Legendaarinen Latukahvila – huopatossuissa sinne ja takaisin

Minulla oli selvä suunnitelma. Herään kello 7 ja siirryn peittoineni sängystä sohvalle seuraamaan koko kansan kultapojan varmaa voittoa. Sen jälkeen singahdan Vegemessuille ja sieltä sitten ruokakuvauksiin yhteistyökumppanin tiloihin. Illaksi olin kutsunut siskot kylään, sillä pakastin oli aikomus tyhjentää muutamasta litrasta jäätelöä. Tulossa oli hyvä päivä.

suomenlinna

Kävikin niin, että pötköttelin peiton alla puoli kymmeneen, tihrustin unisin silmin facebookin ilmoituksia ja siinä silmänräpäyksessä tajusin, että olin nukkunut kultamitalijahdin ohi. Ulkona paistoi aurinko ja keli oli kylmä kuin talvimorsian. Vesipannu vihelsi ja kananmunat kolisivat kypsyessään kattilan pohjaa vasten. Uppouduin puoli vuotta vanhaan Hesariin ja kuuntelin puolella korvalla Iivo Niskasen haastattelua.

jäällä

Kuvaussessio oli peruttu edellisenä päivänä, joten pukeudumme kerroksiin, painamme karvalakit päähän ja lähdemme ulos aurinkoon. Viisitoista pakkasastetta nipistelee nenää ja pohjatuuli puhaltaa posket punaisiksi. Huopatossut narisevat jäälle sataneen lumikerroksen päällä. Valo on häikäisevän kirkas. Kävelemme jäälle hiihdetyn ladun laitaa, hiihtäjät lykkivät ohitsemme perinteisellä tyylillä. Joku luistelee kaukana merellä, lumeen on painunut lumikon polku.

karvalakki

Aurinko lämmittää ja saarien suojassa tulee hiki. Vaihdan karvahatun pipoon ja kuoriudun kaulaliinasta. Mies pyöritteli päätään pynttäymiselleni jo kotona. Minä viisastelin, kuinka etelässä kylmyys on erilaista kuin lapissa. Samoilla vermeillä ei millään pärjää. Mies oli oikeassa, taas kerran.

Yhtäkkiä ympärillä kohoaviin saariin on kävelymatka. Valkeus levittäytyy horisonttiin saakka. Suomenlinnan edustalla välkehtii vapaa meri, lautta halkoo hyistä vettä. Meidän suuntanamme on Vartiosaari. Jää paukkuu ja natisee, pieniä railoja on syntynyt sinne tänne. Keskellä lahtea on neljän pilkkijän seurue. Heti he eivät ole luovuttamassa, sillä seurana näyttävät olevan retkituolien lisäksi iso kasa eväitä ja termospullo.

kruunuvuorenselkä

Käveleminen lumitöppyrässä on raskasta. Numeroa liian suuret huopatossut heiluvat jalassa, vaikka olen ujuttanut merinosukkien päälle anoppiehdokkaan kutomat paksut villasukat. Lumeen painunut kulkuväylä on muhkurainen, pari viikkoa aiemmin sohjoon painuneet askeleet koettavat kampittaa varomattoman kulkijan. Laajasalon kanavassa virtaa vielä vesi, kierrämme sen siltaa pitkin ja palaamme jäälle Vartiosaaren edustalla.

latukahvila häämöttää

Jäällä alkaa olla ruuhkaa. Vastaan tulee lumessa peuhaavia koiria, pulkassa jälkikasvuaan vetäviä vanhempia, lastenvaunuja ja läskipyöriä. Vartiosaaren eteläpuolella kulkee lumesta puhdistettu luistinrata. Kauempana, Laajasalon uimarannan edustalla häämöttää legendaarinen Helsingin Latukahvila vuosimallia 2018.

latukahvila jonot

Jonossa on parikymmentä reippailijaa ennen meitä. Makkarat paistuvat avogrillissä, telttasaunasta nousee savu. Avantoon hipsitään räsymattoa pitkin. Lapsia viihdyttää napakelkka ja pilkkiminenkin onnistuu, reiät on kairattu valmiiksi. Mölkkykin on lainattavissa. Antti Tuomola, yksi ravintolapäivän alkuperäisistä ideanikkareista, häärii tiskin takana. Muurinpohjaletut maksavat 5 euroa, Lohikeitto 10. Myynnissä on myös makkaraa, vadelmamunkkeja ja kuumia juomia. Ruuat valmistetaan puolijoukkueteltassa, jonne voi piipahtaa lämmittelemään, vaikkei henkilökuntaan kuulukaan.

