruokalajia. Kaikkiruokaisena valinnan tekeminen on käytännössä mahdotonta, on siis maistettava kaikkea. Edessä on aikamoinen, mutta erittäin mieluisa urakka.

Garden by Olo

Onneksi toimittajille ja ruokavaikuttajille suunnatulla ravintolakierroksella päätökset on tehty keittiön puolella ja safariseurue saa nauttia valmiiksi valikoiduista makupareista. Ensimmäisenä istumme Garden by Olon, ravintola Olon katetulle sisäpihalle rakennetun pikkusiskon pöytään. Yllätykseksemme maisteluannokset onkin paritettu onnistuneesti Brooklyn Breweryn Bel Air Sour -hapanoluen kanssa!

Brooklyn Brewery

Brooklyn Brewery

Ensimmäisenä eteemme kannetaan Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä. Täydellinen täsmäannos minulle, sillä lautasella on lempiaineksiani, joista jokainen kutkuttelee kieltäni juuri oikealla tavalla. Makeahkon sitruksinen yuzu, pehmeäksi raakakypsynyt siika, ihanasti potkiva piparjuuri ja tumma riisi, joka on popcornin tavoin poksautettu rapeaksi elementiksi lautaselle. En saa sanaa suustani, mutta pidän annoksesta niin järkyttävän paljon, että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Piirrän muistiinpanoihini kolme plussaa. Rima on asetettu korkealle.

Garden by Olo siika

Garden by Olo kukkakaali

Seuraavassa annoksessa on yritystä. Se mukailee syyskuussa 2017 Garden by Olon bloggaajadinnerillä villinnyttä kukkakaaliruokaa, joka taatusti näkyi jokaisen illalliselle osallistuneen somekanavissa kyseisen illan aikana. Friteerattu kukkakaali ja pikkelöity merilevä misolla maustetussa voi-valkoviinikastikkeessa on hyvää, ja aiheuttaa pöytäseurassa ihastuneita huokauksia, jotka hyvin ymmärrän, mutta piirrän silti paperiini ”vain” kaksi plussaa. Siika sopii minun suuhuni paremmin.

Latva

Uudistunut Latva muutti nykyiselle paikalleen Kasarmintorin laidalle vuodenvaihteessa. Ahtaasta drinkkibaarista, jossa tarjoiltiin myös hyvää ruokaa on kehkeytynyt valoisa ravintola, jossa tarjoillaan myös hyviä drinkkejä. Siirrymme Olon puutarhasta Latvaan apostolinkyydillä ja ehdimme ihailemaan annosten valmistumista.

Latva purjoa ja perunaa

Latva

Latva siika

Ensin maistamme perunamerilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa. Koko komeuden pohjalle on aseteltu kolmea erilaisen perunalajiketta viipaloituina. Annos on hienovaraisine sävyineen yksi illan kauneimmista. Mauista tulee mieleen purjo-perunasosekeitto, joka hyvin valmistettuna on yksi omista soppasuosikeistani. Mielenkiintoista!

Latva siika

Latva

Benella-siikacevichessä on niin monta elementtiä, että tipahdan kärryiltä jossain puolen välin tienoilla. Vaikka parhaani teen, kärryt ovat jo menneet menojaan ja tärkeä informaatio jää saamatta. Silmät ja suu erottavat siian vierestä bataattikuutioita ja basilikanlehden. Siika ui leche de tigren eli tiikerinmaidon keskellä ja lautasella on ilmeisesti myös jonkinlaista chiliä. Ruokakriitikon uraa ei varmaan tämän jälkeen kannata havitella.

Latva siika ceviche

Laseihin kaadetaan kuohuvaa Ferrari Brutia, joka säestää oivallisesti molempia maisteluannoksia. Kynä piirtää paperille vain yhden plussan molempien annosten kohdalle. Tässä kisassa Garden by Olo seisoo toistaiseksi ykköspallilla.

Ragu

Ludviginkadulle on Latvasta lyhyt matka. Ravintola panee pöytään parastaan, sillä luvatun kahden annoksen sijaan meille tarjoillaankin kolme! Tai jos Ragun kuuluista leipäkori lasketaan, ruokalajeja on neljä. Äärimmäisen herkulliset emmentalmuffini, saaristolaisleipä, focaccia ja fenkolinsiemenflatbread katoavat neljän(!!!) erilaisen levitteen kera nopeasti parempiin suihin. Luksusta!

