Oluella Kierossa silakassa – Pienpanimokierros Utrechtissa

On maaliskuinen viikonloppu Utrechtissa, Hollannissa. Yksivaihteiset vuokrapyörät rullaavat yliopistolta kohti kaupungin vanhinta panimoa. Sieltä alkaa 15 kilometrin ja viiden pienpanimon kierros, jonka reitin on suunnitellut aiemmin samana vuonna kaupunkiin muuttanut ystäväni. Paikallisen tavan mukaan kypärää ei käytetä ja pienessä sievässäkin on sopivaa tankotissutella takaisin kotiin. Liitymme pyöräkaistalle pukumiesten ja opiskelijoiden tasaisen jatkuvaan virtaan ja nautimme kevätauringon lempeästä lämmöstä.

Oudaen – kaupungin vanhin pienpanimo

Historiallisessa kivitalossa sijaitseva Oudaen on perustettu 1990. Kahdenkymmenenviiden vuoden iällä ansaitaan siis kaupungin vanhimman pienpanimon titteli. Isäntämme mukaan Oudaen on lämmittelyä. Oluet eivät kuulemma ole kummoisia, mutta ruoka on kohtuullista. Tilaamme paikalliseen tapaan täytetyt leivät ja tuopilliset mallasjuomaa.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

En löydä listalta yhtään hapanolutta muistuttavaakaan vaihtoehtoa, joten lasiini kaadetaan epäortodoksisesti roseviiniä. Seuralaisenikaan eivät vakuutu juomavalikoimasta, mutta lasit tyhjennetään silti viimeiseen pisaraan asti. Kolmen vartin kuluttua vatsat ovat täynnä ja valmiina vastaanottamaan kierroksen seuraavan pienpanimon tuotoksia.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Oudaen
Oudegracht 99

De Leckere – hipsterifiilistä rahtilaivojen reitillä

Ajamme fillareilla rinkiä teollisuusalueella, sillä De Leckeren edellisenä syksynä perustettu panimobaari on piilotettu ison messuhallin taakse, pienen kujan päähän. Terassi on vielä sisustamatta ja sisälläkin näyttää keskeneräiseltä, mutta palvelu pelaa senkin edestä. Tilaamme maistelusetin, johon saamme valita oluet itse. Pulitamme neljästä oluesta ja kulhollisesta sipsejä 10 euroa.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Burgereita ja muuta tuopin kylkeen sopivia ruokia olisi ollut tarjolla koko listallinen, mutta tässä vaiheessa Oudaenin leivät pitävät meidät vielä kylläisinä. De Leckeren oluet ovat hyviä, lista on pitkä ja sieltä löytyi maisteltavaa myös tällaiselle nirsolle oluen ystävälle. Tänne pitää päästä uudestaan kesällä, kun aurinko helottaa puiselle terassille, rahtilaivat seilaavat kanavaa pitkin ja olut helmeilee kylmänä lasissa.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Werkspoor Café De Leckere
Tractieweg 43

Oproer – olutta ja kasvisruokaa vanhassa teollisuushallissa

De Leckere ja Oproer sijaitsevat vajaan kilometrin kävelymatkan päässä toisistaan, joten jos haluat piipahtaa vain parissa pienpanimossa, tässä on varteenotettava vaihtoehto. Samalla voit nauttia vaikka kolmen ruokalajin vegeillallisen, mutta sitä varten kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Vaikka tämänkin ravintolan ympäristö on kaikkea muuta kuin kaunis, ruoka ja juoma ovat vahvan suosituksen arvoisia.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Paikka on omaleimainen vessoja myöten. Pöntön vieressä kohoaa kasa halkoja, joita poltetaan ravintolan hiiligrillissä. Savuinen Gose todella on savuinen ja muutenkin oluet ovat seurueen mieleen. Harmillisesti meillä on jo kiire seuraavaan paikkaan, emmekä ehdi testaamaan kasvisruuastaan kuuluisan keittiön antimia. Tummat pilvet taivaanrannassa enteilevät sadetta, ja meillä on vielä kaksi paikkaa koluttavana.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Oproer Brouwerij
CAB-Rondom 90A

