Lisää kasvisruokaa arkeen – tofu-kurpitsacurry

Kasvisruoka on tullut meidän keittiöön jäädäkseen. Eilen lounaaksi ensimmäistä kertaa kokattu tofu-kurpitsacurry kiilasi saman tien kestosuosikkien kärkikastiin. Kaupassa kärryihin kerätään vino pino sesongin kasviksia, kierrellään katselemassa, millaisia uutuuksia vegehyllyille on tällä kertaa ilmestynyt, ja ryhmittäydytään kylmäkaapeilla kasvipohjaisten tuotteiden eteen. Kauppakassista löytyy aina myös vähintään yksi pala tofua. Aina ei todellakaan ole ollut näin.

tofu-kurpitsacurry

Kovin monta vuotta en ole ehtinyt liputtaa tofun ja muiden kasvipohjaisten proteiinien puolesta. Jos totta puhutaan, saatoin jopa vältellä niitä. En ymmärtänyt, miten mauttomasta tofukuutiosta voisi valmistaa maukasta ruokaa. Tempe, seitan, quorn ja soijasuikaleet olivat erikoisuuksia, joihin törmäsin lähinnä entisen työpaikkani opiskelijaravintolassa.

Ennakkoluuloni vegemakkaroita ja vuustoja kohtaan olivat kohtuuttoman suuret, eikä mieleni tehnyt lähteä kokeilemaan summassa tuotteita, jotka ehkä jäisivät syömättä. Tiesin kyllä, että ilmaston kuumenemisen hidastamiseksi pitäisi vähentää eläinperäistä ruokaa ja lisätä arkeen kasvispohjaista ruokaa, mutta käytännön toteutus tuntui hankalalta.

Sitten tapahtui jotain. Tammikuussa 2018 sattuman oikusta istuin filipiiniläisen ravintolan pöytään ja päätin hetken mielijohteesta antaa tofulle tilaisuuden. Muistan edelleen, miten hämmästynyt olin. Kulhoruoan pinnalle asetellut tofukuutiot olivat pinnaltaan rapeita ja maultaan hillittömän herkullisia!

Sen jälkeen alkoi tutustumisprosessi, joka jatkuu edelleen. Aloin vähitellen ymmärtää, miksi tofulla ja muilla aikoja sitten kehitetyillä kasviproteiineilla on Aasiassa niin suuri suosio. Olen myöntänyt olevani väärässä ja kääntänyt takkini vähän nolostellen aiempaa ankeaa asennettani.

tofu-kurpitsacurry

Sittemmin olen syönyt superhyviä tofuvartaita, santsannut tofulimonelloa, kokannut pastaa pehmeällä silken tofulla ja maistellut mainiota tofuskagenia. Nykyään jääkaapissa on aina vähintään yksi kimpale tuota idän ihmettä. Pidän tofua aina varalla, sillä se säilyy pitkään ja siitä on vaikka mihin. Siinä sivussa keittiöömme on hiipinyt myös muita kasvipohjaisia vaihtoehtoja kuten niitä soijasuikaleita, tempeä ja hiljattain paluun tehnyttä nyhtökauraa Jääkaapin hyllyiltä löytyy myös vuustoa, soijajugurttia ja tietenkin kaurakermaa. Myös tuoreiden kasvisten määrä ylittää reippaasti puolen kilon päivittäisen suosituksen.

Tuorein ihastukseni kasvipohjaisten tuotteiden tutustumismatkalla on vegaaninen suklaavanukas. Vielä kaksi viikkoa sitten lusikoin tyytyväisenä suuhuni tavallista suklaamoussea, kunnes uskalsin vihdoin maistaa vegaaniversiota. Halleluja, kuinka herkullista! Nyt ihmettelen vain sitä, miksi ihmeessä sallin ennakkoluulojeni ohjata ostovalintojani näinkin pitkään.

Mutta se suklaavanukkaista, sillä nyt on vihdoinkin aika sukeltaa reseptin pariin. Tämä supermaukas tofu-kurpitsacurry on omittu kenenpä muunkaan kuin hyvän ystäväni ja taitavimmista taitavimman Hanna Hurtan blogista. Resepti on alun perin saatu edesmenneestä Esther-ravintolasta, jossa Hanna kyseiseen herkkuun tutustui. Minä olen tehnyt pieniä muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen mökkikeittiöstä löytyvien tykötarpeiden mukaan, mutta jos haluat kurkata orkkisreseptin, se löytyy täältä: Tofu-kurpitsacurry á la Esther. Molemmista resepteistä riittää reippaasti neljälle nälkäiselle.