latukahvilassa

Lättyä joutuu odottelemaan kymmenisen minuuttia, mutta supersuuri mansikalla ja kermavaahdolla maustettu räiskäle on joka minuutin arvoinen. Istumme teltan taakse tuulensuojaan ja kaivamme repusta termospullollisen kaakaota. Mukaan on pakattu myös yhden tähden jalojuoman jämät, sillä pienet plöröt ovat pakkasessa paikallaan.

lumikon jäljet

Kotimatkalla oikaisemme Laajasalon halki ja laskeudumme jäälle vanhan öljysäiliön kupeesta. Jää on miltei koskematon ja jatkuu silmänkantamattomiin. Jalat painavat ja lonkankoukistajatkin kapinoivat yhtäkkistä sporttispurttia. Selkä on ottanut itseensä ohutpohjaisista kengistä ja jalkapohjatkin alkavat olla tulessa. Mustikkamaalle on vielä useampi tuhat askelta. Vauhti hidastuu, mutta perille päästään. Kotona heittäydyn sohvalle ja tuijotan hetken seinään. Peruutan jäätelötreffit, enkä todellakaan enää jaksa Vegemessuille.

huopatossut

Jäätelön sijaan pöytään katetaan pizzalautaset. Edelliseltä päivältä jäänyt ruisleipätaikinan jämä sekoitetaan vehnäjauhojen kanssa ja muotoillaan tomaatti-mozzarellapizzaksi. Lasiin lorahtaa aimo annos punaviiniä. Ei aivan sellainen päivä kuin suunnittelin, vaan parempi, paljon paljon parempi!

ps. Latukahvila on auki vielä huomenna sunnuntaina 25.2., tervemenoa!

Matti matkakuumeisen kukkarossa – miten säästää rahaa matkakassaan?

Puhutaanpa hetki rahasta. Olen kielen ammattilainen ja sisällöntuotannon sekatyöntekijä. Puolet viikosta tsemppaan kirjailijoita, vedän kirjaprojekteja, vahdin aikatauluja, editoin käsikirjoituksia, oikoluen taittoja, hanskaan painoliikenteen ja osallistun markkinointiin. Siinä sivussa kehitän kustantamon verkkokauppaa, suunnittelen tulevien kirjamessujen ohjelmaa ja päivitän somekanavia.

Viikon toinen puolisko kuluu blogitekstejä hahmotellen, asiakkaiden sisältöjä suunnitellen ja edellisiä toteuttaen. Kustannustoimittajan työstä saan kiinteää kuukausipalkkaa, freelance-peräisten tienestien summa taas vaihtelee kuukausittain. Toisinaan laskutan enemmän, mutta yleensä euroja ropisee tilille vähemmän.

simpukat

Käteen jää kuukaudessa verojen jälkeen usein vain reilu tonni. Tuolla summalla maksan kahta asuntolainaa ja korkeahkon vastikkeen sekä siirrän pienen siivun rahastoon. Sen jälkeen tilille jää tyypillisesti korkeintaan 250 euroa, josta maksetaan vielä ruuat ja muut pakolliset kulut, kuten sähkö. Rahaa ei siis todellakaan ole roskaksi asti ja seuraavaan tilipussiin selviäminen on joskus sinnikkään sentinvenytyksen takana.

Silti matkustan paljon. Tänä vuonna reissuja on kalenterissa ennätysmäärä. Yksi piipahdus Lappiin on jo plakkarissa, ja keväälle on ostettu lennot Hollantiin, Portugaliin, Italiaan, Skotlantiin ja keväthangille pohjoiseen. Kesän alussa on tarkoitus ehtiä Saksaan ja Italian alpeille vaeltamaan. Elokuussa palaamme itikoiden syötäviksi Pyhätunturiin, syyskuussa vuorossa on Pariisi ja myöhemmin syksyllä Kanarian saaret, jonne matkustan ensimmäistä kertaa koskaan.

ravintola NOA auringonlasku

Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Koska rakastan listoja, päätin kirjata ylös muutaman ranskalaisen viivan ja kertoa, miten säästää rahaa matkakassaan. Jospa joku teistä saisi sen avulla vinkin tai kaksi matkakassan kerryttämiseen. Nuukailun ei tarvitse olla tylsää tai ankeaa, järkevillä valinnoilla sukanvarteen on helppo sulloa ylimääräistä enemmän kuin tulee etukäteen edes ajatelleeksi.