Maximus – lämmin keidas keskellä peltoa

Seuraava stoppi yllättää. Pienpanimoravintola on pellon laidassa ja se näyttää ulkopuolelta hiljaiselta. Mieleen nousee pienen paikkakunnan ABC jossain kylän laitamilla. Epäilyttää. Sisällä tunnelma on täysin toisenlainen, sillä paikka on ääriään myöten täynnä. Puheensorina, taustamusiikki, kynttilät ja lämmin valaistus tekevät Maximuksesta kovin kotoisan. Yhtään pöytää ei ole vapaana, mutta henkilökunta taikoo meille nopeasti takahuoneesta pystypöydän ja neljä baarijakkaraa. Tilaamme pikkupurtavaa ja neljä tuoppia olutta, hinta on kierroksen kallein. Ihastumme hedelmäiseen Pandoraan, Dutch Pale Aleen, joka sopii jopa minun suuhuni hyvin. Otamme vielä toiset, vaikka sadetutka kertoo tihkusateen alkavan kymmenen minuutin sisään.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Brouwerij Maximus
Pratumplaats 2A

De Kromme Haring – oluella kierossa silakassa

Pienpanimokierroksen viimeinen kohde on yhtä hankala löytää kuin edeltäjänsäkin. Pimeässä ja märässä illassa ajamme pari kertaa oikean kadunkulman ohi. Pieni ja huomaamaton kyltti ohjaa kohti bussivarikkoa, metalliaidan vierellä kulkee jalkakäytävä, joka koukkaa hetken kuluttua tiilirakennusten keskelle. Sisäpihan perällä ikkunoista loistaa valo, De Kromme Haring eli kiero silakka kavereineen odottaa jo meitä.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Olutvalikoima on mahtava ja vielä mahtavampi on ruokalista. Vai mitä sanotte burgereista, pientuottajan makkaroista ja itse leivotusta hapanjuurileivästä? Kiero silakka kietoo meidät pyrstönsä ympärille, ja tarjoaa ehdottomasti kierroksen parhaat oluet ja asiallisimmat eväät. Tuoppiini hanasta laskettu vadelmainen sour Lactic Fantastic jättää kielelleni pitkän makumuiston. Jos oikein pinnistelen, maistan sen happamuuden suussani etäisesti edelleen.

De Kromme Haring
Europalaan 2C

Lopuksi vielä asiaankuuluvat kiitokset. Kaikki kunnia pienpanimokierroksen suunnittelusta ja varsin viihdyttävästä seurasta kuuluu paikallisoppaille, siis suurkiitos T & A! Ja koska tässä ollaan insinöörejä melkein koko sakki, ei panimokierros tietenkään ole mitään ilman karttaa. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, koko kierrokselle kannattaa varata aikaa ainakin kuusi tuntia. Jos oikein innostuu, rundia voi jouhevasti jatkaa Utrechtin keskustan lukuisissa olutravintoloissa. Tervemenoa Hollantiin!

Satokausiruokaa: Paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera

Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

paahdetut tomaatit

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

paahdetut tomaatit

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

paahdetut tomaatit

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

paahdetut tomaatit

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

paahdetut tomaatit

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!

Ilmastonmuutosta ei voi estää, mutta sinäkin voit hidastaa sitä!

On vuosi 2040. Olen lähtenyt pienestä asunnostani ulos, vaikka sitä ei suositella. Aurinko paahtaa, varjossakin lämpöasteita on 40. Helleaalto on jo kolmas tänä keväänä ja ollaan vasta toukokuussa. Onneksi olen perusterve, vain keuhkot vinkuvat vähän, mutta se on normaalia. Saastepilvet leijuvat kaupungin kaduilla ja pienhiukkaset tunkeutuvat elimistöön väkisin. Olen pukeutunut kokovartalopukuun, joka heijastaa UV-säteet takaisin taivaalle. Ihosyövästä on tullut kansantauti.

ilmastonmuutos

Kuivuus koettelee koko Eurooppaa. Ruuasta ja puhtaasta vedestä on pulaa ja se aiheuttaa jatkuvasti uusia konflikteja. Jonotan sisään kauppaan, joka kumisee tyhjyyttään. Kuivuus on pakottanut keskittymään proteiinipitoisen kasvis- ja hyönteisravinnon tuottamiseen, tuotantoeläimien rehua ei kasvata enää kukaan. Kahvista ja suklaasta on tullut luksustuotteita, joita riittää vain harvojen ja valittujen juhlapöytiin. Niissäkin pöydissä kadutaan menneisyyden tekoja ja tekemättä jättämisiä. Heräsimme maapallomme hälytystilaan liian myöhään.