Tofu-kurpitsacurry

1 pkt maustamatonta tai marinoitua tofua (250–300 g)
½ kurpitsa (n. 700 g)
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
2 tl curryjauhetta
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
½ tl kurkumaa
1 tl chilihiutaleita
1 purkki tomaattimurskaa (500 g)
1 purkki kookosmaitoa (250 ml)
2 kourallista tuoretta pinaattia
½ sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
suolaa
Lime- tai sitruunaviipaleita

Viimeistelyyn: tuoretta persiljaa tai korianteria sekä halutessasi chiliä
Lisukkeeksi: riisiä paketin ohjeen mukaan, puuroriisikin toimii todistetusti hyvin.

Kääri tofukimpale talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen sisään kuivumaan. Nosta paketin päälle paino kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen ajaksi.

Kuori kurpitsa ja lusikoi siemenet talteen (voit paahtaa ne uunissa ja käyttää esim. Salaatin tai jugurtin lisukkeena). Kuutioi kurpitsa reiluiksi suupaloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita pannulla öljyssä hetki ja lisää sitten kurpitsakuutiot. Lisää joukkoon mausteet eli chili, curry, juustokumina ja kurkuma. Jatka kuullottamista vielä tovi.

Holauta kasvisten sekaan tomaattimurska ja kookosmaito. Huuhtele tomaattimurskapurkki pienellä määrällä vettä ja kaada sekin ruoan joukkoon. Anna kiehahtaa ja hauduta sen jälkeen kannen alla n. 10 minuuttia. Pane viimeistään tässä vaiheessa riisivesi kiehumaan.

Kun kurpitsa on pehmennyt, lisää pannulle kuutioitu tofu ja anna makujen imeytyä vähintään 10 minuuttia. Sekoita soosin joukkoon lopuksi tuore pinaatti.

Mausta tofu-kurpitsacurry ennen tarjoilua raastetulla sitruunankuorella, sitruunan mehulla ja suolalla oman maun mukaan. Lusikoi lautaselle ja viimeistele tofu-kurpitsacurry lime- tai sitruunalohkoilla, tuoreilla yrteillä ja/tai chilillä.

tofu-kurpitsacurry

Ps. Jos sinäkin suhtaudut uteliaasti kasvisruokaan, sujauta korvasi taakse odottamaan Hannan uusi projekti, Kasviskapina. Kasvipohjaiseen syömiseen kannustava sivusto avautuu näillä näkymin vuoden loppuun mennessä, mutta Kasviskapinan instagram-pöhinää pääsee seuraamaan jo nyt!

Ajatuksia kuluttamisesta ja haaveita omavaraisesta mökkeilystä

Maailma on sekaisin. Ilmastokriisi voimistuu, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä. Ilmaston kuumenemisen aiheuttamat äärisäät tekevät tuhoaan ympäri maapallon, kuumuus kuivattaa joet, vesivarannot ehtyvät ja ruoan tuottaminen vaikeutuu kaikkialla. Vaikka meillä on käsissämme kaikki tarvittavat työkalut ja tuhansien tutkijoiden huolta herättävät tulokset, lentäminen, lihansyönti ja ylikulutus jatkuvat kuin ennenkin. Ilmastotavoitteisiin ehdotetaan vuosien taukoa, jotta talous pysyisi tasapainossa ja energiakriisistä selvittäisiin, vaikka ratkaisu on suoraan edessämme. On vain uskallettava avata silmät ja kohdata todellisuus.

kestävän mökkeilijän kesäkeittiössä

Epämiellyttävä totuus on, että maailma on kriisissä kulutustottumustemme vuoksi. Siksi ajatukseni kiertävät kulutuksen radikaalin vähentämisen ja osittaisen omavaraisuuden ympärillä. Kun katson ympärilleni, avaan vaatekaapin, silmäilen kirjahyllyä ja keittiöön haalimiani astioita huomaan, etten oikeasti tarvitse enää mitään. Kippoja ja kuppeja on ylenmäärin, elektroniikkaa löytyy joka lähtöön ja kirjahyllyt notkuvat lukemattomia tarinoita. Vaatteita minulla on vuosikymmeniksi eteenpäin, samoin kenkiä, jos hoidan niitä hyvin. Vaatekappaleet voi aina parsia tai korjauttaa ompelijalla, ja kengät saavat uuden elämän suutarilla. Jos jokin korvaamaton vaate hajoaa käsiin, valitsen tilalle kestävästi ja eettisesti valmistetun, enkä vilkaisekaan pikamuotia myyviin verkkokauppoihin. Vaihtelua ja erityisiä tilaisuuksia ajatellen maksan vaatelainaamon jäsenyyttä jo seitsemättä vuotta.

