Suklaiset mustapapubrowniet + messulippuarvonta!

Kaksi viikkoa sitten sain käsiini uuden uutukaisen Hannan soppa -blogista tutun Hanna Hurtan Kasvis-keittokirjan. Se asettui yöpöydälleni niitä iltoja varten, jolloin en sammuisi saunalyhtynä heti pään tyynyyn laskettuani. Kun vihdoin pääsin selamaan opusta, oli selvää, että tämä teos on tullut tähän huusholliin jäädäkseen.

Siirsin korvan taa kymmenisen reseptiä, joita haluan kokeilla mahdollisimman pian. Yksi niistä oli gluteeniton ja sokeriton brownie-ohje, jonka taikinaan oli määrä sekoittaa pari desiä kypsiä mustapapuja. Siis hetkinen. Papuja makeaan taikinaan?

mustapapubrowniet

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että vaikka ruokaihminen olenkin, ennakkoluuloni sokerittomia leivonnaisia ja raakakakkuja ovat järkyttävän suuret. Ehkä olen onnistunut maistamaan vain huonoja toteutuksia tai sitten makunystyräni eivät vain pidä taatelin ja muiden sokerinkorvaajien sävyistä.

Siispä härkää sarvista ja toimeen. Ennakkoluuloja kohti ja niiden yli! Kookosöljy ei kuulu keittiöni perusvarustukseen, joten korvasin sen suomalaisella rypsiöljyllä. Raakasuklaan ja -kaakaon sijaan käytin tavallista tummaa suklaata ja kaakaota. Vaniljajauheen korvasin vaniljasokerilla. Huomioikaahan siis, ettei oma versioni ole täysin sokeriton.

mustapapubrowniet

Sitten seuraa tunnustus numero kaksi. Kun luin reseptiä uudelleen tätä postausta varten huomasin, että olin unohtanut täysin lisätä taikinaan kaurajauhon. Hups.

Muistan tehneeni samanlaisen erheen taannoin mutakakkua leipoessani. Testipala oli kuitenkin herkullinen, joten kannoin rasvaa tihkuvan tekeleen nyyttäripöytään. Kehujen määrä oli tolkuton. Vaikka arvaahan sen, kun lautaselle lapataan sokeria, suklaata ja voita. Yhdistelmä on vertaansa vailla. Tee siis jauhoilla tai ilman, jätän päätöksen sinulle, lukijani.

mustapapubrowniet

Ai niin, se maku. Sanotaanko niin, että mustapapubrowniet maistuivat kaikkea muuta kuin terveellisiltä. Uumoilin, että papujen mieto maku todennäköisesti häviää kaiken kaakaon, banaanin ja kahvin sekaan ja oikeassa olin. Leivonnainen oli makeudessaan lähes tyrmäävä. Banaani otti ja jyräsi, liekö sen maku sitten ollut kevyempi, jos olisin muistanut lisätä taikinaa myös kaurajauhot. Yksi pieni palanen riitti tyydyttämään makeanhimon koko päiväksi.

mustapapubrowniet

Resepti on kuitenkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, etenkin jos ystäväpiirissä on vegaaneja ja keliaakikkoja (korvaa silloin tuorejuusto vegaanisella). Kypsiä papuja jäi sen verran yli, että päätin pyöräyttää toisen satsin siskonpojan synttäreille, aikuisten pöytään.

Gluteenittomat mustapapubrowniet

Pohja:
2 kypsää banaania
2 dl kypsiä mustapapuja
10 kuivattua aprikoosia
1 dl kaakaojauhetta
(1 dl kaurajauhoja)
1 1/2 rkl rypsiöljyä
1 1/2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrutus:
100 g tuorejuustoa
50 g tummaa suklaata
3 rkl vaahterasiirappia

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne likoamaan edellisenä päivänä. 10–12 tunnin jälkeen huuhtele ja keitä vielä 45 minuutista tuntiin, kunnes pavut ovat kypsiä.

Väännä uuni 175 asteeseen. Mittaa saksanpähkinöitä lukuunottamatta kaikki aineet samaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella taikinaksi. Rouhi sitten pähkinät ja sekoita ne massaan mukaan. Vuoraa pieni uunivuoka (n. 23 x 23 cm) leivinpaperilla ja levitä taikina tasaisesti vuokaan. Paista uunissa 35 min ja anna sen jälkeen jäähtyä.

Tee kuorrutus paiston aikana. Sulata tumma suklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto. Lisää vaahterasiirappi ja sekoita tasaiseksi. Kun pohja on jäähtynyt, levitä kuorrutus ja koristele vielä saksanpähkinöillä. Leikkaa sopiviksi suupaloiksi ja tarjoile!

mustapapubrowniet

Ja hei! Palkkioksi sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti: messulippuarvonta! Viini ja Ruoka 2017 -messut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 26.–29.10. yhtä aikaa kirjamessujen kanssa. Jos lippu on vielä hankkimatta, mahdollisuutesi on tässä!