Ensin iloitsimme kuumista kesistä ja linnunmaidon lämpöisistä uimavesistä. Sitten tulivat lumettomat talvet. Tuhansien järvien maasta tuli tuhansien levälätäkköjen valtakunta, jossa kalastus on nopeasti katoava elinkeino. Suuret jäätiköt ovat sulaneet, merivedet lämmenneet ja merivirrat niin sekaisin, että hirmumyrskyt ovat alkaneet yleistyä pohjoisillakin leveysasteilla. Suomen väkiluku on kääntynyt jyrkkään laskuun, sillä lisääntymisestä tuli luvanvaraista viisi vuotta sitten. Maapallon keskilämpötila oli noussut neljällä asteella, joten päättäjät turvautuivat epätoivoisiin ratkaisuihin.

Kuvittelimme, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä. Intia ja Kiina, siinä todelliset syypäät. Mehän elimme sivistysvaltiossa, joka kyllä huolehtii kansalaisistaan. Keskityimme tuijottamaan napojamme ja keksimään ontuvia selityksiä sille, miksi juuri minun ei tarvitse luopua kaukomatkoista, lihasta, autosta, shoppailusta ja 200 neliön omakotitalosta. Eihän saavutetuista eduista voi tinkiä. Lähtölaskenta alkoi vuonna 2018, kun IPCC julkaisi hiuksianostattavan raporttinsa, joka nousi ykkösuutiseksi kaikissa maailman medioissa. Sen sanoma oli selvä: me emme voi jatkaa enää näin. Kohu hiipui kuitenkin muutamassa kuukaudessa, ja varoituksista huolimatta me jatkoimme kuten ennenkin. Ja tässä on tulos, maapallo on vuonna 2040 lähes elinkelvoton.

ilmastonmuutos

Toistaiseksi kaikki edellä kirjoitettu on mielikuvitukseni tuotetta ja kärjistettyä kauhuskenaariota. Dystopiaa, joka on kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Tänään lokakuun 14. päivänä vuonna 2018, on mitattu uusi lämpöennätys. Elohopea nousi Kokkola-Pietarsaaren lentokentällä 20,9 asteeseen. Edellinen ennätys on 33 vuoden takaa, silloin lokakuun ylin lämpötila nousi 19,4 asteeseen. Kuulostaako normaalilta?

Syyllistäminen ei auta, se tiedetään. Valtiot, päättäjät ja valtaapitävät ovat avainasemassa, mutta yksilöilläkin on merkitystä. Yksittäiset ihmiset, heidän tekonsa ja elintapansa ovat osa yhteisöä ja muuttuvaa kulttuuria. Sillä kuka kulttuurin muuttaa, jos ei kansakunta itse. Sinä, minä, jokainen meistä. Nyt on aika toimia.

ilmastonmuutos

Viime keväänä tein Sitran elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni suuruus ei ollut yllätys. Vaikka kierrätän, asun tiiviisti kaupungissa, kulutan harvoin ja harkiten, kuljen jalan, fillarilla ja julkisilla, syön kasvispainotteisesti, säästän energiaa ja olen lapseton, vuoden sisään olen lentänyt ihan liikaa. Jokunen lennoista on ollut työhön liittyviä, mutta suurin osa puhtaasti turistina töllistelyä.

Puolta vuotta myöhemmin olen petrannut huomattavasti. Kesällä en ole lentänyt kertaakaan ja nyt syksyllä edessä on vain yhdet suorat lennot Kanarialle ja takaisin. Tein elämäntapatestin uudestaan ja tulokseni alitti niukasti suomalaisen keskiverron. Testi on tehty yli 350 000 kertaa ja keskimääräinen suomalaisten hiilijalanjälki on 7 300 kg CO₂e. Minulla mittari nousi 6 800 yksikköön. Tavoitteena on pudottaa lukema puoleen viime kevään lukemista vuoden 2019 loppuun mennessä. Uskaltaisinkohan haastaa teidät kaikki mukaan?

ilmastonmuutos

Vähintä mitä ilmastonmuutoksen hidastamisen eteen voi tehdä, on äänestää. Ensi kevään eduskuntavaaleissa aion syynätä ehdokkaat läpi tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Tarvitsemme isoja päätöksiä, ja niiden päätöksen tekijöihin, heihin me kaikki voimme vaikuttaa.