Mediat yrittävät yllyttää mainoksillaan minut tahtomaan tarpeettomiakin tavaroita, mutta onneksi minusta on tullut viime vuosina niille aika lailla immuuni. Kaupunkikodissa on jo kaikki tarvittava, samoin mökillä, enkä juuri nyt keksi, mitä tavaraa kahden aikuisen pieni perheemme tarvitsisi lisää. Kirjani lainaan kirjastosta ja melkein kaiken muun tavaran voi ostaa käytettynä, mikäli totean jonkin kapineen välttämättömäksi. En tarvitse uutta kännykkää, televisiota tai pelikonetta, en halua uusia vaatekaappiani joka kevät, kesä ja syksy, enkä kaipaa yhtään enempää kamaa kotiini. Mökillä olen huomannut, että shampoo, saippua ja yksi kosteusvoide riittävät pitämään minut puhtaana ja ihoni kunnossa. Jos joskus kaipaan muuta kosmetiikkaa, purkkeja ja purnukoita on niitäkin jo riittämiin.

Ensimmäiset askeleet kohti omavaraista mökkeilyä

Tavarataivaasta voimme irrottautua, mutta ruokaa tarvitsemme elääksemme joka päivä. Ideaalitilanteessa kasvattaisimme vihannekset, juurekset ja yrtit itse. Osa hedelmistäkin menestyy pihapuutarhassa mainiosti. Järvestä saa kalaa, luonnosta sieniä, marjoja ja villivihanneksia. Kauppareissuilta en silti välttyisi. Jauhoja, mausteita tai kasvimaitoja en pystyisi tuottamaan itse, enkä kaikkea kasviproteiinia. Teetä voin hauduttaa piparmintusta tai vaikka mustikanlehdistä, mutta puolison kahvi on edelleen kaupasta peräisin. Kokonaisvaltainen omavaraisuus on harvalle mahdollista, mutta jotain voimme silti asian eteen tehdä. Kotivaraviljely onnistuu vaikka omalla parvekkeella tai taloyhtiön pihapiirissä.

omavaraisuus mökkeily

Mökkipihamme perällä on pieni puutarha, joka koostuu kasvihuoneesta, muutamasta viljelylaatikosta ja parista marjapensaasta. Tätä menoa saan kuitenkin heittää hyvästit omavaraisuushaaveilleni, en nimittäin todellakaan ole mikään multasormi. Tänä kesänä molemmat kesäkurpitsat kuolivat pystyyn keskellä parhainta kasvukautta, ennen kuin olivat ehtineet tuottaa yhtäkään syötävää hedelmää. Karviaissadon ahmi parempiin suihin karviaiskoisa ja pinaatit ehtivät kukkia ennen sadonkorjuuta. Jäimme jälleen ilman juurikkaita, edes retiisit eivät suostu kasvattamaan mukulaa meidän hoidossamme. Kurkuntaimet kuivahtivat kaupunkikodin ikkunalaudalle, sama kohtalo oli myös perhosbaarin kesäkukilla. Tomaatit kasvavat kyllä, mutta ne kukkivat jostain syystä niin myöhään, ettei kasvihuoneessa vieläkään ole yhden yhtä kypsää tomaattia. Chilitkään eivät elokuun viimeisenä päivänä edes punastele.

omavaraisuus mökkeily

Jossain olemme sentään onnistuneet. Porkkanarivistöstä on rouskuteltu jo muutama oranssi herkkupala, yrtit kukoistavat ruukkupuutarhassa ja raparperipuska on kasvanut kokoa niin, että siitä vihdoinkin leivottiin useampi piirakka kesän aikana. Kesäkuun lopulla multiin heitettyjä vahingossa itäneitä perunoita emme vielä ole raaskineet nostaa ylös, sillä niin kauan kuin ne ovat vielä penkissä, toivo omasta sadosta elää. Kyssäkaalit jäävät pieniksi, mutta se ei tässä kasvimaan konkurssissa juurikaan haittaa – aion nimittäin nauttia pienimmistäkin onnistumisista, joita mökkipuutarha tarjoaa.