Kerro kommenttikentässä, mistä kaikesta haluaisit blogistani lukea? Toivotko lisää reseptejä, ravintolavinkkejä ja keskustelua ruokamaailman ilmiöitä vai kenties reissupostauksia? Tahtoisitko tietää enemmän minusta vai kiinnosteleeko eniten ihan joku muu, mikä? Konkreettisia kirjoitusaiheitakin saa ehdottaa, jos sellaisia mieleen juolahtaa.

Vastausaikaa on keskiviikkoon 25.10. klo 22 asti. Kommentoijien kesken arvotaan 3 yksittäistä lippua, jotka lähetetään onnekkaille sähköpostitse myöhään keskiviikkoiltana. Onnea matkaan!

Baroloa ja parsarisottoa – visiitillä Sukulan viinitilalla

Olen joskus koettanut opiskella itsekseni rypäleitä, niiden ominaisuuksia, viinin valmistusmenetelmiä, makueroja ja vivahteita. Aika pian oli myönnettävä, ettei minusta todennäköisesti koskaan tule aktiivista viiniharrastajaa, kärsivällisyyteni ei riitä viinin salojen opetteluun. Tiedän perusasiat ja se saa riittää. Siksi en ryhdy selostamaan teille Nebbiolo-rypäleen viljelyn erityispiirteitä kovin yksityiskohtaisesti, mutta yritän kuitenkin kertoa jotain.

sukulan viinitilalla

Barolon viininviljelysalue on osa Langhen aluetta, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Seudulla on viljelty viiniä aina 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Viinitiloilla on yhteensä 1800 hehtaaria viljelysmaata, määrä edustaa vain 4 prosenttia koko Italian viinituotannosta ja yhtä promillea koko maailman viiniviljelmistä. Barolo totta vie ansaitsee erityisen asemansa.

Viinitiloja on yhteensä noin 800, joista suurimmilla viljelysalaa on useita kymmeniä hehtaareja. Tämä tarkoittaa sitä, että viljelijöiden joukossa on paljon todella pieniä, vain muutaman hehtaarin viinitiloja. Yksi näistä on Azienda Agricola Sukula, Riikka ja Jyrki Sukulan omistama tila, jonka viinitarhat sijaitsevat Meriamessa, Serralunga d’Alban kylän liepeillä.

sukula kädet

Barolo-viiniin käytettävän Nebbiolo-rypäleen viljelyä rajoittavat tarkat säädökset. Rypälettä saa viljellä vain idän ja lännen väliin sijoittuvissa kalkki- tai hiekkakivisissä rinteissä, jotka ovat 170–540 metrin korkeudessa merenpinnasta. Hehtaarin kokoiselle alueelle saa istuttaa vain rajallisen määrän taimia, joiden tuotantomäärä ei saa missään olosuhteissa ylittää 5600 litraa.

sukulan viinitilalla

Vuonna 2003 Sukuloille tarjottiin ostettavaksi vanhaa viinitilaa, jonka viljelysala oli vähän alle kaksi hehtaaria. Maapalalla seisoi ränsistynyt kivitalo ja 60-70-vuotiaat viiniköynnöksetkin olivat parhaat päivänsä nähneet. Sukulat kuitenkin ihastuivat ja halusivat oppia viininvalmistuksen salat. Niinpä he alkoivat hieroa kauppoja. Kahden vuoden kuluttua nimet saatiin paperiin ja tila oli heidän.

castiglione falletto

Pääsimme piipahtamaan Sukulan viinitilalla osana You Travelin vaellusmatkaa. Luvassa oli kolmen ruokalajin lounas, jonka ohessa maistellaan tilan rypäleistä valmistettuja viinejä. Päivän patikointi oli alkanut Barolon kylästä, josta kävelimme viiniköynnösten lomassa muutaman kilometrin matkan Castiglione Fallettoon ja sieltä edelleen Meriameen, jossa meitä jo odotettiin.

Barolon alueella oli satanut viimeksi heinäkuussa. Savipohjainen maa pölisi niin, että hiekka tunkeutui suuhun ja sieraimiin. Vaatteet olivat muutaman tunnin vaelluksen jälkeen kauttaaltaan vaalean pölyn peitossa ja kengät kaipasivat kunnon suihkua. Myös viini oli hätää kärsimässä, sillä köynnösten keinokastelu on kiellettyä Euroopassa. Sato korjattiin kuuman kesän vuoksi kolme viikkoa etuajassa ja sadonkorjuun aikaikkuna oli todella lyhyt, vain muutamia päiviä.

