Kesäkuun kootut selitykset

Olen tuijottanut tyhjää arkkia näytölläni parin tunnin ajan. Kynnys aloittaa on jälleen noussut kohtuuttoman korkealle, enkä oikein tiedä mistä kirjoittaa, joten asettelen aluksi muutaman lauseen perätysten ja katson, mihin se johtaa. Jospa jutun juoni selviäisi ja punainen lankakin löytyisi sateenkaarenvärisestä sekamelskasta, jämälankojen ja langanpätkien joukosta. Neulat, heinäsuovat, herneet, prinsessat ja patjat, ne kaikki tuntuvat liittyvän tähän kevääseen. Tai kesään, tähän vuodenaikaan, joka juuri nyt on meneillään.

kesäkuun kootut selitykset varpaat matolla

Kiirettä on pitänyt koko kevään. Hyvähän se on, että tekemistä riittää, minua muistutellaan. Niin onkin, töitä on ja se on tärkeää. Tekee itsetunnollekin hyvää. Pönkittää sopivasti ja auttaa nostamaan nenän vedenpinnan yläpuolella. Viivan alle jää muutakin kuin leivänkannikoita, eikä taloudellisessa tilanteessa ole valittamisen aihetta. Kaikki on paremmin kuin hyvin, elämä hallinnassa ja perustukset vatupassinkin mukaan viivasuorassa. Pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen.

Ja olenhan minä, mutta sitten taas en. Vaikka pää onkin pinnalla, pinnan alla ailahtelee ahdistus. Se tuntuu rintakehässä herätessä ja lähettää levottomuutta jalkoihin, vie voimat ja tyhjentää takin yhtäkkiä ja arvaamatta. Se on tunne, jota on vaikea kuvailla. Vielä vaikeampaa on vastata kysymykseen, mikä minua ahdistaa. En tiedä. Ehkä palautuminen on jäänyt puolitiehen. Ehkä ahdistus johtuu siitä, että olen täällä, enkä jossain toisaalla. Ehkä yritän olla liian tehokas. Niin tehokas, etten lopulta saa mitään aikaan. Ja sekin ahdistaa.

Edellisestä blogitekstistä on yli kolme kuukautta ja treeniohjelma jämähtänyt viikolle viisi. Kirjaa pitäisi markkinoida, somevideoita kuvata, kesäkeittiön rakentaminen aloittaa, terassi kunnostaa, veranta maalata, verhot ommella ja villapaita saada valmiiksi. Lukupino kasvaa ja tiskivuori on valtava. Luovasta kirjoittamisestakin on kadonnut kosketus. Laituri sentään on valmis, mutta senkin rakensi puolisoni, en minä. Miksi kaikki muut ehtivät enemmän ja minä vain näin vähän?

uusi laituri

Onneksi on mökki ja kalenteriin merkitty neljän viikon loma. Tiedän jo nyt, että pirullisinta on päästää irti. On vaikeaa olla vaatimatta itseltään yhtään mitään, ryhtyä tarpeettomaksi, sukeltaa somettomuuteen, antaa ajatusten vaeltaa, nukkua pitkään ja hengittää syvään. Pitäisiköhän jo alkaa harjoitella?

Kesäkeittiö, uusi laituri ja muita maaliskuisia mökkisuunnitelmia

Eikö mentäisi mökille maaliskuussa? Edes viikoksi? Vuokrataan auto, otetaan sukset mukaan ja tehdään etätöitä? Jooko? Pienen pehmitystyön jälkeen mies alkoi itsekin innostua. Ehkä olisi tosiaan hyvä käydä pudottamassa lumet katolta, hän tokaisi. Hankien syvyys ilmatieteenlaitoksen lähimmän havaintoaseman mukaan oli yli 70 senttiä, ja pilkillekin pääsisi, siitä ovat paukkupakkaset pitäneet huolta (kuten myös kasvavasta sähkölaskusta, mutta ei mennä siihen nyt).

