Vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella

Mökkimaiseman mukana saimme ikioman puolukkapaikan. Mustikoitakin mökkitontin pienestä marjametsästä löytyy, mutta eniten on puolukkaa. Tänäkin syksynä mättää hehkuivat punaisina ja kaupunkikodin pakastimeen kertyi litratolkulla lempimarjoja. Ja hyvä niin, sillä kyllä niitä kuluukin. Lisään puolukoita aamiaiskulhoon, puuron päälle, smoothien sekaan, kaaliruokien kylkeen ja pottumuusin kaveriksi. Oikeastaan puolukka sopii minkä tahansa ruoan kanssa syötäväksi, mutta kaikkein makeimmalta marjat maistuvat kuuman kinuskin kanssa. Ja jos tarkkoja ollaan suolaisen, omenamehusta keitetyn kinuskikastikkeen kera. Joten tässäpä tulee vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella!

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

Tällä kertaa vegaaninen puoloffee rakennetaan pieniin lasipurnukoihin, joihin sain inspiraation Viimeistä murua myöten -blogista. Annokset voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja siirtää jääkaappiin odottamaan herkkuhetkeä. Minä murustelin purkkien pohjalle vegaanisia täysjyvädigestivejä, mutta sinä voit käyttää mitä tahansa mieleisiäsi keksejä, tai näin joulun alla vaikka piparkakkuja. Kinuskiksi käy perinteinen kermasta ja sokerista keitelty kastike, mutta kehotan kokeilemaan myös tätä vegaanista versiota. Omenamehusta keitetty kinuski eroaa perinteisestä, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Se maistuu raikkaammalta, sillä siihen ei lisätä lainkaan sokeria tai kermaa tai muita kerman kaltaisia kasvipohjaisia tuotteita. Resepti on mitoitettu kahdelle, joten tuplaa tai triplaa määrät, jos teitä on enemmän saman pöydän ääressä.

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

Vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella

3 dl suodattamatonta omenamehua
1–2 rkl vegaanista voita tai kookosöljyä
hyppysellinen sormisuolaa
2 digestive-keksiä
ripaus kardemummaa
1 dl puolukoita
1 dl maustamatonta kauragurttia (esim. Oatlyn Havregurt)

Keittele ensin omenakinuski. Kaada omenamehu pieneen kattilaan ja anna sen kiehua keskilämmöllä, kunnes mehu on noin 1/3 alkuperäisestä määrästään ja siitä muodostuu paksumpi, siirapin tai juoksevan hunajan kaltainen seos. Tähän kuluu noin 20 minuuttia. Ensimmäisten 15 minuutin aikana mehua ei juuri tarvitse vahtia, mutta sen jälkeen kannattaa seisoskella hellan äärellä tarkkana kuin porkkana, jotta kinuski ei pala pohjaan. Lisää sitten ruokalusikallinen vegaanista voita tai kookosöljyä ja vispaa se kinuskin sekaan. Ripottele lopuksi kinuskikastikkeeseen vähän sormisuolaa. Säilytä kinuski jääkaapissa, jos et käytä sitä saman tien. Jääkaapissa kinuskista tulee paksumpaa ja se kannattaa lämmittää ennen vegaaninen puoloffeen kokoamista.

Kokoa vegaaninen puoloffee purkkeihin, laseihin tai sopiviin jälkiruoka-astioihin. Murustele ensin pohjalle keksit, sekoita keksimurun joukkoon ripaus kardemummaa ja halutessasi nokare vegaanista margariinia tai voita. Lusikoi keksimurun päälle kerroksittain omenakinuskia, puolukoita ja maustamatonta kauragurttia. Koristele vegaaninen puoloffee puolukoilla ja nauti!

vegaaninen puoloffee

Jos puolukka on sinunkin lempimarjasi, kurkkaa ainakin nämä puolukkaiset reseptit:
Puolukkainen roseeviiniglögi
Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa
Äitienpäivän kookos-puolukkapiiras
Puolukkaiset suklaasuukot
Inkiväärillä maustettu puolukkabellini

Strömforsin ruukilta Ruotsinsalmen taisteluun – elämyksellinen lähiloma Loviisan ja Kotkan seuduilla