kuohuviini sukulan viinitila

sukula kuohuviini

Pölyisinä ja hikisinä astelimme Azienda Agricola Sukulan pihaan. Laseihin kaadettiin tervetuliaisiksi tilan omaa kuohuviiniä, kokeiluerää, joka oli valmistunut tänä kesänä. Sisätiloihin oli katettu pitkä pöytä, jonka ympärille istuuduimme vatsat kurnien. Alkupalat kannettiin eteemme saman tien, lautaselta löytyi toma-juustoa, kasvispiirasta, laatuleikkeleitä ja tomaattibruschettaa. Palan painikkeeksi avattiin pari pulloa tämän kesän valkoista Arneis-viiniä, jossa kuulemma on erinomainen dokabiliteetti ja joka sopii mainiosti myös jouluruokien rinnalle. Pääkokki osoittautui erinomaiseksi tarinankertojaksi, olipa hänessä vähän saarnamiehen vikaakin.

sukula lounas

alkupala meriame

Tiedonmurusia tippui sellaista kyytiä, että hengästytti. Saimme kuulla paikallisista erikoisuuksista, kuten rasvattomasta ja raikkaasta naudanlihasta (carne cruda), joka syödään raakana. Cerveran alueesta, joka tuottaa ylivertaisia purjoja ja keltuaispitoisesta keltaisesta pastataikinasta sekä tietysti viininviljelystä ja sen haasteista.

sukula lounas

Kun Chef innostuu tarinoimaan, tarttuu Riikka Sukula toimeen. Hän hämmentää pääruuaksi tarjoiltavaa purjorisottoa rivakoin ottein. Riikka on vastuussa myös viininviljelystä, johon hänet on perehdyttänyt viinintuottaja ja enologi Giorgio Rivetti. Riikka Sukulan vakuuttavasta ansioluettelosta löytyy niin Gastronomisen yliopiston loppututkinto kuin useiden vuosien työskentely viinimaahantuonnin parissa.

sukula langhe nebbiolo

Vanhat viljelykset vaativat kunnostamista ja ympärivuotista huolenpitoa. Ensimmäinen barolo-vuosikerta saatiin kerättyä jo 2006 ja neljän vuoden tynnyrikypsytyksen jälkeen ensimmäinen viinierä valmistui vuonna 2010. Viimeisen 12 vuoden aikana on istutettu lukuisia uusia köynnöksiä, jotka ovat vasta viime vuosina alkaneet tuottaa baroloon sopivia rypäleitä. Tällä hetkellä Sukulan viinitila tuottaa 4500 pulloa vuodessa.

sukula ruokapöytä

Tässä vaiheessa laseihin kaadetaan oman talon Langhe Nebbioloa ja lautasille kauhotaan risottoa sekä paistettua raakamakkaraa. Hiljaisuus laskeutuu hetkeksi keittiöön. Nappaan suuhuni rypäleen pöytiin asetelluista tertuista. Se purskauttaa mehunsa paidalleni.

sukula parsarisotto

Miten tuottajat sitten tietävät, milloin rypäleet ovat valmiita kerättäviksi? Kokeneet viljelijät käyttävät varmasti näppituntumaa, mutta lopulta kypsyys kuitenkin arvioidaan teknisin keinoin. Rypäleiden sokeripitoisuus mitataan ensin refraktometrilla ja sen jälkeen niistä otetaan vielä laboratorionäytteet. Vasta sitten päästään korjuuhommiin.

Rypäleet kerätään käsin. Tertut napsaistaan irti leikkurilla ja nostetaan muovikoreihin odottamaan noutoa. Minitraktrori kärrää rypäleet mahdollisimman pian tuotantotiloihin, sillä muuten voi käydä niin, että käymisprosessi alkaa jo traktorin lavalla. Baroloa kypsytellään vähintään kolme vuotta, riservaa pari vuotta pitempään. Pullotuksen jälkeen laadukkaan barolo-viinin kannattaa antaa kypsyä kellarissa vielä useamman vuoden ajan ennen pullon korkkaamista.

sukula jälkiruoka

Jälkiruuaksi on mantelikakkua ja vaniljajäätelöä. Jyrki Sukula harmittelee, että kuivajään kuljettaminen lentokoneessa on kiellettyä. Hän joutuu tarjoamaan meille italialaista jäätelöä suomalaisen Jymy-jäätelön sijaan. Pystymme ehkä elämään asian kanssa. Tilan ensimmäistä grappaerää saamme vain haistaa, sillä sitä on jäljellä enää sentti pullon pohjalla. Talon grappa on tehty poikkeuksellisesti kokonaisista rypäleistä, ei pelkistä puristetuista kuorista, kuten perinteisesti tapana on.

sukula langhe nebbiolo

barolo landscape

Lopuksi saamme kuulla puheenvuoron suomalaisen perunan puolesta. Nebbioloa tuotetaan 12 miljoonaa pulloa vuodessa, alueella, joka on kooltaan noin 1800 hehtaaria. Puikulaperunaa viljellään vain Suomen pohjoisosissa ja viljelyalaa on vaivaiset 100 hehtaaria. Miksi ihmeessä siitä ei ole tehty vertaansa vailla olevaa vientituotetta? Siinäpä pieni pähkinä peruna purtavaksi.