Kuluttamisen vähentäminen on helppoa

Ylikulutus ei tietenkään koske vain tavaroita, ruokaa ja vaatteita. Se liittyy mitä suurimmissa määrin myös energiaan ja maailman vesivarantoihin. Kasvisruokaan siirtyminen auttaa vähentämään vedenkulutusta globaalisti, mutta on paljon muutakin mitä voimme tehdä.

Ajokilometrien ja -nopeuden vähentäminen, huonelämpötilan laskeminen, lämpimän veden lotraamisen, suihkukertojen ja niiden keston minimoiminen, vettä säästävään suihkun suuttimeen vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen ja viimeistenkin hehkulamppujen vaihtaminen energiaa säästäviin valonlähteisiin ovat kaikki helposti toteutettavia tekoja. Kun kodinkone ei enää ole korjattavissa, voi aina miettiä tarvitaanko uutta ja jos tarvitaan, tilalle kannattaa valita mahdollisimman energiatehokas vaihtoehto. Pörssisähkön hintaa seuraamalla on helppo ajoittaa pakolliset sähkösyöpöt toiminnot oikeaan aikaan vuorokaudesta. Vaikka oma sähkösopimus ei pörssisähköön perustuisikaan, sähkön säästäminen vaikuttaa meidän kaikkien lompakkoihin ja maapallon tulevaisuuteen pidemmällä tähtäimellä.

omavarainen mökkeily

Mitä vähemmän käytämme sähköä, sitä helpompi on irtautua fossiilisista energianlähteistä. Autosta luopuminen saattaa kirpaista, mutta varsinkin jos koti on kaupungissa, sitä kannattaa vakavasti harkita. Sähköauto on ilmaston kannalta parempi kuin polttomoottorimenopeli, mutta mielessä kannattaa pitää myös se, että tällä hetkellä yhden ainokaisen sähköauton akun valmistamiseen tarvittavan nikkelin louhiminen (joka on siis vain yksi akkuun tarvittavista mineraaleista) aiheuttaa jopa 50 tonnia ympäristölle vaarallista jätettä. Tuskaa lisää sekin tieto, että esimerkiksi yhteen Teslan akkuun tarvittavalla mineraalimäärällä valmistettaisiin 178 sähköpyörän akkua. Yhtälö on lyhyelläkin matematiikalla mahdoton. Kaikkien nykyisten polttomoottoriautojen sähköistämiseen eivät maapallon mineraalit mitenkään riitä, joten luovu autosta ja vaihda pyörään, jos vain voit.

Miten mökkiläinen vähentää kulutusta?

On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vähällä punaisessa tuvassa tulee toimeen. Kannan keväällä tuvan lipastonlaatikkoon kassillisen kesävaatteita, joista syksyllä huomaan käyttäneeni vain murto-osaa. Kuljen samoissa rennoissa housuissa ja itse neulomassani villapaidassa lähes joka päivä. Lämpiminä päivinä saatan sujahtaa mekkoon tai koikkalehtaa pihapiirissä ilman rihmankiertämää. Ruokalasku on samaa tasoa tai mahdollisesti hieman suurempi kuin kaupungissakin, mutta se johtuu siitä, että haluamme suosia paikallista suoramyyntiä ja maksaa hiukan enemmän paikallisille tuottajille.

luonnon monimuotoisuus

Sähköttömällä ja vedettömällä mökillä on helpompi säästää energiaa kuin isolla ja talviasuttavalla kesähuvilalla. Tosin jos lämmitys perustuu puiden polttamiseen, ei sekään pienhiukkaspäästöineen ongelmatonta ole. Jos ajatellaan ilmaston kuumenemista kiihdyttäviä päästöjä, on liikkuminen mökille se suurin päästöjen lähde. Jos mökille siirrytään julkisten kulkuneuvojen sijaan omalla autolla, olisi hyvä, jos siellä pystyisi viettämään pidempiä aikoja kerrallaan. Muutaman päivän takia edestakaisin suhaaminen laihduttaa myös lompakkoa.

luonnon monimuotoisuus

Mökkipuutarhan perustaminen ja osittaisen omavaraisuuden on sekin suositeltavaa. Orgaaniset jätteet kuten kuivakäymälän sisältö sekä ruoantähteet ja muut biojätteet kannattaa kompostoida. Mökkeillessä luonto on lähellä joka päivä, ja ainakin meidät se on saanut ajattelemaan maapallon hyvinvointia entistäkin enemmän. Haluan tulevinakin vuosina uida sinilevättömässä järvessä, seurata oravien, jänisten ja lintujen elämää pihapiirissä ja peseytyä puhtaassa sadevedessä. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta motivoi ja saa toimimaan vastuullisemmin, planeettamme ja meidän kaikkien hyväksi. Vähemmän on enemmän, joka päivä.