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina

Kotka on kesäkaupunki, tokaisi puolisoni, kun tiedustelin häneltä, kiinnostaisiko marraskuinen miniloma Kotkan kainalossa. Nyökkäilin, sillä myös minun mielikuvani kaakkoisesta merenrantakaupungista oli kesäinen. Mieleen putkahtavat meripäivät, saaristo, runsaslukuiset rantapuistot ja sataman kesäravintolat. Mutta, jatkoin, eikö juuri siksi olisikin mukavaa matkata kesästään kuuluisaan kaupunkiin ja tutkia mitä siellä voi vuoden pimeimpänä aikana puuhata?

lähiloma Kotka Loviisa

Puolisoni puisteli pitkään päätään päähänpistolleni, mutta kun matka viimein häämötti horisontissa hänkin alkoi innostua. Vuokrasimme retkeä varten sähköauton, pakkasimme reppuun kuksat, taukotakit ja termospullon, vetäisimme päällemme vedenpitävät pukineet ja käänsimme sähköisen menopelimme keulan kohti Loviisaa. Kahdeksan kilometrin pituinen Kukuljärven kierros Ruotsinpyhtäällä odotti jo reippaita retkeilijöitä. Tämä on matkakertomus lähilomasta Kaakkois-Suomen rannikkoseudulla, vain reilun tunnin matkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Eväsretkellä Kukuljärven kierroksella

Ennen pitkospuille astumista oli etsittävä evästä patikointipolulle. Pysähdymme Loviisaan tankkaamaan sähköä ja kuljeskelemme sillä välin pitkin keskustan puutalokortteleita maistuvien eväiden toivossa. Tunnelmallisen Favorit Cafe & Teashopin vitriinit näyttävät juuri siltä, mitä olimme tulleet hakemaan. Tuoretta leipää, toinen toistaan herkullisimpia houkutuksia, leivoksia, pullaa ja kokonainen seinällinen erilaisia teelaatuja. Himoitsen kauniita kakkupaloja ja päätän, että aikuinen voi joskus valita lounaakseen palan kakkua. Varsinaisiksi retkieväiksi pakataan pari vuohenjuustolla ja viikunalla täytettyä leipää sekä tuoreita kanelikierteitä. Kotoa kannettu termari täytetään kuumalla kaakaolla. Autokin on saanut sähköä syödäkseen, joten olemme kaikki kolme valmiita Kukuljärven kierrokselle.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kukuljärven kierroksen lähtöpiste sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Strömforsin ruukilta, joten patikoimaan olisi voinut lähteä suoraan majapaikan ovelta. Halusimme kuitenkin säästää hieman aikaa ja pysäköimme kullankeltaisen kaaramme varsinaiselle nollapisteelle urheilukentän laitamille. Kello on ehtinyt iltapäivän puolelle, joten vaelluskenkää on pantava toisen eteen rivakkaa tahtia, jotta ehtisimme pois polulta ennen pimeää. Jumitumme kuitenkin kymmeneksi minuutiksi parkkipaikalle, sillä taivaalta tulee vettä kaatamalla. Tihrustamme sadetutkaa, mietimme matkan pituutta ja pohdimme lähituntien ennustetta. Maastokartan mukaan kolmen kilometrin päässä olevalta laavulta pääsisi pois myös tietä pitkin, joten päätämme lähteä matkaan kenkien alla loiskuvista lätäköistä huolimatta.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Reitti on mukavan monipuolinen ja vastaan tulee niin pitkospuita, avohakkuita, jyrkkiä kallioita, järvimaisemaa kuin suonsilmäkkeitäkin. Jyrkimpiin paikkoihin on rakennettu rappusia, mutta kallioita pääsee halutessaan kiipeilemään reitille kiinnitettyjen köysien varassakin. Toisia ihmisiä sen sijaan ei vastaan kävele yhtäkään. Suosituskiertosuunta on myötäpäivään ja reitin kyltitys on tehty sen mukaan. Me halusimme kuitenkin laavulle nopeammin ja siksi vaelsimme kapinallisina vastapäivään.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kukuljärven laavu on erityisen hyvin varusteltu. Kuivia puita löytyy liiteristä, tulipaikalla on jos jonkinmoista ruoanlaittovälinettä, huussit ovat siistissä kunnossa ja rannasta löytyy laituri ja jopa uimakoppi. Teemme tulet, korkkaamme kaakaotermarin ja lämmitämme ritilällä eväsleivät.