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Istutaan vastatusten pirtinpöydän edessä nenät kiinni näytöissä ja sormet näppiksellä sauhuten. Ulkona paistaa aurinko ja pakkanen keikkuu 14 asteen tietämillä. Ainoa oikea radiokanava suoltaa uutisia ja merisäätä ja seinäkellon sekuntiviisari raksuttaa, muuten on hiljaista. Joku lumikenkäilee jäällä kelkanjälkiä pitkin. Postia hakiessa morjestellaan sitä ainoaa autoa, joka tulee vastaan. Saunan piipusta kohoaa savu ja naapurimökin valot vilkkuvat kuusikon lomasta. Punaisessa tuvassa ajantaju katoaa ja rytmi hidastuu huomaamatta. Kiire ja ahdistus on jätetty kaupunkikotiin.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Lähikylän pururadalle on ajettu ladut. Suihkin menemään lainasuksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena ja vaadin päästä lumille seuraavanakin päivänä. Ajamme Pieksämäen liepeille, parkkeeramme sivutielle ja lykimme itsemme ladulle. Latu on ihana, enkä kaadu kertaakaan, jos vohvelikahvilan jäisellä kynnyksellä liukastumista ei lasketa. Pieksän ladun maja on viimeistä päivää auki ennen kolmen viikon koronasulkua. Älykello on unohtunut ranteesta, mutta kartan mukaan kilometrejä kertyy noin 14. Tämä se vasta on elämää, kuten seitsemänvuotias siskonpoikani osuvasti asian jokin aika sitten ilmaisi. Silloinkin oltiin matkalla hankien keskelle.

Sunnuntaina istumme aamiaisen äärellä ja mietimme tulevaa mökkikautta. Heti-mulle-kaikki-tyyppi sisälläni haluaisi räjäyttää tupaa hallitsevan varaavan takan palasiksi siltä istumalta, suunnitella kokonaan uuden keittiön ja eristää puolet lasiverannasta kokovuotiseen käyttöön. Mies toppuuttelee. Meillä on kuulemma loppuelämä aikaa. Oikeassahan hän on, joten ehkä nyt keskitymme tärkeimpiin remonttikohteisiin.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Ensin nikkaroidaan tupaan pieni saarekkeentynkä, jonka alle sujahtaa nyt verannalle sijoitettu parempi jääkaappi. Myös laskutilaa saadaan lisää ja saarekkeen alle asetellaan pari hyllyä sekä kierrätyspiste. Tuvan avoimuus vähän kärsii, mutta ratkaisu on väliaikainen. Vuoden päästä pannaan koko keittiö uusiksi ja korvataan samalla massiivinen muurattu tulipesä kevyemmällä varaavan takan ja uunin yhdistelmällä.

Suunnittelemme myös verannan maalaamista. Avoterassista aikoinaan tuunattu veranta on punavalkoinen ja tuumimme, että kapeaan tilaan saataisiin avaruutta, jos punaiset osat maalattaisiin valkoisiksi. Lattian peittävä kokolattiamatto saa myös luvan lähteä, ja sen alla oleva lakattu vaneri suditaan siniharmaaksi. Tuvan pirtinpöytää on tarkoitus kaventaa, jotta se mahtuu sopuisasti verannan toiseen päähän. Pitkällä tähtäimellä mies haluaisi remonteerata lasiverannan toiseen päätyyn erkkerin, mutta se on sitten seuraavien kesien projekti se.

Tupaan saapuu uusi, pidempi ruokapöytä, joka kasataan vanhoista lattialankuista. Ne kaipaavat vielä hiomista ja vahaamista – ja päätöstä lopullisesta väristään. Tuolit pöydän ympärille on jo haalittu kirppareilta, mutta hakusessa on vielä jonkinlainen säilytyspenkki ikkunan ja pöydän väliin. Pöydänjalat ajattelimme tilata paikalliselta metallisepältä.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Sitten on pari suurempaa projektia: uusi laituri ja kesäkeittiö. Paikka molemmille on jo valmiina, mutta toteutusta täytyy vielä vähän piirustella paperille. Nykyinen laituri on kiinnitetty vaijereilla rantapuihin. Se on kiikkerä, osittain laho ja vähän turhan pieni. Tarvitaan paremmat perustukset sekä isompi ja sitä kautta vakaampi laituri, johon mahtuu istumaan iltaa tai vaikka syömään pienellä porukalla. Onneksi rannassa on kunnon kivenlohkare, johon laituri saadaan kuulemma helposti kiinnitettyä.Minä ehdotin valmista laituripakettia, mutta mies haluaa rakentaa itse. Se hänelle suotakoon.