Montenegro kotor

Useimmat neuvoista pätevät myös kestävään elämään. Niitä noudattamalla saatat säästää myös luontoa ja ainutkertaista ympäristöä. Ojanpohjia ei kuitenkaan tarvitse lähteä koluamaan, kultaisella keskitiellä on hyvin tilaa. Älä siis ruoski itseäsi, jos välillä tuleekin tuhlattua. Disclaimerina mainittakoon vielä, että nämä neuvot on kirjoittanut lapseton nelikymppinen nainen, joka elää kahden aikuisen taloudessa.

1. Mieti mitä syöt

Jos oikeasti haluat säästää, opettele kokkaamaan. Huippukokiksi ei tarvitse ryhtyä, perustaidoillakin pärjää pitkälle. Osta sesongin mukaisia raaka-aineita. Jätä kalliit einekset ja pitkälle prosessoitu ruoka hyllyyn ja hamstraa satokauden kasviksia ja hedelmiä. Leipä on kallista, mutta jauhot halpoja – leivo siis leivät ja sämpylät itse. Kerää kesä talteen pakastimeen. Sienet, marjat ja (villi)yrtit ovat kaupasta ostettuina arvokkaita, mutta metsästä noukittuna ilmaisia.

nokkoset

Tsekkaa prosenttialennuksilla tarroitetut tuotteet, etenkin hapanmaitotuotteet säilyvät pitkään parasta ennen -päivän jälkeenkin. Vältä hävikkiä, älä heitä ruokaa roskiin. Supersäästäjä kurkistaa myös kauppojen biojäteastioihin, sieltä löytyy usein syötäväksi kelpaavia, vain hiukan lommoilla olevia hevi-osaston aarteita. Samalla kompensoit matkustamisen aiheuttamia ympäristövaikutuksia.

iso limppu

Perusta ruokatili, jonne siirrät palkkapäivänä tietyn summan rahaa. Maksa kaikki ruokaostokset tiliin liitetyllä kortilla. Halutessasi voit laajentaa tilin kattamaan myös muut kuukausittaiset kulut kuten sähkön, netin ja puhelinlaskut. Kun rahaa on käytettävissä rajallinen määrä, sen kuluttamiseen suhtautuu suunnitelmallisemmin.

Edullinen syöminen ei todellakaan tarkoita nahistuneen porkkanan järsimistä keittiön pimeimmässä nurkassa. Perusta illalliskerho tai kutsu ystäviä syömään. Yhdessä kokkaaminen ja syöminen on parasta mitä tiedän. Yksi hoitaa alkuruuan, toinen pääruuan ja kolmas jälkkärin. Neljäs ja viides tuovat viinit ja kuudes kukkia koristamaan yhteistä pöytää. Kustannuksetkin tasaantuvat huomaamatta.

kääntöpöydän brunssi

Tee ruokaa kerralla niin paljon, että siitä riittää lounaseväiksi. Ravintolassa syödystä lounaasta syntyy kuukaudessa yllättävän suuri potti. Kaksikymmentä kertaa kymmenen euroa on kaksisataa euroa. Sillä saa lennot melkein mihin tahansa Euroopan kaupunkiin.

Valitse välillä etätyöpisteeksi kahvilan sijaan kirjasto tai muu yhteisen työskentelyn tila. Yksi lattekahvi tai trendismoothie köyhdyttää matkakassaa vain muutaman euron, mutta viikossa niistäkin kertyy sievoinen summa. Jos kaipaat työtä tehdessä ihmisiä ympärillesi perusta duunirinki, joka kokoontuu vuorotellen kunkin kotona. Keittiönpöydän äärelle mahtuu helposti kuusi läppärityöntekijää ja kahviakin voi keitellä täysiä pannullisia.

2. Unohda shoppailu

Älä hassaa rahojasi halpatyövoimalla tuotettuihin kertakäyttörätteihin, jotka joudut pian korvaamaan uusilla. Jätä mikromuovia ympäristöön levittävät fleecet ja muut muovikuiduista muovatut asusteet kauppaan. Osta harvoin ja laadukasta. Vähän hintavampi ja paremmasta materiaalista valmistettu vaate tai asuste voi kestää jopa vuosikymmeniä, ja jos ostat suomalaista muotoilua, tuet samalla nuorien yrittäjien uraa. Mieti tarvitsetko todella uuden topin, kun kaapissasi on vino pino vanhojakin.