lähiloma Kotka Loviisa

Kun sade loppuu ja aurinko alkaa maalata taivaanrantaa pastellisävyillä, tulee reippaille retkeläisille kiire. Seuraavat kilometrit taitetaan hämärän laskeutuessa hiljaiseen metsään. Viimeinen kilometrin pätkä polulla jätetään suosiolla väliin, sillä taivaltaminen pimeällä asfalttitiellä tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Strömfors Bed & Bistro ja Bistro & Butik Kronan

Kostein kengin kapuamme Strömforsin Bed & Bistron portaita pitkin vanhan kartanon tunnelmalliseen lämpöön. Huoneessa on hirsiseinät, sängyssä puhtaat lakanat ja alakerran sauna sopivan kuuma vain meitä varten. Saunomme antaumuksella pehmeissä löylyissä, pujahdamme lauteilta vilpolan puolelle kerran jos toisenkin ja viivyttelemme huoneeseen palaamista viimeiseen asti.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Illalliselle köröttelemme Loviisaan, Bistro & Butik Kronan -ravintolan hellään huomaan. Pitkän patikointipäivän jälkeen burrata, suppilovahverorisotto ja tarte tatin katoavat lautasilta liukkaasti. Tunnelmallinen ilta päätetään kahteen kannulliseen vihreää teetä, ja yhdeksän aikaan olemme jo onnellisesti  vällyjen välissä.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Pitkien ja rauhallisten yöunien jälkeen tassuttelemme villasukissamme kartanon saliin. Päivän ensimmäisenä retkikohteena on Valkmusan kansallispuisto, joten runsas, osittain pöytiin tarjoiltu aamiainen tulee reippailijoille todelliseen tarpeeseen.

Valkmusan kansallispuisto: Läntisen keitaan lenkki

Yöllä on ollut pakkasta ja pitkospuita peittää kuurakerros. Eteneminen 2,3 kilometrin rengasreitillä on hidasta, sillä kengät lipsuivat vauhdikkaammalla tahdilla. Keidassuo on käsittämättömän kaunis. Vesilammikot ovat riitteessä ja maaruskan sävyt hehkuvat rahkasammalikossa edelleen oranssinpunaisina vaikka eletään jo marraskuuta.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Puolessa välissä matkaa metsälämpäreen suojista nousee luontotorni, josta suota voi ihailla lintuperspektiivistä. Keväisin, kesäisin ja syksyisin suolla käy varmasti melkoinen vilske ja siipien suhina, kun linnut palaavat pesimäpaikoilleen ja lähtevät lopulta muuttomatkalleen. Marraskuussa maisema on hiljainen. Lyhyellä lenkillä vastaan kävelee yksi lenkkeilijä ja kaksi retkeilijää nelijalkaisen ystävänsä kera, mutta muuten saamme nauttia luonnon kauneudesta kahdestaan.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Hitaastikin taivaltaen ja luontotornissa hyvän tovin nättiä näkymää ihmetellen kierrokseen kului vain 45 minuuttia. Lähtöpaikalle kurvaa Kotkasta puolessa tunnissa, sama matka on myös Ruotsinpyhtäältä. Valkmusan kansallispuistoon ehtii siis kiireisempikin kaupunkilomalalainen!

Lounasta Ravintola Torissa ja historiaa Merikeskus Vellamossa

Pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen on aika tankata takaisin kalorit, jotka kansallispuistossa kulututettiin. Kotkan torin laidalle vastikään avatun Ravintola Torin perjantainen lounasmenu ilahduttaa nälkäisiä retkeläisiä, sillä listalla on neljä erilaista burgeria lisukesalaatteineen! Ravintola on juuri sopivan kokoinen ja viihtyisästi sisustettu. Ihaieimme ikkunasta komeaa betonikolossia, jota kaupungintaloksikin kutsutaan. Torille on rakennettu jouluvaloin koristeltu kuusimetsä, joka päiväsaikaan ei oikeuksiinsa päässyt, mutta on varmasti hieno näky illan hämärtyessä.