Kesäloma ilman kännykkää – uhka vai mahdollisuus?

Herään taas rintakehää kalvavaan ahdistukseen. Kesälomaa on takana kaksi viikkoa, edessä vielä kolme. Kuvittelin palautuneeni parissa viikossa, mutta keho taitaa olla toista mieltä.

Käsi hamuaa kännykkää ja muutamaa sekuntia myöhemmin olen sukeltanut somen syviin syövereihin selaamaan sen syötteitä ja ahmimaan ahdistavia uutisia. Kuluu kaksi tuntia, päätä särkee, väsyttää, eikä olo ainakaan parantunut ruudulla välkkyvän ilmastokriisin, luontokadon ja entiseen tapaan jatkuvan lomalentelyn ansiosta.

kesäloma ilman kännykkää

En tiedä johtuuko kaikki maanantaista, mutta sen tiedän että minun on pysähdyttävä ja otettava aikalisä. Loppuloman ajan keskityn hetkeen. Kuuntelen itseäni, mökkipihan äänimaisemaa, järven elämää ja tuulen huminaa honkapuissa. Annan kaiken huomioni parisuhteelle, ympärillä oleville ystäville, luonnon ihmeille ja kesäisille kävelyretkille. Kokkaan, herkuttelen, saunon, uin, luen, neulon, torkun riippumatossa, nukun pitkiä päiväunia ja ratkon japanilaisia ristikoita. Revin to do -listat, unohdan tarkoituksella kaiken sen, mitä pitää ja teen vain sitä, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa.

kesäloma ilman kännykkää

Ehdottomuus on harvoin paras ratkaisu, mutta joskus sekin on tarpeen. Jos annan itselleni luvan selailla somea tunnin päivässä, tulen siitä vain vihaiseksi. Kun kännykälle antaa peukalon, se todellakin vie koko käden, mielenrauhan ja lopulta yöunetkin. Kuinka moni tykkää, vai tykkääkö kukaan, montako sydäntä saan ja mikä onkaan päivän seuraajamäärä? Dopamiini on hurja huume, josta moni meistä on riippuvainen, myös minä. Siksi rajoitan kännykkäni käyttöä ja siirryn hetkeksi kokonaan pois somesta.

kesäloma ilman kännykkää

En lukitse kännykkää lipaston ylimpään laatikkoon, mutta yöpöydälläni se ei enää ole tervetullut. Hoidan puhelimella vain pankkiasiat, tarkistan sääennustuksen, googlaan kivoja retkikohteita, etsin yhteystietoja ja viestittelen ystäville. Myös äänikirjat ja kamera ovat sallittuja, mutta some, se saa jäädä kolmeksi viikoksi kokonaan. Siirrän tarvitsemani sovellukset yhdelle välilehdelle, enkä siirry muille välilehdille lainkaan. Onko kyseessä uhka vai mahdollisuus, mahdoton tehtävä vai kenties hämmentävän helppo nakki, se selvinnee seuraavien viikkojen aikana.

Siispä toivotan lempeää laiskottelua, poutapilviä ja sopivasti sateita kesäpäiviisi, nähdään elokuun puolenvälin tietämillä!

kesäloma ilman kännykkää

Ps. Jos mökkimeininkiä tulee ikävä, kurkkaa Instagramin puolelle. Profiilin kohokohdista löytyy mielin määrin laiturilla loikoilua ja mökkimaisemia tältä ja kahdelta viime kesältä. Suuntaa siis sinne, jos mökki-ikävä iskee!

Pps. Olen muuten kirjoittanut someriippuvuudesta ennenkin, kuuden vuoden takainen teksti löytyy täältä – ja se on valitettavasti edelleen ihan yhtä ajankohtainen: Someriippuvaisen tunnustuksia