Suosi kierrätettyä ja vintage-muotia. Jos vaatekappale on kestänyt hyvänä 50 vuotta, se todennäköisesti pitää pintansa vielä sinunkin käytössäsi. Aina vaatteitakaan ei tarvitse ostaa omaksi, vaatelainaamot yleistyvät koko ajan. Pidä vaatteistasi huolta: tsekkaa pesuohjeet, parsi ja paikkaa pienet reiät, lankkaa kengät.

andbros model no. 4

Älä sorru ”ihan kivojen” tavaroiden haalimiseen. Osta uusi lamppu, keittiökone tai kiva kulho vain jos todella tarvitset sen. Turhat tavarat vievät tilaa ja keräävät pölyä. Harkitse myös kosmetiikan kuluttamista ja jätä hyllyyn ainakin ne, jotka sisältävät vesistöihin leviäviä mikromuoveja.

3. Hyödynnä ilmaiset ja halvat harrastukset

Salikortin sijaan astu ulos ja tee lenkki keskuspuistossa tai Töölönlahdella, treenaa kehonpainolla kotona ja hikoile rapputreeni vaikka senaatintorin kirkon rappusilla. Vieraile divarissa ja kaiva pölyttynyt kirjastokortti lipaston laatikossa. Ilmoittaudu hiusmalliksi, pidä leffailtoja kavereiden kanssa kotisohvalla, käy museoissa maksuttomina päivinä. Varsinkin kesäaikaan Helsinki on täynnä ilmaisia tai hyvin halpoja huvituksia: konsertteja, puistojumppia, avoimia ovia ja ravintolapäiviä.

kirjapino

Liiku omin voimin pyörällä, kävellen, suksilla tai rullaluistimilla. Lumettomina talvina on helppo pyöräillä läpi vuoden. Hankkimatta jääneen HSL:n kausilipun hinnalla matkustat kaupunkilomalle ja käyttörahaakin jää lompakon pohjalle.

4. Matkusta lähelle

Kun tilille on kertynyt sopiva summa, mieti minne haluat matkustaa. Suomessa on mielettömän paljon nähtävää. Tuhannet järvet ja meri, miljoonia hehtaareja metsää, huikeita vaaramaisemia, tuntureita, jänkiä ja tykkylumipuita. Kansallispuistoja on eteläisimmässäkin Suomessa, jotkut niistä ovat julkisilla kulkuvälineilläkin saavutettavissa, eikä yöpyminen teltassa maksa mitään. Neljä vuodenaikaa maalaavat maisemat taideteoksiksi, joiden vertaista saa kaukomailta hakea.

laituri ja järvi

Jos haluat matkustaa ulkomaille, matkusta Eurooppaan. Vaihtoehtoja on rajattomasti ja lomalle voi pyrähtää vaikka vain viikonlopuksi. Tarjouslennot kuljettavat Välimeren rantaan saakka muutamalla kymmennellä eurolla, etenkin, jos voit valita ajankohdan joustavasti.

5. Vuokraa airbnb-asunto tai yövy ystävien luona

Vertaismajoitus on usein halvempaa kuin hotellissa asuminen. Jos uskaltaudut buukkaamaan yksittäisen airbnb-huoneen, saatat selvitä jopa 20 eurolla per yö. Bonuksena saatat kohdata aamiaispöydässä uusia ystäviä tai ainakin kuulla ekslusiivisia matkavinkkejä. Jos vuokraat koko huoneiston, saat nukkua juuri niin pitkään kuin haluat, hakea tuoreet croissantit lähileipomosta ja nauttia ne omalla parvekkeella katsellen kaupunkin vilinää tai kuunnellen meren kohinaa. Osta jääkaappiin drinkkitarpeet ja nauti aperitiivit pimentynyttä iltaa ihaillen. Vuokraa kotisi Suomeen matkustaville turisteille oman lomasi ajaksi. Airbnb-hostiksi ryhtyminen ei vaadi paljoa, ihan tavallinen asunto riittää.

airbnb Fuengirola

Ulkomailla asuvilta ystäviltäkin voi tiedustella halukkuutta majoittamiseen. Tarjoudu kuitenkin osallistumaan kustannuksiin, silloin saatat päästä toistekin kylään. Paikallisopas on korvaamaton tuntemattomassa kaupungissa.

sangria omalla terassilla

Pienistä puroista kasvaa kohiseva joki, joka vie matkakohteesta toiseen ja kaupungista kolmanteen. Ehkä joskus vielä koittaa se päivä, kun matkabudjettia ei tarvitse enää puristaa kokoon kotijumpalla tai tarkan markan kauppalistoilla. Se päivä ei kuitenkaan ole tänään eikä huomennakaan, joten näillä mennään. Toistaiseksi.