lähiloma Kotka Loviisa

Kotkan mittasuhteet ovat oikein sopivat kaltaisillemme kävellen kaupungissa liikkuville. Kaikkialle on korkeintaan 20 minuutin kävelymatka ja merellisyys kaupungin kaikilla kulmilla läsnä. Jos kaipaa kokonaisvaltaisempaa kokemusta meren merkityksestä alueen historialle, kannattaa ehdottomasti viettää tunti jos toinenkin Merikeskus Vellamossa. Pelkkä rakennuskin on näkemisen arvoinen, kuin suuri kaikissa sinisen ja vihreän sävyissä kuohuva aalto, jonka harjalle pääsee ihailemaan merelle avautuvia maisemia. Olen päässyt tutustumaan perusnäyttelyyn kerran aikaisemminkin ja siitä lähtien olen hehkuttanut paikkaa kaikille, jotka ovat jaksaneet ylisanojani kuunnella.

merikeskus vellamo

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kahden tunnin visiitin aikana uppoudumme historiallisiin meritaisteluihin kertakaikkisen upeasti rakennetussa Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyssä. Aikansa suurin taistelutantere on esitetty tavallisten ihmisten tarinoiden kautta. Kokemus on niin intensiivinen, että kamera unohtuu reppuun ja näyttely jää ikuistamatta. Ehkä parempi näin, spoilaamiseen sijaan suosittelen syvästi perehtymistä aikalaisten tarinoihin ja tekemään retken Kotkaan vaikka vain tämän näyttelyn takia. Aikaa on, sillä Kohtalona Ruotsinsalmi on esillä Merikeskus Vellamossa aina vuoteen 2027 saakka. Jos kuitenkin retkiseurueessa on pikkuihmisiä, kannattaa kipaista Kotkaan viimeistään tammikuun alkupuolella, sillä valtamerien hirviölegendoihin perustuva, mainio Merimonsterit-näyttely uiskentelee väljemmille vesille jo kuun puolessa välissä. Psst. Merikeskuksella käy museokortti!

Ravintola Vausti – piirun verran parempi illallinen

Päivän pimennyttyä päälle puettiin parempaa seppälää, sillä illallispöytä on varattu Ravintola Vaustista. Kun meille osoitetaan pöytä puoliympyrän muotoisesta loosista, vaihdamme katseita keskenämme. Siitä saakka, kun vietimme iltaa erään ranskalaisen ravintolan pehmeällä sohvalla vuosia sitten, tuon kaltaisesta illallispöydästä on tullut suosikkimme. Sen sijaan, että istuisimme kaukana toisistamme pöydän vastakkaisilla puolilla, saamme syödä vierekkäin omassa rauhassa ja seurata ravintolasalin tapahtumia herkuttelun lomassa. Myös puolison melukuulo kiittää, sillä tarvittaessa keskustelua voi käydä vaikka kuiskimalla toisen korvaan. Melko täydellinen treffipaikka siis!

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Ruoka ansaitsee yhtä lailla kiitoksen. Alkupalojen kampasimpukat on kypsennetty juuri niin kuin pitää, läheiseltä Ahvenkoskelta kalastettu siika kastikkeineen maistuu muikealta ja jälkiruoan veriappelsiinisorbetti on ihanan raikasta. Palvelu on mutkattoman mukavaa ja viinien paritus huolella tehty, vaikka lista on kuulemma upouusi. Pikkuruinen miinus merkitään seinän takana jumputtavalle olutravintolan basson jytkeelle, joka sekoittui tunnelmallisen ravintolasalin ranskalaisiin chansoneihin varsinkin illan alkuvaiheessa.