Kesäkeittiötä oli kaavailtu vanhan grillipaikan perustuksille, mutta tänä viikonloppuna sille keksittiinkin vielä parempi paikka. Kevyesti katettu keittiönurkkaus raksataankin saunarakennuksen jatkoksi. Sieluni silmin näen kesäkeittiön yhteyteen pystytetyn yrttipuutarhan, puisen tason alle piilotetun tiskauspisteen, kunnon hiiligrillin, seinäristikkoa pitkin kipuavat köynnökset ja kattorakenteet, joihin voi ripustella tunnelmavaloja elokuisten iltojen iloksi. Nykyisen grillipaikan perustuksille rakennetaan uusi, isompi terassi, jonne siirretään pihakeinu sekä järeämpi ruokapöytä. Nykyinen pieni pöytäryhmä saanee uuden elämän kasvihuoneen vieressä kasvavan pihlajan alla.

Kirjattakoon mökkipäiväkirjaan myös, että maaliskuun toisella viikolla lunta on pihassa vielä puoleen reiteen, joten ulkorakennushommiin päästään todennäköisesti vasta toukokuussa. Onneksi sisätiloja ja lasiverantaa voi tuunata heti pakkasten hellitettyä. En malttaisi millään odottaa!

maaliskuun mökkisuunnitelmia

ps. Jos mökkiremppahommat kiinnostaa, otahan seurantaan myös Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa, jossa renoveerataan tänä kesänä pientä paratiisia Saimaan rannalla!

Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla – eli kuinka sellerinvihaaja käänsi takkinsa

Vihaan selleriä. Pelkkä ajatuskin varsisellerin rouskuttamisesta raakana puistattaa. Maku on liian dominoiva, intensiivinen ja parfyyminen minun suuhuni – se jyrää alle kaiken muun. Mieheni on toista mieltä, hän rakastaa tuota rapeaa vihannesta, ja siksi vihanneslaatikossamme majailee melkein joka viikko nippu varsiselleriä. Johdonmukainen käännytystyö on jatkunut kohta kuuden vuoden ajan. Selleriä on piilotettu pieninä kuutioina aamiaisrahkaan, ja sitä löytyy salaateista, pastakastikkeista ja kaikenmaailman keitoista heti, jos vähänkin silmä välttää.

paahdettu juuriselleri

Miehestäni on tullut taitava tasapainoilemaan makujen maailmassa. On nimittäin pakko myöntää, että välillä huomaan syöneeni selleriä vasta, kun ihmettelen, miksi hän virnuilee vieressäni, kun lusikoin lautasen tyhjäksi ja kiitän kokkia. Viimeisin käännytyskikka löytyi Yotam Ottolenghin kirjasta Flavour: paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella oli taivaallista. Sitä on kokattu kuukauden sisällä KOLME kertaa – minun toiveestani.

Paahdettu juuriselleri ei ole pikaruokaa, sillä kokonainen mukula vaatii kypsyäkseen 2–3 tuntia uunin lempeää lämpöä. Kypsä kasvis leikataan kahdeksaan lohkoon, joita paahdetaan vielä hetki ja tarjoillaan sitten chilikastikkeen ja pikkelöidyn kyssäkaalin kera. Periaatteessa juurisellerin voi paahtaa vaikka edellisenä päivänä, mutta empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että suussa sulavinta sapuskaa syntyy silloin, kun lohkot paahdetaan saman tien. Jutun juju on nimittäin juurikin se rapea kuori, ja on selvää, että jos säilyttelet paahdettua selleriä parikin tuntia ennen jatkojalostusta, kuori pehmenee jääkaapin kosteudessa.

paahdettu juuriselleri

Jos siis olet kaltaseni sellerinvihaaja, suosittelen syvästi kokeilemaan tätä reseptiä. Paahdettu juuriselleri on pehmeää, makeaa ja kivasti karamellisoitunutta. Reseptin salaisuus on mukulasellerin tärkkelyksessä, joka pitkän kypsennyksen aikana sulaa sokereiksi ja paistovuokaan valuvaksi sellerikaramelliksi. Kuoresta tulee ihanan rapea ja maku muuntuu niin miedoksi, ettet silmät sidottuina todellakaan tietäisi syöväsi selleriä. Makukokemusta tasapainottavat vaahterasiirapilla makeutettu chilisoosi sekä limetillä ja riisiviinietikalla pikkelöity kyssäkaali.

Alkuperäisessä reseptissä annoksen kylkeen pikkelöidään puolen kilon juuriselleri sekä 3 vartta varsiselleriä, mutta joku roti nyt sentään. Koska rakastan raakaa kyssäkaalia, se sai toimia sellerin sijaisena – ja erinomaisesti se hommansa hoitikin –, mutta jos sinä rakastat selleriä, voit toki seurata alkuperäistä ideaa. Pikkeliä tulee enemmän kuin tähän ruokaan tarvitaan, mutta se säilyy jääkaapissa useamman päivän ja maistuu ihanalta esim. Hampurilaisten välissä tai salaatin täytteenä.

paahdettu juuriselleri

Reseptissä on monta vaihetta, mutta se ole niin monimutkainen, kuin miltä se ensinäkymältä saattaa vaikuttaa. Siispä veitsi rohkeasti käteen ja uuni lämpiämään, sillä paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella todellakin on kokeilemisen arvoinen!

Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla

1 kokonainen juuriselleri
1/2 dl oliiviöljyä
1 1/2 tl sormisuolaa

Makea chilikastike:
1/2 dl rypsiöljyä
5 valkosipulinkynttä
3 tuoretta chiliä
2 tähtianista
1 1/2 rkl seesaminsiemeniä (vaaleita tai tummia)
2 1/2 rkl vaahterasiirappia
1 rkl riisiviinietikkaa
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl ruohosipulia

Pikkelöity kyssäkaali:
1 kokonainen kyssäkaali
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl limemehua
1 limen kuori
1 1/2 dl riisiviinietikkaa
1 rkl sormisuolaa

Lisäksi:
thaibasilikaa
kevätsipulia tai nippusipulinvarsia

Paahda ensin juuriselleri. Lämmitä uuni 170 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa, 190 asteeseen, jos paistat tavallisessa uunissa. Leikkaa pois kiemuraiset juuret ja pese selleri hyvin, älä kuori. Pistele kuoreen haarukalla vähintään 40 reikää. Hiero öljy ja suola juureksen pintaan ja nosta selleri paistovuokaan, sillä siitä valuu paiston aikana nestettä. Kokonaispaistoaika on n. 2,5 tuntia. Valele selleriä 20 minuutin välein vuokaan valuneella nesteellä. Näin kuori karamellisoituu ihanan rapeaksi.

Tee paahtamisen aikana pikkelöity kyssäkaali ja makea chilikastike.

Pikkelöidyn kyssäkaalin voi valmistaa valmiiksi jo paria päivää ennen, mutta kaksikin tuntia riittää maun tasoittumiseen. Suikaloi kyssäkaali ohuiksi, reilun 5 sentin tikuiksi mandoliinilla tai terävällä veitsellä. Leikkaa yhden limen pestystä kuoresta terävällä kuorimaveitsellä kuusi suikaletta. Varo leikkaamasta valkoiseen osaan asti, ettei pikkelistä tule kitkerää. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Sekoita kaikki ainekset ja lisää lopuksi riisiviinietikka sekä sormisuola. Anna maustua vähintään 2 tunnin ajan.

Paista siivutettuja valkosipulinkynsiä, viipaloituja chilejä ja tähtianiksia rypsiöljyssä, kunnes valkosipuli on kullankeltaista ja rapeaa. Kaada kastike toiseen astiaan ja anna sen jäähtyä hetki. Lisää sitten sekaan seesaminsiemenet, vaahterasiirappi, riisiviinietikka, soijakastike ja silputtu ruohosipuli. Kastikkeen voit tehdä myös reilusti etukäteen, esimerkiksi edellisenä päivänä.

Kun juuriselleri on läpikypsä ja kuori ihanan rapea, leikkaa se kahdeksaan lohkoon. Nosta uunin lämpötilaa 30 asteella (200-asteeseen kiertoilmalla, 220 asteeseen normiuunissa). Pyörittele lohkot vuokaan valuneessa sellerikaramellissa ja asettele ne leivinpaperoidulle pellille kuori alaspäin. Paista lohkoja kuumassa uunissa vielä 20 minuuttia tai kunnes lohkot ovat kullanruskeita.

Nyt päästään vihdoin syömään! Asettele sellerilohkot lautasille ja ripottele niille sormisuolaa. Valuta sitten niiden päälle makeaa chilikastiketta, lusikoi kylkeen reilusti pikkelöityä kyssäkaalia ja viimeistele annos kevätsipulilla ja thaibasilikalla.

paahdettu juuriselleri

ps. Vielä yksi vinkki meille sellerinvihaajille ja heidän ystävilleen. Kun sellerit inhokkikavereineen on kirjattu kätevästi yhteen paikkaan, on illalliskutsujen emännän tai nyyttäreiden järjestäjän helppo välttää suurimmat sudenkuopat. Tilaa siis Ruokaystävät, ja tiedät mitä ruokaa ystäväsi rakastavat ja millaista kahvimaitoa kaappiin kannattaa varata!