Ragu

Ragu leipävalikoima

Illan safarimenuun on merkitty vain viiriäinen ja metsämansikka, mutta niitä ennen nautitaankin hapanjuurivohvelia, jonka päälle on pinottu paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä. Voi hyvin olla, että Ragussa on jo aavisteltu, että vohvelissa on hittipotentiaalia, sillä niitä oli jo toukokuussa leivottu pakkaseen 2 500 kappaletta! Hitiksi se muodostuu ainakin tässä 12 hengen foodie-seurueessa: lähes poikkeuksetta jokainen yltyy ylistämään hapanjuurivohvelin nerokkuutta. Tämänkin jälkeen Ragu onnistuu nostamaan pisteitään mainitsemalla, että Taste of Helsingissä annoksen saa myös vegaanisena.

ragu maa-artisokka hapanjuurivohveli

Ragu viiriäinen

Paahdetut viiriäisenkoivet ovat saaneet kaverikseen rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia ja rakuuna-aiolia. Annos on kaunis kuin karamelli ja pikkuruiset koivet niin meheviä, että liha irtoaa luusta hieman hipaisemalla. Ihanaa, huokaan ääneen, ja piirrän papereiheni plussia.

Ragu metsämansikka

Ragu

Vatsaa kiristää jo, mutta onneksi jälkiruualle on aina tilaa jossain siellä aiemmin nautittujen suupalojen välissä. Metsämansikkajäätelö, mallasgranola, suolakaramelli ja suolaheinäkastike solahvat alas supernopeasti ja saavat minulta täydet kolme plusmerkkiä! Ja koska Ragussa selvästi ollaan hemmottelutuulella, saamme maistaa vielä talon omaa limoncelloa ja italialaista grappaa. Jos ei muuten, niin ihan vain flunssalääkkeeksi.

Wino

Ensimmäisen päivän ravintolakierros päättyy Raguun. Illan aikana olen saanut Taste of Helsingin kulissien takana hyörivältä Hannalta vihiä, että toiselle päivälle on ilmaantunut peruutuspaikka. Päätän olla ahkera, ja niinpä löydän itseni istumasta kalliolaisen Winon pöydästä seuraavana safaripäivänä. Hoidetaan tämä ruokalähettilään pesti nyt sitten niin perusteellisesti kuin vain voidaan.

Taste of Helsinki 2018

Wino Kallio

Wino Tartar

Winossa nautimme perinteisen tartarin, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanasipsiä. Kyytipojaksi kaadetaan alsassilaista Pinot Noiria, johon ihastun ensimmäisellä siemauksella. Tartar on erittäin hyvä, vaikkakin yllätyksetön, mutta viinin kanssa makupari on mitä mainioin. Annos on isohkon puoleinen, joten voi hyvin olla, että kesäkuussa lautasilla nähdään hieman pienempi versio.

Taste of Helsinki 2018 Wino

Wino

Wino Tartar

Nolla

Kaikenlainen maailmanparannus ja ituhippeily on lähellä ilmastonmuutoksesta ahdistunutta sydäntäni ja siksi olen erityisen innoissani, että nollahävikkiravintolaksi itsensä määrittelevä Nolla on mukana Taste of Helsingissä. Nolla edustaa kaikkea sitä, mitä itsekin haluan edistää tässä materialistisessa ja muoviin hukkuvassa maailmassa. Heidän tavoitteenaan on ravintola, josta ei tule yhtäkään grammaa jätettä. Kunnianhimoinen, mutta täysin pienellä työllä ja suunnitelmallisuudella saavutettavissa oleva tavoite.

Nolla

Nolla

Hanassa on leivänjämistä pantua olutta. Osterivinokkaat ostetaan Helsieneltä, jossa ne kasvatetaan käytetyissä kahvinpuruissa. Yhtään muoviin pakattua raaka-ainetta ei ravintolaan hankita. Mahdolliset ruuanjätteet kompostoidaan ravintolasalin vieressä sijaitsevassa kompostilaitteistossa, joka tuottaa multaa uusien raaka-aineiden kasvattamista varten. Kompostori kuljetetaan myös Taste of Helsinkiin, jossa se toivottavasti herättää ansaitsemaansa huomiota. Kaikki kalusteista lähtien on kierrätettyä, vaikka ei siltä todellakaan näytä. Lautasliinat on tehty muovipulloista ja juomalasit leikattu presidentinlinnasta käytöstä poistetuista puteleista. Huh huh, näistä kavereista tuli juuri nyt uusia idoleitani.

Nolla Rapea sienivohveli

Visiitti on muutenkin erilainen. Syömme ja juomme seisaaltamme, kuten kunnon kokkareilla kuuluukin. Leipäolutta laseissamme maistelemme rapeaa sienivohvelia höystettynä tryffelijuustolla ja sipulirelissillä. Ensimmäisellä puraisulla olen keskellä sienimetsää – maku on todella hieno ja intensiivinen. Jotkut kuiskivat annoksen olevan liian kotikutoinen, minusta se on loistava ja todennäköisesti yksi tämän päivän parhaista.