Suloiset unet Sokos Hotel Seurahuoneen 7. kerroksessa

Vuonna 2019 remonteeratussa ja uudelleen sisustetussa Sokos Hotel Seurahuoneen 7. Kerroksen huoneessa näkyy Remppa vai muutto -ohjelmastakin tutun Marko Paanasen pettämätön kädenjälki. Hillityt sävyt ja rauhallinen muotoilu ovat juuri sitä, mitä hotellihuoneelta toivon. Kirsikkana komean kakun päälle ovat lähes koko seinän kattavat ikkunat, jotka avautuvat viereiseen puistoon. Kyllä tällaisessa huoneessa kelpaa köllötellä! Antoisan aamiaisen jälkeen kipuamme takaisin muhkeiden peittojen alle pötköttelemään, kunnes on aika kirjautua ulos hotellista.

lähiloma Kotka Loviisa

Possojahdissa, kirpputorikierroksella ja kalasoppalounaalla

Pikkulinnut olivat laulaneet, että Kotkassa on erityisen hyvä kirpputorivalikoima. Karttaa tutkimalla laskin, että muutaman kilometrin säteellä on yhteensä yksitoista kirpparia ja kierrätysmyymälää. Tässä vaiheessa aamuinen köllöttely alkoi kaduttaa. Kello nimittäin käy jo puolta päivää, emmekä mitenkään ehtisi suoriutua kaikista kirppareista, kuten oli suunniteltu. Teimme pikaisen sotasuunnitelman iltapäivälle. Ensimmäiseksi listalle raapustettiin possojahti, sitten kaksi kirppistä keskustassa, pikainen pyörähdys Sapokan vesipuistossa, soppalounas Kuusisen Kalamajalla ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä Hovinsaaren Kaarikirppis sekä Jussin jättikirppis Kyminlinnan tietämillä.

Siispä kohti toria ja possomaistiaisia! Luulimme olevamme ajoissa liikenteessä, mutta mitä vielä, possojen myyntikärryllä lyödään jo lappua luukulle. Myyjällä on myytävänään vain ei-oota, mutta hän vinkkaa, että Itäkadun leipomopuodista possoja saattaisi vielä saada. Nopea piti kuitenkin olla, sillä myymälä sulkeutuisi 10 minuutin kuluttua. Kurvaamme Itäkadulle viittä vaille yksi.

Samaan aikaan leipomon eteen parkkeeraa toinenkin matti myöhäinen. “Onko possoja?”, hän huudahtaa jo ennen kuin pääsee ovesta sisään. Myöntävän vastauksen kajahtaessa ilmoille me molemmat huokaisemme helpotuksesta. Kun myyjä katoaa takahuoneeseen toimittamaan tilausta, miekkonen kääntyy minun puoleeni ja pyyhkii hikeä otsaltaan. “Vähän jäi viime tippaan tänään,” hän hengähtää. “Ajoin Helsingistä asti posson perässä ja olisi harmittanut vietävästi, jos ne olisivat olleet loppu.” Nyt oltiin selvästi tärkeän asian äärellä. Jos joku ajaa Helsingistä asti pelkästään posson perässä, on herkun oltava parempaa kuin hyvää. Saatuaan lämpimän posson paperipussissa käsiinsä, mies astuu ulos, istuu autonsa etupenkille ja aloittaa herkuttelun. Hetkeä myöhemmin minäkin upotan hampaani sokeriseen herkkuun. Rapean kuoren ja lämpimän omenahillon yhdistelmä on kieltämättä vertaansa vailla!

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kun makeat alkupalat on nautittu suuntaamme Sapokan vesipuiston kautta legendaariselle Kuusisen Kalajamalle, joka sijaitsee nimensä mukaisesti entisellä Kuusisen saarella. Kirkkaan lohikeiton lisäksi hauskasti meriaiheisilla esineillä sisustetussa kalamajassa tarjoillaan viiden euron lohileipiä. Soppa on maukasta, mutta shown varastavat vaatimattoman oloiset parilalla paahdetut ruisleivät, jotka ovat syntisen rapeita ja rasvaisia. Nam!

lähiloma Kotka Loviisa

Kirpputorikierrokselta kotiin lähtee kassillinen tarpeellista tavaraa. Kuvausrekvisiittakaappi saa uutta sisältöä alpakkaisista lautasista, lusikoista ja haarukasta sekä pienestä lasimaljakosta. Mökille löytyy pieni puutarhahara, kunnon sahalaitaiset ruokailuveitset sekä Viktorinoxin hyväksi havaittu hedelmäveitsi. Viinilasikokoelma kasvoa kahdella kaiverretulla lasilla, jotka erehdyttävästi muistuttavat paikallisen Karhulan lasin tuotantoa. Puoliso tekeee hänkin löytöjä: yhdeksän euron sähköhöylä, Iittalan klassikkotuoppi sekä karvavuorelliset talvikengät vaihtavat omistajaa. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä saalis.

