Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä

Loppukesästä luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin tomaattien sisältämän lykopeenin olevan varsin terveellistä jokaiselle meistä. Se suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ja saattaa ehkäistä jopa syöpää. Jälleen on löydetty siis uusi superruoka, joka on kaikkien ulottuvilla.

Tomaatti saa punaisen värinsä juurikin lykopeenista. Jutun mukaan tomaatit kannattaisi nauttia kypsennettyinä, sillä kuumennetun tomaatin lykopeeni imeytyy elimistöön helpommin kuin kypsentämättömän. Samainen artikkeli toteaa, että parhaiten rasvaliukoinen lykopeeni voidaan hyödyntää, kun se tarjoillaan oliiviöljyn tai muun terveellisen rasvan kylkiäisenä. Vaikka tomaatit ovat ennenkin olleet osa keittiömme vakiovarustusta, artikkelin aikaansaaman oivalluksen jälkeen punaposkien käyttö kokkauksessa on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Mopo on niin sanotusti mennyt menojaan.

taivaallinen tomaattihilloke

Tuumaillessani pukinkonttiin kokkailtavien syötävien lahjojen laatua, törmäsin internetin ihmemaailmassa tomaattihillokkeen reseptiin. Kaikki raaka-aineet löytyivät kaapeista ja komeroista, joten pannut pantiin pöhisemään saman tien. Lopputulos oli kerrassaan taivaallinen! Kirpeän lempeä, parahultaisesti potkaiseva ja sopivan makea olematta äklö. Kaiken lisäksi hillokkeen valmistaminen oli erittäin helppoa, joten se onnistuu aloittelevaltakin kotikokilta. Annos täyttää kaksi desilitran vetoista lasipurkkia.

taivaallinen tomaattihilloke

Taivaallinen tomaattihilloke

450 g miniluumutomaatteja
2,5 rkl ruokokidesokeria
0,5 dl omenaviinietikkaa
0,4 dl vettä
2/3 tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
Timjamia/rosmariinia
Kuivattua chiliä maun mukaan

Keittele kaikkia muita aineksia paitsi yrttejä ja chiliä hiljaisella tulella kannen alla välillä hämmennellen 10–15 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja jatka keittelyä vielä puolisen tuntia tai kunnes seos alkaa paksuuntua. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa tahmeahkoa, löysää hilloa. Poista seuraavaksi valkosipulinkynnet ja lisää kuivattu chili sekä timjami tai rosmariini. Sekoita hyvin. Lusikoi kiehuvassa vedessä desinfioituihin lasipurkkeihin niin, että purkkiin ei jää ilmataskua (älä siis tee kuten minä teen vaan tee niinkuin sanon – ks. kuva alinna). Anna jäähtyä ja siirrä sitten purkit jääkaappiin odottamaan onnekasta uutta omistajaa.

taivaallinen tomaattihilloke

Tomaattihilloke toimii juustotarjottimella erityisesti vahvojen ja rasvaisten juustojen seuralaisena. Voit sipaista sitä sellaisenaan myös paahdetulle leivälle tai vaikka sekoittaa keitetyn pastan joukkoon peston tavoin yhdessä oliiviöljyn kera. Jos näillä eväillä ei lykopeeni liukene, ei sitten millään!

taivaallinen tomaattihilloke

ps. Jos olet syötävien lahjojen ystävä, kurkkaapa tänään myös Hannan soppa -blogiin! Sain kunnian vieraskynäillä yhden luukun tämän vuoden joulukalenteriin ja mistäpä muusta sitä ruokaihminen kirjoittaisi kuin ruokalahjoista. Luukusta avautuu erinomaisesti joulupöytäänkin sopivan pikkelöidyn piparjuuren ohje.

Joulun loistavimmat lahjavinkit

Tänäkin vuonna olemme käyneet saman keskustelun. Lahjamäärää on vähennettävä, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Silti joka joulu käy niin, että paketit eivät mahdu kuusen alle, eivätkä pienet jaksa edes aukaista kaikkia aattoiltana.