Reseptikansion uusi elämä

Kun näen kiinnostavan reseptin painettuna lehteen, repäisen sen irti tai otan talteen koko aukeaman. Sitten työnnän repaleisen lehtileikkeen mustan reseptikansion väliin ja unohdan sen samantien. Reseptikansion välissä on niin paljon irtonaisia paperinpaloja, että luovuin jo kauan sitten sen säilyttämisestä kirjahyllyssä pystyasennossa.

reseptikansio

Pitkään reseptit lepäsivät vaakatasossa keittokirjojen päällä. Joka kerta, kun otin irtopainoksen esiin, puolet lippulappusista levähti lattialle. Kiroilin ja siirtelin ohjeita pinosta toiseen, kunnes löysin etsimäni. Sitten tungin pinkan takaisin kansien väliin. Toistettuani tätä kaavaa kymmeniä kertoja sulloin kansion lopulta kangaskassiin, jonka ripustin vaatehuoneen seinälle.

reseptikansio

Pari vuotta sitten, kun heitimme miehen kanssa hynttyyt yhteen, saimme täydellisen tupaantuliaislahjan. Ruokaystäväni Lotta oli katsellut naureskellen taisteluani repsahtaneen kansioni kanssa ja lahjoitti minulle selviytymispaketin. Se sisälsi jääkaapin oveen magneetilla kiinnitettävän kauppalistalehtiön, kaksi puna-valkoruudullisilla kangasteipeillä koristeltua kansiota, seitsemän settiä post-it-lappuja, kaksipuoleista teippiä, tähtitarroja ja paksun kasan muovitaskuja.

reseptikansio

Eikä tässä vielä kaikki. Siellä täällä kansion aakkostusvälilehtien lomassa oli Lotan luottoreseptejä, käsin kirjoitettuina tietenkin. Paketti sisälti myös mittojen muunnostaulukon sekä yrttien ja mausteiden käyttövinkkejä. Mikä mieletön lahja tällaiselle huithapelille, jonka koti on jatkuvasti kuin hävityksen kauhistus!

reseptikansio

Tupaantuliaisista kului vuosi ja toinenkin. Projekti antoi odottaa itseään. Välillä intouduin pläräämään repaleiset paperinpalat läpi ja heitin jopa jotain poiskin. Sitten kyllästyin ja tartuin johonkin palkitsevampaan toimeen. Tänään tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Kaivoin kangaskassin vaatehuoneesta, istuin olohuoneen lattialle ja levitin reseptit ympärilleni.

reseptikansio

reseptikansio

Luin jokaisen ruokaohjeen ja siirsin sen joko säilytettäviin tai pois heitettäviin. Välillä tarkistin, olenko kirjannut suosikkireseptin blogiin vai en. Joukossa oli sfnetin keskusteluryhmistä printattuja booliohjeita 20 vuoden takaa, hotmailin logolla varustettuja sähköposteja 2000-luvun alusta, ikivanhoista yhteishyvistä repäistyjä artikkeleita, kellastuneita hesarin ruokaliitteen aukeamia ja hätäisesti käsin kirjoitettuja lappusia sekä työkaverin antama piimäkakun resepti. Teemun blinien takapuolelta löytyi ex-avomieheni ote työaikakirjanpidosta ja lammascurryn taakse oli liimattu kauppalista.

reseptikansio

Kolmen tunnin kuluttua kaksi kolmasosaa resepteistä oli heitetty kierrätykseen ja loput sujautettu aakkosjärjestyksessä muovitaskuihin. Lopuksi merkitsin pinkeillä tarralapuilla ne reseptit, jotka ovat vielä kokeilematta ja sinisillä lippusilla ne, jotka odottavat blogiin siirtämistä. Muutaman valokuvan jälkeen pääsin kirjoittamaan tätä tekstiä. Uhosin miehelle kirjoittavani postauksen puolessa tunnissa. Nyt aikaa on kulunut 32 minuuttia, hartiat ovat tulessa ja nälkä mouruaa vatsassa, mutta projekti on vihdoinkin valmis. En oikein usko omia silmiäni.

reseptikansio

Sohvan syrjällä lojuu kymmenen paria parsittavia sukkahousuja. Voi olla, että neula ja lanka saavat odottaa huomiseen.