Tuliaisia Malmgårdin maalaisputiikista

Ajaessamme kotia kohti harmittelen ääneen ajankulua. Olisin halunnut piipahtaa vielä parilla kirpputorilla, miksi ihmeessä niiden ovet suljetaan lauantaisin niin aikaisin iltapäivällä. Harmitus unohtuu, kun vilkaisen auton mittaristoja. Siis hetkinen, Helsinkiin on matkaa 130 kilometriä. Eikös vuokraamosta sanottu, että täydellä latauksella ajaa varmuudella vain 120 km? Aikaa lataamiseen ei ole, joten väännämme lämmityksen minimiin ja tiputamme nopeutta yhdeksäänkymppiin satasen alueella. Tarkoitus on kiepata vielä Malmgårdin kautta, joten jännäksi menee.

Jostain syystä olimme molemmat jääneet käsitykseen, että Malmgårdin kartanon putiikki olisi auki kuuteen saakka. Epäilykset heräävät, kun kaarramme hiljaiseen pihaan vähän vaille neljä. Mies marssii ovelle, joka onneksi on auki, ja huudahtaa heti myymälän menevän muutaman minuutin päästä kiinni. Huh. Se siitä rauhallisesta tuotteisiin tutustumisesta ja joulutunnelmoinnista sitten. Kokoamme tiskille nopeasti pari pussia jauhoja, glögipullon, viikunaviinietikkaa, pussillisen emmervehnästä valmistettua lakritsaa sekä pari pulloa olutta ja siideriä. Joululahjaostokset jäävät hoidettavaksi paremmalla ajalla.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Auto jaksaa kuin jaksaakin kotiin saakka ja vaikka varpaita paleltaa, pääsemme kunnialla perille. Miniloma melkein naapurissa on tehnyt tehtävänsä – on ihanaa olla taas kotona! Päässä pyörii uusia ideoita ja suunnitelmia, joista ensimmäiseksi todennäköisesti toteutetaan päivän mittainen retki takaisin Kotkaan. Aion koota siskot samaan autoon, istuttaa siskontytön keskelle takapenkkiä ja startata kohti kaakkoa. Merimonsterit, Maretarium ja monipuoliset makuelämykset, täältä tullaan!

Ps. Jos Kotkan ja Loviisan seutu alkoi kiinnostella, kurkkaapa Visit Kotka-Haminan verkkokauppaan. Sieltä voit hankkia elämyksiä, aktiviteetteja tai kokonaisen matkapaketin kuusen alle. Suosittelen!

Pps. Myös Hamina ja Virolahti ovat visiitin arvoisia, suosittelen syvästi niitäkin!

Haaveita ympärivuotisesta mökkeilystä

Arki on solahtanut syksyisiin uomiinsa. Kello soi seitsemän jälkeen, käsi hapuilee kännykkää ja heti sen jälkeen yöpöydälle kannettua vesilasia. Veden määrä kertoo yöunen laadusta. Kun lasi on tyhjä, olen herännyt aamuyöstä useita kertoja, jos juoma on koskematon, unta on riittänyt aamuun asti. Pinnistelen itseni pystyyn ja avaan sälekaihtimet, vain todetakseni, että pimeää on, edelleen. Kuljen keittiöön kylppärin kautta. Huuhtelen kasvot kylmällä vedellä ja katson silmiin peilistä pöllämystyneenä tuijottavaa tyyppiä.