Paketteja saattaa olla määrällisesti paljon, mutta ne ovat ajatuksella annettuja. Suurin osa aineettomia, syötäviä tai juotavia. Muutama kirja ja pari toivottua pehmeää pakettia. Palapeli, joka kootaan yhdessä joulunpyhien aikana ja pieniä rahallisia avustuksia isoihin hankintoihin.

joulun loistavimmat lahjavinkit valkosipuli

Lahjojen hankkiminen on vaikeaa, etenkin, jos ei tunne vastaanottajaa erityisen hyvin. Siksipä päätin koota pienen vinkkivaraston, johon voi palata aina juhlapäivän koittaessa. Nämä lahjat käyvät paitsi pukinkonttiin myös muiksi muistamisiksi. Ruokaihminen liputtaa tietysti ruokaan liittyvien lahjojen puolesta, mutta on joukossa muutama muukin idea. Olkaapa hyvät!

Valkosipulimylly

Sappion luomutilan omistaa pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat aikanaan laulaneet samassa kuorossa kanssani. He kasvattavat luomutilallaan suomalaista kyyttökarjaa ja viljelevät siinä sivussa valkosipulia. Sekä kyytönliha että valkosipulit ovat parasta A-luokkaa, sen uskallan usean vuoden kokemuksella vannoa.

valkosipulirouhe sappion luomutila

Valkosipulimylly nousi perheessämme viime joulun hittituotteeksi. Mylly on täytetty kuivatulla valkosipulirouheella, joita on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Saatavilla on myös täyttöpakkaus, jonka voi sujauttaa mihin tahansa maustemyllyyn. Tällä viikolla verkkokaupasta tilatut tuotteet ehtivät vielä mainiosti kuusen alle ja jos tuuri käy, jäljellä on vielä kokonaisia valkosipuleita, joiden aromi peittoaa kaupan valkosipulit mennen tullen. Erittäin vahva suositus!

valkosipulirouhe sappion luomutila

Pellavaiset lautasliinat

Vuosi sitten siskoni sai loistoidean. Hän marssi lähimpään kangaskauppaan ja osti puoli metriä harmaata pellavaa. Muutama minuutti ompelukoneen ääressä ja pellavaiset kangasservetit olivat valmiit. Ruokaihminen arvostaa! Jos olet näppäräsorminen, voit askarrella lautasliinoille kauniit mansetit paperinarusta tai silkkinauhasta.

kattauskoristeet

Keittokirjojen aatelia

Kirjahyllyyni on ilmestynyt tänäkin vuonna uusia upeita keittokirjoja. Kymmenien opusten joukosta nostan lahjavinkeiksi kaksi omaa suosikkiani.

kasvis keittokirja

kasvis keittokirja

Hannan soppa -blogin Hanna Hurtan Kasvis-keittokirja on ensimmäinen kokonaan kasviksiin keskittyvä kirja, josta olen koskaan innostunut. Resepteistä olen ehtinyt testaamaan vasta mustapapubrowniet ja harissa-papupyörykät, mutta kirjan sivut on taiteltu moneen kertaan hiirenkorville, joten lisää kokeiluja on luvassa. Toimivien reseptien lisäksi kirja on kaunis kuin karamelli ja sopii vaikka sisustuselementiksi vaaleaan skandinaaviseen keittiöön!

Modernia maakuntaruokaa keittokirja

Modernia maakuntamuokaa keittokirja

Toinen suosikkini vuoden 2017 tarjonnasta on Modernia maakuntaruokaa, Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin kunnianhimoinen keittokirja, jonka reseptit kattavat kaikki Suomen maakunnat. Tunnelmalliset valokuvat vievät lukijansa Lapin pakkasiin ja Pohjanmaan lakeuksille. Paitsi ruokaa, kirjassa on kuvattu myös maakuntien ihmisiä, eläimiä ja sielunmaisemia. Kokeile ainakin Lappi-lukuun sisältyvää nieriä-reseptiä. Ehdoton opus kotiseutuaan kaipaavalle!

Kaunokirjallisuutta

Loppuvuoden kirjatapauksia yöpöydälläni ovat olleet Annastiina Stormin Me täytytään valosta ja Nathan Hillin Nix. Suuria lukuromaaneja molemmat, vaikka kirjojen laajuudessa on lähes 500 sivun ero. Stormin esikoisen, HS:n kirjallisuuspalkintoehdokaskaartiinkin valitun kirjan ahmin yhdeltä istumalta. Luen paljon ja enää harvoin törmään lukukokemukseen, joka pysäyttää sille sijoilleen. Me täytytään valosta teki sen pyytämättä ja yllättäen. Lykkäsin kirjan heti sen luettuani miehen käsiin. En ollut ainoa, joka vaikuttui.