Nolla Rapea sienivohveli

Jälkiruokalautasella on jäätelöä, olutmäskiä, ankanrasvagranolaa ja puolukkagranitea. Tämä ei ole siis se annos, joka on tarjolla Taste of Helsingissä. Silloin makeanhimon voi tyydyttää raparperilläjäätelöllä, mansikkamarengilla, olutmäskillä ja karamellilla. Olutmäski on muuten peräisin juurikin tuosta leipäoluesta, jännittävää!

Nolla jälkiruoka

Ravintola Nollasta kuulette pian lisää, sillä kesäkuun ensimmäisellä viikolla istahdan kamerani kanssa pitkälle illalliselle sen ikkunapöytään. Varautukaa siis rautaisannokseen kiertotaloudesta, ruokahävikin minimoimisesta, ilmastoystävällisestä ruuasta ja kompostoinnin kiemuroista. Erinomaista ruokaakin on taatusti luvassa.

Chapter

Torikortteleihin viime vuoden puolella avattu Chapter hurmaa meidät heti ensimetreillä. Tarjottimelle on lastattu Stolin uuteen appelsiinivodkaan sekoitettuja drinkkejä. Kesäisiä ja raikkaita.

chapter

Stoli Appelsiini

Lautasella on ensin selleriä ja seljankukkaa, sitten turskaa ja vihreitä eli broccolinia ja varsikukkakaalia. Jopa tälläinen selleriin suhdettaan setvivä skeptikkokin ihastuu, joten kyseessä täytyy olla toimiva annos. Turska-annoskin on hyvä, tosin omassa mielessäni välkkyy vielä Garden by Olon siika, joka edelleen istuskelee omassa ylhäisyydessään ylimällä palkintopallilla.

Taste of Helsinki 2018 Chapter

Chapter Selleriä ja seljankukkaa

Chapter Turskaa ja vihreitä

Chapterin terassi on muuten todella viihtyisä. Jos tämän kesän kaupunkikeidas on vielä löytymättä, käykääpä kurkkaamassa Torikortteleiden sisäpihalle. Saatatte löytää itsellenne uuden olohuoneen, jossa palvelu on ykkösluokkaa!

Fabrik

Mieluinen urakka päättyy Tehtaankadulle, ravintola Fabrikiin. Kisaväsymys tahtoo jo painaa mieltä, mutta italialaisia risottopalloja eli arancinoja malttaa kyllä odottaa. Tryffelijuustolla maustetut palloset saapuvat eteemme kullankeltaisina. Flunssaisen makuaistit eivät varmasti saa irti kaikkia aromeja, mutta ympärilläni äännähdellään onnellisina. Ennustamme tästä(kin) hittiä tuleville ruokafestareille. Tuoreessa muistissa on vuosi 2016, jolloin jonotimme arancinoja Tocan myyntipisteellä. Niin tekivät monet muutkin, sillä annos oli koko festareiden suosituin.

Fabrik arancino

Kahden päivän aikana olen päässyt maistamaan 13 annosta. Se tarkoittaa sitä, että 26 on vielä maistamatta. Helsinkiläisen osaamisen jo tunnen, joten eniten odotan entisen asuinkaupunkini rovaniemeläisen Skyn lappilaisia annoksia sekä legendaarisen tukholmalaisen, Esperanton tulkintaa ruokafestarista. Puhumattakaan samppanjabaarista tai alueella kiertävästä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan myyntikärrystä. Olisipa jo kesäkuu ja Taste of Helsinki 2018!

Kaikkiin Taste of Helsinki 2018 -tapahtumaan osallistuviin ravintoloihin voit tutustua Taste of Helsingin nettisivuilla, josta löydät myös kaikki 36 annosta hintoineen sekä linkin lippukauppaan. Taste of Helsinki 2018 järjestetään Töölönlahdella 14.–17.6., merkkaa päivät kalenteriin saman tien, jos ne eivät siellä vielä ole. Lippu on muuten erinomainen ylioppilas- tai valmistujaislahja, ja se ilahduttaa varmasti kaikenikäisiä synttärisankareita ja sankarittariakin!

Lue myös muiden Taste of Helsinki -ambassadorien kokemukset ja vinkit tapahtumaan:
Vaimomatskuu: TASTE OF HELSINKI 2018 – RAVINTOLAKIERROS
Beach House Kitchen: TASTE OF HELSINKI 2018 ABC
Lumo Lifestyle: Esikatsaus kolmeen Taste of Helsinki 2018 -ravintolaan
Kulinaari: Taste of Helsingin menut julkistettiin