Mies kilistelee jo avaimiaan eteisessä, hän juo aamukahvinsa vasta työpaikalla. Pussaan ja toivotan hyvää työpäivää. Keitän ison kupillisen teetä, voitelen yhden näkkärin ja sulatan pakastimesta rasiallisen mökiltä kerättyjä puolukoita. Lusikoin sulatetut marjat kaurajugurtin päälle ja lisään aamiaiskulhoon vielä pellavansiemenrouhetta, inkivääriä, manteleita, pihlanamarjajauhetta ja ruisgranolaa. Istun keittiönpöydän ääreen ja avaan kirjan.

ympärivuotinen mökkeily

Seuraavista tunneista ei olekaan sitten juuri mitään kerrottavaa. Istun sohvalla läppäri sylissäni. Kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan vielä lisää. Säädän, väännän ja käännän, kopioin, leikkaan ja liimaan. Deletoin, pyyhin pois, lisään ja muotoilen uudelleen. Iltapäivällä mieli alkaa harhailla ja tarttua epäolennaisuuksiin. Lounaan jälkeen jään siivoamaan keittiötä, tiskaan, vaikka vihaan tiskaamista, selailen vanhojen lehtien kasaa, unohdun ajatuksiini.

Haaveilen mökkimaisemasta, järvestä, metsästä ja saunan lempeistä löylyistä. Jokohan siellä on lumi maassa? Jos meillä olisi auto, lähtisin katsomaan. Pakkaisin laukkuuni lämpimiä vaatteita läppärin ja muutaman kirjan. Kurvaisin suorinta tietä kohti Etelä-Savoa, pysähtymättä edes pissatauolle. Istuisin pihalla untuvatakissa, kädessäni höyryävä glögimuki. Hengittäisin sisään ja antaisin ahdistuksen virrata ulos.

Mielikuvat eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta. Huussi ei pakkasella houkuttele, eikä peseytyminen jääkylmässä järvessä tai hangessa ole sekään pitemmän päälle kovin hauskaa. Kaikkialla on pimeää, lenkille on lähdettävä keskellä päivää, jos ei halua vaeltaa otsalampun valossa. Tuuli viheltää puiden latvoissa, tuvan lattia on kylmä ja musta metsä pelottava.

ruska mökillä

Haaveilen ympärivuotisesta mökkeilystä melkein joka päivä, kunnes todellisuus lyö litimärän rätin päin pläsiä. Mökki on pieni, ja vaikka luonto on lähellä, ei siitä vuoden pimeimpänä aikana iloa ole. Mökin lämmittäminen vaatii joko parin pesällisen polttamista tai suuren määrän sähköä pattereita varten – joka päivä. Kuumaa vettä varten on lämmitettävä sauna, mutta hiukset pitää silti pestä ulkona. Polkupyörällä liikkumista ei kannata suunnitella, eikä moottoripyörälläkään pitkälle jäisellä tiellä pötkitä. Perhe ja ystävät ovat kaukana ja kulttuuririennot saavuttamattomissa.

Jos haluaisin oikeasti mökkeillä ympäri vuoden, pitäisi ostaa mökki, jossa saunassa on sähköt, jonka keittiöön tulee vesijohtovesi ja jonka eristys on niin hyvä, ettei lämpö lennä harakoille. Vedenkulutus lähtisi nousuun sisävessan seurauksena, huussia tulisi käytettyä harvemmin ja lattialämmitys olisi itsestäänselvyys. Jos haluaisin toteuttaa haaveeni, pitäisi ostaa myös auto, jolla liikkua läpi loskan ja metristen hankien. Peltilehmä, jolla kiitäisin mökille vaikka vain viikonlopuksi ja sitten taas takaisin, jotta en missaisi kaupungin rientoja. Jos oikeasti mökkeilisin ympäri vuoden, olisin täysin eri ihminen. Kestävä mökkeily ei aiheuta ylimääräisiä päästöjä, ei kiihdytä ilmastonmuutosta, eikä vaadi ympäristöltä yhtään enempää, kuin mitä se jo meille antaa.

mitä haluan mitä tarvitsen

Joten tänäänkin hautaan haaveeni ja jään odottamaan kevättä. Avaan läppärin ja jatkan kirjoittamista. Kirjoitan haaveilusta ja siitä, että kaikkia unelmia ei tarvitse toteuttaa. Palaan haaveitteni pariin vasta, kun olen valmis muuttamaan kokonaan maalle. Myymään kaupunkikodin, asettumaan aloilleni pieneen punaiseen tupaan ja karsimaan kaikesta muusta. Siihen saakka jaksan kyllä odottaa kevättä – joka vuosi.