Nathan hill nix annastiina storm

Nathan Hillin Nixiä on luonnehdittu suureksi amerikkalaiseksi lukuromaaniksi. Sitä se onkin kaikissa määritelmän merkityksissä. Nix on norjalaisten kansantarujen näkki. Hahmo, johon rakastutaan, mutta joka viiltää syvemmät haavat kuin mikään tai kukaan muu. Teema kantaa viimeisille sivuille saakka ja näkki saa muotonsa isän, äidin, rakastetun ja videopelin hahmossa, vain muutaman mainitakseni. 700-sivuinen Nix on tiiliskivi, jota oli koostaan huolimatta pakko kantaa mukana niin ensilumireissulla kuin työmatkoillakin.

Bonusvinkki: Joulumyyjäiset ja suomalainen muotoilu

Jos et muuta keksi, sijoita nuorten suomalaisten muotoilijoiden tuotteisiin. Löydät niitä lukuisista myyjäisistä ympäri Suomen. Helsingissä kannattaa tsekata ainakin Teurastamon joulumarkkinat 16.–17.12., Vanhan joulutori 15.–22.12., Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäiset 15.-17.12.2017, Lapinlahden joulumyyjäiset 16.–17.12.2017 sekä perinteiset Tuomaan markkinat, jotka levittäytyvät 22.12. saakka Senaatintorin ylvääseen ympäristöön.

ps. Nuorkauppakamarien organisoima Joulupuu-kampanja kerää lahjoja lapsille ja nuorille, joiden perheet ovat taloudellisessa ahdingossa. Minun paketteihini on kääritty muutama lastenkirja, lastenlaululevy sekä kosmetiikkaa vähän vanhemmille tytöille. Lahjasi voi pelastaa jonkun lapsen tai nuoren joulun, harkitse siis lahjoittamista. Helsingissä voi paketit voi viedä 14.-17.12. kauppakeskus Forumin keräyspisteelle, oman paikkakuntasi lahjoituspaikat ja -ajat voit tarkistaa täältä.

Väliinputoajan tunnustuksia

Rakkaimmat ystävät ovat perheellistyneet kiihtyvää vauhtia viimeisimpien vuosien aikana. Osa odottaa tälläkin hetkellä, muutama opettelee vauva-arkea vasta viikkojen kokemuksella, moni ihmettelee uhmaikäistä taaperoa. Elämä on hetkellisesti keskittynyt neljän seinän sisään ja lähikorttelien tuulisille kaduille, tuudittelemaan suurta ihmettä uneen.

dinner for two

Kaupungilla, metrossa ja busseissa kiinnitän huomiota vauvavatsoihin, niitä on paljon. Kuin kaikki kolmekymppiset naiset olisivat päättäneet lisääntyä yhtä aikaa. En pysy enää perässä – kenelle olikaan tulossa tyttö ja kuka jättikään sukupuolen selvittämättä? Laskettujen aikojen päivämäärät menevät iloisesti sekaisin, kun eroa on vain muutamia viikkoja. Kuuntelen pelkoja, jännitän mukana, kannustan ja tsemppaan. Kaikki menee varmasti hyvin, teistä tulee taitavat vanhemmat. Vaikka enhän minä tiedä, en ole perehtynyt pikkulapsiarkeen, en vauvojen vatsaongelmiin tai kasvamisen kehityskaareen. Olenhan vapaaehtoisesti lapseton.

Kahdestaan vietetyn itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa en pääse ajatuksiani pakoon. Olen ulkopuolinen tai siltä se joulukuisena iltana kello yksitoista tuntuu. En uskalla puhua tuntemuksista ääneen tai kuormittaa aatoksillani ketään. Pidän sisälläni, sillä lähellä on paljon suurempiakin suruja ja musertavia murheita. Ruuhkavuosissa tarpovilla on muutakin ajateltavaa kuin minun ikäväni.

Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä halua syyllistää ketään. Olen onnellinen ystävieni puolesta, on mahtavaa, kun haaveista tulee totta. Ihmettelen vain ääneen tätä uutta elämänvaihetta, johon olemme huomaamattamme pudonneet. Ruuhkavuosien railoon, perheellisten piirin ulkopuolelle.

kahden hengen illallinen

Silläkin uhalla, että nämä rivit tekevät minusta nostalgisen hölmön, lausun ne ääneen. Minulla on ikävä yhteisiä illanviettoja. Sellaisia, missä aika menettää merkityksensä, missä syödään niin, että ajatus kotiin lähtemisestä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, missä hihitellään hilpeässä viinihiprakassa ja missä lähdetään hetken mielijohteesta lähikuppilaan kumisaappaissa ja kotimekossa ihan vain yhdelle.