Lounas kuului You Travelin tarjoamaan vaellusmatkaan, tuliaisviineiksi ostetut Arneis- ja Langhe Nebbiolo -pullot laihduttivat omaa lompakkoa.

Lue lisää:
Viiniköynnöksiä ja tryffelinmetsästystä – patikointia Piemontessa
Patikoijan paremmat piknik-eväät

Päivä, jolloin maailma pysähtyi

On viikkoja, jolloin mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Aamuja, jotka eivät käynnisty millään ja iltoja, joina huomaa tuntien loppuvan auttamattomasti kesken. Päiviä, joiden päällä roikkuu sankka sumu – niin tiheä, että suuntavaisto katoaa.

Castiglione falletto maisema

Sitten on niitä hetkiä, jolloin elämä heittää varoittamatta ilmaa halkovan kierrepallon, jota on mahdoton väistää. Syyskuun toiseksi viimeisenä torstaina viiletin kaupungilla tapaamisesta toiseen. Päivä oli täynnä iloa ja juhlaa, avajaisia ja tehokkaita työtunteja. Torstaiseen tapaan ehtoo päättyi kuorotreeneihin konservatorion kamarimusiikkisalissa. Kotiin polkiessa lauloin ääneen.

Kun kaarsin pyörävaraston eteen, vilkaisin kolmannen kerroksen ikkunoihin. Ne olivat pimeinä. Ihmetytti, sillä normaalisti tähän aikaan olohuoneesta loistaa lämmin ja kutsuva valo. Huomasin, että miehen pyörä oli poissa. Lähetin viestin ja kysyin mikä mahtaa olla meininki.

Parin minuutin kuluttua puhelin soi. Toisessa päässä oli tuntematon henkilö, joka kertoi mieheni kaatuneen pyörällä. Tämä ohikulkija oli löytänyt hänet makaamassa tieltä tajuttomana. Sydämeni löi tyhjää. Onnettomuuspaikka oli lähellä, eikä ambulanssi ollut vielä ehtinyt paikalle. En tiedä olenko koskaan polkenut niin lujaa.

käsi kädessä

Edelleen hämmästelen omia tunteita ja toimintatapojani. Yleensä ahdistun helposti, mutta todellisissa kriisitilanteissa en juurikaan panikoi tai hätäänny, vaikka sydän takoo kuin viimeistä päivää. Sen sijaan olen kylmän rauhallinen ja toimin määrätietoisesti.

Jalkakäytävällä istui shokissa oleva mies. Muisti pätki, eikä kukaan osannut sanoa, mitä oli tapahtunut. Ambulanssi saapui ja vei miehen mennessään. Minä talutin vääntyneen pyörän kotiin ja jäin sydän syrjällään odottamaan soittoa sairaalasta. Päässäni järjestelin asioita jo siltä varalta, että joudumme perumaan kauan odotetun Italian-matkan.

Kaksi vuorokautta myöhemmin istuimme koneessa matkalla Milanoon. Taakse jäivät kaksi unetonta yötä, kahden päivän tekemättömät työt ja tihkusateen tuoma harmaa taivas. Selvisimme lopulta suurella säikähdyksellä. Luojan kiitos päässä oli kypärä.

sestri levante aallonmurtaja

Kaksi ensimmäistä reissupäivää kyselin vartin välein tuntemuksia. Eihän huimaa, mikä on olo? Miestä selvästi vähän ärsytti jatkuva huolenpito, sillä mihinkään ei enää sattunut, vaikka kasvot olivatkin edelleen vähän turvoksissa ja silmät aurinkolasien alla sinipunaisen sävyjä täynnä.

Malpensan kentällä odotti bussi, joka kuljetti meidät Piemonten sydämeen. Edessä oli visiittejä viinitiloille, tryffelien metsästystä, ruokaa, juomaa ja aurinkoa. Juuri oikeanlaista ohjelmaa ja muuta ajateltavaa toipilaalle ja hänen ylihuolehtivaiselle seuralaiselleen.

ps. Nyt neljä viikkoa myöhemmin kaikki on jo hyvin. Pyörä kulkee entiseen malliin ja kaatumisesta on jäljellä enää hyvää vauhtia vaalenevat arvet. Jospa nämä kierrepallot meidän osaltamme olisivat hetkeksi tässä.

Lue lisää Italian-matkasta:
Viiniköynnöksiä ja tryffelinmetsästystä – patikointia Piemontessa
Patikoijan paremmat piknik-eväät