Kaipaan illallisia, pöytää täynnä tärkeitä tyyppejä. Sitä hetkeä, kun takana on kolme tuntia kokkaamista, edessä ihana ilta ja neljä ruokalajia ja kädessä kuohuviinipullo, joka pian poksahtaa auki. Ravintoloissa syömistä, pitkiä keskusteluja, aamuöisiä tunnustuksia, seuraavan päivän brunsseja ja spontaaneja kutsuja. Kekkereitä, joita ei tarvitsisi suunnitella puolta vuotta etukäteen, jotta edes joku pääsisi paikalle.

Ja mökkiviikonloppuja. Saunaa, järveä tai avantoa. Yön yli ikikiukaan lempeässä lämmössä hautunutta uunipuuroa. Tiskivuoroja, jotka hoituvat jakamattakin. Hiekkakuoppaan haudattua rosvopaistia, valkosipuliperunoita ja vain hetkeä aiemmin metsästä kerättyjä puolukoita. Takkatulta ja tuntikausia kestäviä lautapelejä. Mustaksi kärventynyttä campingiä, tikun nokassa iltapalaksi paistettua.

kattauskoristeet

Kaikki tämä kuuluu kyllä elooni edelleen, en minä elämästä nauttimista ole lopettanut. Kaveriporukka on vaan kutistunut kahteen. Kaksin mökkeilemme, kaksin istumme iltaa ja kaksin nautimme kolmesta ruokalajista, kuohuviinista ja keskusteluista. Sekin on ihanaa, tottakai. Pöydässä olisi kuitenkin tilaa kahdeksalle kestittävälle, villisti virtaaville ajatuksille, polveileville pakinoille, vuolaille viisauksille ja riivatun huonoille jutuille, mutta myös tavallisille kuulumisille, arkisille ajatuksille, kiusallisille kakkakertomuksille ja taaperoiden toilauksille. Elämälle.

Toki pöydässämme istuu myös parisuhteettomia kavereita, yhtä arvokkaita ja rakkaita kuin muutkin. Joskus on vain pakko päästä parantamaan maailmaa parisuhteessa painiskelevien kohtalotovereiden kanssa. Sitäpaitsi sinkuillakin on omat menonsa, joiden rinnalla mökkireissu parisuhteellisten seurassa ei välttämättä ole se houkuttelevin.

Tiedän, tiedän, nämä ovat ensimmäisen maailman ongelmia. Tiedän myös, että kyllä ne pienet siitä kasvavat. Istuvat kohta viereiselle tuolille, kallistavat päätään ja pyytävät lisää. Ovelasti ketkuilevat itsensä suoraan jälkiruokalautasen ääreen ja lopulta uuvahtavat aikuisten tasaiseen puheensorinaan. Olen malttamaton, sillä siihen menee vielä vuosia. Mitä minä sillä aikaa teen? Kenet kutsun pöydän päähän parin tunnin varoitusajalla, kuka syö valurautapadassa hautuneet häränhännät, kenen eteen kannan ensimmäisistä raparpereista leivotun piirakan? Pitäisikö tässä alkaa etsimään uusia ruokaystäviä? Tai perustaa illalliskerho toistaiseksi tuntemattomien kanssa?

Tänään tarjolla olisi ollut tuttavien luomutilalla kasvatettua kyytönlihaa. Tuoreina kilon kappaleina, paisteiksi leikattuna. Kieltäydyimme kohteliaasti, sillä kahdelle kilo on liikaa, eikä laatuliha mahdu pakastimeenkaan odottamaan seuraavaa ruuhkavuosikalenterissa avautuvaa mahdollisuutta isoon illalliseen.

viinit lasissa

Erilaiset elämänvaiheet erottavat, sanotaan. Aion käydä taistoon ilmiötä vastaan ja pitää ystävistäni kiinni vaikka väkisin. Kun ruokavieras ei kykene vuoren luo, on vuoren liikahdettava ruokavieraan luo. Otettava kauppakassit kantoon ja suunnattava ystävien ovelle. Vallattava heidän keittiönsä, raivattava pöydät ja lusikoitava lautasille rakkaudella valmistettua ruokaa ja toivottava, että jälkikasvu antaa isän ja äidin syödä. Vaikka vuorotellen.